Voiko unettomuudesta päästä KOKONAAN eroon?

Kuulostaapa tutulta, itsekin nukuin aiemmin 10-12h yössä ja päikkärit päälle, kunnes kovan stressin, ahdistuksen ja masennuksen myötä puhkesi raju unettomuus tammikuussa. En saanut enää ollenkaan unta! Nukkumaan meno ahdisti, en nukkunut päivälläkään, kaikki ahdisti, huh, kamalaa aikaa. Sairaslomalle jäin tietty.
Löydettyäni hyvän psykiatrin, ensimmäinen opetus oli, että unettomuus ei ole sairaus, vaan oire. Lääkkeinä kokeilin mirtszapiinia, imovanea, opamoxia, kaikkia yhdessä, ei oikein auttanut. Terapian aloitin, sain lääkkeeksi ketipinorin 75mg ja diapamin 2-10mg tarv.rinnalle, ja unet jotenkin palautuivat. Minun unettomuuteni oli todella ahdistusperäistä, siksi diapam auttoi nukahtamiseen. Masennuslääkkeitä lääkärini ei suostunut kirjoittamaan, mistä olen lopulta kiitollinen. Vaikeaa on ollut, ja terapiassa on käyty läpi koko elämääni. Minäkin ajattelin, että palaan töihin vasta kun nukun, paskat. Lääkäri sanoi, että töihin on mentävä, se lisää luonnollista väsymystä. Lisäksi ongelmien vatvominen yksinään kotona oli tuonut mukanaan sosiaalista pelkoa. Lopulta olin 3,5kk saikulla, ja palasin osa-aikaisena toukokuussa töihin. Nukuinko? En todellakaam hyvin. Aina töihin mentäessä ahdisti, ja en saanut lääkkeilläkään unta ja heräilin koko yön. Jotenkin kuitenkin jaksoin, ja työssäoleminen sai aikaan toipumista. Vapaapäivinä nukuin paremmin.
Vertasin aina tilannetta aiempaan, kunnes tajusin ettei sellaiset yöunet ole normaaleja aikuiselle ihmiselle, olin ollut masentunut syvältä sisältä jo vuosia, jota pakenin nukkumisella. Nykyään olen joutunut opettelemaan uuden ajattelutavan, välillä nukun huonommin ja sitten taas paremmin, on normaalia heräillä yöllä, huolet valvottavat. Olen nukkunut tarpeeksi, jos tunnen itseni virkeäksi. Enää en tuijota kelloa, enkä edes katso sitä öisin, se on viimeinen virhe. 7-8 tuntia unta on jo loistavaa. Työ-öinä nukun 3-8 tuntia, ja vapaina enemmän. Näillä on menty. Terapia jatkuu, ja edelleen lääkkeet ovat iltaisin rauhoittamassa. Pitkä tämä tie on, mutta uskon että luonnollinen uni palautuu kunhan toivun tästä ja saan asiat käsiteltyä.
Tsemppiä sinullekin!

hilleriiii kirjoitti:

Kuulostaapa tutulta, itsekin nukuin aiemmin 10-12h yössä ja päikkärit päälle, kunnes kovan stressin, ahdistuksen ja masennuksen myötä puhkesi raju unettomuus tammikuussa. En saanut enää ollenkaan unta! Nukkumaan meno ahdisti, en nukkunut päivälläkään, kaikki ahdisti, huh, kamalaa aikaa. Sairaslomalle jäin tietty.
Löydettyäni hyvän psykiatrin, ensimmäinen opetus oli, että unettomuus ei ole sairaus, vaan oire. Lääkkeinä kokeilin mirtszapiinia, imovanea, opamoxia, kaikkia yhdessä, ei oikein auttanut. Terapian aloitin, sain lääkkeeksi ketipinorin 75mg ja diapamin 2-10mg tarv.rinnalle, ja unet jotenkin palautuivat. Minun unettomuuteni oli todella ahdistusperäistä, siksi diapam auttoi nukahtamiseen. Masennuslääkkeitä lääkärini ei suostunut kirjoittamaan, mistä olen lopulta kiitollinen. Vaikeaa on ollut, ja terapiassa on käyty läpi koko elämääni. Minäkin ajattelin, että palaan töihin vasta kun nukun, paskat. Lääkäri sanoi, että töihin on mentävä, se lisää luonnollista väsymystä. Lisäksi ongelmien vatvominen yksinään kotona oli tuonut mukanaan sosiaalista pelkoa. Lopulta olin 3,5kk saikulla, ja palasin osa-aikaisena toukokuussa töihin. Nukuinko? En todellakaam hyvin. Aina töihin mentäessä ahdisti, ja en saanut lääkkeilläkään unta ja heräilin koko yön. Jotenkin kuitenkin jaksoin, ja työssäoleminen sai aikaan toipumista. Vapaapäivinä nukuin paremmin.
Vertasin aina tilannetta aiempaan, kunnes tajusin ettei sellaiset yöunet ole normaaleja aikuiselle ihmiselle, olin ollut masentunut syvältä sisältä jo vuosia, jota pakenin nukkumisella. Nykyään olen joutunut opettelemaan uuden ajattelutavan, välillä nukun huonommin ja sitten taas paremmin, on normaalia heräillä yöllä, huolet valvottavat. Olen nukkunut tarpeeksi, jos tunnen itseni virkeäksi. Enää en tuijota kelloa, enkä edes katso sitä öisin, se on viimeinen virhe. 7-8 tuntia unta on jo loistavaa. Työ-öinä nukun 3-8 tuntia, ja vapaina enemmän. Näillä on menty. Terapia jatkuu, ja edelleen lääkkeet ovat iltaisin rauhoittamassa. Pitkä tämä tie on, mutta uskon että luonnollinen uni palautuu kunhan toivun tästä ja saan asiat käsiteltyä.
Tsemppiä sinullekin!

Lue lisää

palautuminen kestää vähintään 2-3 v tai sitten ei palaudu ollenkaan, noin pitkän "unilääkkeiden" käytön jälkeen. Valitettavasti.

Luonnollisen unen kirjoitti:

palautuminen kestää vähintään 2-3 v tai sitten ei palaudu ollenkaan, noin pitkän "unilääkkeiden" käytön jälkeen. Valitettavasti.

Juuri näin, ne lääkkeet ovat tuhonneet koko kehosi ja keho ja nukkuminen ei palaudu, korvat suhisten valvot kipujen kanssa, ummetus ja verenkierron ja hermoratani ne tujosivat. Eturauhassyöpä ei tappanut mutta nämä lääkkeet vieroitus ja haittavaikutuksiin menehtyminen on edessä.