Johtuuko tämä harmaasta, viilenevästä säästä vai arkeni tylsyydestä, en tiedä. Ikävä sinua kohtaan iski kovaa päin kasvojani aivan kuin tyhjästä. Olen toki ikävöinyt sinua viimeisen vuoden aikana, tosin vähenevissä määrin, mutta nyt... joudun suorastaan taistelemaan, etten laita sinulle siirappisia tekstiviestejä joissa tunnutaisin syvän rakkauteni sinua kohtaan.
"Suhteemme" oli kaikilla mittapuilla omituinen. Minun ei edes tarvinut tutustua sinuun, kun tunnuit jo ennestään niin tutulta. Tuntui kun tietäisimme toistemme ajatukset. Meidän ei tarvinut puhua. Pelkässä hiljaisuudessakin istuminen oli kanssasi viihdyttävää. Vaikka tunnuitkin tutulta ja turvalliselta, jokainen kohtaaminen tuntui samalta kuin silloin joskus nuorena ensimmäisen ihastuksen kohtaaminen; sydän hyppi rinnassa ja kehon valtasi suuri kihelmöivä ja lämmin tunne, joka sai ihokarvat melkein pystyyn ja ajan pysähtymään. Ja ne suudelmat...Joka kerta kuin ensisuudelma.
Palan halusta kohdata sinut uudelleen. Vieläkö saisit minussa sen tunteen aikaan. Toisaalta jos nyt näkisimme ja se tunne olisi kadonnut, muistoni sinusta voisi pilaantua. Nautin tästä tunteesta mikä minussa vieläkin herää kun ajattelen sinua ja yhteisiä hetkiämme. Nautin sinun ikävöinnistä ja sinusta haaveilusta? En tiedä, ehkä joskus vielä kohtaammekin, joko sattumalta tai sitten minun malttamattlmuudestani johtuen.
"Suhteemme" oli kaikilla mittapuilla omituinen. Minun ei edes tarvinut tutustua sinuun, kun tunnuit jo ennestään niin tutulta. Tuntui kun tietäisimme toistemme ajatukset. Meidän ei tarvinut puhua. Pelkässä hiljaisuudessakin istuminen oli kanssasi viihdyttävää. Vaikka tunnuitkin tutulta ja turvalliselta, jokainen kohtaaminen tuntui samalta kuin silloin joskus nuorena ensimmäisen ihastuksen kohtaaminen; sydän hyppi rinnassa ja kehon valtasi suuri kihelmöivä ja lämmin tunne, joka sai ihokarvat melkein pystyyn ja ajan pysähtymään. Ja ne suudelmat...Joka kerta kuin ensisuudelma.
Palan halusta kohdata sinut uudelleen. Vieläkö saisit minussa sen tunteen aikaan. Toisaalta jos nyt näkisimme ja se tunne olisi kadonnut, muistoni sinusta voisi pilaantua. Nautin tästä tunteesta mikä minussa vieläkin herää kun ajattelen sinua ja yhteisiä hetkiämme. Nautin sinun ikävöinnistä ja sinusta haaveilusta? En tiedä, ehkä joskus vielä kohtaammekin, joko sattumalta tai sitten minun malttamattlmuudestani johtuen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos sulle tästä, tuntematon.
Auttaisiko jos tietäisit että olet viimeinen ihminen jonka hän haluaa nähdä. Jos tapaisit hänet ja hän katsoisi sinuun kylmästi, katseessaan et näkisi enää mitään hellyyttä tai myötätuntoa.
Onpa samankaltaisia ajatuksia kuin minulla eräästä naisesta. Jollain kumman tavalla en edes vihaa tätä kaipaamista. Itsekin miettinyt, vieläköhän tuntuisi samalta kun olisimme kahden...
Tiedän tuon tunteen kun samalla toinen on niin tutun oloinen ja samalla kuitenkin jännittää ja sanoissa sekoaa. Nyt palasi söpöjä muistoja rytinällä mieleen. Ääh juuri kun selvisin jotenkin eilisestä haikeudesta oltuani "meidän" maisemissa, piti mennä lukemaan aloituksesi! No niin, nyt paluu maan pinnalle -->
" Nautin sinun ikävöinnistä ja sinusta haaveilusta?" Eli et edes halua koko henkilöä, mitähän mahdat pelätä oikeesti? Sabotoitko itse suhteesi? Jos päätyisit yhteen hänen kanssaan niin varmaan tekisit jotain jotta suhde kaatuu heti alkuunsa ja pääset taas kaipaamaan.