Suomen täytyy oman turvallisuutensa takia nyt lopullisesti heittää historian romukoppaan Pariisin rauhansopimuksen sotamateriaalin rajoitukset. Ne eivät enää saa olla esteenä ja rajoittaa Puolustusvoimien kykyä uskottavaan puolustukseen.
Pariisin rauhansopimuksen taso näyttäisi olevan siellä syvällä kollektiivisessa alitajunnassa ääneen lausumattomana ohjenuorana ja henkisenä rajana - vieläkin!
Tästä on saatu viitteitä kun tuota rajaa on koeteltu ja jossain rajoitetuissa kyvyissä ylitettykin (JASSM) jolloinka siitä on ihan "maanpuolustus-henkistenkin" keskuudessa tullut keskustelua hyökkäysaseista (LOL!) jne.
Täytyy muistaa, että kaluston kaikki strategisesti merkittävät lukumäärät ja pääkoostumuksen on ulkopuolinen, siis sodan voittaja, oli määrännyt Suomelle. Vuosikymmenten aikana tämä ulkoa asetettu taso on muodostunut PV:n lopputilanteeksi.
On muodostunut taso, johon tehdyt radikaalit muutokset ovat tavattoman isoja asioita henkisesti toteuttaa. Nimenomaan henkisesti.
Mikä lopulta on "oikea tarve" on vaikea sanoa. Ajatusleikkinä voisi miettiä että jos Pariisin rauhansopimus olisi kieltänyt esim. kokonaan Ilmavoimien hävittäjälentokoneet ja sotilasilmailu olisi polkaistu käyntiin kun Suomi irtisanoutui Pariisin rauhansopimuksen ehdoista Neuvostoliiton kaaduttua niin väitän, että meillä ei käytännössä olisi edelleenkään Ilmavoimia.
Sukellusveneen kohtalo siis!
Nyt hypoteettisesti keskusteltaisiin voidaanko hankkia 10 tai 20 suihkukonetta vai ei ollenkaan "koska Suomella ei ole tarvetta". Päälle 60 Hornetia nykyaseistuksella olisi ajatus mikä ei olisi tästä maailmasta. Se aiheuttaisi shokin vasemmistolaisille poliittisille toimijoille eikä edes Häkämies sanoisi noin suurta määrää ääneen.
Rauhansopimuksen sanelemat tasot ovat säilyneet hämmästyttävän samanlaisina.
Tässä on mukana paljon tiedostamatonta alitajuista halua säilyttää status quo tosiasiallisista turvallisuusympäristön muutoksista huolimatta.
Tätä taustaa vasten sukellusveneaselaji menee sekä intin että poliitikkojenkin turvallisuuspoliittisen mukavuusalueen ulkopuolelle riippumatta siitä, onko sukellusveneille de facto tarvetta vai ei. Toisaalta voisi kysyä onko 60 hävittäjällekään? Miksi ei yhtä hyvin 80 hävittäjää tai 120?
Pariisin rauhansopimus asetti Puolustusvoimille sotilaallisia rajoituksia:
maajoukkojen määrä rajoitettiin 34 400 mieheen sisältäen rajavartioston ja ilmatorjunnan ohjukset kiellettiin.
Merivoimien kooksi määrättiin korkeintaan 10 000 tonnia ja 4 500 miestä kosketuksetta räjähtävät torpedot ja merimiinat sekä sukellusveneet, moottoritorpedoveneet ja erikoisrynnäkköalukset kiellettiin
Ilmavoimien yhteisvahvuudeksi määrättiin enintään 60 konetta ja 3 000 miestä.
Pommikoneet kiellettiin.
Ydinaseen hankinta, valmistus ja kokeilu kiellettiin
Erikseen kiellettiin hankkimasta mitään sotamateriaalia Saksasta tai myöskään siviililentokoneita, joista vain osakin oli saksalaista tai japanilaista valmistetta. Koneiden mallitkaan eivät saaneet olla saksalaisia tai japanilaisia.
Myös puolustusvoimien ulkopuolinen sotataitojen koulutus eli vapaaehtoinen maanpuolustus kiellettiin. Sopimuksen kahdeksannessa artiklassa todettiin Suomen jo Moskovan välirauhansopimuksen mukaisesti
hajottaneen ”fascisminluontoiset poliittiset, sotilaalliset tai sotilaallisluontoiset järjestöt sekä muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille kansakunnille vihamielistä propagandaa”, kuten suojeluskunnat ja Lotta Svärdin.
Neuvostoliitto ja Britannia tulkitsivat rauhansopimusta 1963 niin, että puolustukselliset ohjukset olisivat mahdollisia ja niin Helsingin puolustusta varten hankittiin ilmatorjuntaohjuksia vuonna 1978.
Sopimuksen raukeaminen.
Saksan jälleenyhdistyttyä 1990 ja Saksan saavutettua täyden suvereniteetin seuraavana vuonna Suomi julisti yksipuolisella päätöksellään Pariisin rauhansopimuksen aserajoitusartiklat mitättömiksi ydinasekieltoa lukuun ottamatta, sillä Suomi on ollut mukana ydinsulkusopimuksessa vuodesta 1970 pysyen ydinaseettomana.
Pariisin rauhansopimuksen taso näyttäisi olevan siellä syvällä kollektiivisessa alitajunnassa ääneen lausumattomana ohjenuorana ja henkisenä rajana - vieläkin!
Tästä on saatu viitteitä kun tuota rajaa on koeteltu ja jossain rajoitetuissa kyvyissä ylitettykin (JASSM) jolloinka siitä on ihan "maanpuolustus-henkistenkin" keskuudessa tullut keskustelua hyökkäysaseista (LOL!) jne.
Täytyy muistaa, että kaluston kaikki strategisesti merkittävät lukumäärät ja pääkoostumuksen on ulkopuolinen, siis sodan voittaja, oli määrännyt Suomelle. Vuosikymmenten aikana tämä ulkoa asetettu taso on muodostunut PV:n lopputilanteeksi.
On muodostunut taso, johon tehdyt radikaalit muutokset ovat tavattoman isoja asioita henkisesti toteuttaa. Nimenomaan henkisesti.
Mikä lopulta on "oikea tarve" on vaikea sanoa. Ajatusleikkinä voisi miettiä että jos Pariisin rauhansopimus olisi kieltänyt esim. kokonaan Ilmavoimien hävittäjälentokoneet ja sotilasilmailu olisi polkaistu käyntiin kun Suomi irtisanoutui Pariisin rauhansopimuksen ehdoista Neuvostoliiton kaaduttua niin väitän, että meillä ei käytännössä olisi edelleenkään Ilmavoimia.
Sukellusveneen kohtalo siis!
Nyt hypoteettisesti keskusteltaisiin voidaanko hankkia 10 tai 20 suihkukonetta vai ei ollenkaan "koska Suomella ei ole tarvetta". Päälle 60 Hornetia nykyaseistuksella olisi ajatus mikä ei olisi tästä maailmasta. Se aiheuttaisi shokin vasemmistolaisille poliittisille toimijoille eikä edes Häkämies sanoisi noin suurta määrää ääneen.
Rauhansopimuksen sanelemat tasot ovat säilyneet hämmästyttävän samanlaisina.
Tässä on mukana paljon tiedostamatonta alitajuista halua säilyttää status quo tosiasiallisista turvallisuusympäristön muutoksista huolimatta.
Tätä taustaa vasten sukellusveneaselaji menee sekä intin että poliitikkojenkin turvallisuuspoliittisen mukavuusalueen ulkopuolelle riippumatta siitä, onko sukellusveneille de facto tarvetta vai ei. Toisaalta voisi kysyä onko 60 hävittäjällekään? Miksi ei yhtä hyvin 80 hävittäjää tai 120?
Pariisin rauhansopimus asetti Puolustusvoimille sotilaallisia rajoituksia:
maajoukkojen määrä rajoitettiin 34 400 mieheen sisältäen rajavartioston ja ilmatorjunnan ohjukset kiellettiin.
Merivoimien kooksi määrättiin korkeintaan 10 000 tonnia ja 4 500 miestä kosketuksetta räjähtävät torpedot ja merimiinat sekä sukellusveneet, moottoritorpedoveneet ja erikoisrynnäkköalukset kiellettiin
Ilmavoimien yhteisvahvuudeksi määrättiin enintään 60 konetta ja 3 000 miestä.
Pommikoneet kiellettiin.
Ydinaseen hankinta, valmistus ja kokeilu kiellettiin
Erikseen kiellettiin hankkimasta mitään sotamateriaalia Saksasta tai myöskään siviililentokoneita, joista vain osakin oli saksalaista tai japanilaista valmistetta. Koneiden mallitkaan eivät saaneet olla saksalaisia tai japanilaisia.
Myös puolustusvoimien ulkopuolinen sotataitojen koulutus eli vapaaehtoinen maanpuolustus kiellettiin. Sopimuksen kahdeksannessa artiklassa todettiin Suomen jo Moskovan välirauhansopimuksen mukaisesti
hajottaneen ”fascisminluontoiset poliittiset, sotilaalliset tai sotilaallisluontoiset järjestöt sekä muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille kansakunnille vihamielistä propagandaa”, kuten suojeluskunnat ja Lotta Svärdin.
Neuvostoliitto ja Britannia tulkitsivat rauhansopimusta 1963 niin, että puolustukselliset ohjukset olisivat mahdollisia ja niin Helsingin puolustusta varten hankittiin ilmatorjuntaohjuksia vuonna 1978.
Sopimuksen raukeaminen.
Saksan jälleenyhdistyttyä 1990 ja Saksan saavutettua täyden suvereniteetin seuraavana vuonna Suomi julisti yksipuolisella päätöksellään Pariisin rauhansopimuksen aserajoitusartiklat mitättömiksi ydinasekieltoa lukuun ottamatta, sillä Suomi on ollut mukana ydinsulkusopimuksessa vuodesta 1970 pysyen ydinaseettomana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tarvitaan Sonar poijuja lentokoneesta, sitten kuunnellaan ja pudotetaan syvyyspommeja...
Helikopterit suojaavat etäältä...
Herätys päättäjät!
Pariisin rauhansopimuksen taso näyttäisi olevan siellä syvällä kollektiivisessa alitajunnassa ääneen lausumattomana ohjenuorana ja henkisenä rajana - vieläkin!
Mitkään sopimukset eivät rajoita Suomea hankkimasta sellaista määrää kalustoa minkä se itse katsoo tarpeelliseksi.
Tosin päättäjät mokasivat kunnolla 2000 luvullakin.
Miinakielto sopimus on nyt sanottava irti. Kylmästi.
Sotamateriaali ei saa olla liian ohutta määrällisesti.
Eduskuntavaalit 2015 on NATO, MAMU ja TALOUS vaalit.
Eikös näitä maamiinoja mahtuis johonkin kallioluolaan valtavasti ja sodassahan on kaikki sallittua joten sieltä vaan sitten käyttöön kun on tarvis, jos alkaa joku kyselemään perään niin voidaan levitellä samalla tavalla käsiä kuin venäjä että njet njet, ei meillä mitään maamiinoja ole ei todellakaan, se on huhua se.
Juuri näin. Ja nyt jos koskaan on oikea aika miinoittaa raja. Jokainen varmaan ymmärtää mitä rajaa tarkoitan.