Aloitin viime kesänä kesätyöt ja tutustuin ensimmäisenä päivänä mielenkiintoiseen miehee, hän oli myös kesätyöntekijä. Juttelimme vähän ensimmäisenä päivänä. Hänen seuransa tuntui omituisen rauhoittavalta, olen yleensä tosi arka ja pidättyväinen ihmisten seurassa. No sen kummemmin en asiaa miettinyt. Sitten näin hänestä unen ja olin aivan ihastunut.
Seuraavan kerran kun näin hänet sydämeni alkoi takoa hulluna. Vaikka en jännittänyt ajatuksissani, oli kuin kehoni olisi elänyt jotain omaansa.
Harmikseni kuitenkin jouduimme eri osastoille, näin häntä mutta hän oli omalla omalla puolellaan, enkä päässyt aloittamaan juttua. Satuin kuitenkin tulemaan yhteen iltavuoroon niin että näin hänet ja keräsin kaiken rohkeuden ja juttelin hänelle, tosin työasioista vain. Hän hymyili ja jutteli takaisin hyvin innoissaan. Kun keskustelu loppui hän hyräili itsekseen.
Vilkuilin häntä töissä välillä ja toisinaan hän huomasi ja katsoi takaisin. Pari kertaa kun katsoin häntä katseemme kohtasivat ja jäimme katsomaan toisiamme. Kerran hän tuli kulman taakaa ja katsoi suaraan siihen työpisteseen missä tiesi minu olevan ja minä katsoin juuri kuka tulee kulman takaa. Katseemme kohtasivat ja hän oikein pysähtyi ja jäi katsomaan minua. Hän ei kuitenkaan hymyillyt, tosin en minäkään. En sitten päässyt kuitenkaan ikinä pyytämään häntä ulos. Ajattelin että hän pitää minua kamalana mulkkaajana. Pyysin kuitenkin hänet facebook kaveriksi ja hän hyväksyi minut. En kuitenkaan uskalla jutella hänelle. En ole ajatellut häntä vähään aikaan. Silti näen vähän väliä unia hänestä, kun meinaan unohtaa hänet näen heti unen. Nyt sitten mietin olisko nyt vaan juteltava hänelle, että pakko kysyä kahville. Vai miltä sepustukseni teistä kuulostaa.
Seuraavan kerran kun näin hänet sydämeni alkoi takoa hulluna. Vaikka en jännittänyt ajatuksissani, oli kuin kehoni olisi elänyt jotain omaansa.
Harmikseni kuitenkin jouduimme eri osastoille, näin häntä mutta hän oli omalla omalla puolellaan, enkä päässyt aloittamaan juttua. Satuin kuitenkin tulemaan yhteen iltavuoroon niin että näin hänet ja keräsin kaiken rohkeuden ja juttelin hänelle, tosin työasioista vain. Hän hymyili ja jutteli takaisin hyvin innoissaan. Kun keskustelu loppui hän hyräili itsekseen.
Vilkuilin häntä töissä välillä ja toisinaan hän huomasi ja katsoi takaisin. Pari kertaa kun katsoin häntä katseemme kohtasivat ja jäimme katsomaan toisiamme. Kerran hän tuli kulman taakaa ja katsoi suaraan siihen työpisteseen missä tiesi minu olevan ja minä katsoin juuri kuka tulee kulman takaa. Katseemme kohtasivat ja hän oikein pysähtyi ja jäi katsomaan minua. Hän ei kuitenkaan hymyillyt, tosin en minäkään. En sitten päässyt kuitenkaan ikinä pyytämään häntä ulos. Ajattelin että hän pitää minua kamalana mulkkaajana. Pyysin kuitenkin hänet facebook kaveriksi ja hän hyväksyi minut. En kuitenkaan uskalla jutella hänelle. En ole ajatellut häntä vähään aikaan. Silti näen vähän väliä unia hänestä, kun meinaan unohtaa hänet näen heti unen. Nyt sitten mietin olisko nyt vaan juteltava hänelle, että pakko kysyä kahville. Vai miltä sepustukseni teistä kuulostaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.