Lapsiperhe maailmanympäri Swan 57 veneellä

Onko sinulla mahdollisesti jotain tieteellistä pohjaa ja osaamista/kokemusta lasten erinomaisesta kasvattamisesta? Itse en usko, että noista lapsista tulee mitään perässähiihtäjiä tai syrjäytyneitä nuoria.

Toivon, että suunnitelmia ei mikään keskinkertaisten kommentointi häiritsisi. Varokaa kukkahattuisia tätejä!

Lyhytkiertoinen kirjoitti:

Onko sinulla mahdollisesti jotain tieteellistä pohjaa ja osaamista/kokemusta lasten erinomaisesta kasvattamisesta? Itse en usko, että noista lapsista tulee mitään perässähiihtäjiä tai syrjäytyneitä nuoria.

Toivon, että suunnitelmia ei mikään keskinkertaisten kommentointi häiritsisi. Varokaa kukkahattuisia tätejä!

Lue lisää

Tieteellistä pohjaa minulla ei ole siitä asiasta. Kokemusta kyllä on omien lasteni kasvattamisesta ja lasten kanssa seilaamisesta (myös kolmen sukupolven kanssa purjehtimisesta). Oman pallonkiertoni tein vasta "vaarina" ilman omaa lapsimiehistöä - lapseni olivat jo perheellisiä aikuisia. Pallonkierrolla tapasin muutamia lapsiperheitä. Siksi tuli omia havaintoja lapsiperheiden kaukopurjehduksista.

Lapset kyllä sopeutuvat lähes kaikkeen, mutta koulunkäynti pitkän purjehduksen aikana ei ollut ongelmatonta. Joillakin perheillä oli jatkuvia ongelmia pikkulastensa meritaudista.

Ruotsalaisperhe lopetti retkensä Whangareihin, jossa vene meni myyntiin ja perhe palasi kotiin. Varhaisessa teini-iässä olleet tyttäret eivät enää viihtyneet ja kaipasivat ruotsinkielisiä kavereitaan. Siihen asti koulunkäynti oli sujunut siten, että lasten äiti (ammatiltaan koulun opettaja) huolehti opetuksesta ja läksytehtävistä. Koulukokeet onnistuivat sähköpostiyhteyksillä luokan opettajiin. Siten tyttäret pysyivät omien koululuokkiensa opiskelutahdissa.
Belgialaisperhe muutti suunnitelmiaan reissun aikana siten, että vene jätettiin lasten koulunkäynnin takia kuukausiksi eri satamiin. Joitakin lasten terveyteen liittyneitä ongelmiakin oli. Välillä perheen pää seilasi yksin ja jäi uuteen satamaan odottelemaan vaimoaan ja lapsiaan. Tämän muutoksen takia alkuperäinen aikataulu piteni yli kahdella vuodella. Myös alkuperäiseen reittisuunnitelmaan oli tullut muutoksia.

Varmasti lapsiperheen monivuotisessa kaukopurjehduksessa on paljon positiivisiakin puolia, kuten lasten kielitaidon kehittyminen, sopeutuminen, ennakkoluulottomuus jne.

En usko, että pallon kiertoa suunnittelevat purjehtijat pitävät reissun jo tehneiden kommentteja "häiritsevinä" tai pitävät kokeneita purjehtijoita "kukkahattutäteinä".

Lyhytkiertoinen kirjoitti:

Onko sinulla mahdollisesti jotain tieteellistä pohjaa ja osaamista/kokemusta lasten erinomaisesta kasvattamisesta? Itse en usko, että noista lapsista tulee mitään perässähiihtäjiä tai syrjäytyneitä nuoria.

Toivon, että suunnitelmia ei mikään keskinkertaisten kommentointi häiritsisi. Varokaa kukkahattuisia tätejä!

Lue lisää

"Onko sinulla mahdollisesti jotain tieteellistä pohjaa ja osaamista/kokemusta lasten erinomaisesta kasvattamisesta?"

Lasten ja nuorten kasvamisessa sosiaaliset piirit ja palaute, kuuluminen joukkoon ja kasvaminen oman ikäluokan kulttuuriin, ovat tärkeitä mm. itsetunnon kehittymisen kannalta.

Vaikka kuinka oppisi kieliä ja pystyisi tiedollisesti omaksumaan koulun vaatimat asiat, niin sosiaalinen palaute ja ryhmäytyminen jää väistämättä väliin.

Niin, varmaan lapset voivat elää onnellisen lapsuuden monella tavalla. 10-vuotiaat viettävät koulussa 8 tuntia joka arkipäivä. Mitenköhän saadaan aika järjestymään kolmelle lapselle, kolmella eri luokalla. Sosiaalisesti lapset ovat sopeutuvaisia, tuon yksivuotiaan on varmaan helpoin sopeutua. Tietysti tuollainen reissu pitää osata lopettaa, jos lapsille tulee ongelmia koulussa tai muuten. Voi tietysti kaikki mennä kuten Strömsössä.

Ehkäpä asia löytää itsestään oman väylänsä. Kaikki sujuu varmasti hyvin ja tuskin tätä nyt väkisin viedään loppuun, jos matkustaminen käy liian raskaaksi. Annetaan toisten yrittää!

Errkiiesimerkii kirjoitti:

"Onko sinulla mahdollisesti jotain tieteellistä pohjaa ja osaamista/kokemusta lasten erinomaisesta kasvattamisesta?"

Lasten ja nuorten kasvamisessa sosiaaliset piirit ja palaute, kuuluminen joukkoon ja kasvaminen oman ikäluokan kulttuuriin, ovat tärkeitä mm. itsetunnon kehittymisen kannalta.

Vaikka kuinka oppisi kieliä ja pystyisi tiedollisesti omaksumaan koulun vaatimat asiat, niin sosiaalinen palaute ja ryhmäytyminen jää väistämättä väliin.

Lue lisää

Onkohan tämä suomi24 jotenkin sotkenut nämä palstat. Luulin tulevani purjehduspalstalle, mutta tämä näyttää olevan joku lasten kasvatuspalsta.

Olin oman kolmen nuorempien lasteni kanssa samassa veneessä kaksi vuotta. He olivat iältään parinkympin molemmin puolin. En vaihtaisi tuota aikaa mihinkään. Emme onnistuneet pallonkierrossa - suunnitelma muuttui rahojen loppuessa - mutta parasta aikaa perheelle on olla yhdessä, olivatpa lapset minkä ikäisiä tahansa. Toivon siunausta rohkealle yritykselle. Yrittänyttä ei laiteta!

Errkiiesimerkii kirjoitti:

"Onko sinulla mahdollisesti jotain tieteellistä pohjaa ja osaamista/kokemusta lasten erinomaisesta kasvattamisesta?"

Lasten ja nuorten kasvamisessa sosiaaliset piirit ja palaute, kuuluminen joukkoon ja kasvaminen oman ikäluokan kulttuuriin, ovat tärkeitä mm. itsetunnon kehittymisen kannalta.

Vaikka kuinka oppisi kieliä ja pystyisi tiedollisesti omaksumaan koulun vaatimat asiat, niin sosiaalinen palaute ja ryhmäytyminen jää väistämättä väliin.

Lue lisää

Ehkä olette Opetusviraston porukkaa. Kukaan, siis ei kukaan saa osoittaa DDR lähtöistä kouluamme parempaa oppimista uusilla menetelmillä. Se murentaisi kunnallisvirkamiehen valtaa!

Nyt sossu tarkkana!

Toivon todella ettet ole tosissasi.

Sovitaanko muutenkin ettei tehdä tästä mitään pirun Vauva-lehden foorumia. Keskityttäisiin mieluummin purjehduksesta kuin lasten kasvastuksesta keskusteluun. Se kun on aika moneen kertaan nähty mitä siitä seuraa kun niissä asioissa aletaan neuvomaan.

Mielenkiintoista. Millaisista tapauksista yleensä teet lastensuojeluilmoituksia? Selvää lienee, että teet ilmoituksia erityisesti niistä tiedossasi olevista tapauksista, jotka ovat erityisen pahoja. Tämä tapaus siis kuuluu niihin, niinkö?

Lapset tarvitsevat myös koulua, jossa oppii käyttämään välimerkkejä ;-)

Kielioppia kirjoitti:

Lapset tarvitsevat myös koulua, jossa oppii käyttämään välimerkkejä ;-)

Nimenomaan. Kannattaa kantaa huolta puolustukyvyttömistä lapsista. Jos sitten sosiaaliviranomaiset toteavat ettei syytä lastensuojelulle ole, on ainakin tehty kaikki lasten hyväksi. Ketä haittaa, jos pitää ääntä puolustuskyvyttömien puolesta?

Napsuu kirjoitti:

Nimenomaan. Kannattaa kantaa huolta puolustukyvyttömistä lapsista. Jos sitten sosiaaliviranomaiset toteavat ettei syytä lastensuojelulle ole, on ainakin tehty kaikki lasten hyväksi. Ketä haittaa, jos pitää ääntä puolustuskyvyttömien puolesta?

Lue lisää

Antakaa mun kaikki kestää!!

Lyhytkiertoinen kirjoitti:

Antakaa mun kaikki kestää!!

Huomaatko Lyhytkiertoinen, että itse provosoit tämän nimittelemällä asiallista kommentoijaa kukkahattutädiksi!
Useimmilla lukijoista lienee perhepurjehduskokemusta omien pikkulastensa kanssa. Siksi kai on reagoitu, voimakkaastikin.

bollox kirjoitti:

Toivon todella ettet ole tosissasi.

Sovitaanko muutenkin ettei tehdä tästä mitään pirun Vauva-lehden foorumia. Keskityttäisiin mieluummin purjehduksesta kuin lasten kasvastuksesta keskusteluun. Se kun on aika moneen kertaan nähty mitä siitä seuraa kun niissä asioissa aletaan neuvomaan.

Lue lisää

Toisaalta, koko juttu alkaa sanalla "lapsiperhe". Se se pointti on, eli asia, mikä tekee reissun "vähän erilaiseksi".Kun siis on kysymys lapsiperheen purjehduksesta, puhutaan sitten siitä. Toki mielellään asiallisesti, kuten mistä asiasta tahansa.
Tuon 6 vuoden olennaisimpia haasteita on lasten kasvatus ja perhe-elämä. Se on joskus maissakin tai lyhyemmällä purjehduslomalla haasteellista. Itsekin olen perheellinen, purjehdushalujakin olisi, vaikka pidemmällekin. Talous on tiukkaa, vaikka töissä on. Kyllä tässä asiassa on niin mielenkiintoisia seikkoja ja haasteita, että toivon moderoijalta pitkää pinnaa ja avaraa katsetta. Henkilöönmenevät kommentit, tai jonkun myynti-ulmoituksen haukkuminen ja muu törkypuhe sitten surutta pois.

pls malttia kirjoitti:

Toisaalta, koko juttu alkaa sanalla "lapsiperhe". Se se pointti on, eli asia, mikä tekee reissun "vähän erilaiseksi".Kun siis on kysymys lapsiperheen purjehduksesta, puhutaan sitten siitä. Toki mielellään asiallisesti, kuten mistä asiasta tahansa.
Tuon 6 vuoden olennaisimpia haasteita on lasten kasvatus ja perhe-elämä. Se on joskus maissakin tai lyhyemmällä purjehduslomalla haasteellista. Itsekin olen perheellinen, purjehdushalujakin olisi, vaikka pidemmällekin. Talous on tiukkaa, vaikka töissä on. Kyllä tässä asiassa on niin mielenkiintoisia seikkoja ja haasteita, että toivon moderoijalta pitkää pinnaa ja avaraa katsetta. Henkilöönmenevät kommentit, tai jonkun myynti-ulmoituksen haukkuminen ja muu törkypuhe sitten surutta pois.

Lue lisää

Pienen lapsen isänä asia on minullekin enemmän kuin läheinen. Kun perhe-elämän yhdistäminen purjehdukseen ei aina ole lähellekään kitkatonta pienilläkään reissuilla, niin voi vain kuvitella mitä kaikkea kuuden vuoden rupeama teettää.

En siis ole alkuunkaan hirttämässä tätä keskustelua, mutta siinä vaiheessa mennään rajan väärälle puolelle kun aletaan uhkailemaan lastensuojeluilmoituksilla. Kyllä kai tällaisestakin aiheesta voi keskustella ilman kaunaa, kateutta ja uhkailua?

No hienoa, eiväthän ne lastensuojeluviranomaiset olekaan vielä yhtään ylikuormitettuja. Eiköhän resursseja riitä lähettää pari virkamiestä Välimerelle vierailemaan tässä swanissa tutkimassa, kuinka kaltoin siellä lapsia kohdellaan. Suorastaan prioriteetti verrattuna niihin tapauksiin, joissa vakavasti päihdeongelmaisten vanhempien nälkiintyneistä ja jatkuvasti pahoinpidellyistä lapsista tehtaillaan kymmeniä ilmoituksia - ne joutavat kyllä odottaa, asuvathan ne lapset sentään turvallisessa kerrostalolähiössä ja käyvät kunnon suomalaista peruskoulua. Vaikka nyt vähän oireilisivatkin.

syöt omaa soppaasi kirjoitti:

Huomaatko Lyhytkiertoinen, että itse provosoit tämän nimittelemällä asiallista kommentoijaa kukkahattutädiksi!
Useimmilla lukijoista lienee perhepurjehduskokemusta omien pikkulastensa kanssa. Siksi kai on reagoitu, voimakkaastikin.

Lue lisää

Tässä taannoin taisi olla Hollanti, kun esti lastensuojelun keinoin perhettä päästämästä 14-vuotiasta maailmanympäri yksin purjehtimaan. Hienoa, että joku puuttui. Tässä samantyyppinen asia, jossa aikuisten vastuullisten ihmisten on kerrottava vanhemmille, mikä on parasta heidän lapsilleen.

Wes kirjoitti:

Tässä taannoin taisi olla Hollanti, kun esti lastensuojelun keinoin perhettä päästämästä 14-vuotiasta maailmanympäri yksin purjehtimaan. Hienoa, että joku puuttui. Tässä samantyyppinen asia, jossa aikuisten vastuullisten ihmisten on kerrottava vanhemmille, mikä on parasta heidän lapsilleen.

Lue lisää

Ihan pikkasen eri tilanne, 14-vuotias lähdössä YKSIN pallonympäripurjehdukselle, tai koko perhe yhdessä. olennaista ei purjehdus ja vene-elämä sinänsä, vaan voiko lapsen jättää yksin, kuinka pitkäksi aikaa ja minkä ikäisenä. Eikä hollantilaisteininkään tapauksessa kukaan kertonut vanhemmille, mikä on parasta lapselle, vaan ainoastaan rajoitettiin mahdollisuutta päästää lapsi yksin maailman merille. Eihän lasta saa kerrostalokämppäänkään hylätä yksikseen pitkäksi aikaa. Sama tyttö toteutti reissunsa vähän myöhemmin, menestyksekkäästi.

Uskon lasten olevan paremmassa turvassa rakastavien vanhempiensa suojissa ja jatkuvan silmänpidon alla kotonaan - siis purjeveneessä - kuin maissa, missä he ovat alttiina liikenteelle, saastuneelle ilmalle ja ihmisille, joita kuhisee heidän ympärillään. Muuten, tunnetko Laura Dekker-nimisen yksinpurjehyijan, jota myö hänen ikänsö vuoksi koitettiin kovasti holhota?

Puhu vain omasta puolestasi ruusunpunaisine muistoinesi. Monille teini-ikä on yhtä helvettiä. Sitäpaitsi monilla lapsilla maissakaan ei edes ole kavereita ja syrjäseuduilla niitä ei aina edes juuri voi ollakaan.

Ihmettelen vähän muutamia kommentteja siitä, että vene-elämä olisi jotenkin uhka lapsen/nuoren sosiaalisen elämän kehitykselle. Kyllä nuori voi niitä kavereita, bestiksiä ja ensimmäisiä ihastuksia löytää myös sekä muiden matkapurjehtijoiden nuorista miehistönjäsenistä että alkuperäisväestöstä. Toki ihmissuhteet ovat varmaan luonteltaan lyhytkestoisempia kuin koulussa. Mutta toisaalta muuttavathan monet perheet myös työnperässä paljon.

Sanoisin pikemminkin, että tällaisen reissun jälkeen nuori on todennäköisesti avoimempi erilaisille kulttuureille sekä sosiaalisilta taidoiltaan että kielitaidoltaan valmiimpi kuin sen peruskoulun Suomessa käynyt ikätoveri. Kannattaa muistaa myös, että monelle se peruskoulu ei ole itseluottamusta vahvistava kokemus, pikemminkin päinvastoin.

Meillä on kaikilla omat kokemuksemme, eivätkä ne ole aina yhteneväisiä. Minulla ei ole peruskoulusta yhtä ainoaa positiivista muistoa. Asuimme turvallisesti kuivalla maalla samalla paikkakunnalla samassa talossa kyllä koko ajan, ja kävin samaa koulua samojen luokkatovereiden kanssa koko ajan, mutta enpä kuitenkaan päässyt osalliseksi "joukkohybriksestä" tai kokenut mitään yhteenkuuluvuutta ja ihanaa laumahenkeä heidän kanssaan. Varsinaista koulukiusaamista harjoitti opettaja, jolla oli kyllä paperit kunnossa ja opettajan pätevyys, vaan ei kuitenkaan sopivuutta siihen hommaan. Hänen terroristaan kärsi vähintään puolet luokasta. Se, että ylipäänsä pystyin saamaan kelvolliset arvosanat ja jatkamaan lukioon (kauas peruskouluni porukasta!), oli pelkästään vanhempieni ansiota, surkeasta opettajasta ja koulutilanteesta huolimatta. Vanhempani tukiopettivat kärsivällisesti työpäiviensä päätteeksi, viikonloppuisin ja lomilla. Toisin sanoen, saman olisivat voineet tehdä kaukopurjehduksen aikanakin, ja huomattavasti miellyttävämmissä oloissa, ajan kanssa, paremmin syventyen. Enkä olisi joutunut kärsimään koulupäivistä, joiden aikana en oppinut käytännössä mitään enkä myöskään solminut mitään ihania ystävyyssuhteita. Oman lapsuuteni mukavimmat muistot liittyvät nimenomaan perheen yhteisiin pitkiin lomapurjehduksiin (vaikka olivatkin vain koululomien pituisia, usein hiukan pidennettynä extrakuukaudella tms). Ja vaikka tasapäisestä peruskoululaislaumasta en ystäviä löytänytkään, niitä on löytynyt paljon muualta, eikä ystävyyden ja "yhteenkuuluvuuden" edellytyksenä suinkaan ole identtinen tausta ja elämänkokemukset.

Ilman muuta lapset jäävät jostakin paitsi vene-elämää viettäessään, ja saavat jotakin tilalle. Näiden asioiden puntarointi on tärkeää, mutta täystyrmääjille haluaisin kuitenkin muistuttaa, ettei tilanne ole ihan niin mustavalkoinen, kuin moni täällä esittää. Lapset voivat vene-elämässä jäädä vaille peruskoulukokemusta, joka voisi olla joko hyvä tai sitten täysi painajainen, tai mitä tahansa siltä väliltä. Koulussa oppii valitettavasti vähintään yhtä paljon sellaisiakin asioita, joita en edes haluaisi lapsieni oppivan - kuten miten "on pakko" pukeutua, millainen älypuhelin "täytyy" olla, millaiset pelit ja vehkeet jne, jotta tulisi hyväksytyksi laumaan. Toistaiseksi minulla on kuitenkin vain varaa hankkia kersoilla näitä vertaisryhmän arvostamia statussymboleja sen sijaan, että voisin viedä heidät purjehtimaan maailman merille ja oppimaan vähän erilaisia asioita, asenteita ja arvoja.

Oliko Neiti Pinkki katsonut tarkemmin aloittajan jakamaa linkkiä ja tietoja perheestä? Tässä tapauksessa ei ole kyse mistään teini-ikäisistä, vaan lapsista - nyt 1-, 3- ja 6-vuotiaita, parin vuoden päästä siis 3-, 6- ja 8-vuotiaita, ja jos reissu kestää suunnitellut 6 vuotta, vanhimmallakin lapsista on vielä paljon aikaa teinisekoiluihin ihan koti-Suomessa. Meillä kaikilla on omat muistomme niin lapsuudesta kuin nuoruudestakin, ja tulee olemaan näilläkin lapsilla, ja saattaapi olla, että he sanoisivat nelikymppisinä näitä matkapurjehduksella vietettyjä vuosiaan elämänsä parhaiksi. Itse en muistele ollenkaan lämmöllä omia teinivuosia, vaikka niihin sisältyikin suuria tunteita, kotibileitä, diskoja sun muuta joukkokihinää, ja ihan kuivalla maalla elin ja koulua kävin. Varmaksi en osaa tietenkään sanoa, mutta en pitäisi mahdottomanakaan, että olisin nauttinut enemmän nuoruudesta veneessä maailman meriä purjehtien ja eksoottisia kohteita koluten, uusiin kulttuureihin tutustuen jne.

meitä on moneksi kirjoitti:

Oliko Neiti Pinkki katsonut tarkemmin aloittajan jakamaa linkkiä ja tietoja perheestä? Tässä tapauksessa ei ole kyse mistään teini-ikäisistä, vaan lapsista - nyt 1-, 3- ja 6-vuotiaita, parin vuoden päästä siis 3-, 6- ja 8-vuotiaita, ja jos reissu kestää suunnitellut 6 vuotta, vanhimmallakin lapsista on vielä paljon aikaa teinisekoiluihin ihan koti-Suomessa. Meillä kaikilla on omat muistomme niin lapsuudesta kuin nuoruudestakin, ja tulee olemaan näilläkin lapsilla, ja saattaapi olla, että he sanoisivat nelikymppisinä näitä matkapurjehduksella vietettyjä vuosiaan elämänsä parhaiksi. Itse en muistele ollenkaan lämmöllä omia teinivuosia, vaikka niihin sisältyikin suuria tunteita, kotibileitä, diskoja sun muuta joukkokihinää, ja ihan kuivalla maalla elin ja koulua kävin. Varmaksi en osaa tietenkään sanoa, mutta en pitäisi mahdottomanakaan, että olisin nauttinut enemmän nuoruudesta veneessä maailman meriä purjehtien ja eksoottisia kohteita koluten, uusiin kulttuureihin tutustuen jne.

Lue lisää

Voipa vain kuvitella lasten kaverien vihreitä naamoja sitten kotona, kun niille kertoo, mitä viimeiset kuusi vuotta on tehnyt ja nähnyt. Itsekin olisin hyvin voinut vaihtaa sinällään onnellisen lapsuuteni ja vaikka ne teinivuodetkin pitkään reissuun maailman merillä.

Odottelen tässä avaajan eli "Tarmon" kommenttia ja ajatusta miten tuli tuoneeksi asian palstalle .

Vanha Ohlson kirjoitti:

Odottelen tässä avaajan eli "Tarmon" kommenttia ja ajatusta miten tuli tuoneeksi asian palstalle .

Minä odotan, että luotsi poistaa koko ketjun mahdollisimman pian. Alkavat nimittäin viestien pituudesta päätellen ne Vauva-palstan hullut zombiet haistaa verta...

World War Z kirjoitti:

Minä odotan, että luotsi poistaa koko ketjun mahdollisimman pian. Alkavat nimittäin viestien pituudesta päätellen ne Vauva-palstan hullut zombiet haistaa verta...

Tätä viestiketjua luettuani tuli mieleen dokumentti Haaste merellä, joka kertoo naismiehistön valmistautumisesta Volvo ocean raceen. Ohjelmasta sain vaikutelman, että osa naisistosta on asunut veneessä vanhimpiensa kanssa kierrellen maailmaa ja nyt kuuluu käytännössä maailman parhaisiin avomerikilpailijoihin. Kannattaa katsoa.

Tämän swanilla matkaavan lapsiperheen reittisuunnitelma on aika huikea ja mielenkiintoinen, ja totta, osin valtavirrasta poikkeava. Silti tuonkin reitin erikoisemmissakin kohteissa käy myös muitakin lapsiperheitä. Mitään ihan tavatonta tuossa ei ole. Mm. tuntemani hollantilaisperhe meni samaan tapaan Etelä-Amerikan eteläpuolelta kiertäen. Toinen asia tietysti, että tässä vaiheessa kyse on vasta suunnitelmasta, reitti tuskin ihan tuollaisena toteutuu. Matkan aikana kuulee muiden kokemuksia, oppii kaikenlaista, ja esim muiden lapsiperheiden kanssa solmitut ystävyydet voivat aiheuttaa muutoksia suunnitelmaan, kuten tietysti aina niin tärkeät sääolot ja koko perheen oma fiilis. En usko suunnitelman toteutuvan siten kuin sivuillansa nyt ilmoitettu, ainakaan reitin osalta, ehkei aikataulunkaan. Kaikkialla ei ole suojaista satamaa, johon kelissä kuin kelissä pääsisi, enkä oikein usko perheen koukkaavan Pitcairnilta vielä Marquesasille. Mutta saas nähdä, jään mielenkiinnolla seuraamaan!

suunnitelma vs toteutus kirjoitti:

Tämän swanilla matkaavan lapsiperheen reittisuunnitelma on aika huikea ja mielenkiintoinen, ja totta, osin valtavirrasta poikkeava. Silti tuonkin reitin erikoisemmissakin kohteissa käy myös muitakin lapsiperheitä. Mitään ihan tavatonta tuossa ei ole. Mm. tuntemani hollantilaisperhe meni samaan tapaan Etelä-Amerikan eteläpuolelta kiertäen. Toinen asia tietysti, että tässä vaiheessa kyse on vasta suunnitelmasta, reitti tuskin ihan tuollaisena toteutuu. Matkan aikana kuulee muiden kokemuksia, oppii kaikenlaista, ja esim muiden lapsiperheiden kanssa solmitut ystävyydet voivat aiheuttaa muutoksia suunnitelmaan, kuten tietysti aina niin tärkeät sääolot ja koko perheen oma fiilis. En usko suunnitelman toteutuvan siten kuin sivuillansa nyt ilmoitettu, ainakaan reitin osalta, ehkei aikataulunkaan. Kaikkialla ei ole suojaista satamaa, johon kelissä kuin kelissä pääsisi, enkä oikein usko perheen koukkaavan Pitcairnilta vielä Marquesasille. Mutta saas nähdä, jään mielenkiinnolla seuraamaan!

Lue lisää

Arvostan ja ihmettelen samanaikaisesti toisten itseluottamusta lyödä reittisuunnitelma "kiinni" noin pitkälle eteenpäin. Vaikka luottamus veneeseen ja omiin kykyihin on kova, niin voiko tietää etukäteen, miten perhe tulee sopeutumaan purjehdukseen esim. Tulimaan olosuhteissa? Projektissa uudenlaisten opetusmetodien kehittäminen on nostettu pääteemaksi. Sitä taustaa vasten tuntuu mielenkiintoiselta valinnalta, että reitistä on tehty noin vaativa.

"Toivot voivasi viedä omat lapsesi maailmanympäripurjehdukselle. Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Miksi toivot heille monivuotista vene-elämää ja minkälaisen reitin ja aikataulun itse ajattelet olevan lasten kehityksen kannalta normaalia perhe-elämää yhteisiä lomapurjehduksia koulunkäyntiä parempi kasvatusmetodi?"

Omat lapseni ovat vielä taaperoikäisiä. Monivuotista vene-elämää toivon heille, koska itselläni on siitä niin positiiviset kokemukset, ja tuntemani ja tapaamani matkapurjehtijalapset ovat tehneet vahvasti positiivisen vaikutuksen minuun. Tunnen tällaisia perheitä ja olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan, ja näiden kokemusten perusteella uskon sellaisen elämäntyylin tekevän hyvää perheille - niin lapsille kuin vanhemmillekin. Reitti (tai reitittömyys) sekä aikataulu (tai aikatauluttomuus) riippuisi tilanteesta. Tällä hetkellä talous sanelee, ettei mikään pidempi reissu olisi mahdollinen, mutta jos mitään taloudellisia rajoitteita ei olisi, lähtisin ilman mitään sitovaa aikataulua, ja hyvin joustavalla reittisuunnitelmallakin. Luultavasti tässä vaiheessa ainakin suosisin mahdollisimman helppoa reittiä, toisinsanoen sääoloiltaan kohtuullisen helppoa ja ennakoitavaa, välttelisin epävakaimpia alueita, joissa on erityishuolena vakavat tartuntataudit ja/tai rikollisuus. Näilläkin rajoitteilla maapallolta löytyy paljon koluttavaa. Itselleni pallonkierto ei ole mikään olennainen asia suunnitelmassa, mutta jos tätä palloa haluaa purjeveneellä pitkään koluta, niin ennen pitkää saattaa käydä niin, että huomaa tehneensä kierron. Tarkemmalla reittisuunnitelmalla ei mielestäni ole suurempaa merkitystä lasten kasvatuksen kannalta, vaan perheen yhdessä ololla. Reitistä riippumatta lapset (ja vanhemmat) oppivat jatkuvasti valtavasti uutta, kasvavat ja kehittyvät ihmisinä siihen suuntaan, mitä minä arvostan. Mutta ihmisillä on erilaisia arvomaailmoja, ja ymmärrän hyvin, etteivät kaikkien arvot käy yksiin omieni kanssa. Enkä väitä, että kukaan vahingoittaisi lastaan laittamalla peruskouluun. Perheitä ja lapsia on monenlaisia, kaikille ei sovi samat kuviot, mutta toivoisin, että kaikki saisivat mahdollisimmat suotuisan kasvuympäristön itselleen. Eiköhän kaikki vanhemmat pyri parhaaseen lastensa kannalta, päätyivät he sitten vene-elämään tai normiperuskouluelämään.

Ja sanottakoon nyt vielä sekin, ettei vene-elämä tietenkään kaikille tee hyvää. Ei se kaikille sovi. Eikä oman perheen sopivuutta siihen voi välttämättä ennalta arvatakaan. Voi toki käydä niinkin, että kesken reissun joudutaan toteamaan, ettei tämä nyt ollutkaan meidän juttumme. Toisaalta voi käydä niinkin, että kesken reissun heitetään alkuperäinen reittisuunnitelma ja aikataulu roskikseen ja kierrellään maailman meriä ihan toiseen malliin. Tai jäädään vaikka Uuteen-Seelantiin vuosiksi asumaan, elämään ja käymään koulua. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.

suunnitelma vs toteutus kirjoitti:

Tämän swanilla matkaavan lapsiperheen reittisuunnitelma on aika huikea ja mielenkiintoinen, ja totta, osin valtavirrasta poikkeava. Silti tuonkin reitin erikoisemmissakin kohteissa käy myös muitakin lapsiperheitä. Mitään ihan tavatonta tuossa ei ole. Mm. tuntemani hollantilaisperhe meni samaan tapaan Etelä-Amerikan eteläpuolelta kiertäen. Toinen asia tietysti, että tässä vaiheessa kyse on vasta suunnitelmasta, reitti tuskin ihan tuollaisena toteutuu. Matkan aikana kuulee muiden kokemuksia, oppii kaikenlaista, ja esim muiden lapsiperheiden kanssa solmitut ystävyydet voivat aiheuttaa muutoksia suunnitelmaan, kuten tietysti aina niin tärkeät sääolot ja koko perheen oma fiilis. En usko suunnitelman toteutuvan siten kuin sivuillansa nyt ilmoitettu, ainakaan reitin osalta, ehkei aikataulunkaan. Kaikkialla ei ole suojaista satamaa, johon kelissä kuin kelissä pääsisi, enkä oikein usko perheen koukkaavan Pitcairnilta vielä Marquesasille. Mutta saas nähdä, jään mielenkiinnolla seuraamaan!

Lue lisää

Toivottavasti perhe ei ole valmis hirttäytymään alkuperäiseen reitti- ja aikataulusuunnitelmaansa, vaan ovat laatineet sen vain jonkinlaiseksi hahmotelmaksi, josta on helppo joustaa ja tehdä muutoksia matkan varrellakin. Jonkinlainen suunnitelma on aina hyvä olla, mutta käytännössä noin pitkällä reissulla tulee varmasti tarvetta joustoihin ja muutoksiin. Luultavasti reitti on tällä hetkellä laadittu lähinnä vanhempien mielenkiinnon kohteiden mukaan, mutta lasten kasvaessa heidän mielipiteillään ja kiinnostuksen kohteillaan luulisi olevan jotain painoarvoa. Yksi tuttu jenkkiperhe on muokannut omaa suunnitelmaansa teini-ikäisen poikansa kiinnostuksen kohteen, vanhojen laivanhylkyjen, mukaan. Tästä ei ollut tietoakaan, kun aikoinaan lähtivät kotisatamasta pallonkierrolle, nyt se on jo yli puolen vuoden ajan pitkälti sanellut kohteet. Mikäpä siinä, jos ja kun on mahdollisuus. Samoin yksi perhe jäi suunniteltua pidemmäksi aikaa kiertelemään Etelä-Amerikan rantoja, koska halusivat oppia espanjaa kunnolla.

jyrkästierimieltä kirjoitti:

"Toivot voivasi viedä omat lapsesi maailmanympäripurjehdukselle. Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Miksi toivot heille monivuotista vene-elämää ja minkälaisen reitin ja aikataulun itse ajattelet olevan lasten kehityksen kannalta normaalia perhe-elämää yhteisiä lomapurjehduksia koulunkäyntiä parempi kasvatusmetodi?"

Omat lapseni ovat vielä taaperoikäisiä. Monivuotista vene-elämää toivon heille, koska itselläni on siitä niin positiiviset kokemukset, ja tuntemani ja tapaamani matkapurjehtijalapset ovat tehneet vahvasti positiivisen vaikutuksen minuun. Tunnen tällaisia perheitä ja olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan, ja näiden kokemusten perusteella uskon sellaisen elämäntyylin tekevän hyvää perheille - niin lapsille kuin vanhemmillekin. Reitti (tai reitittömyys) sekä aikataulu (tai aikatauluttomuus) riippuisi tilanteesta. Tällä hetkellä talous sanelee, ettei mikään pidempi reissu olisi mahdollinen, mutta jos mitään taloudellisia rajoitteita ei olisi, lähtisin ilman mitään sitovaa aikataulua, ja hyvin joustavalla reittisuunnitelmallakin. Luultavasti tässä vaiheessa ainakin suosisin mahdollisimman helppoa reittiä, toisinsanoen sääoloiltaan kohtuullisen helppoa ja ennakoitavaa, välttelisin epävakaimpia alueita, joissa on erityishuolena vakavat tartuntataudit ja/tai rikollisuus. Näilläkin rajoitteilla maapallolta löytyy paljon koluttavaa. Itselleni pallonkierto ei ole mikään olennainen asia suunnitelmassa, mutta jos tätä palloa haluaa purjeveneellä pitkään koluta, niin ennen pitkää saattaa käydä niin, että huomaa tehneensä kierron. Tarkemmalla reittisuunnitelmalla ei mielestäni ole suurempaa merkitystä lasten kasvatuksen kannalta, vaan perheen yhdessä ololla. Reitistä riippumatta lapset (ja vanhemmat) oppivat jatkuvasti valtavasti uutta, kasvavat ja kehittyvät ihmisinä siihen suuntaan, mitä minä arvostan. Mutta ihmisillä on erilaisia arvomaailmoja, ja ymmärrän hyvin, etteivät kaikkien arvot käy yksiin omieni kanssa. Enkä väitä, että kukaan vahingoittaisi lastaan laittamalla peruskouluun. Perheitä ja lapsia on monenlaisia, kaikille ei sovi samat kuviot, mutta toivoisin, että kaikki saisivat mahdollisimmat suotuisan kasvuympäristön itselleen. Eiköhän kaikki vanhemmat pyri parhaaseen lastensa kannalta, päätyivät he sitten vene-elämään tai normiperuskouluelämään.

Ja sanottakoon nyt vielä sekin, ettei vene-elämä tietenkään kaikille tee hyvää. Ei se kaikille sovi. Eikä oman perheen sopivuutta siihen voi välttämättä ennalta arvatakaan. Voi toki käydä niinkin, että kesken reissun joudutaan toteamaan, ettei tämä nyt ollutkaan meidän juttumme. Toisaalta voi käydä niinkin, että kesken reissun heitetään alkuperäinen reittisuunnitelma ja aikataulu roskikseen ja kierrellään maailman meriä ihan toiseen malliin. Tai jäädään vaikka Uuteen-Seelantiin vuosiksi asumaan, elämään ja käymään koulua. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.

Lue lisää

Maapallon ympäripurjehduksella ollaan merellä eli purjehtimassa yhteensä noin 250 vrk. Se on siis runsas 8 kk. Kolmen vuoden purjehduksella ollaan satamissa, hotelleissa, kotireissuilla ym. noin 2 vuotta ja 3 kk. Kuuden vuoden aikataululla tuo luppoaika kasvaa kolmella vuodella. Lapsille tuollainen elämäntyyli sopii paremmin kuin aikuisille. Koulunkäynnin perinteisen toteuttamisen merkitystä on liioiteltu runsaasti.

Oikein hyvä kommentti nimimerkillä "oma kokemus"!

Aivan, tarpeeksi isot teini-ikäiset lapset pystyvätkin jo tekemään valintoja, varsinkin jos on vaihtoehtoinen mahdollisuus asua (vielä voimissaan olevien) isovanhempien hoivissa ja se sopii kaikille osapuolille. Tässä kyseessä olevan perheen tapauksessa lapset ovat kuitenkin vielä sen verran pieniä, että jos paluu tapahtuu suunnitelman mukaisesti, lapset ovat palatessa 9 ja 14, lähtiessä vielä varsin pieniä, nuorempi selvästi alle kouluikäinenkin, ja molemmilla nuo varsinaiset nuoruuden kehitysvaiheet vasta alkamassa Suomeen palatessa, eli mielestäni siltä kannalta perheen ajoitus on ihan oivallinen. Ihan pieniltä lapsilta jos lähtee kovasti kyselemään mielipiteitä, niin varmasti niitä on, mutta voivat vaihdella useita kertoja päivässä, ihan laidasta laitaan, eikä käsitys- ja hahmotuskyky vielä riitä oikein näin isojen valintojen puntaroimiseen.

Itse tunnen norjalaisperheen, jonka kaikki kolme teini-ikäistä (16-vuotiaat kaksoset ja 14-vuotias pikkusisko) nimenomaan halusivat vanhempiensa kanssa kaukopurjehduksille, ja kun vanhemmat kuitenkin päättivät, että perhe tekee vain vuoden pituisen Karibian-kierroksen, lapset olivat hyvin pettyneitä. Toki heillä on Norjassa ystäväpiiri ja harrastukset, mutta ainakin heidän kohdallaan matkapurjehdus olisi voittanut, jos perheessä asiasta olisi äänestetty. Että on niitä nuoriakin erilaisia, nuoren valinnat eivät aina ole ihan itsestäänselvyys!

Miehistön osalta voisin kuvitella, että perheen lisäksi ottavat ainakin osalle reissusta lisämiehistöäkin. Ainakin sen kokoluokan vene, että se on mahdollista. Monet pariskuntina purjehtivatkin ottavat usein varsinkin vaativammille osuuksille muuta miehistöä avuksi. Uskoisin reitin muokkautuvan vielä vähän erilaiseksi kuin tämänhetkinen suunnitelma, mutta onhan se hyvä olla suunnitelma, josta vähintäänkin lähdetään liikkeelle. Joku arvosteli, ettei pitäisi julkistaa mitään suunnitelmaa etukäteen, koska sitä voi joutua muuttamaan. So what?! Sitä tehdään matkapurjehduksilla jatkuvasti, vaihdetaan vähän reittiä, kohteita, aikataulua, se kuuluu asiaan. Se, että suunnitelma on netissä kerrottu, ei tarkoita, että heidän täytyy sitä nyt orjallisesti noudattaa. Tällaisissa hankkeissa, etenkin kun kyse perheen kanssa tehtävästä näinkin pitkästä (ajallisesti ja maileissa) reissusta, jokainen järkevä matkapurjehtija kai ymmärtää, että suunnitelma ei ole koskaan kiveen hakattu.

kyllä se siitä kirjoitti:

Miehistön osalta voisin kuvitella, että perheen lisäksi ottavat ainakin osalle reissusta lisämiehistöäkin. Ainakin sen kokoluokan vene, että se on mahdollista. Monet pariskuntina purjehtivatkin ottavat usein varsinkin vaativammille osuuksille muuta miehistöä avuksi. Uskoisin reitin muokkautuvan vielä vähän erilaiseksi kuin tämänhetkinen suunnitelma, mutta onhan se hyvä olla suunnitelma, josta vähintäänkin lähdetään liikkeelle. Joku arvosteli, ettei pitäisi julkistaa mitään suunnitelmaa etukäteen, koska sitä voi joutua muuttamaan. So what?! Sitä tehdään matkapurjehduksilla jatkuvasti, vaihdetaan vähän reittiä, kohteita, aikataulua, se kuuluu asiaan. Se, että suunnitelma on netissä kerrottu, ei tarkoita, että heidän täytyy sitä nyt orjallisesti noudattaa. Tällaisissa hankkeissa, etenkin kun kyse perheen kanssa tehtävästä näinkin pitkästä (ajallisesti ja maileissa) reissusta, jokainen järkevä matkapurjehtija kai ymmärtää, että suunnitelma ei ole koskaan kiveen hakattu.

Lue lisää

MIstä ko lasten vanhempien julkisuushakuisuus johtuu? Jokainen kokenut purjehtija arvaa, että kyseinen lapsiperhe ei tule "orjallisesti noudattamaan" kyseistä reitti- ja aikataulusuunnitelmaa (vaikka nyt ilmeisesti niin kuvittelee).
Snoopyn kommentti oli osuva.

Jos suunnitelman kanssa foorumi älähtää näin, niin kuinka mahtaisi käydä jos sellaista ei olisi? Hyvin se menee, ja jos ongelmia tulee niin osaavat varmasti toimia tilanteen mukaan.

fågeli kirjoitti:

Jos suunnitelman kanssa foorumi älähtää näin, niin kuinka mahtaisi käydä jos sellaista ei olisi? Hyvin se menee, ja jos ongelmia tulee niin osaavat varmasti toimia tilanteen mukaan.

Lue lisää

Tulimaan ja Kap Hornin kierto pikkulasten kanssa ei ole kovin tavallinen perhepurjehtijoiden sunnitelma. "Hyvin menee..osaavat varmasti toimia…". Kaikki roaring forties -latitudin tai Tasmanian meren purjehdukset eivät ole menneet hyvin - ei edes ammattimiehistöillä.

Foorumin "älähdys" johtunee pikkulasten kannalta riskialttiista reittivalinnasta ja osin kuuden vuoden kestosta.

pikkulapset/Kap Horn kirjoitti:

Tulimaan ja Kap Hornin kierto pikkulasten kanssa ei ole kovin tavallinen perhepurjehtijoiden sunnitelma. "Hyvin menee..osaavat varmasti toimia…". Kaikki roaring forties -latitudin tai Tasmanian meren purjehdukset eivät ole menneet hyvin - ei edes ammattimiehistöillä.

Foorumin "älähdys" johtunee pikkulasten kannalta riskialttiista reittivalinnasta ja osin kuuden vuoden kestosta.

Lue lisää

Juu, kyllä harvinaista rohkeutta. Lapsista tulee varmaan samalaisia.

fågeli kirjoitti:

Juu, kyllä harvinaista rohkeutta. Lapsista tulee varmaan samalaisia.

Tässä projektissa kaikki onnistumisen edellytykset. Porukalla on yritykseen soveltuva vene, aikaisempaa purjehduskokemusta, suunnitelma, aikaa ja rahaa. Lisäksi julkisuushakuisuuden viittaa kunnianhimoon viedä suunnitelma päätökseen. Turhan usein useampi kuin yksi noista kriteereistä puuttuu.

julkistamisen syy? kirjoitti:

MIstä ko lasten vanhempien julkisuushakuisuus johtuu? Jokainen kokenut purjehtija arvaa, että kyseinen lapsiperhe ei tule "orjallisesti noudattamaan" kyseistä reitti- ja aikataulusuunnitelmaa (vaikka nyt ilmeisesti niin kuvittelee).
Snoopyn kommentti oli osuva.

Lue lisää

Olisikohan julkisuuden syy se, että hakevat kumppaneita projektiinsa, joka liittyy erilaiseen koulunkäyntiin..? "We want to do our bit and help all children to get education even in the most remote areas in the world. We want Sail For Good Expedition to be experimental development lab for new digital learning methods by using our own family and kids as guinea pigs. We will be "boat schooling" three children who will be between 4 and 14 years during our expedition. We will be traveling extensively in the areas with no digital infrastructure nor easy internet connections. So, it will take bold and fresh technological approaches to find usable, scalable and cost effective solutions. We welcome partners in digital learning and technology field to work with us in this exciting project."

He ovat liittäneet purjehdusreissuunsa muitakin tavoitteita kuin pallonkierto itsessään. Tietysti koko hanke on lähtöisin vanhempien unelmasta, mutta kiva, että ottavat siinä huomioon muitakin näkökohtia ja tavoitteita.

Jos palstalaiset lukevat huolellisemmin kyseiset nettisivut, käy ilmi myös ihan selvästi, ettei perhe(enpää?) pidä suunnitelmaa mitenkään kiveen hakattuna, vaan ilmoittaa sen olevan vain suunnitelma, josta voi hyvinkin poiketa. "This is a plan. We all know that good planning helps dreams come alive. It´s no guarantee though. But, if you do your planning well, you will be able to make better decisions when you have no clue what to do or where to go. Planning pays off, but plan is only a plan. In real life things go differently anyway."

Mielestäni on todella positiivista ja mahtavaa, että suomalaisperhe haluaa ja ehkä jopa pystyy toteuttamaan tällaisen suunnitelman. En oikein ymmärrä paheksuvia ja tuomitsevia kommentteja, lastensuojeluilmoituksista puhumattakaan. Ja vaikka esim. Kap Horn kuulostaa hurjalta, sen ovat kiertäneet monet perhemiehistöllä aiemminkin, perhe ei ole väenvängällä sitä kiertämässä, vaan ovat avoimia muillekin vaihtoehdoille, ja nykypäivänä sääoloja voi hyvinkin ennakoida, ja haastavammat pätkät tehdä mahdollisimman suotuisissa oloissa. Tiedän niitäkin, joille Kap Horn on ollut antikliimaksi kaikessa tyyneydesään ja lempeydessään. Tuskinpa tämäkään perhe on ihan soitellen sotaan lähdössä, vaan valmistautuvat huolella ja varmasti opiskelevat säätä tarkasti. Kaukopurjehdukset eivät ole niin riskialttiita, kuin moni äkkiseltää kuvittelee, kunhan on osaava kippari ja kelpo vene.

peukut pystyyn kirjoitti:

Olisikohan julkisuuden syy se, että hakevat kumppaneita projektiinsa, joka liittyy erilaiseen koulunkäyntiin..? "We want to do our bit and help all children to get education even in the most remote areas in the world. We want Sail For Good Expedition to be experimental development lab for new digital learning methods by using our own family and kids as guinea pigs. We will be "boat schooling" three children who will be between 4 and 14 years during our expedition. We will be traveling extensively in the areas with no digital infrastructure nor easy internet connections. So, it will take bold and fresh technological approaches to find usable, scalable and cost effective solutions. We welcome partners in digital learning and technology field to work with us in this exciting project."

He ovat liittäneet purjehdusreissuunsa muitakin tavoitteita kuin pallonkierto itsessään. Tietysti koko hanke on lähtöisin vanhempien unelmasta, mutta kiva, että ottavat siinä huomioon muitakin näkökohtia ja tavoitteita.

Jos palstalaiset lukevat huolellisemmin kyseiset nettisivut, käy ilmi myös ihan selvästi, ettei perhe(enpää?) pidä suunnitelmaa mitenkään kiveen hakattuna, vaan ilmoittaa sen olevan vain suunnitelma, josta voi hyvinkin poiketa. "This is a plan. We all know that good planning helps dreams come alive. It´s no guarantee though. But, if you do your planning well, you will be able to make better decisions when you have no clue what to do or where to go. Planning pays off, but plan is only a plan. In real life things go differently anyway."

Mielestäni on todella positiivista ja mahtavaa, että suomalaisperhe haluaa ja ehkä jopa pystyy toteuttamaan tällaisen suunnitelman. En oikein ymmärrä paheksuvia ja tuomitsevia kommentteja, lastensuojeluilmoituksista puhumattakaan. Ja vaikka esim. Kap Horn kuulostaa hurjalta, sen ovat kiertäneet monet perhemiehistöllä aiemminkin, perhe ei ole väenvängällä sitä kiertämässä, vaan ovat avoimia muillekin vaihtoehdoille, ja nykypäivänä sääoloja voi hyvinkin ennakoida, ja haastavammat pätkät tehdä mahdollisimman suotuisissa oloissa. Tiedän niitäkin, joille Kap Horn on ollut antikliimaksi kaikessa tyyneydesään ja lempeydessään. Tuskinpa tämäkään perhe on ihan soitellen sotaan lähdössä, vaan valmistautuvat huolella ja varmasti opiskelevat säätä tarkasti. Kaukopurjehdukset eivät ole niin riskialttiita, kuin moni äkkiseltää kuvittelee, kunhan on osaava kippari ja kelpo vene.

Lue lisää

Kap Hornia ei tarvitse kiertää. Jos tarkastelet EteläAmerikan eteläkärkeä tarkemmin, huomaat että siellä kulkee myös ns. sisäreitti. Sitä käytti mm. suomalainen Valentina, kun olivat hieman myöhässä sääikkunan takarajalta.

Karmea pätkä toi Pääsiäissaaren haaksirikko, mutta paikan päällä käyneenä voin sanoa, etten olisi omalla veneellä ihan heti uskaltanut edes yrittää tuohon pieneen sisäsatamaan siellä. Ei ihan helppo homma. Tosin esim. Pertti Duncker on Merivuokolla sinne satamaan ajanut jo kaikki sujunut hyvin, eli on se toki mahdollista. Ylipäänsä juuri Pääsiäissaari ja "viereinen" Pitcairn ovat haastavia rantautumisen ja ankkuroitumisenkin kannalta, onnistuu vain suotuisalla säällä, ja kunnollista satamaa ei ole.

Ranska ei oikein taivu, mutta pikkasen sivuun sisäänajossa, niin ymmärsin! Aika surullinen video, ainakin veneen kannalta!

407 kirjoitti:

Ranska ei oikein taivu, mutta pikkasen sivuun sisäänajossa, niin ymmärsin! Aika surullinen video, ainakin veneen kannalta!

“Landfalls of Paradise” –purjehdusopas on pallonkiertäjille tuttu. Myös siinä varoitetaan Pääsiässaaren Hanga Roan sataman vaarallisista surffiaalloista. Niitä voi syntyä, vaikka meri näyttää tyyneltä ja rauhalliselta. Ranskalaisvenettä opastettiin, mutta surffiaalto näytti tulevan pahalla hetkellä ja paiskasi sen kiville.
Turvallisempi vaihtoehto olisi tietenkin ollut ankkuroida n. puoli mailia ulkopuolelle 20 m syvyyteen ja hoitaa maissa käymiset ja maahantulomuodollisuudet jollan avulla. (Sekään ei taida olla kovin turvallista varsinkaan pikkulasten kanssa). Itselläni ei ole kokemusta Pääsiäissaaresta, koska emme poikenneet sinne - vaikka alunperin kuului reittivaihtoehtoihin. Hankalia surffiaaltoja on kyllä muuallakin…

jälkiviisaus helppoa kirjoitti:

“Landfalls of Paradise” –purjehdusopas on pallonkiertäjille tuttu. Myös siinä varoitetaan Pääsiässaaren Hanga Roan sataman vaarallisista surffiaalloista. Niitä voi syntyä, vaikka meri näyttää tyyneltä ja rauhalliselta. Ranskalaisvenettä opastettiin, mutta surffiaalto näytti tulevan pahalla hetkellä ja paiskasi sen kiville.
Turvallisempi vaihtoehto olisi tietenkin ollut ankkuroida n. puoli mailia ulkopuolelle 20 m syvyyteen ja hoitaa maissa käymiset ja maahantulomuodollisuudet jollan avulla. (Sekään ei taida olla kovin turvallista varsinkaan pikkulasten kanssa). Itselläni ei ole kokemusta Pääsiäissaaresta, koska emme poikenneet sinne - vaikka alunperin kuului reittivaihtoehtoihin. Hankalia surffiaaltoja on kyllä muuallakin…

Lue lisää

Annetaan hieman täsmennystä niille, jotka eivät ole täysin vihkiytyneitä valtameri olosuhteisiin. Edellä mainitut surffiaallot ovat varsinaiselta nimeltään maininkeja ( engl. swell : mon swells).

Edellä mainittiin Pitcairn saarella vierailu. Siellä käynti ei ole helppoa - eikä se tarkoita suuria välimatkoja. Merenkäynnin takia laituriin ei voi kiinnityä ja siksi paikallisilla on erityiset yhteysveneet joilla ajetaan puuluiskalle ja veneet vinssataan ylös. Vierailijat voivat käyttää omia jolliaan, mutta helppoa se ei ole.

Saarella( -illa) ei ole lentokentää, eikä normaali helikopteritoiminta onnistu. Lisäksi heillä on raskas ja hintava byrokratia vierailijoille. Kyllä sinne pääsee mutta se vaatii ennakko valmisteluja.

kauasonpitkäm kirjoitti:

Annetaan hieman täsmennystä niille, jotka eivät ole täysin vihkiytyneitä valtameri olosuhteisiin. Edellä mainitut surffiaallot ovat varsinaiselta nimeltään maininkeja ( engl. swell : mon swells).

Edellä mainittiin Pitcairn saarella vierailu. Siellä käynti ei ole helppoa - eikä se tarkoita suuria välimatkoja. Merenkäynnin takia laituriin ei voi kiinnityä ja siksi paikallisilla on erityiset yhteysveneet joilla ajetaan puuluiskalle ja veneet vinssataan ylös. Vierailijat voivat käyttää omia jolliaan, mutta helppoa se ei ole.

Saarella( -illa) ei ole lentokentää, eikä normaali helikopteritoiminta onnistu. Lisäksi heillä on raskas ja hintava byrokratia vierailijoille. Kyllä sinne pääsee mutta se vaatii ennakko valmisteluja.

Lue lisää

Ehkä “surffiaalto” oli huono sana kuvaamaan
tällaisia linkkien kuvissa näkyviä murtuvia maininkeja eli “breaking swell” tai “surface breaking waves”.
http://www.surf-forecast.com/system/images/5784/large/Papa-Tenga-Roa.jpg?1346196130
Näistä surffarit tykkää:
http://www.youtube.com/watch?v=xGYjetQZXZc

kauasonpitkäm kirjoitti:

Annetaan hieman täsmennystä niille, jotka eivät ole täysin vihkiytyneitä valtameri olosuhteisiin. Edellä mainitut surffiaallot ovat varsinaiselta nimeltään maininkeja ( engl. swell : mon swells).

Edellä mainittiin Pitcairn saarella vierailu. Siellä käynti ei ole helppoa - eikä se tarkoita suuria välimatkoja. Merenkäynnin takia laituriin ei voi kiinnityä ja siksi paikallisilla on erityiset yhteysveneet joilla ajetaan puuluiskalle ja veneet vinssataan ylös. Vierailijat voivat käyttää omia jolliaan, mutta helppoa se ei ole.

Saarella( -illa) ei ole lentokentää, eikä normaali helikopteritoiminta onnistu. Lisäksi heillä on raskas ja hintava byrokratia vierailijoille. Kyllä sinne pääsee mutta se vaatii ennakko valmisteluja.

Lue lisää

"Lisäksi heillä on raskas ja hintava byrokratia vierailijoille"? Pitcairnillako? Hintoja en muista (joten ei voinut pahemmin hirvittää) enkä minkäänlaista byrokratiaakaan. "Ennakkovalmisteluna" ihan vapaaehtoinen ja vapaamuotoinen ssb-yhteys yleisen ssb-netin lomassa saarella asuvaan radioamatööriaktiiviin, ihan saaren tuntumassa vhf. Meille tarjottiin kyydit oman veneen ja saaren välillä (ei tarvetta oman jollan käyttöön, mikä niissä satamaoloissa olikin helpotus), viranomaiset tarjosivat kaffet ja pullat samalla kun täytettiin paperit ja jutusteltiin mukavia kyseisen virkamiehen olohuoneessa. Raskainta (fyysisesti) koko reissussa taisi olla pitcairnilaisten ylenpalttisten hedelmä- ja vihanneslahjojen nostaminen veneeseen. Mutta se on totta, että rantautuminen niin Pääsiäissaarelle kuin erityisesti Pitcairnille ei ole mikäänläpihuutojuttu, edes ankkurointi ei kaikissa olosuhteissa onnistu eikä ole turvallista, joten tarkkana saa olla ja säätä seurattava huolella. Helpointa rantautuminen on, jos saa paikallisilta kyydit. He ovat tottuneet paikallisiin oloihin ja surffiin, ja veneensä ovat vakaampia ja moottorit tehokkaampia kuin useimmissa purjehtijoiden jollissa. Varsinkin pienten lasten kanssa suosisin tätä vaihtoehtoa.

Hieno projekti, nostan hattua. Koulutus on tärkeää ei vain lapsille vaan myös aikuisille, reittisuunnitelma menee uusiksi: " During our Atlantic crossing we will stop to say hello to France´s first Emperor General Napoleon Bonaparte in Saint Helena island." Napoleon Bonaparte on haudattu Pariisin Invalidi-kirkkoon, vaikka kuolikin St. Helenalla.

Aukeaman verran myös HeSassa. Kerrotaan vanhempien matkahaaveesata- pikkulapsista huolimatta. Entäs jos voivat pahoin?. Lapset usein voivat.

Sps kirjoitti:

Aukeaman verran myös HeSassa. Kerrotaan vanhempien matkahaaveesata- pikkulapsista huolimatta. Entäs jos voivat pahoin?. Lapset usein voivat.

Perhehän on käsittääkseni jo purjehtinut pitkään, lapset mukana, ja jos olisivat kovin pahoinvoivia, perhe tuskin lähtisi tähän projektiin. Itsellä on päinvastainen kokemus merisairaudesta, ihan naperosta asti purjehtinut enkä koskaan lapsena tullut merisairaaksi, vaikka kuinka olisi keikuttanut - päin vastoin, se tuntui vain hauskalta. Niinpä olin siinä luulossa, etten tule merisairaaksi, kunnes ihan puun takaa yli kaksikymppisenä tulinkin. Ja sen jälkeen aina ekan päivän, jos on lähdetty pidemmälle merimatkalle ja ollut merenkäyntiä. Mutta nopeasti siihen liikkeeseen tottuu, saa "sealegs".

Koska niin moni täällä pitää älämölöä ja paheksuu hanketta juuri lapsiin vedoten, niin haluan vielä lisätä, että ainakin minä rakastin lapsena pitkiä purjehdusreissuja enkä olisi niin kotiin välittänyt palatakaan! Seitsemän meren Serenada teki myös lähtemättömän vaikutuksen ja olin kamalan kateellinen Prusakin lapsille (jotka olivat suunnilleen saman ikäisiä kuin itse). Ei kai ole mitään syytä lähtökohtaisesti olettaa, että tällainen matka, vaikka olisikin alunperin vanhempien unelma, olisi lapsille epämieluisa tai peräti vahingollinen? Luulenpa, että ovat harvinaisen onnekkaita lapsia, kun pääsevät tuollaiseen reissuun. Luonnollisesti, jos tulee terveysongelmia tms, suunnitelma tuskin toteutuukaan. Mutta turha nyt ainakaan etukäteen lytätä sillä perusteella, ettei lapset ehkä viihdykään tai voivat pahoin.

Sps kirjoitti:

Aukeaman verran myös HeSassa. Kerrotaan vanhempien matkahaaveesata- pikkulapsista huolimatta. Entäs jos voivat pahoin?. Lapset usein voivat.

Eivätköhän ole testanneet pahoinvointitaipumusta jo?
http://www.hs.fi/ihmiset/a1415681622695

juttutäällä kirjoitti:

Eivätköhän ole testanneet pahoinvointitaipumusta jo?
http://www.hs.fi/ihmiset/a1415681622695

Lue lisää

1- vuotiaan taipumusta merisairauteen ei ole voitu testata, koska taipumus ilmenee myöhemmin.3 ja 6 vuotiaista voi jo jotain arvata.

seppomartti kirjoitti:

1- vuotiaan taipumusta merisairauteen ei ole voitu testata, koska taipumus ilmenee myöhemmin.3 ja 6 vuotiaista voi jo jotain arvata.

Yleensä pätevä sääntöhän on, ettei alle 2-vuotias tule merisairaaksi vasta kehittymässä olevan tasapainoaistin takia. Mutta eipä näköjään ole sekään sääntö vailla poikkeusta.

Silti monet merimiehetkin kärsivät merisairaudesta. Mutta ei sen takia tarvitse ammattia vaihtaa, kaikkeen tottuu. Saati sitten pienet lapset, jotka tottuvat paljon aikuisia helpommin.

ei tauti estä kirjoitti:

Yleensä pätevä sääntöhän on, ettei alle 2-vuotias tule merisairaaksi vasta kehittymässä olevan tasapainoaistin takia. Mutta eipä näköjään ole sekään sääntö vailla poikkeusta.

Silti monet merimiehetkin kärsivät merisairaudesta. Mutta ei sen takia tarvitse ammattia vaihtaa, kaikkeen tottuu. Saati sitten pienet lapset, jotka tottuvat paljon aikuisia helpommin.

Lue lisää

Neljän sukupolven meripahoinvointia seuranneena kokemukseni on erilainen. Pieni osa ei tule merikipeäksi, suurin osa ihmisistä tulee ja on vain aste-eroja. Sellaiset, jotka eivät ole "koskaan" merikipeitä, ovat sairastuneet keskellä Atlanttia viikon ongelmattoman purjehduksen jälkeen. On aikuisillakin niin tavallinen ilmiö, että syötän mielelläni oireettomille pillerit etukäteen jos keli kovenee. Gotland Runtista olen nähnyt kannettavan miehistön jäseniä suoraan nestetiputukseen. Itse kerran oksensin Suomenlahdella 13 tuntia ja hädin tuskin pysyin jaloillani "avomerikisan" jälkeen. Valtamerellä ei apua ole saatavilla esim lasten dehydraatioon.
Jos matkapahoinvointi olisi totuteltavissa pois, olisi NASA sen varmasti teettänyt astronauteilleen. Huhujen mukaan yksi miehistö piti tuoda alas oireiden vuoksi.
Pienet lapseni ja lapsenlapseni eivät ole tottuneet runsaassa 10 v:ssa ja menevät pillerin muruista aivan vetämättömäksi. Purjehdus vähänkään isommassa aallokossa on ollut heille täysin sietämätön kokemus. Ei heitä voi mitenkään viedä avomerireissulle nyt tai lähivuosikymmeninä. Vuosikymmenten kuluessa heillä ja itselläni alttius hitaasti on helpottanut.
Merisairaus saattaa olla vakava ongelma, mitä ei voi 1 ja 3. vuotiailta rannikkopurjehduksessa testata- verrattuna esim. Tulimaahan.

seppomartti kirjoitti:

Neljän sukupolven meripahoinvointia seuranneena kokemukseni on erilainen. Pieni osa ei tule merikipeäksi, suurin osa ihmisistä tulee ja on vain aste-eroja. Sellaiset, jotka eivät ole "koskaan" merikipeitä, ovat sairastuneet keskellä Atlanttia viikon ongelmattoman purjehduksen jälkeen. On aikuisillakin niin tavallinen ilmiö, että syötän mielelläni oireettomille pillerit etukäteen jos keli kovenee. Gotland Runtista olen nähnyt kannettavan miehistön jäseniä suoraan nestetiputukseen. Itse kerran oksensin Suomenlahdella 13 tuntia ja hädin tuskin pysyin jaloillani "avomerikisan" jälkeen. Valtamerellä ei apua ole saatavilla esim lasten dehydraatioon.
Jos matkapahoinvointi olisi totuteltavissa pois, olisi NASA sen varmasti teettänyt astronauteilleen. Huhujen mukaan yksi miehistö piti tuoda alas oireiden vuoksi.
Pienet lapseni ja lapsenlapseni eivät ole tottuneet runsaassa 10 v:ssa ja menevät pillerin muruista aivan vetämättömäksi. Purjehdus vähänkään isommassa aallokossa on ollut heille täysin sietämätön kokemus. Ei heitä voi mitenkään viedä avomerireissulle nyt tai lähivuosikymmeninä. Vuosikymmenten kuluessa heillä ja itselläni alttius hitaasti on helpottanut.
Merisairaus saattaa olla vakava ongelma, mitä ei voi 1 ja 3. vuotiailta rannikkopurjehduksessa testata- verrattuna esim. Tulimaahan.

Lue lisää

Terve Seppo, Symposiumin suurin huoli ennen sapattivuotta oli Miinan merisairaus. Meidän kolmesta Miina tuli täyspläkässäkin heti merisairaaksi. Miina on syntynyt maliskuussa ja merisairaustaipumus ilmeni jo toisena kesänä eli alle 2-vuotiaana! En uskonut aikanaan, että kyse olisi ollut merisairaudesta ja tein muutaman kokeen joiden tuloksena syy-yhteys on tullu empiirisesti todistettua ainakin vaihtoehtoisen lääketieteen mukaisesti.

Joka tapauksessa Miinan merisairausoireet helpottivat kesäkuun Suomesta lähdön jälkeenvasta lokakuussa Madeiralla. Miinan pahoinvoinista olin huolissani, sillä se ei mennyt ohi, Miina ei ollut ollut koskaan yli neljää päivää merellä (eli tiettävästi se menee ohi max 4 päivän jälkeen, näin lääkäri sanoi). Pelkäsin nestehukkaa.
Kuten totesin, Miina oireet helpotti dramaattisesti ennen Atlantin ylitystä, joten tässä tapauksesa jonkunlainen tottumus tapahtui.
Mainittakoon, että Miina ei koskaan aikaisemmin ollut Tullut merisairaaksi autossa, mutta tämän tottumuksen jälkeen autonvuokraus Kanarialla muuttui oksennussirkukseksi.
Olemme kokeilleet kaikki lääkkeet/poppakonstit, paras meille on dimenhydraatti. Minä olen tullut oksennukseen asti merisairaaksi kolmesti, viimeksi viimeksi sukuristeilyllä Viking-linellä. Yachting worldissä oli
70 tai 80 -luvulla juttu Nasan testilaitteesta, jossa kukaan ei ole selvinnyt yli 15 minuuttia oksennusrefleksittä, minulle Pahinta on äydistelmä kova tuuli, ei reiviä, kryssi, turkin pyyhkiminen rätillä kontalaan pää alaspäin.

qldkgnrr kirjoitti:

Terve Seppo, Symposiumin suurin huoli ennen sapattivuotta oli Miinan merisairaus. Meidän kolmesta Miina tuli täyspläkässäkin heti merisairaaksi. Miina on syntynyt maliskuussa ja merisairaustaipumus ilmeni jo toisena kesänä eli alle 2-vuotiaana! En uskonut aikanaan, että kyse olisi ollut merisairaudesta ja tein muutaman kokeen joiden tuloksena syy-yhteys on tullu empiirisesti todistettua ainakin vaihtoehtoisen lääketieteen mukaisesti.

Joka tapauksessa Miinan merisairausoireet helpottivat kesäkuun Suomesta lähdön jälkeenvasta lokakuussa Madeiralla. Miinan pahoinvoinista olin huolissani, sillä se ei mennyt ohi, Miina ei ollut ollut koskaan yli neljää päivää merellä (eli tiettävästi se menee ohi max 4 päivän jälkeen, näin lääkäri sanoi). Pelkäsin nestehukkaa.
Kuten totesin, Miina oireet helpotti dramaattisesti ennen Atlantin ylitystä, joten tässä tapauksesa jonkunlainen tottumus tapahtui.
Mainittakoon, että Miina ei koskaan aikaisemmin ollut Tullut merisairaaksi autossa, mutta tämän tottumuksen jälkeen autonvuokraus Kanarialla muuttui oksennussirkukseksi.
Olemme kokeilleet kaikki lääkkeet/poppakonstit, paras meille on dimenhydraatti. Minä olen tullut oksennukseen asti merisairaaksi kolmesti, viimeksi viimeksi sukuristeilyllä Viking-linellä. Yachting worldissä oli
70 tai 80 -luvulla juttu Nasan testilaitteesta, jossa kukaan ei ole selvinnyt yli 15 minuuttia oksennusrefleksittä, minulle Pahinta on äydistelmä kova tuuli, ei reiviä, kryssi, turkin pyyhkiminen rätillä kontalaan pää alaspäin.

Lue lisää

Moi pitkästä aikaa. Yksi lastenlapseni onsensi vastoin teoriaa jo 1 vuotiaana. Häntä ei voi viedä rannikkoa kauemmaksi nyt puberteetti-ikäisenäkään. Omista lähes 50 v. lapsista toinen tulee pillereillä toimeen, toinen ei. Itse olen oireillut vähenevässä määrin ja useasti veneessä olen todennut, ettei 4 vrk sääntö päde. Merijalkojen kehityttyä oleellinen kelin huononeminen laukaisee aika monelle meritaudin. Pimeässä pitkään kokkaaminen laukaisee kohtuullisen hyvin. Vessan siivoaminen yrjöstä on myös aika varma. Symposiumin liikkeet ovat todennäköisesti tuplasti pää/mahaystävällisemmät merenkäynnissä kuin nykypulkkien ravistus ja pauke.

ei tauti estä kirjoitti:

Yleensä pätevä sääntöhän on, ettei alle 2-vuotias tule merisairaaksi vasta kehittymässä olevan tasapainoaistin takia. Mutta eipä näköjään ole sekään sääntö vailla poikkeusta.

Silti monet merimiehetkin kärsivät merisairaudesta. Mutta ei sen takia tarvitse ammattia vaihtaa, kaikkeen tottuu. Saati sitten pienet lapset, jotka tottuvat paljon aikuisia helpommin.

Lue lisää

Joitakin melko harvinaisia tapauksia on, että jotkut eivät kerta kaikkiaan totu merisairauteen eikä oireet helpota pitkillä purjehduksilla ollenkaan. Tosin ymmärtääkseni nämä ihmiset ovat merisairaita jokseenkin heti, kun vene lähtee merelle (kun vähänkin keikuttaa), eikä tauti iske kuin salama kirkkaalta taivaalta vasta keskellä valtamerta. Tiedän tapauksen, jossa henkilö oli lähtenyt elämänsä ensimmäistä kertaa purjehtimaan, ja päätti aloittaa harrastuksen sitten saman tien Atlantin ylityksellä. Pahoinvointi alkoi heti eikä helpottanut parissa viikossakaan ollenkaan. Yritti tietysti edes vähän syödä jotakin ja juoda, että pysyisi hengissä, mutta suurin osa tuli heti ylös. Lopulta maihin päästyään oli tietysti todella heikossa kunnossa. Eli kyllä merisairauskin voi olla oikeasti vakava asia ja terveydelle hyvin vaarallista pitkään jatkuvana.

Kuuden vuoden matkasta pallon ympäri ollaan merellä n. 8 kk. Muu aika ollaan maata jalkojen alla tai ainakin halutessa voi lähteä kuljeskelemaan. Voi tulla vaikka kotiin käymään, jos siltä tuntuu.

15+8 kirjoitti:

Kuuden vuoden matkasta pallon ympäri ollaan merellä n. 8 kk. Muu aika ollaan maata jalkojen alla tai ainakin halutessa voi lähteä kuljeskelemaan. Voi tulla vaikka kotiin käymään, jos siltä tuntuu.

Lue lisää

6:ssa vuodessa 8kk merellä. Se tekis reilun kuukauden per vuosi. Laiskempi lentäisi ne etapit ja vuokraisi luukun joka kohteessa, mut tavaroiden mukana kuljettaminen pitäis kyl järkkää eikä olis purjehtimista.

muuttomatkaaminen kirjoitti:

6:ssa vuodessa 8kk merellä. Se tekis reilun kuukauden per vuosi. Laiskempi lentäisi ne etapit ja vuokraisi luukun joka kohteessa, mut tavaroiden mukana kuljettaminen pitäis kyl järkkää eikä olis purjehtimista.

Lue lisää

Konttiasunto tavaroineen kulkisi konttilaivoilla satamasta toiseen ja asunto asujineen voisi jäädä satamiin asumaan?

muuttomatkaaminen kirjoitti:

6:ssa vuodessa 8kk merellä. Se tekis reilun kuukauden per vuosi. Laiskempi lentäisi ne etapit ja vuokraisi luukun joka kohteessa, mut tavaroiden mukana kuljettaminen pitäis kyl järkkää eikä olis purjehtimista.

Lue lisää

Niinpä. Luulen, että tämä perhe kuitenkin haluaa myös sen purjehduksen. Ja toisaalta moneen syrjäisempään kohteeseen on hankalaa tai jopa mahdotonta päästä muuten kuin veneellä, eikä kaikkialla ole kämppiäkään vuokrattavaksi. Vene on siitä kätsy, että se on paitsi matkustusväline, samalla myös koti.

Miksi tähän hankkeeseen suhtaudutaan, kuin se olisi maailmanhistorian ensimmäinen ja ihan ainoa laatuaan, jossa lapsiperhe lähtee vuosiksi purjehtimaan maailman merille? Monet perheet ovat tehneet vastaavaa, ja tekevät tällä hetkelläkin. Miksi tämän perheen kohdalla tuntuisi "mahdottomalta, että puolison ja kolmen pienen lapsen unelmat kestäisivät yhtenäisinä kuusi vuotta", kun se kuitenkin on niin monelta muulta perheeltä jo onnistunut? Ja saanen huomauttaa - paljon pienemmillä veneillä ja vähemmällä viihdykemäärällä, ilman nettiyhteyksiä yms!

Elämä yhden kortin varaan? En ymmärrä. En näe, miten purjehdus olisi elämän yhden kortin varaan laskemista. Veikkaan, että tälläkin perheellä on useampi kortti hihassa. Luultavasti enemmän kuin monilla meistä.

12+19 kirjoitti:

Niinpä. Luulen, että tämä perhe kuitenkin haluaa myös sen purjehduksen. Ja toisaalta moneen syrjäisempään kohteeseen on hankalaa tai jopa mahdotonta päästä muuten kuin veneellä, eikä kaikkialla ole kämppiäkään vuokrattavaksi. Vene on siitä kätsy, että se on paitsi matkustusväline, samalla myös koti.

Lue lisää

Huomaa kuinka pakattava koti aukeaa, sitähän voit kuljettaa konttilaivassa tai rekalla mihin vaan.
http://youtu.be/1hGR8kOPT7U

Vain narsistinen ihminen voi olla noin varma oikeassaolostaan, hyvä ErTar!

Juu toki, mutta mitkä ne lasten tarpeet sitten ovat, ja kuka sen saa määritellä? Mikä on todellisuudessa lasten edun mukaista? Mitä ovat "lasten ehdot", joiden mukaan on elettävä? Tuskin kukaan ainakaan vakavissaan ehdottaa, että esim. kuusivuotias, pienemmistä puhumattakaan, saisi itse sanella ehtonsa. Ja jos saisi, mahtaisiko ehtoihin sisältyä merellisiä seikkailuja vai tuttua ja turvallista kotielämää - riippuisi varmaan lapsesta ja lapsen senhetkisestä fiiliksestä! Ehtoihin sisältyisi varmaan ainakin karkkipäivä joka päivä, rajoittamaton pääsy jäätelövarastolle 24/7, ei koskaan hampaidenpesua eikä ainakaan nukkumaanmenoa!

Varmasti vanhemmat ovat käyneet läpi hyviä ja huonoja puolia molemmissa vaihtoehdoissa - pitkä purjehdus tai kotona pysyminen - eikä KUKAAN voi ennustaa, kumpi vaihtoehto lopulta olisi se parempi. Kummassakin tapauksessa on omat riskinsä, etunsa ja mahdolliset haittansa. Kumpikaan vaihtoehto ei äkkiseltään mielestäni vaikuta erityisen vahingolliselta tai lasten tarpeiden polkemiselta.

Ainakin lasten hyvinvoinnin asiantuntijat tuntuvat painottavan, että lapselle olisi tärkeää saada viettää paljon kiireetöntä aikaa vanhempiensa kanssa. Mitä muita tarpeita lapsilla on? No, tietysti ainakin ravinto, uni, leikki, liikunta, oppiminen. Rakkaus, läheisyys, huolenpito, perusturvallisuus. Nämä kaikki voivat toteutua vene-elämässä ihan siinä missä kuivalla maallakin. Yhdessäoloaikaa ja läheisyyttä todennäköisesti veneessä saa ns. normielämää enemmän.

Moni korostaa hankkeen turvattomuutta ja vaarallisuutta, "mitä tahansa voi sattua". Toivottavasti, olisi aika kamala elää elämää, jossa ei ikinä sattuisi mitään. Vakavasti puhuen, mitä tahansa voi sattua missä tahansa, milloin tahansa. Ns. normielämässä voi tuudittautua petolliseen väärään turvallisuudentunteeseen, mutta jos uutisiin on luottamista, niin ihan kuivalla maalla normielämässä tuntuu sattuvan paljon, ja paljon myös hyvin ikäviä asioita. Purjehduksessa on omat riskinsä, kyllä, mutta ei se mitään hullunrohkeaa ja yltiöpäistä touhua ole. Hyvä, valtamerikelpoinen vene ylittää valtameriä vaikka yksinään. Nykyään pystyy hyvin ennakoimaan myös sään muutoksia ja isolla Swanilla pääsee tarvittaessa huonoa keliä pakoon, pahimmat myräkät voi väistää. Tähän tarkoitukseen on olemassa ihan ammattilaisten palveluja. Yhteydenpito maihin onnistuu keskeltä valtamertakin.

"Mitä tahansa voi sattua" merellä tai kuivalla maalla. Vene-elämässä tai normielämässä. Mahdoton kenenkään ennustaa, miten eri vaihtoehdot tulisivat vaikuttamaan lasten elämään. Sitä paitsi itseäni erityisesti vaivaa käsitys ns. normielämän paremmuudesta. Mikä ihme normielämä??? Kenen normien mukaan tässä täytyisi elää, ja miksi, tarkalleen ottaen?

Toinen erikoisuus kommenteissa on, että kovin moni kuvittelee lasten jäävän paitsi koulutuksesta. Ikään kuin esikoinen palaisi 14-vuotiaana Suomeen eikä olisi saanut minkäänlaista perusopetusta. HALOO. Koko projektiin liittyy kiinteästi nimenomaan etäkoulunkäynti ja siihen panostaminen. Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulupakkoa. Tiedän tapauksia, jossa mm. vakavan koulukiusaamisen vuoksi lapsi on Suomessa otettu peruskoulun penkiltä kotiopetukseen, nimenomaan oman hyvinvointinsa ja turvallisuutensa vuoksi (josta koulu ei ole pystynyt huolehtimaan). Etäkoulutukseen on olemassa hyvät ohjelmat. Niitä käyttävät myös muut, esim. vanhempien työn takia ulkomailla oleskelevat suomalaislapset. Ja opetuksen taso? Jos kaksi korkeasti koulutettua, fiksua vanhempaa paneutuu lastensa opetukseen jotakuinkin täysipäiväisesti, mahtaako opetuksen taso jäädä jälkeen tilanteesta, jossa 20-30 oppilaan meluisassa luokassa on yksi opettaja tai pahimmassa tapauksessa jatkuvasti vaihtuvia epäpäteviä sijaisia (kuten oman tokaluokkalaisen kohdalla)?

Ihmettelen, mihin tämän hankkeen aiheuttama voimakas vastustus, kauhistelu, moralisointi ja paheksunta todellisuudessa perustuu. Lasten tarpeisiin ja etuihin vedotaan, jopa lastensuojeluviranomaisiin, vaikka samaan aikaan turvallisella peruskoulun penkillä istuu lukuisia suomalaislapsia, jotka kärsivät rajusta koulukiusaamisesta, epäpätevistä sijaisista ja omien oppimistarpeidensa hukkumisesta suuressa opetusryhmässä, aikuisten välinpitämättömyydestä, perheväkivallasta, päihdeongelmista jne. En voi välttyä ajatukselta, että kenties taustalla onkin vain vanha tuttu kateus, joka yritetään verhota huoleen lasten hyvinvoinnista.

9+5 kirjoitti:

Juu toki, mutta mitkä ne lasten tarpeet sitten ovat, ja kuka sen saa määritellä? Mikä on todellisuudessa lasten edun mukaista? Mitä ovat "lasten ehdot", joiden mukaan on elettävä? Tuskin kukaan ainakaan vakavissaan ehdottaa, että esim. kuusivuotias, pienemmistä puhumattakaan, saisi itse sanella ehtonsa. Ja jos saisi, mahtaisiko ehtoihin sisältyä merellisiä seikkailuja vai tuttua ja turvallista kotielämää - riippuisi varmaan lapsesta ja lapsen senhetkisestä fiiliksestä! Ehtoihin sisältyisi varmaan ainakin karkkipäivä joka päivä, rajoittamaton pääsy jäätelövarastolle 24/7, ei koskaan hampaidenpesua eikä ainakaan nukkumaanmenoa!

Varmasti vanhemmat ovat käyneet läpi hyviä ja huonoja puolia molemmissa vaihtoehdoissa - pitkä purjehdus tai kotona pysyminen - eikä KUKAAN voi ennustaa, kumpi vaihtoehto lopulta olisi se parempi. Kummassakin tapauksessa on omat riskinsä, etunsa ja mahdolliset haittansa. Kumpikaan vaihtoehto ei äkkiseltään mielestäni vaikuta erityisen vahingolliselta tai lasten tarpeiden polkemiselta.

Ainakin lasten hyvinvoinnin asiantuntijat tuntuvat painottavan, että lapselle olisi tärkeää saada viettää paljon kiireetöntä aikaa vanhempiensa kanssa. Mitä muita tarpeita lapsilla on? No, tietysti ainakin ravinto, uni, leikki, liikunta, oppiminen. Rakkaus, läheisyys, huolenpito, perusturvallisuus. Nämä kaikki voivat toteutua vene-elämässä ihan siinä missä kuivalla maallakin. Yhdessäoloaikaa ja läheisyyttä todennäköisesti veneessä saa ns. normielämää enemmän.

Moni korostaa hankkeen turvattomuutta ja vaarallisuutta, "mitä tahansa voi sattua". Toivottavasti, olisi aika kamala elää elämää, jossa ei ikinä sattuisi mitään. Vakavasti puhuen, mitä tahansa voi sattua missä tahansa, milloin tahansa. Ns. normielämässä voi tuudittautua petolliseen väärään turvallisuudentunteeseen, mutta jos uutisiin on luottamista, niin ihan kuivalla maalla normielämässä tuntuu sattuvan paljon, ja paljon myös hyvin ikäviä asioita. Purjehduksessa on omat riskinsä, kyllä, mutta ei se mitään hullunrohkeaa ja yltiöpäistä touhua ole. Hyvä, valtamerikelpoinen vene ylittää valtameriä vaikka yksinään. Nykyään pystyy hyvin ennakoimaan myös sään muutoksia ja isolla Swanilla pääsee tarvittaessa huonoa keliä pakoon, pahimmat myräkät voi väistää. Tähän tarkoitukseen on olemassa ihan ammattilaisten palveluja. Yhteydenpito maihin onnistuu keskeltä valtamertakin.

"Mitä tahansa voi sattua" merellä tai kuivalla maalla. Vene-elämässä tai normielämässä. Mahdoton kenenkään ennustaa, miten eri vaihtoehdot tulisivat vaikuttamaan lasten elämään. Sitä paitsi itseäni erityisesti vaivaa käsitys ns. normielämän paremmuudesta. Mikä ihme normielämä??? Kenen normien mukaan tässä täytyisi elää, ja miksi, tarkalleen ottaen?

Toinen erikoisuus kommenteissa on, että kovin moni kuvittelee lasten jäävän paitsi koulutuksesta. Ikään kuin esikoinen palaisi 14-vuotiaana Suomeen eikä olisi saanut minkäänlaista perusopetusta. HALOO. Koko projektiin liittyy kiinteästi nimenomaan etäkoulunkäynti ja siihen panostaminen. Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulupakkoa. Tiedän tapauksia, jossa mm. vakavan koulukiusaamisen vuoksi lapsi on Suomessa otettu peruskoulun penkiltä kotiopetukseen, nimenomaan oman hyvinvointinsa ja turvallisuutensa vuoksi (josta koulu ei ole pystynyt huolehtimaan). Etäkoulutukseen on olemassa hyvät ohjelmat. Niitä käyttävät myös muut, esim. vanhempien työn takia ulkomailla oleskelevat suomalaislapset. Ja opetuksen taso? Jos kaksi korkeasti koulutettua, fiksua vanhempaa paneutuu lastensa opetukseen jotakuinkin täysipäiväisesti, mahtaako opetuksen taso jäädä jälkeen tilanteesta, jossa 20-30 oppilaan meluisassa luokassa on yksi opettaja tai pahimmassa tapauksessa jatkuvasti vaihtuvia epäpäteviä sijaisia (kuten oman tokaluokkalaisen kohdalla)?

Ihmettelen, mihin tämän hankkeen aiheuttama voimakas vastustus, kauhistelu, moralisointi ja paheksunta todellisuudessa perustuu. Lasten tarpeisiin ja etuihin vedotaan, jopa lastensuojeluviranomaisiin, vaikka samaan aikaan turvallisella peruskoulun penkillä istuu lukuisia suomalaislapsia, jotka kärsivät rajusta koulukiusaamisesta, epäpätevistä sijaisista ja omien oppimistarpeidensa hukkumisesta suuressa opetusryhmässä, aikuisten välinpitämättömyydestä, perheväkivallasta, päihdeongelmista jne. En voi välttyä ajatukselta, että kenties taustalla onkin vain vanha tuttu kateus, joka yritetään verhota huoleen lasten hyvinvoinnista.

Lue lisää

... siinä oli paljon asiaa! Ehkä paras oli loppukaneetti, josta tässä Jeesustelussa on varmasti paljolti kysymys KATEELLISUUS!

407 kirjoitti:

... siinä oli paljon asiaa! Ehkä paras oli loppukaneetti, josta tässä Jeesustelussa on varmasti paljolti kysymys KATEELLISUUS!

Tuskin tässä kateellisuudesta on kysymys. Ei siinä mitään, jos he menisivät aikuisporukalla, mutta kun täytyy lapset repiä tuohon mukaan.

Lapsiasiain vara kirjoitti:

Tuskin tässä kateellisuudesta on kysymys. Ei siinä mitään, jos he menisivät aikuisporukalla, mutta kun täytyy lapset repiä tuohon mukaan.

Sehän on juuri niiden lasten onni, että pääsevät mukaan.

Nuo mainitut tehtävät tulee varsin perusteellisesti suoritettua kuuden vuoden purjehduksella. Siinä jos missä on vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa ryhmissä olemista. Voi vaikka verrata olosuhteita maaseudun lapsiin. Ehkä pitäisikin oikeastaan tehdä lastensuojeluilmoitus kaikista pienille paikkakunnille syntyvistä lapsista?

Ei ne leikkikaverit tavallisessa lähiöelämässäkään samoina pysy vuosia, ei ainakaan mulla eikä omilla lapsilla. Muuttaa ihmiset kaupungista tai kaupunginosasta toiseen muutenkin. Vieroksun ajatusta, et lapsen pitäisi jämähtää synnyinpaikkakunnalleen koko lapsuuden ja nuoruuden ajaksi, itse ainakin hinkusin aina pois, muualle, isompaan maailmaan ja uusia tuttavuuksia tekemään. Varmasti tässä on isoja yksilöllisiä eroja, mutta en todellakaan näe mitään positiivists siinä, että pitäisi pysyä saman lauman uskollisena jäsenenä koko lapsuus ja nuoruus. Olisin varmaan teininä ryhtynyt itsetuhoiseksi, ellen silloin vihdoin olisi päässyt pois niistä ahtaista ympyröistä!

18plus kirjoitti:

Ei ne leikkikaverit tavallisessa lähiöelämässäkään samoina pysy vuosia, ei ainakaan mulla eikä omilla lapsilla. Muuttaa ihmiset kaupungista tai kaupunginosasta toiseen muutenkin. Vieroksun ajatusta, et lapsen pitäisi jämähtää synnyinpaikkakunnalleen koko lapsuuden ja nuoruuden ajaksi, itse ainakin hinkusin aina pois, muualle, isompaan maailmaan ja uusia tuttavuuksia tekemään. Varmasti tässä on isoja yksilöllisiä eroja, mutta en todellakaan näe mitään positiivists siinä, että pitäisi pysyä saman lauman uskollisena jäsenenä koko lapsuus ja nuoruus. Olisin varmaan teininä ryhtynyt itsetuhoiseksi, ellen silloin vihdoin olisi päässyt pois niistä ahtaista ympyröistä!

Lue lisää

Vähän tulee sellainen fiilis, että näille jänkääjille ainoa täydellinen lastenkasvatusmuoto olisi jonkinlainen kasvatuslaitos, jossa laboratorinomaisesti olisi kaikki poikkeamat karsittu pois. Kaikille samanlainen kasvatus eli tasapäistäminen kunniaan, kuten entisajan DDR:ssä.

Narkkari kirjoitti:

Vähän tulee sellainen fiilis, että näille jänkääjille ainoa täydellinen lastenkasvatusmuoto olisi jonkinlainen kasvatuslaitos, jossa laboratorinomaisesti olisi kaikki poikkeamat karsittu pois. Kaikille samanlainen kasvatus eli tasapäistäminen kunniaan, kuten entisajan DDR:ssä.

Lue lisää

Ja muuttamiset alaikäisten lasten kanssa kiellettävä lailla. Ja siellä laboratoriotarhassa tavalla tai toisella estettävä hoitajien vaihtuminen lakisääteisesti.

Pienet lapsethan nauttivat suunnattomasti veneoloista, joissa vanhemmat ovat aina käden ulottuvilla. Ja toisaalta osaavat muodostaa todella nopeasti suhteita toisiin lapsiin mistään kieli- tai kulttuurirajoista riippumatta. Näin on ollut ainakin omien ja parin sukupolven sukulaislasten kanssa. Kukkahatut ja jaahakset saavat uskoa mitä haluavat, kokemuksesta eivät tässä ainakaan kirjoittele. Jos pitkät purjehdukset itse lapsena kokeneet haluavat tarjota saman omille lapsilleen, on siinä jo melkoinen määrä todistusvoimaa.

kukkahattujaahas kirjoitti:

Ja muuttamiset alaikäisten lasten kanssa kiellettävä lailla. Ja siellä laboratoriotarhassa tavalla tai toisella estettävä hoitajien vaihtuminen lakisääteisesti.

Pienet lapsethan nauttivat suunnattomasti veneoloista, joissa vanhemmat ovat aina käden ulottuvilla. Ja toisaalta osaavat muodostaa todella nopeasti suhteita toisiin lapsiin mistään kieli- tai kulttuurirajoista riippumatta. Näin on ollut ainakin omien ja parin sukupolven sukulaislasten kanssa. Kukkahatut ja jaahakset saavat uskoa mitä haluavat, kokemuksesta eivät tässä ainakaan kirjoittele. Jos pitkät purjehdukset itse lapsena kokeneet haluavat tarjota saman omille lapsilleen, on siinä jo melkoinen määrä todistusvoimaa.

Lue lisää

Kova on haaveiden juhlkistamistarve kaikissa mahdollisissa medioissa. Tänään aamuradiossa selvisi lasten opetussuunnitelmakin. Vieraillaan aina paikallisissa koululaitoksissa kun aikataulu on niin väljä. Kyllähän se lapsia avartaa kun menee kouluun Ushuaiassa, Marquesasissa, Bora Boralla, Tahitilla, Uudessa Seelannissa jne. Kieli ja kaverit vaihtuvat. Lisäksi aikovat katsella yhdessä netistä. Eli opetussuunnitelmaa ei ollut. Aikaa tosi on tehdä sellainen.

Sps kirjoitti:

Kova on haaveiden juhlkistamistarve kaikissa mahdollisissa medioissa. Tänään aamuradiossa selvisi lasten opetussuunnitelmakin. Vieraillaan aina paikallisissa koululaitoksissa kun aikataulu on niin väljä. Kyllähän se lapsia avartaa kun menee kouluun Ushuaiassa, Marquesasissa, Bora Boralla, Tahitilla, Uudessa Seelannissa jne. Kieli ja kaverit vaihtuvat. Lisäksi aikovat katsella yhdessä netistä. Eli opetussuunnitelmaa ei ollut. Aikaa tosi on tehdä sellainen.

Lue lisää

En tiedä, onko julkisuushakuisuus pakottava siksi, että hakevat nimenomaan etäopetusprojektiin kumppaneita (nettisivujen perusteella) vai sponsoreita purjehdukselleen, ehkä sekä että. Jos kumppaneita ja sponsseja haluaa, niin julkisuus on melkein pakko. Tai jos haluavat tavalla tai toisella myydä tarinaansa nyt ja reissun aikana (lisätienestien takia), niin pakkohan se on tunkea julkisuuteen ja herättää yleisön kiinnostus. Toisaalta näin Big Brotherin ja kaikkien reality-sarjojen aikakaudella moni haluaa julkisuuteen ihan muuten vaan, ollakseen julkisuudessa. Arvelisin kuitenkin, että tällä perheellä on muita(kin) tausta-ajatuksia julkisuuspyrkimyksillään. En usko, että lasten opetussuunnitelma koostuu vain paikallisissa kouluissa vierailuista, ne ovat korkeintaan kiinnostava lisämauste. Sehän on selvä, ettei suomalaista oppivelvollisuutta suoriteta käymällä kouluissa siellä sun täällä, eikä tosiaan englannilla (suomesta ja ruotsista puhumattakaan) selviä suuressa osassa vierailukohteita, joten eivät lapset niissä voi varsinaisesti koulua käydä, eikä koulujen oppilaiksi noin vaan vierailevat tähdet pääse. Kulkuri-koulusta jossain haastattelussa mainitsivat, ja sehän on suomalainen etäkoulu, jota tiedän ulkomailla asuvien suomalaisten käyttävän.

Julkisuus ei välttämättä muutu rahaksi, mutta tavaraksi ja palveluiksi vielä kohtuuhelposti, varsinkin kun kippari on ktm ja ilmeisesti supliikkimies. Veneessä tarvitaan tuollaisella matkalla yhtä sun toista, ja sitähän sopii siinä samalla sitten kehua ja markkinoida lukijoillekin.

sponsoroitumainos kirjoitti:

Julkisuus ei välttämättä muutu rahaksi, mutta tavaraksi ja palveluiksi vielä kohtuuhelposti, varsinkin kun kippari on ktm ja ilmeisesti supliikkimies. Veneessä tarvitaan tuollaisella matkalla yhtä sun toista, ja sitähän sopii siinä samalla sitten kehua ja markkinoida lukijoillekin.

Lue lisää

"Julkisuus ei välttämättä muutu rahaksi, mutta tavaraksi ja palveluiksi vielä kohtuuhelposti."

Maailmanympäripurjehtijan blogin kävijämäärät jäävät mainostajien näkökulmasta vaatimattomiksi. Pitäisi olla oivaltava kirjoittaja ja kirjoittaa äidinkielellään, jotta saisi luotua tarinan, jolla on imua. Vene-elämän kuvailu on yksitoikkoista luettavaa, sitä yksitoikkoisempaa, mitä huonompi kirjoittaja on.

Yleensäkin näiden itsensätoteuttamisprojektien rahoitus on alamäessä, on kysymys sitten vuorelle nousemista tai naparetkestä. Vielähän ne rahoittajia saavat, mutta eri asia on se, kuinka suurta apu on.

Kuinkakohan moni tätäkään projektia seurasi niin, että rahoittajia olisi jäänyt mieleen. Ja jos olisi, mikä olisi ollut sen vaikutus valintoihin ja ostokäyttäytymiseen?

http://www.pohjoisnapa.fi/Tukijat.aspx

Eljaijah kirjoitti:

"Julkisuus ei välttämättä muutu rahaksi, mutta tavaraksi ja palveluiksi vielä kohtuuhelposti."

Maailmanympäripurjehtijan blogin kävijämäärät jäävät mainostajien näkökulmasta vaatimattomiksi. Pitäisi olla oivaltava kirjoittaja ja kirjoittaa äidinkielellään, jotta saisi luotua tarinan, jolla on imua. Vene-elämän kuvailu on yksitoikkoista luettavaa, sitä yksitoikkoisempaa, mitä huonompi kirjoittaja on.

Yleensäkin näiden itsensätoteuttamisprojektien rahoitus on alamäessä, on kysymys sitten vuorelle nousemista tai naparetkestä. Vielähän ne rahoittajia saavat, mutta eri asia on se, kuinka suurta apu on.

Kuinkakohan moni tätäkään projektia seurasi niin, että rahoittajia olisi jäänyt mieleen. Ja jos olisi, mikä olisi ollut sen vaikutus valintoihin ja ostokäyttäytymiseen?

http://www.pohjoisnapa.fi/Tukijat.aspx

Lue lisää

Itse olen kiinnittänyt huomiota nimenomaan joidenkin purjehdusblogien yhteydessä mainintoihin liittyen mm. veneilytarvikeliikkeisiin, vakuutusyhtiöihin jne. Tiedän ainakin osan bloggaavista purjehtijoista saaneen tukena ja lahjoituksina paljonkin tarpeellista tavaraa, mm. akkuja, verhoilutöitä, turvavarusteita, lippuja, maaleja, ja myös tuntuvalla alennuksella muuta tavaraa ja palveluja, joista helposti syntyy kymppitonnin säästö. Säästö se on pienikin säästö, ja kymppitonni tuntuu jo matkapurjehtijan budjetissa. Sillä kai katsotaan olevan jotakin merkitystä, jos useita vuosia maailman merillä vaativissa oloissa purjehtinut kehuu tuotetta. Nolompaa tietysti, jos tuotteessa ei olekaan mitään kehumisen aihetta.

No, ilmaiseen peruskouluun verrattuna tietysti kaikki, mikä maksaa, on kalliimpaa. Kansainvälisesti vertaillen kulkurikoulu ei kuitenkaan ole erityisen kallis. Aidosti maksuton ja ilmainen koulu on aika harvinainen etuoikeus. Toinen juttu sitten, saako perhe alennusta kulkurikoulusta tai jonkun spessudiilin, kun tuo sille julkisuutta...

Ihan yleinen koulumaksu on 5000-12000€/nuppi/lukukausi kirjat ja muut materiaalit koulupuvut yms. pakolliset ja lisäksi "vapaaehtoiset" maksut jos lapsi haluaa esim. musiikissa oppia soittamaan jotain instrumenttia tai liikuntatunnilla harrastaa jotain, missä vaaditaan välineitä... niin ja mitään ilmaista lounastakaan tuohon ei sisälly, vaan ostetaan kanttiinista tai omat eväät. Näin siis monessa muussa maassa. Alkaa kulkurikoulu kuulostaa äkkiä aika halvalta vaihtoehdolta. Sorry, ei liittynyt purjehdukseen mitenkään, paitsi että kalliin koulunkäynnin maista on varmaan helpompi ottaa ja häippästä maailman merille venekoulua pitämään, silkkaa säästöä.

Mutta jos on varaa ostaa iso Swan (pienemmälläkin luulisi pärjäävän) ja lähteä kuudeksi vuodeksi purjehtimaan, niin noi lasten etäkoulumaksut ovat olemattoman pieni osa kokonaiskustannuksia. Verrattuna vaikka, mitä veneen nosto telakalle ja pohjan putsaus ja uudet maalit pohjaan maksavat, tuon kokoluokan veneessä. Tai moottorin hajoaminen, tai purjeiden uusiminen, tai mitkä tahansa muutkin hajoamiset, joihin on pakko budjetissa jo varautua, koska jotakin 100% varmuudella hajoaa, tarvitsee korjata tai huoltaa matkan aikana. Voi vain toivoa, että kaikkein arvokkaimmat osat kestävät kunnialla maaliin.

Siinä uhrataan Jumalalle perheen lapset. Olisiko riittänyt lampaan teurastaminen. Kaikkea se ihminen Jumalan syyksi paneekin. Tekopyhää jeesustelua.

Epärealistisella illuusiovideolla leppoisasta meriseikkailusta pikkulasten kanssa lienee tarkoitusperänsä. En keksi muuta motiivia sellaisen julkaisemiselle kuin raha. Ehkä sponsoreita haetaan, ehkä haetaan viikkolehtien kiinnostusta?
Koska lapsiperhe on suunnitellut purjehtivansa mm. Tasmanian meren yli, voi olla hyvä katsoa reakistinen video sieltä. Sopivaa piristystä lapsille tropiikin hiekkarantojen jälkeen?
https://www.youtube.com/watch?v=GIdTBwxDseI

matalapainekin tulee kirjoitti:

Epärealistisella illuusiovideolla leppoisasta meriseikkailusta pikkulasten kanssa lienee tarkoitusperänsä. En keksi muuta motiivia sellaisen julkaisemiselle kuin raha. Ehkä sponsoreita haetaan, ehkä haetaan viikkolehtien kiinnostusta?
Koska lapsiperhe on suunnitellut purjehtivansa mm. Tasmanian meren yli, voi olla hyvä katsoa reakistinen video sieltä. Sopivaa piristystä lapsille tropiikin hiekkarantojen jälkeen?
https://www.youtube.com/watch?v=GIdTBwxDseI

Lue lisää

Olipa typerä veto. Et varmaan tiedä kuinka monta ihmistä maalla menehtyi ja menehtyy maanjäristyksissä, tsunamissa, autokolareissa ym. kyllä niitä vaarallisia paikkoja on joka puolella maailmaa.

Nykyään pystytään aika helposti väistämään pahoja kelejä purjehduksessa, mm. valitsemalla sopivat sääikkunat.

tumpelotumppi kirjoitti:

Olipa typerä veto. Et varmaan tiedä kuinka monta ihmistä maalla menehtyi ja menehtyy maanjäristyksissä, tsunamissa, autokolareissa ym. kyllä niitä vaarallisia paikkoja on joka puolella maailmaa.

Nykyään pystytään aika helposti väistämään pahoja kelejä purjehduksessa, mm. valitsemalla sopivat sääikkunat.

Lue lisää

Sano vaan typeräksi ja kannusta muitakin lapsiperheitä ihanalle kuuden vuoden elämysmatkalle Tasmanian merelle ja Kap Hornille!
Tosiasia silti on, että kyseiselle perhepurjehdukselle suunniteltu reitti on juuri sellainen, jossa "pahoihin keleihin" joutuu tahtoi tai ei. Oletko itse purjehtinut Tasmanian merellä tai yleensäkään Uuden-Seelannin ja Etelä-Australian vesillä tai Draken salmessa? Riskien vähättely ja uskottelu sopivien sääikkunoiden valitsemiseen on kokemattomuuden merkki ("nykyään pystytään aika helposti väistämään pahoja kelejä…").

Pidän naivina rinnastaa risikialttiin reitin valitsemista siihen, että tsunamissa, autokolarissa ja maanjäristyksissäkin voi kuolla.
En kritisoi sitä, että aikuiset ihmiset haluavat toteuttaa omia unelmiaan. Päinvastoin! Mutta pikkulasten parasta reitinvalinnassa ei ole minun mielestäni ajateltu. Ehkäpä vanhempien kova seikkailunhalu on tässä kohdassa sokaissut loogista ajattelua?
Eikö lasten kannalta turvallisempi ja mukavampi vaihtoehto olisi noudattaa pasaatituulireittiä eli "coconut milk run":ia? Eikö riskejä ole hyvä punnita jo etukäteen eikä vasta sitten, kun mahdollinen haveri on sattunut?

lasten parhaaksiko? kirjoitti:

Sano vaan typeräksi ja kannusta muitakin lapsiperheitä ihanalle kuuden vuoden elämysmatkalle Tasmanian merelle ja Kap Hornille!
Tosiasia silti on, että kyseiselle perhepurjehdukselle suunniteltu reitti on juuri sellainen, jossa "pahoihin keleihin" joutuu tahtoi tai ei. Oletko itse purjehtinut Tasmanian merellä tai yleensäkään Uuden-Seelannin ja Etelä-Australian vesillä tai Draken salmessa? Riskien vähättely ja uskottelu sopivien sääikkunoiden valitsemiseen on kokemattomuuden merkki ("nykyään pystytään aika helposti väistämään pahoja kelejä…").

Pidän naivina rinnastaa risikialttiin reitin valitsemista siihen, että tsunamissa, autokolarissa ja maanjäristyksissäkin voi kuolla.
En kritisoi sitä, että aikuiset ihmiset haluavat toteuttaa omia unelmiaan. Päinvastoin! Mutta pikkulasten parasta reitinvalinnassa ei ole minun mielestäni ajateltu. Ehkäpä vanhempien kova seikkailunhalu on tässä kohdassa sokaissut loogista ajattelua?
Eikö lasten kannalta turvallisempi ja mukavampi vaihtoehto olisi noudattaa pasaatituulireittiä eli "coconut milk run":ia? Eikö riskejä ole hyvä punnita jo etukäteen eikä vasta sitten, kun mahdollinen haveri on sattunut?

Lue lisää

No vastataan tähän viestiin, vaikka tällä palstalla menee helposti jankuttamiseksi. Itselläni kuoli tuttuja tsunamissa kuten aikamonelle muillekin Suomalaisista. Mielestäni se ei ole naivia rinnastusta vaan faktaa...En ole seilannut Tasmanian merellä enkä Uuden-Seelannin ja Etelä-Australian vesille, etkä ole sinäkään.

Ja annetaan heidän tehdä purjehduksensa, ei kritisoida sitä etukäteen. Suunnitelmat on suuntaa antavia ja voi olla että ne tulevat muuttumaan. Jotenkin tuntuu kateelliselta lyödä etukäteen toisia.

Ehkä kannustan niitä muutamia suomalaisia lähtemään reissuun jotka sitä suunnittelee. Tosin ei heitä montaa ole. Annetaan mahdollisuus elää myös erilaista elämää ketkä siihen pystyy.

lasten parhaaksiko? kirjoitti:

Sano vaan typeräksi ja kannusta muitakin lapsiperheitä ihanalle kuuden vuoden elämysmatkalle Tasmanian merelle ja Kap Hornille!
Tosiasia silti on, että kyseiselle perhepurjehdukselle suunniteltu reitti on juuri sellainen, jossa "pahoihin keleihin" joutuu tahtoi tai ei. Oletko itse purjehtinut Tasmanian merellä tai yleensäkään Uuden-Seelannin ja Etelä-Australian vesillä tai Draken salmessa? Riskien vähättely ja uskottelu sopivien sääikkunoiden valitsemiseen on kokemattomuuden merkki ("nykyään pystytään aika helposti väistämään pahoja kelejä…").

Pidän naivina rinnastaa risikialttiin reitin valitsemista siihen, että tsunamissa, autokolarissa ja maanjäristyksissäkin voi kuolla.
En kritisoi sitä, että aikuiset ihmiset haluavat toteuttaa omia unelmiaan. Päinvastoin! Mutta pikkulasten parasta reitinvalinnassa ei ole minun mielestäni ajateltu. Ehkäpä vanhempien kova seikkailunhalu on tässä kohdassa sokaissut loogista ajattelua?
Eikö lasten kannalta turvallisempi ja mukavampi vaihtoehto olisi noudattaa pasaatituulireittiä eli "coconut milk run":ia? Eikö riskejä ole hyvä punnita jo etukäteen eikä vasta sitten, kun mahdollinen haveri on sattunut?

Lue lisää

Minä en itse ole purjehtinyt Tasmanian merellä enkä Kap Hornilla, mutta tunnen useampiakin (ei-suomalaisia) lapsiperheitä, jotka ovat. Sääennusteiden ja -olojen suhteen olivat aina tarkkoja ja varovaisia, eikä keli ja kyyti aina miellyttävää ollut, mutta, oli kyse sitten hyvästä tuurista tai huolellisesta varautumisesta ja suunnittelusta, hyvin ovat kaikki nämä lapsiperheet pärjänneet, vieläpä hyvillä mielin ja ihan onnellisen oloisina. Tässä ketjussa on jo aiemmin linkitetty ruotsalaisperheen purjehdukset (sy Mary, Tasmanian merta, Etelä-Australian ja Uuden-Seelannin vesialueita tavallista haastavammin, sekä mm. Newfoundlandin rantoja, Grönlanti, Islanti) ja jenkkiperhe (sy Totem). Olen tavannut myös Kap Hornilla purjehtineen hollantilaisen lapsiperheen (3 pientä lasta), eivätkä mainitut esimerkit suinkaan ole ainoita.

Pelkkää kevyttä pasaatia, leppoisaa laineen liplatusta ja auringonpaistetta on tietysti turha odottaa vaativammilta reiteiltä (tai edes coconut mil runilta!), mutta kaikenlaisten myrskyisien kauhukuvien maalailu on yhtä turhaa kuin pelotella tsunameilla, autokolareilla ja maanjäristyksillä. Missä tahansa voi sattua onnettomuuksia, ja elämä johtaa vääjäämättä kuolemaan, ennemmin tai myöhemmin. Mikä on todennäköisyys haveriin tämän lapsiperheen valitsemalla reitillä, veneellä, miehistön osaamisella jne? Isompi vai pienempi kuin joutua auto-onnettomuuteen Suomessa? Kumpikin vaara on tietysti mahdollinen, mutta kaikkien mahdollisten vaarojen välttely ja pelossa eläminen ei ole elämää ollenkaan.

PS. Olettaisin perheen punninneen riskejä jo etukäteen, ja varautuvan niihin parhaan kykynsä mukaan.

tumpelotumppi kirjoitti:

No vastataan tähän viestiin, vaikka tällä palstalla menee helposti jankuttamiseksi. Itselläni kuoli tuttuja tsunamissa kuten aikamonelle muillekin Suomalaisista. Mielestäni se ei ole naivia rinnastusta vaan faktaa...En ole seilannut Tasmanian merellä enkä Uuden-Seelannin ja Etelä-Australian vesille, etkä ole sinäkään.

Ja annetaan heidän tehdä purjehduksensa, ei kritisoida sitä etukäteen. Suunnitelmat on suuntaa antavia ja voi olla että ne tulevat muuttumaan. Jotenkin tuntuu kateelliselta lyödä etukäteen toisia.

Ehkä kannustan niitä muutamia suomalaisia lähtemään reissuun jotka sitä suunnittelee. Tosin ei heitä montaa ole. Annetaan mahdollisuus elää myös erilaista elämää ketkä siihen pystyy.

Lue lisää

Olen purjehtinut mainituilla vesillä ja vain siksi puutuin sääilmiöiden vähättelemiseen.
Kaikkia riskejä ei tietenkään voi välttää, mutta yleisesti riskialttiina tunnettuja alueita voi välttää. Kysymys on vapaaehtoisesta harrastuksesta ja pikkulasten turvallisuudesta. Minusta ei tunnu oikealta kannustaa riskien ottamiseen.

On meri tietysti vaarallinen. Vaarallisin suomesta katsottuna heikoille jäille meneville, känniläisille laitureista ja soutuveneistä pudonneille hukkumistilastojen perusteella.

Toki kaikkea voi tapahtua, merta pitää aina kunnioittaa ja varustautua pahimman varalle.

Onko kellään tiedossa matkapurjehtijoille tulleita hukkumisia maailmanympäri reissuilla? Varmaan niitäkin on

tumpelotumppi kirjoitti:

On meri tietysti vaarallinen. Vaarallisin suomesta katsottuna heikoille jäille meneville, känniläisille laitureista ja soutuveneistä pudonneille hukkumistilastojen perusteella.

Toki kaikkea voi tapahtua, merta pitää aina kunnioittaa ja varustautua pahimman varalle.

Onko kellään tiedossa matkapurjehtijoille tulleita hukkumisia maailmanympäri reissuilla? Varmaan niitäkin on

Lue lisää

Tilastoa kaikista maailmanympäripurjehduksilla sattuneista hukkumisista tuskin on tehty. Kilpapurjehdusten aikana sattuneista kuolemantapauksista kyllä löytyy yksittäisiä raportteja (Sydney-Horbart Race jne). Tässä yksi kooste purjehduskilpailuissa kuiolleista:
http://www.nbcbayarea.com/news/local/NATL-Other-Fatalities-in-Racing-History-206936251.html
ARC:ssa on sattunut ihmishenkien menetyksiä. Muistaakseni yksi suomalainenkin on menehtynyt vahnkojiipistä aiheutuneessa MOB-tilanteessa.
Ainakin kaksi suomalaisvenettä on haaksirikkoutunut pallonkierrolla, mutta kummassakin miehistö pelastui. Yksi ruotsinsuomalainen vene upposi Uuden-Seelannin ja Fidzin välillä. Näissä veneissä ei ollut lapsia mukana.

Riskien punnitsemiseen on kai muitakin tapoja kuin ruumiiden lukumäärien etsiminen. Eikö kannattaisi laskea myös läheltä piti -tilanteet? Niistä saisi jonkinlaisen käsityksen meripelastuksen luvuista. Esim. Kalifornian merivartiostolla on vuosittain n. 1500 SAR- tehtävää Tyynellä valtamerellä. Googlaamalla voisit selvittää paljonko SAR-tehtäviä huviveneiden takia on myrskyisillä merialueilla (NZ, AUS, RSA, Patagonia yn).

"Vaikka maallakin tapahtuu, niin ei se muuta sitä tosiasiaa, että matkan taittaminen valtameriä purjehtimalla on vaarallista." Se, että matkan taittaminen valtameriä purjehtimalla on vaarallista, ei muuta sitä tosiasiaa, että matkan taittaminen suomalaisella maantiellä autoillen on vielä vaarallisempaa. Vaarallista on myös pyöräily, kypärä päässäkin. Puhumattakaan kadun ylittämisestä jalan. Aika synkkä vuosi ollut myös lentomatkailun kannalta. Elämä on vaarallista.

Meri - ja luonto yleensä - voi tuntua armottomalta, mutta sellaisiin oloihin joutuminen, joita kunnollinen valtameripursi ei ilman hengenvaarallisia vaurioita kestä, on äärimmäisen harvinaista ja epätodennäköistä. Hullunrohkeat tempaukset ovat asia erikseen, mutta tokkopa perhe sellaisiin lähtee. Pelkkä suunniteltu purjehdusreitti ei ole lähelläkään hullunrohkeaa. Aikaakin on varattu reilusti, joten merta ei tarvitse lähteä uhmaamaan aikataulun takia. Merta on syytä kunnioittaa, mutta mielestäni täällä lietsotaan pelkoa jo ihan yli kaiken järjen. Vaarallisia oloja todennäköisemmin perhe joutuu epämukaviin oloihin, ehkä on tylsää, merelläolo voi käydä pitkästyttäväksi ja hermostuttavaksi kaikkine arkisine pikkuhankaluuksineen ja epämukavuuksineen. Kaikenlaisia pikkuharmeja ja turhautumisia varmasti tulee, ja hetkiä, jolloin toivoisi olevansa tukevasti kuivalla maalla kotisohvalla tai vaikka toimistossa.

Vaaratilanteitakin voi toki tulla. Sairaalahoitoa vaativa sairastuminen olisi aika paha paikka keskellä valtamerta tai muuten haastavissa oloissa, joissa lähimpään sairaalaan on pitkä ja hankala matka. Siihen ei voi oikein varautua kuin perusteellisen hyvin varustetulla lääkekaapilla ja hankkimalla mukaan venelääkärin. Jos omasta takaa ei löydy lääkäriä (huom. tämän perheen suunnitelmaan kuuluu ottaa lisämiehistöä mukaan, joten joukossa saattaa toki olla lääkärikin), miehistön jäsenten voi olla fiksua koittaa hiukan perehtyä ainakin todennäköisimpiin sairauksiin ja vammoihin sekä niiden hoitoon. Keskeltä mertakin on kyllä evakuoitu huviveneistä sairaustapausten tai vammojen takia ihmisiä. Näitä sattuu silloin tällöin varsinkin vanhemmille pariskunnille, joita matkapurjehtijat enimmäkseen ovat - vanhemmiten sitä on alttiimpi terveysongelmille. Lähistöllä olevat laivat tai esim. jenkkilaivasto ehtii yleensä ajoissa hätiin. Tällaisia tapauksia kuulee välillä mm. ssb-radion välityksellä. Viime keväänä Tyynellämerellä pelastettiin jenkkiperhe veneestään (Rebel Heart), koska heidän yksivuotias tyttärensä oli sairastunut vakavasti. Pelastusoperaatio onnistui, mutta perhe menetti siinä samalla veneensä (=kotinsa).

Varmaankin tunteet ovat yksilöllisiä. Olen purjehtinut paljon kilpa- ja perhemiehistöllä sekä yksin. Minusta "vaaran tunne" (sinun termisi) aikanaan lasteni kanssa, nykyisin omien lastenlasteni kanssa purjehtiessa on ollut vastuun tunnetta. En ottaisi heitä alle kouluikäisinä mukaan edes Pohjanmeren ylityksiini Tasmanian merestä nyt puhumattakaan. Tuntuu paljon turvallisemmalta purjehtia yksin kuin pikkulasten kanssa! Jokainen pelkää merellä joskus. Paniikki ja toimintakyvyn menetys on eri asia kuin pelko tai vaaran tunne.

Hurskastelua tai ei, minun mielestäni ei pidä kannustaa lapsiperheitä extreme-seikkailumatkojen tekemiseen. Eikö ole aikuisten hurskastelua väittää, että pikkulasten on hyvä päästä purjehtimaan heidän kanssaan Kap Hornille ja Nova Scotiasta Islantiin ym ? Jäähän lapsia auton alle ja onhan lapsia kuollut tsunamissa jne.

hurskasteletko? kirjoitti:

Varmaankin tunteet ovat yksilöllisiä. Olen purjehtinut paljon kilpa- ja perhemiehistöllä sekä yksin. Minusta "vaaran tunne" (sinun termisi) aikanaan lasteni kanssa, nykyisin omien lastenlasteni kanssa purjehtiessa on ollut vastuun tunnetta. En ottaisi heitä alle kouluikäisinä mukaan edes Pohjanmeren ylityksiini Tasmanian merestä nyt puhumattakaan. Tuntuu paljon turvallisemmalta purjehtia yksin kuin pikkulasten kanssa! Jokainen pelkää merellä joskus. Paniikki ja toimintakyvyn menetys on eri asia kuin pelko tai vaaran tunne.

Hurskastelua tai ei, minun mielestäni ei pidä kannustaa lapsiperheitä extreme-seikkailumatkojen tekemiseen. Eikö ole aikuisten hurskastelua väittää, että pikkulasten on hyvä päästä purjehtimaan heidän kanssaan Kap Hornille ja Nova Scotiasta Islantiin ym ? Jäähän lapsia auton alle ja onhan lapsia kuollut tsunamissa jne.

Lue lisää

Missä kohtaa se extreme siinä suunnitelmassa on? Vaikkapa Kap Hornin kilpailevat kiertävät sattumanvaraisella hetkellä, ainoa valinta on, että se hetki olisi mahdollisimman pian. Matkapurjehtija ilman päälle painavaa aikataulua valitsee itse sopivan hetken.

minä en kirjoitti:

Missä kohtaa se extreme siinä suunnitelmassa on? Vaikkapa Kap Hornin kilpailevat kiertävät sattumanvaraisella hetkellä, ainoa valinta on, että se hetki olisi mahdollisimman pian. Matkapurjehtija ilman päälle painavaa aikataulua valitsee itse sopivan hetken.

Lue lisää

"Matkapurjehtija ilman päälle painavaa aikataulua valitsee itse sopivan hetken"

Erilainen näkemys:
All of these, however, are notorious for treacherous williwaw winds, which can strike a vessel with little or no warning; given the narrowness of these routes, there is a significant risk of then being driven onto the rocks. The open waters of the Drake Passage, south of Cape Horn, provide by far the widest route, at about 800 kilometers (500 mi) wide; this passage offers ample sea room for maneuvering as winds change, and is the route used by most ships and sailboats, despite the possibility of extreme wave conditions.[9]
http://en.wikipedia.org/wiki/Cape_Horn

Omalla veneellä en ole purjehtinut noilla vesillä, mutta sain kuukauden aikana laivalla saman käsityksen kuin edellisessä sitaatissa: vaikka oli etelän kevätkesä (eli tämä vuodenaika), sää saattoi muuttua muutamassa minuutissa. Beaglen kanavassa melko tavanomainen 40-50 kn TWS olikin yht´äkkiä 90 kn! Sääkartat ja grib-filet eivät ennusta äkillisiä willliwaw-myrskyjä.

hurskasteletko? kirjoitti:

Varmaankin tunteet ovat yksilöllisiä. Olen purjehtinut paljon kilpa- ja perhemiehistöllä sekä yksin. Minusta "vaaran tunne" (sinun termisi) aikanaan lasteni kanssa, nykyisin omien lastenlasteni kanssa purjehtiessa on ollut vastuun tunnetta. En ottaisi heitä alle kouluikäisinä mukaan edes Pohjanmeren ylityksiini Tasmanian merestä nyt puhumattakaan. Tuntuu paljon turvallisemmalta purjehtia yksin kuin pikkulasten kanssa! Jokainen pelkää merellä joskus. Paniikki ja toimintakyvyn menetys on eri asia kuin pelko tai vaaran tunne.

Hurskastelua tai ei, minun mielestäni ei pidä kannustaa lapsiperheitä extreme-seikkailumatkojen tekemiseen. Eikö ole aikuisten hurskastelua väittää, että pikkulasten on hyvä päästä purjehtimaan heidän kanssaan Kap Hornille ja Nova Scotiasta Islantiin ym ? Jäähän lapsia auton alle ja onhan lapsia kuollut tsunamissa jne.

Lue lisää

Extreme-seikkailumatka? Mikä kullekin on extreme-seikkailua? Ymmärrän hyvin, että tietyllä elämänkokemuksella esim. Atlantin ylitys voi tuntua extreme-seikkailulta, kun jollekin toiselle se on vain yksi lätäkkö ja seikkailumielessä suorastaan tylsä. Mm. Tasmanian merellä pikkulapsineen purjehtinut ruotsalaisperhe ei kokenut sitä mitenkään extremeksi. Pitkällä pallonkierrolla extremen käsitys myös muuttuu. Jos et ole koskaan tehnyt jotakin, se voi tuntua extremeltä, mutta jos olet tehnyt sen sata kertaa, se menee rutiinin puolelle.

Sen ymmärrän hyvin, että vastuun tunne painaa ihan eri tavalla, kun mukana on pieniä lapsia. Yksin olet vastuussa vain itsestäsi. Purjehtijan on syytä aina tiedostaa mahdolliset vaarat, mutta en tiedä, kutsuisinko sitä vielä peloksi - vastuun tunne yhdistettynä vaarojen tiedostamiseen voi kyllä tuntua pelottavalta. Pelkokin on ok, kunhan ei mene paniikin puolelle.

Olen aivan varma, että vanhemmat ovat punninneet asioita todella pitkään ja hartaasti ennen kuin päättävät lähteä lasten kanssa pitkälle pallonkierrolle. Turvallisuus, koulunkäynti, terveys, viihtyminen, perheonni, lasten kehitys ja tulevaisuus, kaikki puntarissa. Ei tämä perhe lähde soitellen sotaan eikä hetken mielijohteesta "extreme-seikkailuun". Tosiasia on, ettei perhe ole ensimmäinen laatuaan, ja maailmalla on lukuisia todella rohkaisevia esimerkkejä vastaavasta.

Olen itse purjehtinut ilman lapsia, mutta kohtuullisen paljon ja pitkiä pätkiä niin Itämerellä, Välimerellä, Atlantilla kuin Tyynellä ja Intian valtamerelläkin. Hyväksi ja turvalliseksi todetulla purrella uskaltaisin tehdä samat reissut lastenkin kanssa - toinen asia sitten, että lasten kanssa se olisi paitsi varmaan (kuulemma) palkitsevampaa, niin ehdottomasti myös työläämpää ja raskaampaa, kun joutuisi kaiken muun lisäksi pitämään lapsille koulua ja muutenkin huolehtimaan kaikesta enemmän kuin pelkän puolison kanssa purjehtiessa. Itse koen siis, että JOS olisin parempi, uhrautuvaisempi, kärsivällisempi ja epäitsekkäämpi vanhempi, ja tilanne muuten sen sallisi, lähtisin lasten kanssa pallonkierrolle mielelläni. Pelko sitä ei estä. Vaaroja on tässä keskustelussa mielestäni liioiteltu ja paisuteltu kohtuuttomasti. Sen sijaan koen vain helpommaksi itselleni, että asutaan kuivalla maalla, lapset käyvät koulussa, jossa opettajat huolehtivat heidän opetuksestaan, heillä on omat harrastuksensa ja leikkipaikkansa jne, ja minä vanhempana saan paljon enemmän omaa aikaa tehdä mitä tykkään. Itsekkyys ei nääs sovi pallonkiertoon perheen kanssa, enkä ole tarpeeksi epäitsekäs siihen. Onneksi jotkut ovat.

PS. kuten tässäkin ketjussa on jo aiemmin todettu, Kap Hornia ei ole pakko kiertää, eikä tämäkään perhe ole ilmoittanut niin tekevänsä. Sisäreittejäkin pääsee, vaikka toki sielläkin on omat haasteensa tuulioloissa.

20+5 kirjoitti:

Extreme-seikkailumatka? Mikä kullekin on extreme-seikkailua? Ymmärrän hyvin, että tietyllä elämänkokemuksella esim. Atlantin ylitys voi tuntua extreme-seikkailulta, kun jollekin toiselle se on vain yksi lätäkkö ja seikkailumielessä suorastaan tylsä. Mm. Tasmanian merellä pikkulapsineen purjehtinut ruotsalaisperhe ei kokenut sitä mitenkään extremeksi. Pitkällä pallonkierrolla extremen käsitys myös muuttuu. Jos et ole koskaan tehnyt jotakin, se voi tuntua extremeltä, mutta jos olet tehnyt sen sata kertaa, se menee rutiinin puolelle.

Sen ymmärrän hyvin, että vastuun tunne painaa ihan eri tavalla, kun mukana on pieniä lapsia. Yksin olet vastuussa vain itsestäsi. Purjehtijan on syytä aina tiedostaa mahdolliset vaarat, mutta en tiedä, kutsuisinko sitä vielä peloksi - vastuun tunne yhdistettynä vaarojen tiedostamiseen voi kyllä tuntua pelottavalta. Pelkokin on ok, kunhan ei mene paniikin puolelle.

Olen aivan varma, että vanhemmat ovat punninneet asioita todella pitkään ja hartaasti ennen kuin päättävät lähteä lasten kanssa pitkälle pallonkierrolle. Turvallisuus, koulunkäynti, terveys, viihtyminen, perheonni, lasten kehitys ja tulevaisuus, kaikki puntarissa. Ei tämä perhe lähde soitellen sotaan eikä hetken mielijohteesta "extreme-seikkailuun". Tosiasia on, ettei perhe ole ensimmäinen laatuaan, ja maailmalla on lukuisia todella rohkaisevia esimerkkejä vastaavasta.

Olen itse purjehtinut ilman lapsia, mutta kohtuullisen paljon ja pitkiä pätkiä niin Itämerellä, Välimerellä, Atlantilla kuin Tyynellä ja Intian valtamerelläkin. Hyväksi ja turvalliseksi todetulla purrella uskaltaisin tehdä samat reissut lastenkin kanssa - toinen asia sitten, että lasten kanssa se olisi paitsi varmaan (kuulemma) palkitsevampaa, niin ehdottomasti myös työläämpää ja raskaampaa, kun joutuisi kaiken muun lisäksi pitämään lapsille koulua ja muutenkin huolehtimaan kaikesta enemmän kuin pelkän puolison kanssa purjehtiessa. Itse koen siis, että JOS olisin parempi, uhrautuvaisempi, kärsivällisempi ja epäitsekkäämpi vanhempi, ja tilanne muuten sen sallisi, lähtisin lasten kanssa pallonkierrolle mielelläni. Pelko sitä ei estä. Vaaroja on tässä keskustelussa mielestäni liioiteltu ja paisuteltu kohtuuttomasti. Sen sijaan koen vain helpommaksi itselleni, että asutaan kuivalla maalla, lapset käyvät koulussa, jossa opettajat huolehtivat heidän opetuksestaan, heillä on omat harrastuksensa ja leikkipaikkansa jne, ja minä vanhempana saan paljon enemmän omaa aikaa tehdä mitä tykkään. Itsekkyys ei nääs sovi pallonkiertoon perheen kanssa, enkä ole tarpeeksi epäitsekäs siihen. Onneksi jotkut ovat.

PS. kuten tässäkin ketjussa on jo aiemmin todettu, Kap Hornia ei ole pakko kiertää, eikä tämäkään perhe ole ilmoittanut niin tekevänsä. Sisäreittejäkin pääsee, vaikka toki sielläkin on omat haasteensa tuulioloissa.

Lue lisää

Olipa siinä valtameripurjehdusten kannustusta lapsiperheille! Oletko katsonut nimim. videosepon linkin, jossa ko perheen pienokaiset veivailevat Swan-veneen vinssiä auringonpaisteessa. Onko "vaarojen kohtuutonta paisuttelua", kun 6-vuotisen seikkalumatkan realistista puolta tuodaan esiin?

Kun maapallon ympäri purjehtineet henkilöt kritisoivat lapsiperheen reittisuunnitelmaa, lapsipurjehdusten puoltajat vastaavat heti, että suunnitelmia onkin tarkoitus muuttaa. Terveysriskit poistuvat, koska onkin tarkoitus ottaa lääkäri gastiksi. Myrskyihin ei joudu, koska onkin nykyaikaiset laitteet. Lasten kehityskin kerrotaan paremmaksi vene-elämässä kuin normaalissa koulunkäynnissä ikätoverien seurassa jne.

Miksi halutaan luoda epärealistisia illuusioita ihanasta perheretkestä ?
Tietenkin jokainen toivoo, että perhe palaa ehjänä takaisin.

illuusio vs realismi kirjoitti:

Olipa siinä valtameripurjehdusten kannustusta lapsiperheille! Oletko katsonut nimim. videosepon linkin, jossa ko perheen pienokaiset veivailevat Swan-veneen vinssiä auringonpaisteessa. Onko "vaarojen kohtuutonta paisuttelua", kun 6-vuotisen seikkalumatkan realistista puolta tuodaan esiin?

Kun maapallon ympäri purjehtineet henkilöt kritisoivat lapsiperheen reittisuunnitelmaa, lapsipurjehdusten puoltajat vastaavat heti, että suunnitelmia onkin tarkoitus muuttaa. Terveysriskit poistuvat, koska onkin tarkoitus ottaa lääkäri gastiksi. Myrskyihin ei joudu, koska onkin nykyaikaiset laitteet. Lasten kehityskin kerrotaan paremmaksi vene-elämässä kuin normaalissa koulunkäynnissä ikätoverien seurassa jne.

Miksi halutaan luoda epärealistisia illuusioita ihanasta perheretkestä ?
Tietenkin jokainen toivoo, että perhe palaa ehjänä takaisin.

Lue lisää

Jollekin arkinen elämä kaupungissa on extremeä, toiselle inuiittien perinteinen elämä. Videosepon suunnitelma on jossain siinä välissä, kaukana molemmista päistä. Minä en näin jälkikäteenkään ajatellen olisi pannut yhtään pahakseni, jos vanhempani olisivat minut jo lapsena vieneet tuollaiselle matkalle. Kohtalaisia paloja olen sittemmin saanut sitä kokea, kun olen jo itse voinut asiaan vaikuttaa. Koko aika ei ole sitä videon auringonpaistetta, mutta osa on. Ja siinäkin on jo hyvä syy lähteä.

Ja todellakin, melkein jo yksi matka autolla Lappiin laskettelemaan on samaa kertaluokkaa riskinä kuin pallon kierto veneellä. Pallon kierrolla kyllä sattuu ja tapahtuu, mikä voi tuottaa jopa epämukavuutta pätkittäin. Entä sitten, sillä Lapin-matkallakin voi tulla vastaan kaikenlaista.

Kukkahattuisuus on globaali ilmiö.

Voi hyvä Sylvi kirjoitti:

Kukkahattuisuus on globaali ilmiö.

Taisi tänäkin vuonna jokunen joutua merihätään ja hylkäämään aluksen kesken pallon kierron. Ainakin yhden pariskunnan muistan, joka oli jollakin ruotsalaisvalmisteella liikkeellä. Yhtä avusti Turun meripelastuskeskus avunpyynnössä! Onko lapsille kiva myrskyssä ja miehistön brakatessa? Aika moni emäntä on väsyttyään lentänyt takaisin Suomeen kesken reissun ja ukko on hankkinut liftareita yms miehistöksi. Ei aina niin unelmaa. Lapsille ainoa oikea paikka on koti, jossa on tuttu kaveripiiri ja turvallinen matksa hyvään kouluun kavereiden kanssa. Kaikki harrastukset ja ystävuussuhteet katkeaa, joka ei ole hyvä.

sossutan kirjoitti:

Taisi tänäkin vuonna jokunen joutua merihätään ja hylkäämään aluksen kesken pallon kierron. Ainakin yhden pariskunnan muistan, joka oli jollakin ruotsalaisvalmisteella liikkeellä. Yhtä avusti Turun meripelastuskeskus avunpyynnössä! Onko lapsille kiva myrskyssä ja miehistön brakatessa? Aika moni emäntä on väsyttyään lentänyt takaisin Suomeen kesken reissun ja ukko on hankkinut liftareita yms miehistöksi. Ei aina niin unelmaa. Lapsille ainoa oikea paikka on koti, jossa on tuttu kaveripiiri ja turvallinen matksa hyvään kouluun kavereiden kanssa. Kaikki harrastukset ja ystävuussuhteet katkeaa, joka ei ole hyvä.

Lue lisää

Emäntä voi vaatia pelastushelikopterin kutsumista keskellä valtamerta ja sitten joutuu hylkäämään kalliin veneen, joten ei varmaan kannatakaan lähteä kalliilla veneellä jos perhe matkaa mukana.

sossutan kirjoitti:

Taisi tänäkin vuonna jokunen joutua merihätään ja hylkäämään aluksen kesken pallon kierron. Ainakin yhden pariskunnan muistan, joka oli jollakin ruotsalaisvalmisteella liikkeellä. Yhtä avusti Turun meripelastuskeskus avunpyynnössä! Onko lapsille kiva myrskyssä ja miehistön brakatessa? Aika moni emäntä on väsyttyään lentänyt takaisin Suomeen kesken reissun ja ukko on hankkinut liftareita yms miehistöksi. Ei aina niin unelmaa. Lapsille ainoa oikea paikka on koti, jossa on tuttu kaveripiiri ja turvallinen matksa hyvään kouluun kavereiden kanssa. Kaikki harrastukset ja ystävuussuhteet katkeaa, joka ei ole hyvä.

Lue lisää

Tänä vuonna on tapahtunut useita lasten surmia vanhempien brakatessa. Onko koti todella varmasti parempi paikka? Kymmeniä, ellei satoja koteja on myös palanut.

Maakravut aina kyselevät, ollaanko jouduttu myrskyihin. Tosiasiassa olen pari kertaa ollut. Ja niistäkin toinen kerta oli se vuoden 2010 Suursaari, jolloin jo lähtiessä tiesi todella kovaa tuulta olevan tulossa. Mukavaa se ei ole ja varmasti märkää, mutta se on todella harvinaista. Lähisukulainen on viettänyt purjehtien vuosikymmeniä ja vuosia lastenkin kanssa joutumatta kertaakaan merellä myrskyihin tai muutenkaan todellisiin vaaratilanteisiin. Ja vielä aikuisinakin lapset ovat tilanteen salliessa valmiita lähtemään veneelle niin pitkiksi ajoiksi kuin mahdollista.

sossutan kirjoitti:

Taisi tänäkin vuonna jokunen joutua merihätään ja hylkäämään aluksen kesken pallon kierron. Ainakin yhden pariskunnan muistan, joka oli jollakin ruotsalaisvalmisteella liikkeellä. Yhtä avusti Turun meripelastuskeskus avunpyynnössä! Onko lapsille kiva myrskyssä ja miehistön brakatessa? Aika moni emäntä on väsyttyään lentänyt takaisin Suomeen kesken reissun ja ukko on hankkinut liftareita yms miehistöksi. Ei aina niin unelmaa. Lapsille ainoa oikea paikka on koti, jossa on tuttu kaveripiiri ja turvallinen matksa hyvään kouluun kavereiden kanssa. Kaikki harrastukset ja ystävuussuhteet katkeaa, joka ei ole hyvä.

Lue lisää

Ai tänä vuonna jokunen vene ollut merihädässä ja pelastettu - ja sen perusteella lapsille paree olla vain kotosalla kuivalla maalla?! Et sattunut huomaamaan tältä vuodelta uutisia auto-onnettomuuksista, lento-onnettomuuksista ja ihan kotosalla sattuneista lasten kaltoinkohteluista..? Samalla logiikalla yksikään vastuunsa tunteva vanhempi ei koskaan kuljeta lastaan autossa tai lentokoneessa eikä ikinä väsy, ahdistu ja sekoa niin, että voi olla vaaraksi lapselleen.

kukikkainhattu kirjoitti:

Ai tänä vuonna jokunen vene ollut merihädässä ja pelastettu - ja sen perusteella lapsille paree olla vain kotosalla kuivalla maalla?! Et sattunut huomaamaan tältä vuodelta uutisia auto-onnettomuuksista, lento-onnettomuuksista ja ihan kotosalla sattuneista lasten kaltoinkohteluista..? Samalla logiikalla yksikään vastuunsa tunteva vanhempi ei koskaan kuljeta lastaan autossa tai lentokoneessa eikä ikinä väsy, ahdistu ja sekoa niin, että voi olla vaaraksi lapselleen.

Lue lisää

Kuinka monta on ollut kotona tai autossa ja lentokonessa, kuinka monta pallonkierrossa?

turvanen kirjoitti:

Kuinka monta on ollut kotona tai autossa ja lentokonessa, kuinka monta pallonkierrossa?

Lakekaapa suhdeluku noista onnettomuuspaikoista. Autoilu ja kotona olo on jonkin verran yleisempää kuin pallon kierto. Eli vaarallisempaa suhteessa lienee tuo.

kukikkainhattu kirjoitti:

Ai tänä vuonna jokunen vene ollut merihädässä ja pelastettu - ja sen perusteella lapsille paree olla vain kotosalla kuivalla maalla?! Et sattunut huomaamaan tältä vuodelta uutisia auto-onnettomuuksista, lento-onnettomuuksista ja ihan kotosalla sattuneista lasten kaltoinkohteluista..? Samalla logiikalla yksikään vastuunsa tunteva vanhempi ei koskaan kuljeta lastaan autossa tai lentokoneessa eikä ikinä väsy, ahdistu ja sekoa niin, että voi olla vaaraksi lapselleen.

Lue lisää

Logiikkasi ontuu!
Autokolarit, tulipalot ym. ennalta arvaamattomat onnettomuudet ovat äkkitilanteita, joista välttyminen ei ole omasta tahdosta riippuvaa. Myöskään purjehtimisen vertaaminen kotiväkivaltaan tai muihin mielentilan häiriöihin/sairauksiin ei ole loogista.

Purjehdus merikelpoisella veneellä ja merikelpoisella miehistöllä on turvallista. Sen sijaan "kaivat verta nenästäsi", jos tietoisesti hakeudut riskeihin. En pidä valtameripurjehdustakaan vaarallisena (joo olen kiertänyt pallon omalla veneelläni ja kaksi Atlantin ylitystä sekä useita lyhyempiä reissuja), mutta tiettyjä merialueita pidän vaarallisena enkä ottaisi pikkulapsia vastuulleni sinne. En ole asiantuntija sanomaan, onko 6 vuoden seikkailuretki pikkulasten kehityksen kannalta haitallista.

On selviö, että jokainen meistä kuolee. Se ei ole perustelu riskien ottamiseen. Miksi avuttomia pikkulapsia pitäisi ottaa mukaan huvipurjehdukselle sellaisille merialueille, joissa kovaan merenkäyntiin joutuminen on erittäin todennäköistä?

kukaton hattu kirjoitti:

Logiikkasi ontuu!
Autokolarit, tulipalot ym. ennalta arvaamattomat onnettomuudet ovat äkkitilanteita, joista välttyminen ei ole omasta tahdosta riippuvaa. Myöskään purjehtimisen vertaaminen kotiväkivaltaan tai muihin mielentilan häiriöihin/sairauksiin ei ole loogista.

Purjehdus merikelpoisella veneellä ja merikelpoisella miehistöllä on turvallista. Sen sijaan "kaivat verta nenästäsi", jos tietoisesti hakeudut riskeihin. En pidä valtameripurjehdustakaan vaarallisena (joo olen kiertänyt pallon omalla veneelläni ja kaksi Atlantin ylitystä sekä useita lyhyempiä reissuja), mutta tiettyjä merialueita pidän vaarallisena enkä ottaisi pikkulapsia vastuulleni sinne. En ole asiantuntija sanomaan, onko 6 vuoden seikkailuretki pikkulasten kehityksen kannalta haitallista.

On selviö, että jokainen meistä kuolee. Se ei ole perustelu riskien ottamiseen. Miksi avuttomia pikkulapsia pitäisi ottaa mukaan huvipurjehdukselle sellaisille merialueille, joissa kovaan merenkäyntiin joutuminen on erittäin todennäköistä?

Lue lisää

Lapsethan nauttii, kun vene ryskii, saa oksentaa punkkaan, äiskä ja iskä on huolissaan ja kiljuu toisilleen eikä rantaan päästä pariin viikkoon….

kukaton hattu kirjoitti:

Logiikkasi ontuu!
Autokolarit, tulipalot ym. ennalta arvaamattomat onnettomuudet ovat äkkitilanteita, joista välttyminen ei ole omasta tahdosta riippuvaa. Myöskään purjehtimisen vertaaminen kotiväkivaltaan tai muihin mielentilan häiriöihin/sairauksiin ei ole loogista.

Purjehdus merikelpoisella veneellä ja merikelpoisella miehistöllä on turvallista. Sen sijaan "kaivat verta nenästäsi", jos tietoisesti hakeudut riskeihin. En pidä valtameripurjehdustakaan vaarallisena (joo olen kiertänyt pallon omalla veneelläni ja kaksi Atlantin ylitystä sekä useita lyhyempiä reissuja), mutta tiettyjä merialueita pidän vaarallisena enkä ottaisi pikkulapsia vastuulleni sinne. En ole asiantuntija sanomaan, onko 6 vuoden seikkailuretki pikkulasten kehityksen kannalta haitallista.

On selviö, että jokainen meistä kuolee. Se ei ole perustelu riskien ottamiseen. Miksi avuttomia pikkulapsia pitäisi ottaa mukaan huvipurjehdukselle sellaisille merialueille, joissa kovaan merenkäyntiin joutuminen on erittäin todennäköistä?

Lue lisää

Autokolareilta voi välttyä jättämällä autoilematta. Merihädältä voi välttyä pysymällä rannassa. Simppeliä. Kyllä monenlaisia vaaroja olisi mahdollista välttää, mutta toinen asia, onko se mielekästä. Purjehdus kunnon veneellä ei edelleenkään ole erityisen vaarallista, ja monet siihen potentiaalisesti liittyvät riskit on mahdollista minimoida. Jännä sinänsä, miten lapsiperheiden purjehdukset kirvoittavat kärkkäitä mielipiteitä puolesta ja vastaan ja melkoisia tunteenpurkauksia, ihan maailmanlaajuisesti. Vaikka kyse on ihan tuntemattomista ihmisistä.

venelapsi itse kirjoitti:

Autokolareilta voi välttyä jättämällä autoilematta. Merihädältä voi välttyä pysymällä rannassa. Simppeliä. Kyllä monenlaisia vaaroja olisi mahdollista välttää, mutta toinen asia, onko se mielekästä. Purjehdus kunnon veneellä ei edelleenkään ole erityisen vaarallista, ja monet siihen potentiaalisesti liittyvät riskit on mahdollista minimoida. Jännä sinänsä, miten lapsiperheiden purjehdukset kirvoittavat kärkkäitä mielipiteitä puolesta ja vastaan ja melkoisia tunteenpurkauksia, ihan maailmanlaajuisesti. Vaikka kyse on ihan tuntemattomista ihmisistä.

Lue lisää

Tykkäsitkö venelapsena Tasmanian merestä, nautitko Kap Hornin kiertämisestä, miten viihdyit Nova Scotian ja New Founlandin vesillä ja miten venekoulusi sujui kuuden vuoden aikana? Vai olitko turvallisimmilla vesillä ja lyhyemmän ajan?

Minusta keskustelu ajautui väärille raiteille, kun ruvettiin kinaamaan lapsipurjehduksista yleensä.
Kyllä itsekin olin oman isäni mukana saaristossa pikkulapsesta lähtien ja olen kymmeninä keälomilla purjehtinut omien lasteni kanssa. Ekan kerran nuorimmaiseni oli mukana 2 viikon vanhana kotisaaristossa. Pohjanmeren reissuille en ottanut omia lapsiani ennen kouluikää ja valtameren ylitykseen vasta purjehdustaitoisena. Pallonkiertoni tein ilman lapsia.

Jokainen tietysti päättää omien lastensa parhaasta. En silti ymmärrä, miksi pikkulasten viemistä ekstreemeille valtamerireiteille pitäisi ihannoida.

kauanko oli veneessä kirjoitti:

Tykkäsitkö venelapsena Tasmanian merestä, nautitko Kap Hornin kiertämisestä, miten viihdyit Nova Scotian ja New Founlandin vesillä ja miten venekoulusi sujui kuuden vuoden aikana? Vai olitko turvallisimmilla vesillä ja lyhyemmän ajan?

Minusta keskustelu ajautui väärille raiteille, kun ruvettiin kinaamaan lapsipurjehduksista yleensä.
Kyllä itsekin olin oman isäni mukana saaristossa pikkulapsesta lähtien ja olen kymmeninä keälomilla purjehtinut omien lasteni kanssa. Ekan kerran nuorimmaiseni oli mukana 2 viikon vanhana kotisaaristossa. Pohjanmeren reissuille en ottanut omia lapsiani ennen kouluikää ja valtameren ylitykseen vasta purjehdustaitoisena. Pallonkiertoni tein ilman lapsia.

Jokainen tietysti päättää omien lastensa parhaasta. En silti ymmärrä, miksi pikkulasten viemistä ekstreemeille valtamerireiteille pitäisi ihannoida.

Lue lisää

Itse asiassa tykkäsin lapsena myrskyistä. En tullut merisairaaksi enkä osannut edes pelätä, joten myrskyissä ryskiminen oli yhtä huvipuistoa. Vasta vanhempana hupi hiipui. Mainitsemillasi merialueilla ei oltu eikä ihan 6 vuotta putkeenkaan, mutta venekoulua kävin, se sujui hyvin, ja olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni tästä valinnasta, joka oli heidän kannaltaan vaativampi kuin normaaliarki. Siksi en oikein jaksa ymmärtää tätä moralisointia ja reissun paheksuntaa lasten etuihin vedoten.

venelapsi itse kirjoitti:

Itse asiassa tykkäsin lapsena myrskyistä. En tullut merisairaaksi enkä osannut edes pelätä, joten myrskyissä ryskiminen oli yhtä huvipuistoa. Vasta vanhempana hupi hiipui. Mainitsemillasi merialueilla ei oltu eikä ihan 6 vuotta putkeenkaan, mutta venekoulua kävin, se sujui hyvin, ja olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni tästä valinnasta, joka oli heidän kannaltaan vaativampi kuin normaaliarki. Siksi en oikein jaksa ymmärtää tätä moralisointia ja reissun paheksuntaa lasten etuihin vedoten.

Lue lisää

Kaksi kommenttia viestiisi:
1. Keksit satuja lapsuuden myrskyistäsi! Jos olisit oikeasti viettänyt lapsuutesi valtamerillä, olisit osannut kertoa edes jotain faktoja satujesi tueksi - vaikkapa veneen nimen ja valtamerireitin tai edes lähtö- ja paluuvuodet.
2. Nimittelet lapsipurjehduksen reittisuunnitelmaan kohdistunutta kritiikkiä moralisoinniksi, koska sinulla ei ole omaa purjehduskokemusta kyseisen reitin alueelta.

35-40 v vanha Swan 57 on hieno reissuvene jos sen kunnostaa. Mutta kaikki on uusittava tai tulee murheellinen reissu. Ei halpaa.

Serenadalla on tehty pitkiä perhepurjehduksia ja pariskuntapurjehduksia. Koko perhe onnellisesti yhdessä ilman välirikkoja tai avioeroja. Tyynenmeren ylitti jokunen vuosi sitten suomalainen lapsiperhe vanhalla swanilla. Ilmeisen onnellisesti ilman draamaa. Suurin osa pallonkiertäjäperheistä ja -pariskunnista on onnistunut hankkeessaan ilman välirikkoja, yhdessä alusta loppuun, suunnitellusti. Eivät toki kaikki, mutta erikoista olettaa homman kaatuvan, ikään kuin kaikki todennäköisyydet olisivat heitä vastaan. Ylipäänsä, mikä tarve lähteä lyttäämään tätä purjehdushanketta? Tilastojen perusteella oikeampaa olisi mennä julistamaan häihin, että turha juhlia, ei tämä rakkaus kuitenkaan kestä, viimeistään 10 vuoden sisällä tulee ero.

12+3 kirjoitti:

Serenadalla on tehty pitkiä perhepurjehduksia ja pariskuntapurjehduksia. Koko perhe onnellisesti yhdessä ilman välirikkoja tai avioeroja. Tyynenmeren ylitti jokunen vuosi sitten suomalainen lapsiperhe vanhalla swanilla. Ilmeisen onnellisesti ilman draamaa. Suurin osa pallonkiertäjäperheistä ja -pariskunnista on onnistunut hankkeessaan ilman välirikkoja, yhdessä alusta loppuun, suunnitellusti. Eivät toki kaikki, mutta erikoista olettaa homman kaatuvan, ikään kuin kaikki todennäköisyydet olisivat heitä vastaan. Ylipäänsä, mikä tarve lähteä lyttäämään tätä purjehdushanketta? Tilastojen perusteella oikeampaa olisi mennä julistamaan häihin, että turha juhlia, ei tämä rakkaus kuitenkaan kestä, viimeistään 10 vuoden sisällä tulee ero.

Lue lisää

Kaikkea tapahtuu. Yhdellä perheellä parin vuoden pituiseksi suunniteltu reissu päättyi pikkuiseen tekniseen ongelmaan Hangon kohdalla. Varmaan useammassa tapauksessa on ajan kanssa tullut pareille erimielisyyttä elämäntavan mielekkyydestä. Silti sanoisin, että jos matkaan on lähdetty yhteisellä päätöksellä, eikä toisen puolen jyräämänä tai ylipuhumana, suhde kestää vaikka useamman kierroksen. Luultavasti sen yhteisen päätöksen tehneen parin lapsetkin pysyvät mukana ongelmitta. Tekemättä aiheesta tiedettä, väittäisin sormituntumalla tuolla merillä olevien parien pysyvän jopa paljon paremmin yhdessä kuin maissa elävien.

Kaikkiaan koko keskustelussa ne merelläolopäivät kuviteltuine vaaroineen korostuvat suhteettomasti.

12+3 kirjoitti:

Serenadalla on tehty pitkiä perhepurjehduksia ja pariskuntapurjehduksia. Koko perhe onnellisesti yhdessä ilman välirikkoja tai avioeroja. Tyynenmeren ylitti jokunen vuosi sitten suomalainen lapsiperhe vanhalla swanilla. Ilmeisen onnellisesti ilman draamaa. Suurin osa pallonkiertäjäperheistä ja -pariskunnista on onnistunut hankkeessaan ilman välirikkoja, yhdessä alusta loppuun, suunnitellusti. Eivät toki kaikki, mutta erikoista olettaa homman kaatuvan, ikään kuin kaikki todennäköisyydet olisivat heitä vastaan. Ylipäänsä, mikä tarve lähteä lyttäämään tätä purjehdushanketta? Tilastojen perusteella oikeampaa olisi mennä julistamaan häihin, että turha juhlia, ei tämä rakkaus kuitenkaan kestä, viimeistään 10 vuoden sisällä tulee ero.

Lue lisää

Kun puhutaan pikkulasten kanssa tehdyistä monivuotisista valtameriretkistä, onko Jendrek ja Seija Prusakin s/y Serenadalla tekemä sellainen? En tiennyt, että heillä olisi ollut lapsia mukana. Ei ainakaan ollut silloin, kun tapasin Serenadan Etelä-Amerikan retken jälkeen.

Mielestäni pikkulasten kanssa tehtäviä valtameriretkiä ei pitäisi rinnastaa pariskuntien tekemiin. Enemmistö pallonkierroista tehdään kahden hengen miehistöllä, tavallisesti mies nainen. Perhemiehistöjen osuus on selvästi suurempi lyhyillä retkillä kuten ARC:ssa.

Tilastotietoa miehistöistä, veneistä ja toteutuneista reiteistä löytyy Jimmy Cornellin julkaisemista kirjoista "World Cruising Survey" sekä "A Passion for the Sea, Reflections on three circumnavigatios". Edellisessä on luku, joosa käsitellään purjehtimista lasten kanssa. Myös jälkimmäisessä kirjassa on miehistöä ja kipparin miehistön osaamista käsittelevä osa.
Kirjat ovat hyvää luettavaa niille, jotka suunnittelevat valtamerireissuja - ja niillekin, jotka ovat pallonkierron tehneet.

tilastoakin löytyy kirjoitti:

Kun puhutaan pikkulasten kanssa tehdyistä monivuotisista valtameriretkistä, onko Jendrek ja Seija Prusakin s/y Serenadalla tekemä sellainen? En tiennyt, että heillä olisi ollut lapsia mukana. Ei ainakaan ollut silloin, kun tapasin Serenadan Etelä-Amerikan retken jälkeen.

Mielestäni pikkulasten kanssa tehtäviä valtameriretkiä ei pitäisi rinnastaa pariskuntien tekemiin. Enemmistö pallonkierroista tehdään kahden hengen miehistöllä, tavallisesti mies nainen. Perhemiehistöjen osuus on selvästi suurempi lyhyillä retkillä kuten ARC:ssa.

Tilastotietoa miehistöistä, veneistä ja toteutuneista reiteistä löytyy Jimmy Cornellin julkaisemista kirjoista "World Cruising Survey" sekä "A Passion for the Sea, Reflections on three circumnavigatios". Edellisessä on luku, joosa käsitellään purjehtimista lasten kanssa. Myös jälkimmäisessä kirjassa on miehistöä ja kipparin miehistön osaamista käsittelevä osa.
Kirjat ovat hyvää luettavaa niille, jotka suunnittelevat valtamerireissuja - ja niillekin, jotka ovat pallonkierron tehneet.

Lue lisää

Kauan, kauan sitten tuli telkkaristakin sarja "Seitsemän meren Serenada". Lapset olivat silloin vielä pieniä ja mukana. Prusakit ovat vuosien varrella tehneet useampia pitkiä reissuja Serenadalla, lapset tietysti jo aikoja sitten kasvaneet aikuisiksi, joten viimeisimmillä purjehduksilla ei lapsia ollut enää mukana - elivät aikuisina jo omaa elämäänsä.

https://www.facebook.com/sailforgood/?fref=ts

tuolta

Pitikö tämän olla maailman hienoin etäkoulutuksen vientiprojekti, missä jaetaan Lewonoläppäreitä 1kpl/pv kouluihin ympäri maailmaa?. 100 jakamatta?