Olen kolmekymppinen nainen ja kärsinyt sattuneista syistä pahasta unettomuudesta vähän alle vuoden..
Se sressi ja ahdistus, mikä minulla oli kun unettomuus alkoi, on hävinnyt käytännössä kokonaan jo monta kuukautta sitten, mutta uniongelmat vaan ei ole antaneet periksi.
Miksi? Onko uniongelmat AINA loppuelämän vaiva? Tapahtuuko elimistössä jotain niin pahaa unettomuuden aikana ettei se koskaan palaudu ennalleen?
Vaiva on kyllä hellittänyt siinä määrin että päärjään tällä hetkellä vain yhdellä lääkkeellä (tolvonilla) ja pienellä annoksella mutta kokonaan unettomuus ei ole hävinnyt. :( Olen pärjännyt ajoittain pieniä jaksoja (max 2vk) kokonaan ilman lääkkeitä mutta aina kun kuvittelen että olen "parantunut", saankin kaivaa unilääkkeet kaapin pohjalta uudestaan esiin.
Ongelmana on ns "ylivireys" eli ei vaan yksinkertaisesti väsytä.
Voiko unettomuudesta päästä KOKONAAN eroon?
6
693
Vastaukset
- välillä uneton
"Tapahtuuko elimistössä jotain niin pahaa unettomuuden aikana ettei se koskaan palaudu ennalleen?"
Eikä tapahdu. Hankala unettomuusjakso tietysti voi säikäyttää ja siitä voi sitä kautta jäädä jonkinlainen alttius vaivan uusimiseen. Varmaan jollain terapialla voisi unettomuuden pelostakin päästä eroon. Kaikilla on joskus huonoja tai unettomia öitä, mutta jos on joskus kärsinyt pahasta unettomuudesta, ajatukset kääntyvät helposti siihen, että "voi ei, taasko tämä alkaa", mikä on tietysti omiaan aiheuttamaan unettomuutta. Joku toinen voisi viitata kintaalla parille unettomalle yölle. Pitäisi olla stressaamatta, mikä tietysti on helpommin sanottu kuin tehty. Toiset ovat myös luonnostaan hyväunisempia kuin toiset, vähän samalla tavalla kuin toiset ovat parempia piirtämään ja toiset eivät niin hyviä.
Ei se nukkumisen taito kuitenkaan mihinkään katoa, vaikka välillä menee joksikin aikaa hukkaan. Miksei jotain psykologin apuakin voi kokeilla, tai edes lainata jotain kirjoja kirjastosta, sillä unettomuudesta on kirjoitettu paljon. Lääkkeitä voi käyttää tarvittaessa tukena. Tietysti aina parempi jos pärjää ilman, mutta totaalista lääkkeettömyyttä ei kannata pitää minään ehdottomana tavoitteena, sillä lääkkeet ovat turvallisia oikein käytettynä (vaikka tälläkin foorumilla kaikenlaista kampanjaa lääkkeitä vastaan käydään). Aika hyvinhän tuo menee, jos noin vähällä pärjäät ja välillä ilmankin.
Välillä nukkuminen onnistuu paremmin ja välillä huonommin, mutta minkäpä sille voi, kun ei ole erityisen lahjakas piirtämään :) Pitää vain yrittää pärjätä sillä, mitä on annettu. Tsemppiä! - Pääsee !
Mutta unettomuudesta pääsee täysin eroon vain luontaistuotteiden kautta siten että vähitellen voi jättää myös luontaistuotteet pois. Luontaistuotteet eivät rassaa elimistön kemiallis-biologista mekanismia, kuten kemianteollisuuden (lääketeollisuus) tuotteet tekevät.
Tuo on kokemukseni. - unetonta aikaa
Kiitos asiallisesta vastauksesta!
Ehkä juuri siksi tämä unettomuus onkin ollut niin "kova paikka", koska aikaisemmin olen nukkunut kuin tukki 10 tunnin yöunet ja päikkärit päälle. Sen takia mietin tuota että tapahtuuko elimistössä ns jotain peruuttamatonta.
Nyt kun en ole töissä, niin pärjään tietysti asian kanssa, mutta töihinkin on pakko jossain vaiheessa palata. Haluaisin olla selvinnyt unettomuudesta silloin kokonaan ettei ne palaa samantien takaisin kun vähän on stressiä.
Täytyy käydä kyllä lainaamassa niitä kirjoja..- hilleriiii
Kuulostaapa tutulta, itsekin nukuin aiemmin 10-12h yössä ja päikkärit päälle, kunnes kovan stressin, ahdistuksen ja masennuksen myötä puhkesi raju unettomuus tammikuussa. En saanut enää ollenkaan unta! Nukkumaan meno ahdisti, en nukkunut päivälläkään, kaikki ahdisti, huh, kamalaa aikaa. Sairaslomalle jäin tietty.
Löydettyäni hyvän psykiatrin, ensimmäinen opetus oli, että unettomuus ei ole sairaus, vaan oire. Lääkkeinä kokeilin mirtszapiinia, imovanea, opamoxia, kaikkia yhdessä, ei oikein auttanut. Terapian aloitin, sain lääkkeeksi ketipinorin 75mg ja diapamin 2-10mg tarv.rinnalle, ja unet jotenkin palautuivat. Minun unettomuuteni oli todella ahdistusperäistä, siksi diapam auttoi nukahtamiseen. Masennuslääkkeitä lääkärini ei suostunut kirjoittamaan, mistä olen lopulta kiitollinen. Vaikeaa on ollut, ja terapiassa on käyty läpi koko elämääni. Minäkin ajattelin, että palaan töihin vasta kun nukun, paskat. Lääkäri sanoi, että töihin on mentävä, se lisää luonnollista väsymystä. Lisäksi ongelmien vatvominen yksinään kotona oli tuonut mukanaan sosiaalista pelkoa. Lopulta olin 3,5kk saikulla, ja palasin osa-aikaisena toukokuussa töihin. Nukuinko? En todellakaam hyvin. Aina töihin mentäessä ahdisti, ja en saanut lääkkeilläkään unta ja heräilin koko yön. Jotenkin kuitenkin jaksoin, ja työssäoleminen sai aikaan toipumista. Vapaapäivinä nukuin paremmin.
Vertasin aina tilannetta aiempaan, kunnes tajusin ettei sellaiset yöunet ole normaaleja aikuiselle ihmiselle, olin ollut masentunut syvältä sisältä jo vuosia, jota pakenin nukkumisella. Nykyään olen joutunut opettelemaan uuden ajattelutavan, välillä nukun huonommin ja sitten taas paremmin, on normaalia heräillä yöllä, huolet valvottavat. Olen nukkunut tarpeeksi, jos tunnen itseni virkeäksi. Enää en tuijota kelloa, enkä edes katso sitä öisin, se on viimeinen virhe. 7-8 tuntia unta on jo loistavaa. Työ-öinä nukun 3-8 tuntia, ja vapaina enemmän. Näillä on menty. Terapia jatkuu, ja edelleen lääkkeet ovat iltaisin rauhoittamassa. Pitkä tämä tie on, mutta uskon että luonnollinen uni palautuu kunhan toivun tästä ja saan asiat käsiteltyä.
Tsemppiä sinullekin! - Luonnollisen unen
hilleriiii kirjoitti:
Kuulostaapa tutulta, itsekin nukuin aiemmin 10-12h yössä ja päikkärit päälle, kunnes kovan stressin, ahdistuksen ja masennuksen myötä puhkesi raju unettomuus tammikuussa. En saanut enää ollenkaan unta! Nukkumaan meno ahdisti, en nukkunut päivälläkään, kaikki ahdisti, huh, kamalaa aikaa. Sairaslomalle jäin tietty.
Löydettyäni hyvän psykiatrin, ensimmäinen opetus oli, että unettomuus ei ole sairaus, vaan oire. Lääkkeinä kokeilin mirtszapiinia, imovanea, opamoxia, kaikkia yhdessä, ei oikein auttanut. Terapian aloitin, sain lääkkeeksi ketipinorin 75mg ja diapamin 2-10mg tarv.rinnalle, ja unet jotenkin palautuivat. Minun unettomuuteni oli todella ahdistusperäistä, siksi diapam auttoi nukahtamiseen. Masennuslääkkeitä lääkärini ei suostunut kirjoittamaan, mistä olen lopulta kiitollinen. Vaikeaa on ollut, ja terapiassa on käyty läpi koko elämääni. Minäkin ajattelin, että palaan töihin vasta kun nukun, paskat. Lääkäri sanoi, että töihin on mentävä, se lisää luonnollista väsymystä. Lisäksi ongelmien vatvominen yksinään kotona oli tuonut mukanaan sosiaalista pelkoa. Lopulta olin 3,5kk saikulla, ja palasin osa-aikaisena toukokuussa töihin. Nukuinko? En todellakaam hyvin. Aina töihin mentäessä ahdisti, ja en saanut lääkkeilläkään unta ja heräilin koko yön. Jotenkin kuitenkin jaksoin, ja työssäoleminen sai aikaan toipumista. Vapaapäivinä nukuin paremmin.
Vertasin aina tilannetta aiempaan, kunnes tajusin ettei sellaiset yöunet ole normaaleja aikuiselle ihmiselle, olin ollut masentunut syvältä sisältä jo vuosia, jota pakenin nukkumisella. Nykyään olen joutunut opettelemaan uuden ajattelutavan, välillä nukun huonommin ja sitten taas paremmin, on normaalia heräillä yöllä, huolet valvottavat. Olen nukkunut tarpeeksi, jos tunnen itseni virkeäksi. Enää en tuijota kelloa, enkä edes katso sitä öisin, se on viimeinen virhe. 7-8 tuntia unta on jo loistavaa. Työ-öinä nukun 3-8 tuntia, ja vapaina enemmän. Näillä on menty. Terapia jatkuu, ja edelleen lääkkeet ovat iltaisin rauhoittamassa. Pitkä tämä tie on, mutta uskon että luonnollinen uni palautuu kunhan toivun tästä ja saan asiat käsiteltyä.
Tsemppiä sinullekin!palautuminen kestää vähintään 2-3 v tai sitten ei palaudu ollenkaan, noin pitkän "unilääkkeiden" käytön jälkeen. Valitettavasti.
- Anonyymi
Luonnollisen unen kirjoitti:
palautuminen kestää vähintään 2-3 v tai sitten ei palaudu ollenkaan, noin pitkän "unilääkkeiden" käytön jälkeen. Valitettavasti.
Juuri näin, ne lääkkeet ovat tuhonneet koko kehosi ja keho ja nukkuminen ei palaudu, korvat suhisten valvot kipujen kanssa, ummetus ja verenkierron ja hermoratani ne tujosivat. Eturauhassyöpä ei tappanut mutta nämä lääkkeet vieroitus ja haittavaikutuksiin menehtyminen on edessä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Minkähän takia ns. persuille ei tunnu työ maistuvan?
Vaikuttavat olevan joutoväkeä syystä tai toisesta – työttömiä tai työeläkeloisia. Muiden rahoilla pötköttelevää väkeä,1284639Olit ihan
Kiihkona silloin. Sen näki ja lähes tunsi. Ei tainnut olla kaukana et olisit vetänyt lähellesi jos siihen olisi hetki tu293377- 203315
Miksiköhän vasemmistossa on niin paljon ns. tapatyöttömiä ja muita köyhiä?
Tokihan Minja Koskela oli sitä mieltä, että ei terveenkään ihmisen ole pakko tehdä töitä, sitä neuvoa moni vassu noudatt472979Oletko keskustellut kaivatustasi muiden
Kanssa lähiaikoina? Jos, onko keskustelu ollut positiivista tai negatiivista? Vaikuttaako keskustelut mielipiteeseesi ka512965Trump huonommassa kunnossa kuin Usasta virallisesti sanotaan?
"Terveys on vakaa mutta ei normaali".Uskallan melkein sanoa,että Trumpin terveydentilaa kaunistellaan.Myös se että se nu1222839Kyllä on Vasemmistoliitosta Koskelan johdolla tullut todellinen ääripuolue
se on niin tulipunainen kuin olla voi, ja selvästi haluaa jatkuvasti eripuraa, ja repiä kansaa kahtia. Siinä on jo vuod182590Suomen veroaste 5 %-yks liian matala
Palauttamalla kokonaisveroaste 1990-luvun tasolle saadaan hyvinvointivaltion palvelut rahoitettua ilman velan ottoa.1132315- 92199
MTV: Harvinainen haastattelu! Vappu Pimiä kommentoi vihdoinkin uutta TTK-juontajaa
TTK-juontajaspekuloinnit käyvät edelleen kuumana. Kenet sinä haluaisit uudeksi TTK-juontajaksi? Kommentoi alle! Lue,142135