ja päättää tämän jutun lopullisesti. Ehkä aikamoisen kamppailun jälkeen.
Ei tainnut onnistua. Onnistuu, tai ei, niin nyt elät päivä kerrallaan. Elä hetkessä. Jokaisessa päivässä on tarpeeksi murheita itsessään.
Ei tainnut onnistua. Onnistuu, tai ei, niin nyt elät päivä kerrallaan. Elä hetkessä. Jokaisessa päivässä on tarpeeksi murheita itsessään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En unohtaa. luovuttaminen on eri asia :)
Niin tein.
En ole päättänyt mitään.
Meneekö naiselle?
Minä päätin kyllä... erään. Monta vuotta meni ja nyt koen että alan hyväksymään tosiasiat. En kuitenkaan päättänyt unohtaa, sellaiseen en kykene, sellaisesta en haaveile.
Katson nyt itseäni armollisesti, minä en valinnut tunteitani, ne annettiin minulle ja mä pidin niistä tunteista, tajusin kohdanneeni tunteen josta tiesin etten noin vaan selviä. Varmasti joku tärkeilijä ei pitäisi niitä hyväksyttävinä elämäntilanteessani... siitä nyt en piittaa pätkääkään!
Juu ei unohtaminen, vaan tahtotilaa, sellaista että haluan antaa tälle mun omalle elämälle mahdollisuuden, ilman että haaveilee jostakin mahdottomasta. Kuka haluaa tuhlata tämän lyhyen elämän roikkumalla tunteessa!.
Mutta..
ei unohtaminen!.. vaan elämässä jatkaminen ja ehkä saan olla joskus vielä kiitollinen tästäkin.
Mä tykkään myös itsestäni sen verran, että aina toivon itselleni myös hyvä ja hartaasti odotan sitä. Mutta ei niin että vain minä, vaan yhtälailla minun omaiset ja rakkaat. ..Ja niin toivon että hän saa elämässään iloa ja kiitollista mieltä ..ja myös hänen omaiset ja rakkaat, niillekin ehdin mielessäni toivoa hyvää:)
Juu, tulipahan käytyä täällä. Pus