tämä nyt ihan oikeasti sellainen paikka missä ikävöinnistä keskustellaa. Tuntuu vain, kun näitä lueskelee, niin ihan ei oo kaikki palikat kasassa. Joku kirjoittaa täällä, että tiedän että olet täällä ja toinen, että älä täälläkin ala uhkailemaan tai ihan muuta sekoa. Mitenkäs paljon suomessa niitä asukkaita taas olikaan. Älkää nyt sekoittako nuppianne täällä ihan täysin. Liikaa muutenkin jo ihmisiä lehtien palstoilla tekee kaikkea järjetöntä. Eikö tämän pitäisi olla paikka jossa oikeasti kirjoitellaan ikävästä. Joskus kun sattumalta täällä käyn on joitain hienoja kirjoituksia ja silloin ajattelen, että ihanaa on täällä oikeasti tunteviakin ihmisiä.
Vai onko tämä toisille se vihan purkamispaikka. Ajattelee tullessaan tänne, että jos minulla on kaikki asiat päin per set tä, niin ei kukaan muukaan saa edes haaveilla ja ikävöidä kauniisti.
Täällä on valvojakin, mutta tuntuu, että suodatin on kyllä aika harvasta silmukkatiheydestä valmistettu.
Vai onko tämä toisille se vihan purkamispaikka. Ajattelee tullessaan tänne, että jos minulla on kaikki asiat päin per set tä, niin ei kukaan muukaan saa edes haaveilla ja ikävöidä kauniisti.
Täällä on valvojakin, mutta tuntuu, että suodatin on kyllä aika harvasta silmukkatiheydestä valmistettu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei tämä ei ole se, miksi tämä aluksi luotiin. Ihminen on onnistunut pilaamaan tämänkin. Täällä näkyy ihmisen jälki ja haju. Kaikkine raatoinenn päivineen.
Järjestä en osaa sanoa, en omista sitä, joten en voi menettää mitään :)
Oikeassa olet. Nykyajan ikävöinti tuntuu olevan vain toisen koukuttamista. Ei täältä oikeasti löydä sitä aitoa ikävää ihmisen luo, vaan ikäväkin on kaupallistettu, niin kuin kaikki muukin. On siis liikaa ilkeitä öitä....
Kaupallistettua itsensä esille tuomista... Sitä en ihan käsitä että jotkut etsii täältä seuraa, yrittävät houkutella jonkun ikävöijän itselleen täältä tai siltä se välillä vaikuttaa. Ikävä-palstan lihatiski?
On täällä aidosti ikävöiviä.
kohdallaan, ja miettiköön mitä palstalta toivoo ja mitä haluaa.
Ainahan on niin, että niin monta mieltä kuin on "miestäkin".
Minun oli hirveä ikävä häntä. Jossain syvällä ehkä vieläkin. Hän ei ikävöi minua. Joskus senkin teki. En ole kirjoitellut täällä enää juurikaan. Paria kommentoinut. Olen hakenut lohtua täältä ja purkanut mieltäni. Tehnyt sitä liikaa myös tosielämässä. Saattanut oudoilla sanoilla kaiken hukkateille ja karkoittanut kaiken kauniin ja aidoimman lipettiin. Yritin laskea leikkiä ja nauraa, ystäväni sanoi eilen, että minut täytyy tuntea hyvin, että ymmärtää huumoriani. Niin se on monilla. Täällä on monesti aidosti hauskoja kirjoituksia, ja sitten niitä, joille nauretaan pilkka mielessä. Sanoilla voi saada niin paljon aikaan. Paljon pilalle, jos toista ei tunne.
Huomasin, että vakinimimerkeillä kirjoittajista tulee silmätikkuja. Heidät on helppo leimata, vaikka juuri nämä leimaajat ovat varmaan niitä vakiokirjoittajia tai lukioita.
en tiedä onko tämä ikävän arvoinen paikka. Ei tämä ole. Ihmisen ikävä toisen luo onjotain muuta kuin riepoteltava, pilkattava ja ruma asia. Mutta maailma on armoton. Ihmiset tekevät maailman. Ikävän maailman. Ja ne sympaattiset löytyvät jostain muualta. Minäkin osaan olla inhottava, tyly ja hyökkäävä. Mutta se ei ole pyrkimys. Ehkä suru saa ihmiset hyökkäämään ja käyttäytymään katkerasti. Täällä myös tehdään parin sanan perusteella hyvinkin suuria johtopäätöksiä.
olen kulkenut ikävän tieni loppuun. Se jatkuu ehkä edessäni. Muuttuen metsäpoluksi. Ja se polun maisema vaihtuu vuodenaikojen kuluessa. Sitä vaihtelua seuratessani ymmärrän, että hänen elämänsä maisema oli sellainen, mihin en voinut sopia. Siellä tapahtui sellaista, mistä en voi tietää, tai kaikki tapahtui asiallisesti vähitellen.. entäpä ajatuksensa ja tunteensa niissä puitteissa, osani arvon. Ei osaa eikä arpaa. Se on jo helppo hyväksyä. Hänellä oli niin paljon muuta mietittävää ja minun poukkoilu, haaveilu ja haihattelu oli niin täysin vastaista siinä todellisuudessa missä hän elää. Hän lakkasi tuntemasta minut ja minä hänet. Sellaista ikävää elämässä on.
Aloitus on hyvä. Kirjoitusvirheitä tekstissäni varmaan paljon, kosketuksen puute näytössä ajaa virheisiin.
Kirjoitusvirheitä ei edes huomaa jos kirjoitus on tunteella kirjoitettu. Minun polkuni on aika sumuista metsäpolkua. Ja sellaisena se pysyykin, mutta sen kanssa oppii elämään.
Kiitos hienosti kirjoitetusta tekstistä. Hyvää lokakuista päivän jatkoa ja kyllä se aurinko aina jostain pilkistää.
Kiitos sinulle samoin :)
Toivoisi että tämä palsta olisi puhtaasti ikävä-palsta, eikä viha-palstalle kuuluvien melskauspaikka. Valvoja saisi herkemmin puuttua tietynlaisiin kirjoituksiin.