roolit

Meillä isä on se, joka järjestää lapsille askartelua yms. virikkeitä. Minä en yksinkertaisesti osaa. Ehkä vuoden-parin päästä, kun voidaan ottaa yhdessä ompelukone esille ja tehdä tyttöjen kanssa ihan oikeita vaatteita, on minun vuoroni.

Älä sinä päätä, mitä miehet keskenään tekisivät, vaan anna miehellesi vapaat kädet tehdä pojan kanssa "miesten kesken" juttuja.

Eli isä ei osallistu yhtään mihinkään,on niin "töistä väsynyt".Ruokaa tekee,mutta siihenkin tarvitsee täydellisen rauhan eli keittiön ovi kiinni ja pentu pois konteista.Ei tätä kauaa jatku,suunnittelen jo yh:n elämää.MInä 30 vee,poika 2 vee.

Isi hakee tytön hoidosta, antaa ruokaa ja seurustelee laspen kanssa siihen asti kun äiti tulee kotiin.
Isi seurustelee lapsen kanssa silloin kuin äiti tekee kotitöitä (jollei lapsi ole mukana askareissa). Kun kotityöt on tehty lapsi leikkii äidin kanssa/itsekseen äidin ja isän seurassa olohuoneessa.

Moikka!

Meillä kaksi poikaa, nyt 12- ja 8-vuotiaat. Miellä on perheessä ollut ihan samanlaiset ongelmat kuin alkuperäisen viestinkin lähettäjällä.

Ekan lapsen kanssa tuntui, että äitinä sain olla tekemässä kaikki kotityöt, varsinkin äitiyslomalla ollessani. Tilanne kuitenkin muuttui, kun menin töihin ekan muksun jälkeen (1v2kk). Kun toinen lapsi syntyi oli asiat jo ihan toisin. Meillä mies tekee aina kotona olleessaan ruuan, n. viitenä päivänä viikossa, minä huolehdin vaatehuollon ja yhdessä koko perhe siivoamme. Pojat siivoavat kumpikin omat huoneensa päivittäin ja imuroivat pyyhkivät pölyt ja lattiat kerran viikossa, me mieheni kanssa loput. Pojat on opetettu pienestä pitäen siivoamaan omat jälkensä, vaikkakin siitä saa kyllä päivittäin huomatella edelleen.

Nykyään lapset leikkivät pääasiassa kavereidensa kanssa. Hiedän ollessaan pieniä ulkoilimme yhdessä, luimme heille ja pelasimme heidän kanssaa pelejä yms., mutta varsinaiseen leikkimiseen emme ole ryhtyneet. En siis ole ikinä maannut lapseni kanssa lattialla legoja kokoamassa. Kun vanhin poika syntyi, vanha mummoni sanoi minulle, että anna pojan leikkiä itsekseen. Mielikuvitus kasvaa, eikä tarvitse aina olla keksimässä tekemistä kun kasvaa isommaksi ja jos ei ole kavereita keksii itsekseenkin tekemistä. Ja näin on myös ollut.
Mun mielestä lasta ei kannata opettaa siihen, että aina on sen kanssa leikkimässä. Meillä on ystävinä perheitä, joissa lapset ovat täysin aloitekyvyttömiä keksimään mitään tekemistä itsekseen, aina pitää olla vanhempien mukana. Samat lapset ovat usein myös kovin tempperamenttisia ja vaativia lapsia myös muissa ihmissuhteissa. Älä siis ota turhia paineita. Kodin ei aina tarvitse olla tip top-kunnossa eikä sun lapsesi tule sen huonommaksi, jos eit jatkuvasti sen kanssa leiki. Ja miehesi pitäisi ymmärtää ihan itse viedä muksua joskus puistoon tai ihan vaikka kävelylle. Ja sinäkin voit lähteä kaverisi kanssa vaikka kahville tai shoppailemaan j ajättää muksun miehen kanssa keskenään kotiin. Sillä lailla, kahden ollessa syntyy paras isä-lapsi-suhde.

lapsesi on nyt 1,5 vuotta. oletko vasta nyt alkanut antaa isälle tilaisuutta olla lapsen kanssa vai onko hän ollut mukana alusta asti?

usein me äidit teemme sen virheen, että uutuuden huumassa ja ihastuksesta vaaveliin omimme koko nyytin eikä isä saa lainkaan hoidella vauvaa tavallaan.

ja sitten vuoden, parin päästä syytämme isää siitä, ettei hän ole kiinnostunut. miksi olisi? hänethän on jo ajat sitten sysätty syrjään.

meillä siä on hoitanut kumpaakin tyttöä ihan ensipäivistä asti: vaihtanut vaippaa, nukuttanut, pidellyt sylissä, talannut ensiaskelia, ryöminyt hevosena lattialla jne, jne.

tytöt ovat nyt 14 ja 11 vuotta ja yhä käymme kisaa isän kanssa kummalla on oikeus päästä kuskaamaan lasta harrastuksiin, kumman vuoro olla lapsen kanssa.

isille pitää vain antaa tilaisuus tehdä asiat tavallaan ja alussa jopa vain tyrkätä käärö syliin ja mennä oventaakse rappuun, pihalle puremaan peukaloa ja uskomaan, että kyllä ne pärjää.