Kysynpä jälleen kerran tämän ah niin tunteita herättävän kysymyksen.
Tähän kysymykseen tulee esikoistaustaisilta useimmiten vastaus kuin apteekin hyllyltä: "Siksi että pääsisin taivaaseen" tai jokin variaatio tuosta teemasta.
Kun sitten alkaa tarkemmin kysellä, että mahtaisikhan sinun pelastuksella olla jotain laajempaa merkitystä tälle maailmankaikkeudelle, niin jo alkaa tulla omanvanhurskaan ja omavaraisen ja omin neuvoin pelastustaan hakevan leimoja niin oikealta kuin vasemmalta.
Esikoisuudessa opetetaan hyvin itsekästä uskoa. Siinä on kyse vain minusta ja ehkä ihan lähipiiristäni, joille esimerkilläni evankelioin, jotta he sitten osaisivat tulla sinne, mistä oikeanlainen usko on saatavilla.
Omaa uskoa käydään vahvistamassa viikottaisella annoksella Lestadiuksen ja nykysaarnaajan saarnaa. Ja usein kuulee ihan ääneen lausuttunakin sen että seuroissa puhdistettuna jaksaa taas seuraavaan sunnuntaihin. Ja jos jää väliin useampi viikonloppu ettei pääse seuroihin, alkaa itsen lisäksi jo lähimmäisetkin epäillä, onkohan se ollenkaan uskomassa enää.
Herra kutsuu seuraajansa palvelukseensa.
No tähän toteaa esikoinen, että eipä kutsu, vaan juhlimaan lapsenoikeudella ha työtä tekee vain katkera vanhempi veli, joka ovenraosta kateellisena lasten juhlintaa katselee.
Paholaisen tosi ovela juoni, jolla se pitää esikoiset kaikkein passiivisimpana herätysliikkeenä.
Teologian opinnot tai ihan vaan päivittäinen Raamatun lukeminen koetaan esikoisten piirissä omavanhurskaaksi, saarnataudiksi, itsensä esiintuomiseksi, yms mitä vaan ikävämpiä nimityksiä keksitäänkään.
Vaan Herra kutsuu seuraajiaan palvelukseensa. Hän antaa itse kullekin talentit, joilla täällä toimimme Herramme parhaaksi. Hän tulee myöhemmin tarkistamaan, mitä olemme niillä tehneet.
Joillekin Hän on antanut terävän pään, ja on voinut kutsua pappiskouluun tarkoituksenaan asettaa myöhemmin uskollinen palvelijansa piispanvirkaan. Vaan miten toimii esikoisyhteisö? Ei tällainen kutsumus ole ollenkaan Jumalasta, mene automekaanikkokouluun äläkä itsestäsi mitään kuvittele. Opinnot vain sekoittavat pääsi ja erityisesti teologian opinnot.
Joillekin Hän on antanut musiikin lahjan käytettäväksi seurakunnan rakentamiseksi ja evankeliointiin ja lähimmäisille ja itselle iloksi. Mitä sanoo tähän essuyhteisö? Ei, musiikin lahja ei ole Jumalasta. Sitä ei saa kehittää, eikä käyttää ja varsinkaan yhdessä ja erityisesti Jumalan kunniaksi sen käyttö on kiellettyä. Onhan seurakunnassa monia, joilla ei tuota lahjaa ole ja heille tulee ikävä tunne omasta kyvyttömyydestään, jos joku esittää musiikkia. Siispä sallittua on vain seuroissa esilaulajan perässä veisaaminen, kaikki muu on lihallista. (Joku jopa täällä kirjoitti hengellisen musiikin olevan itsetyydytykseen verrattavissa.)
Joillekin Hän on antanut kutsumuksen lähetystyöhön pakanalähetykseen. Mitä sanoo tähän esikoisyhteisö? Ei ole Jumalasta tuollainen kutsumus. M;eille on kullekin annettu naapurustomme ja työkaverimme, joille esikuvallamme (esim huivilla) saarnaamme ja muistutamme heitä synnistä, kun he kiroavat. Jumala kyllä heidät tuo rukoushuoneelle sanan kuuloon, jos he ovat valittuja.
Jollekin Jumala on antanut rahaa käytettäväksi lähetystyöhön ja lähimmäisten auttamiseen. Mitä tähän esikoisyhteisö? Esikoiset käyttävät rahansa vain esikoisten tekemään lähetystyöhön ja esikoisten omien auttamiseen diakoniajaoston kautta ja tietenkin rukoushuoneiden rakentamiseen ja ylläpitoon. Valitut tulevat kyllä Jumalan järjestäminä rukoushuoneille.
Huoh... listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta saatte ajatuksesta ja asenteesta kiinni?
Vaan Herra kutsuu seuraajansa palvelukseensa. Kuinka käy, kun ei tuota kutsua noudata?
Matt 25:24-30
Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'
Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'
Tähän kysymykseen tulee esikoistaustaisilta useimmiten vastaus kuin apteekin hyllyltä: "Siksi että pääsisin taivaaseen" tai jokin variaatio tuosta teemasta.
Kun sitten alkaa tarkemmin kysellä, että mahtaisikhan sinun pelastuksella olla jotain laajempaa merkitystä tälle maailmankaikkeudelle, niin jo alkaa tulla omanvanhurskaan ja omavaraisen ja omin neuvoin pelastustaan hakevan leimoja niin oikealta kuin vasemmalta.
Esikoisuudessa opetetaan hyvin itsekästä uskoa. Siinä on kyse vain minusta ja ehkä ihan lähipiiristäni, joille esimerkilläni evankelioin, jotta he sitten osaisivat tulla sinne, mistä oikeanlainen usko on saatavilla.
Omaa uskoa käydään vahvistamassa viikottaisella annoksella Lestadiuksen ja nykysaarnaajan saarnaa. Ja usein kuulee ihan ääneen lausuttunakin sen että seuroissa puhdistettuna jaksaa taas seuraavaan sunnuntaihin. Ja jos jää väliin useampi viikonloppu ettei pääse seuroihin, alkaa itsen lisäksi jo lähimmäisetkin epäillä, onkohan se ollenkaan uskomassa enää.
Herra kutsuu seuraajansa palvelukseensa.
No tähän toteaa esikoinen, että eipä kutsu, vaan juhlimaan lapsenoikeudella ha työtä tekee vain katkera vanhempi veli, joka ovenraosta kateellisena lasten juhlintaa katselee.
Paholaisen tosi ovela juoni, jolla se pitää esikoiset kaikkein passiivisimpana herätysliikkeenä.
Teologian opinnot tai ihan vaan päivittäinen Raamatun lukeminen koetaan esikoisten piirissä omavanhurskaaksi, saarnataudiksi, itsensä esiintuomiseksi, yms mitä vaan ikävämpiä nimityksiä keksitäänkään.
Vaan Herra kutsuu seuraajiaan palvelukseensa. Hän antaa itse kullekin talentit, joilla täällä toimimme Herramme parhaaksi. Hän tulee myöhemmin tarkistamaan, mitä olemme niillä tehneet.
Joillekin Hän on antanut terävän pään, ja on voinut kutsua pappiskouluun tarkoituksenaan asettaa myöhemmin uskollinen palvelijansa piispanvirkaan. Vaan miten toimii esikoisyhteisö? Ei tällainen kutsumus ole ollenkaan Jumalasta, mene automekaanikkokouluun äläkä itsestäsi mitään kuvittele. Opinnot vain sekoittavat pääsi ja erityisesti teologian opinnot.
Joillekin Hän on antanut musiikin lahjan käytettäväksi seurakunnan rakentamiseksi ja evankeliointiin ja lähimmäisille ja itselle iloksi. Mitä sanoo tähän essuyhteisö? Ei, musiikin lahja ei ole Jumalasta. Sitä ei saa kehittää, eikä käyttää ja varsinkaan yhdessä ja erityisesti Jumalan kunniaksi sen käyttö on kiellettyä. Onhan seurakunnassa monia, joilla ei tuota lahjaa ole ja heille tulee ikävä tunne omasta kyvyttömyydestään, jos joku esittää musiikkia. Siispä sallittua on vain seuroissa esilaulajan perässä veisaaminen, kaikki muu on lihallista. (Joku jopa täällä kirjoitti hengellisen musiikin olevan itsetyydytykseen verrattavissa.)
Joillekin Hän on antanut kutsumuksen lähetystyöhön pakanalähetykseen. Mitä sanoo tähän esikoisyhteisö? Ei ole Jumalasta tuollainen kutsumus. M;eille on kullekin annettu naapurustomme ja työkaverimme, joille esikuvallamme (esim huivilla) saarnaamme ja muistutamme heitä synnistä, kun he kiroavat. Jumala kyllä heidät tuo rukoushuoneelle sanan kuuloon, jos he ovat valittuja.
Jollekin Jumala on antanut rahaa käytettäväksi lähetystyöhön ja lähimmäisten auttamiseen. Mitä tähän esikoisyhteisö? Esikoiset käyttävät rahansa vain esikoisten tekemään lähetystyöhön ja esikoisten omien auttamiseen diakoniajaoston kautta ja tietenkin rukoushuoneiden rakentamiseen ja ylläpitoon. Valitut tulevat kyllä Jumalan järjestäminä rukoushuoneille.
Huoh... listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta saatte ajatuksesta ja asenteesta kiinni?
Vaan Herra kutsuu seuraajansa palvelukseensa. Kuinka käy, kun ei tuota kutsua noudata?
Matt 25:24-30
Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'
Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hengellinen ja henkinen laiskuus ovat erityisesti esikoisten helmasyntejä, joihin on hyvä pyytää apua Herralta. Hän haluaa tässäkin auttaa, kunhan nöyrrymme Häntä kuuntelemaan ja ottamaan apunsa vastaan.
Miten ymmärretään Lutherin ajatus, että muuta kutsumusta ei ole, kuin mihin seurakunta kutsuu? Mainitsee asian useassa kirjoituksessa. Pitääkö itse olla aloitteellinen, varmistaaksensa kutsun?
Laittaisitko sitaatit Lutherilta?
1948 kristinoppi sanoo kutsumuksesta
Kutsumus: ”Jumala on antanut jokaiselle meistä tehtävän. Tätä Jumalan meille uskomaa tehtävää nimitetään kutsumukseksi. Kutsumuksen uskollisella suorittamisella palvelemme Jumalaa ja lähimmäisiämme.”
Rukoile ja tee työtä!
Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka
vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. Luuk. 16:10.
Virsikirja 449:2.
.
Herra, kaikki mitä teemme,
kirkastakoon sinua,
että Isän rakkautta
saisi maistaa maailma.
Anna loistaa meissäkin
Isän kuvan kirkkaammin.