Miksi aina, AINA käy näin. Olen ennenkin ollut ihastunut. Tuolloin vain en ole juuri saanut vastakaikua. Nyt olin oikeasti korviani myöten syvästi rakastunut. Hän vain pahoitteli ja sanoi olevansa varattu. Ei ollut kuitenkaan koskaan ottanut edes vaivihkaa puheeksi niinä kertoina kun olimme kahdestaan ja katsoin häntä silmiin ja annoin kaikki mahdolliset sanattoman viestinnän mahdollistamat vihjeet.
Nyt tajuan kuinka paljon olen mahtanut satuttaa niitä ihmisiä joille olen joskus sanonut "vain ystäviä". Pitäisikö minun joskus ottaa joku sellainen ihminen vastaan, pitäisikö lakata olemasta niin ronkeli, että minulle kelpaa vain tähänastisen elämäni ainoa kunnon rakkaus. Ja ei, en ole mikään ensirakkautensa perään itkevä teini. Ikää on jo niin paljon, että moni ystävistäni on jo perheellinen.
Ronkeliko olen, kun en ole vielä koskaan edes seurustellut. Vai olenko vain niin perusteellisen mitäänsanomaton ihminen, ettei minusta ole kuin kaveriksi. Paska.
Nyt tajuan kuinka paljon olen mahtanut satuttaa niitä ihmisiä joille olen joskus sanonut "vain ystäviä". Pitäisikö minun joskus ottaa joku sellainen ihminen vastaan, pitäisikö lakata olemasta niin ronkeli, että minulle kelpaa vain tähänastisen elämäni ainoa kunnon rakkaus. Ja ei, en ole mikään ensirakkautensa perään itkevä teini. Ikää on jo niin paljon, että moni ystävistäni on jo perheellinen.
Ronkeliko olen, kun en ole vielä koskaan edes seurustellut. Vai olenko vain niin perusteellisen mitäänsanomaton ihminen, ettei minusta ole kuin kaveriksi. Paska.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulta, että olisin voinut tuon itsekin kirjoittaa. Tälläkin hetkellä olen korviani myöten ihastunut, etten sanoisi rakastunut, ystävääni, joka haluaa olla vain ystävä. Luultavasti voisin joskus juhliessamme päästä suutelemaankin, mutten toisaalta halua pilata ihanaa ystävyyttämme, kun tiedän, ettei hän halua seurustella kanssani... Voi surku.
Myös mulla on taipumus ihastua tyyppeihin jotka vain katsovat nenänvarttaan pitin minua, tai muuta vastaavaa.. olisi todella kiva jos joku joskus tuntisi jotain minua kohtaan. Eräänä päivänä näin kävikin, mutta valitettavasti hän oli työkaverini ja 7 vuotta vanhempi.. Tyyppi on ihan kiva ja sillee mutta ei vaan napannut.. Oli todella vaikea sanoa sitä hänelle! Nyt vain toivon että joskus tulee vastaan tyyppi joka kiinnostuu minust aja samoin minä hänestä..
Pidän peukkuja sinulle, että se oikea tule joskus vastaan :)
No niin. Tilanne pahenee. Tänään sain tietää että henkilö jolle hän on varattu on hyvä kaverini. Eikä SIINÄKÄÄN vielä kaikki. Luultavasti nämä kaksi ihmistä eivät olisi koskaan edes tavanneet ilman minua. Toivottavasti he ovat onnellisia. Minä en ole juuri nyt.
:( yritä nyt kuitenkin pärjätä.. Tiedän kokemuksesta että tilanne tuntuu lähes mahdottomalta, mutta ei sitä voi koskaan tietää mitä seuraavan nurkan takana on..
Mutta ajattele asiaa niin että saitpa järjestettyä ainakin kaverillesi ohjelmaa. Olet siis ainakin hyvä kaveri. Ajan kysymyshän sekin on milloin itse törmäät sopivaan heppuun. Ehkä jo seuraavan kerran ulos kauppaan mennessäsi. Olen tosin itse paraskin neuvojen jakelija pohdiskellessani omaakin yksinäisyyttäni.
mielestäni ihmisten ei pitäisi koskaan tyytyä vähempään mitä he ansaitsevat!
itse noudatan tätä periaatetta. Ja vaikka yksinäisyys iskee useinkin, olen silti iloinen että en ole jonkun kanssa vain että olisi joku..
ehkäpä jään paitsi kokemuksista, mutta en halua vain tyytyä johonkin. haluan että tunne on oikea ja kestää. tyytyminen johonkin jota ei halua, tulee myöhemmin vastaan kaksinkerroin pahempana.
ja jos on jonkun kanssa vain ettei olisi yksin, voi elämän mies/nainen mennä ohitse.. se vasta kamalaa olisi.
älkää ihmiset tyytykö vähempään mitä ansaitsette!!