Voiko kaltoinkohdellun kanin luottamusta saavuttaa enää aikuisiällä?
Hankin tammikuussa kanin, jonka taustat eivät ole kovin hääppöiset. Kani on nyt kolmevuotias ja se tuli minulle erään ystäväni kautta, joka puolestaan oli hankkinut sen kanikasvattajalta.
Mitä olen kuullut kanin taustoista, ei se ole mennyt kaupaksi joten elämänsä kaksi ensimmäistä vuotta se on kuulemma viettänyt vain häkissä vailla juurikaan käsittelyä tai totuttamista ihmisiin. Tiedän, että kanin luottamuksen saavuttaminen on vaikeaa, mutta en ole onnistunut sitä vieläkään saavuttamaan yrityksestä huolimatta. En ole sille itseäni tuputtanut, vaan antanut sille mahdollisuuden tulla itse luokseni, mutta se ei selvästikään halua olla kontaktissa ihmisiin ja juoksee aina karkuun kun sitä lähestyy.
Kani puolustaa reviiriään hyvin ärhäkkäästi ja murisee todella paljon. Kani saa olla päivät pitkät vapaana, mutta se ei halua kiinnittää minuun tai muihin ihmisiin mitään huomiota. Se ei suhtaudu mitenkään muutoin kuin aggressiivisesti esim. ruokkimistilanteisiin tai kaikkiin muihinkin yrityksiin saada siihen kontaktia. Se on pakko ottaa syliin silloin kun leikkaan sen kynnet ja tarkistan hampaat, mutta se ei koskaan tapahdu vapaaehtoisesti. Ja tietysti siitä on tullut näiden "väkisin" syliinottamisten myötä entistä arempi. :(
Onko sille mitään tehtävissä, vai pitääkö tuota jatkuvaa ärhentelyä ja murinaa sietää loputtomiin? Alan itsekin suhtautua siihen negatiivisesti ja raivostuttaa koko otus.
Hankin tammikuussa kanin, jonka taustat eivät ole kovin hääppöiset. Kani on nyt kolmevuotias ja se tuli minulle erään ystäväni kautta, joka puolestaan oli hankkinut sen kanikasvattajalta.
Mitä olen kuullut kanin taustoista, ei se ole mennyt kaupaksi joten elämänsä kaksi ensimmäistä vuotta se on kuulemma viettänyt vain häkissä vailla juurikaan käsittelyä tai totuttamista ihmisiin. Tiedän, että kanin luottamuksen saavuttaminen on vaikeaa, mutta en ole onnistunut sitä vieläkään saavuttamaan yrityksestä huolimatta. En ole sille itseäni tuputtanut, vaan antanut sille mahdollisuuden tulla itse luokseni, mutta se ei selvästikään halua olla kontaktissa ihmisiin ja juoksee aina karkuun kun sitä lähestyy.
Kani puolustaa reviiriään hyvin ärhäkkäästi ja murisee todella paljon. Kani saa olla päivät pitkät vapaana, mutta se ei halua kiinnittää minuun tai muihin ihmisiin mitään huomiota. Se ei suhtaudu mitenkään muutoin kuin aggressiivisesti esim. ruokkimistilanteisiin tai kaikkiin muihinkin yrityksiin saada siihen kontaktia. Se on pakko ottaa syliin silloin kun leikkaan sen kynnet ja tarkistan hampaat, mutta se ei koskaan tapahdu vapaaehtoisesti. Ja tietysti siitä on tullut näiden "väkisin" syliinottamisten myötä entistä arempi. :(
Onko sille mitään tehtävissä, vai pitääkö tuota jatkuvaa ärhentelyä ja murinaa sietää loputtomiin? Alan itsekin suhtautua siihen negatiivisesti ja raivostuttaa koko otus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onpa ikävä tilanne :/ Onko se naaras vai uros, ja onko se leikkaamaton? Etenkin naaraat saattavat normaalistikin puolustaa pesäänsä kiukkuisesti. Kummassakin tapauksessa kastrointi/sterilointi saattaa kuitenkin rauhoittaa. Toinen mikä saattaisi auttaa, on kesy kanikaveri joka näyttäisi hyvää esimerkkiä, toki voisi olla että kanit ei tulisi toistensa kanssa toimeen, ja sitten sulla on kaksi kania vaivana. Paljon muuta en osaa neuvoa, aikaa ja kärsivällisyyttä vain!
Se on leikkaamaton naaras.
Olen harkinnut toisen kanin hankintaa, mutta koska tuo tapaus on niin äkäinen niin en tiedä uskallanko ottaa etteivät tapa toisiaan.
Ehkä sterilointia voisi kokeilla. Kiitos neuvoista!
Kun kyseessä on jo kuitenkin kolmevuotias ja todella arka kani niin onko edes kaninelämää tuollainen? Kani saattaa vapaaksi päästyään villiintyä jo muutamassa viikossa ja sinulla se on ollut kymmenen kuukautta. Kania stressaa suuresti tuollaisin väkisin tapahtuvat toimenpiteet. Jos pelkkä ruokintatilannekin aiheuttaa aggressiivisuutta niin aika kauan olet jaksanut. :-/