Niin,olen toistavuotta lukiota käyvä tyttö.Matikannumero rivistöni ´todistuksessa vilisee kutosia ja on pari vitostakin ja 2 seiskaa.Nyt tuli kaikkien aikojen pohjat 4,kokeesta.Kurssi oli 7,raja-arvoja ym..Väänsin koetta 4 tuntia,mielestäni luinkin ja aina yritin läksyjä..vaihtelevalla menestyksellä.Ärsyttää oma tyhmyys.
En aio mennä silti lyhyeenkään.Luultavasti en saa matikkaa läpi yo-kokeessa vaikka eihän se periaatteessa haittaa kun sen voi ottaa vapaaehtoisena.Mutta silti..Kertokaa miten tästä eteenpäin?Ja kuinka paljon merkitystä on sillä että pitkämatikka on suoritettu loppujenlopuksi?
Kertokaa tuntojanne ja kokemuksianne.
En aio mennä silti lyhyeenkään.Luultavasti en saa matikkaa läpi yo-kokeessa vaikka eihän se periaatteessa haittaa kun sen voi ottaa vapaaehtoisena.Mutta silti..Kertokaa miten tästä eteenpäin?Ja kuinka paljon merkitystä on sillä että pitkämatikka on suoritettu loppujenlopuksi?
Kertokaa tuntojanne ja kokemuksianne.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Muistan itsekkin kuinka pitkä matikka teki töitä ja muistaakseni samainen kurssi oli minullekin vaikein kurssi.. mutta suoritettua sain pitkän matikan ihan hyvin arvosanoin. Enkä ole päivääkään katunut, että silloin tuskailin, koska se avasi ovet niin moneen opiskelupaikkaan. Mutta mikäli et ole ajatellut opiskeluja siellä missä tarvitset pitkää matikkaa. niin turhaan sinä silloin sitä opiskelet
Mä en pitkän matikan suhteen oo ehkä kaikkein pätevin neuvoja antaan, nimittäin ekan kurssin kävin pitkää matikkaa ja koko ajan oli hirvee asenneongelma: ajattelin vaan, että enhän mä voi osata, en mä tätä tarvi, en mä läksyjä viitti tehdä... Siitä voi jo arvatakin, että kokeesta tuli 4 1/2 :) Kyse ei (tod.näk.) ollu kuitenkaan mun älystä, kun yläasteella ja lukion lyhyelläkin oon saanu aina ysiä, vaan siitä asenteestani. Niinpä vaihdoin lyhyelle, kun tiesin etten halua millekään selaselle alalle, missä tarvitaan pitkää matikkaa.
Mitä tulee siihen että kuinka paljo merkkaa, että pitkä matikka on suoritettu, riippu just siitä mitä haluat tehdä. Meidän koulun fysiikanopettaja jauhaa aina että n. puolet korkeakoulujatko-opintopaikoista vaatii pitkää matikkaa, mut opo sanoo että niin kai, kun se n. puolet on teknillisissä korkeakouluissa. Saahan siitä pitkästä ainakin joihinkin yliopisto-opiskelupaikkoihin pyrkiessä enemmän pisteitä, mut mä aatelin että mun kohdalla niitten pisteitten menetys merkkaa vähemmän kun se, että ajaisin itteni hulluuden partaalle opiskelemalla sellasta, mikä ei yhtään kiinnosta ja josta joutuisin aina uusintakokeeseen. En siis kuitenkaan yritä puhua sua lyhyelle, tää oli vaan mun oma kokemukseni... Ja ainakin meidän matikan opettajat sanoo, että jos meinaa siirtyä lyhyelle, se pitäs tehdä viimeistään ekan vuoden jälkeen, kun on lyhyelläkin erilaisia juttuja kun pitkällä...vaikka joittenkin mukaan palikkamatikkaa onkin :)
Voin vielä lohduttaa, että jos vasta nyt oli eka kerta kun sait nelosen, niin sullahan on menny tosi hyvin! Ainakin monet mun kavereista on vähintään kaks kertaa joutunu uuintakokeeseen, eikä nekään kyllä tyhmiä oo. Yhdestä nelosesta ei kannata lannistua ja sillaikin meidän matikanopettajat on sanonu, että on normaalimpaa joutua matikasta kerran tai pari uusintakokeeseen, kun että ei joutuis ollenkaan :)
Ite kärsin pitkällä ekat viis kurssia. Mun oikea rivini oli 8,6,6,5,5. Tämän jälkeen haistatin pitkälle paskat ja vaihdoin lyhyeen. Siellä mun keskiarvoni on nyt 9,4. Mitä järkeä on heittää pitkästä i, jos voi kirjoittaa L:n lyhyestä. Kannattaa tehdä niin, että saa sit mahd. paljon aloituspisteitä kun hakee opiskelemaan.
Lyhyt matikka ei oo mikään aivokuolleiden kerho, vaan siellä käsitellään vaan ne yksinkertaisemmat asiat. Mitä hittoa ihminen tekee arkielämässä jollain raja-arvoilla tai intergroinnilla?
Mitä tekee lyhyen matikan L:llä? Vaikka pitkästä sais A:n, se on PALJON käyttökelposempi. Mun yks kaveri käy pitkää matikkaa vaikka se sai aluksi kursseista 5,4,5,4,4,4 ja nelosista pari se on sit uusinnassa korottanut vitosiksi. Se on vaan päättänyt tahkota sen matikan läpi, vaikeuksista huolimatta, ja kirjottaa edes A:n. Semmosta sinnikkyyttä mä arvostan todella. Mutta asiaan. Seiskakurssihan on derivoinnin kakkoskurssi, mikä se nyt nimeltä olikaan, ja se on siitä poikkeuksellinen matikan kurssi, että siinä vaaditaan ennen kaikkea istumalihaksia. Hommat ei suju lahjakkaaltakaan, ellei jaksa laskea ja laskea... Ja tyhmäkin pääsee läpi, jos vaan jaksaa tehdä niitä tehtäviä. Suoritusten määrä korostuu seiskakurssissa selvästi enemmän kun missään muussa pitkän matikan kurssissa. Sulla on kuitenkin mennyt se matikka niin kohtalaisesti, että älä ihmeessä vaihda lyhyeen! Vaikka nyt tahtoisit lukemaan vessojen siivoustiedettä, voit muutaman vuoden opiskelun jälkeen huomata että joku muu ala on sittenkin se sun juttus. Ja mikä sitten eteen, jos päästäksesi opiskelemaan sitä sun alaas sulla täytyis olla pitkä matikka takana? Pitkä on satsaus tulevaan, siihen että ottaa kiinnostusten muuttumisenkin mahdollisuuden huomioon. Kaikista lukiolaisista ei siihen oo (mutta eipä ne saakaan seiskaa ees yhestä pitkän kurssista) ja osa ei vaan jaksa käydä sitä, mutta pitkä kannattaa silti ehdottomasti. Vaikkei lähimainkaan kaikilla matikan jutuilla oo käyttöä arkielämässä, niille on sit tarvetta sitäkin useemmalla alalla.
Mitä helvettiä sä teet pitkän A:lla ja kaikilla niillä nelosilla? Neloset meinaa sitä, ettet sä oo oppinut yhtään mitään. Ennemmin osaa lyhyen kokonaan kuin pelkän toisen asteen ratkaisukaavan pitkästä!
Käytä nyt itekin vähän päätäs!
"ennemmin osaa lyhyen kokonaan..."
Lyhyestä matikasta saa (ainakin mun tutut) kevyesti kymppejä ja ysejä sellaset ihmiset, jotka on vaihtanut pitkän pois saatuaan kahesta ekasta kurssista nelosen eikä oo yhellä uusinnalla onnistunut poistamaan etenemisestettä. Niin että mitä tekee huonosti suoritetulla laajalla oppimäärällä, jos lyhyen voi suorittaa hyvin? Kyllä nelosenkin tyypit voi jotain osata, ja itse asiassa pitkän matikan nelosen voi saada suht hyvilläkin tiedoilla. Mun open mukaan pitkässä korostuu tietojen soveltaminen, kun taas lyhyessä ei aivoja tarvita. Ja ton on todella meiän koulun matikan ope sanonut, joten älä mua ton takia tapa. Mun käsittääkseni on kuitenkin parempi lukea se pitkä matikka, vaikka joka kurssista tulis vitonen, jos suinkin jaksaa. Pitkä on kuitenkin PALJON hyödyllisempi, ja pitkän matikan ja lyhyen matikan numerot ei oo ollenkaan keskenään verrattavissa. Nehän käsittelee asioita ihan eri tavalla! Ja lyhyen matikan laskut on todella naurettavia, nehän hutasee tosta vaan. Pitkässä on sentään jotain älyllistä haastetta. Ja on aloja, joille päästäkseen pitkä matikka on välttämättömyys. Useille sellasillekin aloille, joihin periatteessa otetaan lyhyen matikan lukijoitakin, on käytännössä mahdoton päästä ellei oo pitkä suoritettu. Joten mitä sillä pitkällä oikeen tekee? Eikö se oo ihan pläkki juttu.
Siis onhan pitkästä toki enemmän hyötyä jos vaan
tarttee matikkaa sitten jatkossa mut ajattelepa
tätä: sä haet vaikka teknilliseen korkeakouluun
sun vitosilla ja sit vaikka tsägällä pääsetkin
sisään. Mitäs sä sit siellä teet, kun sä et ees
tajua lukion pitkää oppimäärää? Lyhyt matikka
on tosiaankin iisiä. Siellä ei tartte hirveesti
päätä käyttää mut en mä oo minnekään teknilliselle
alalle hakemaskaan.
Aijai, tullee ihan omat lukioajat mieleen (kirjotin keväällä 2000, pitkästä matikasta M).. kyllä se mullaki oli välillä tuskaa ja hikeä, meinasin vaihtaa lyhyelle mut kaikki kaverit kannusti ja opettajaki sano et pitkästä on ennen pitkää hyötyy. Tein matikan kirjotuksiin ihan sikana duunii ja se kyl sitte palkittiin, oon perkeleen tyytyväinen M:ään. Mites ne kurssit menikää, yhtälöt (kurssit 1-2), sit tuli geometria, analyyttinen geometria ja trinogometria (kurssit 3-5), sit derivaatta plus integraali (kurssit 6-8), sit oli tais todennäköisyyslaskentaa ja muita en muista. Sitäpaitsi matikka on mukavaa ja helppoa jos vaan jaksaa tehä kunnolla kotitehtävät ja TÄRKEINTÄ, PITÄÄ KYSYY OPETTAJALTA JOS EI TAJUU.. tsemii kaikille matikan lukijoille, sinnitelkää ja uskokaa itteenne.
Ps. Etenki sievät tytöt, jos tullee vaikeita tehtävii ni heittäkää postii ni voin vaikka yrittää auttaa.
Mitä sä sait muuten niistä kursseista?
Apua, ehämmie enää muista. Yks ysi, muutama kasi, muutama seiska ja oisko ollu yks tai kaks kutosta. Päästötodistukseen numeroks kasi. Kirjotuksista siis M. Tyytyväinen oon. :)
-Timo-
No noi sun numerot ei ookaan mitään kauheita.
Täällä tyypit puhuu lähinnä siitä, että
jatkaa pikällä, vaikka saa hätinä jotain vitosia.
Sittenhän sulla meni yo:t oman tason mukaan.
Niin mutta mulla oli kans siinä ekana vuonna semmosta perkeleenmoista tuskailua, oli lähellä et vaihtasin lyhyeen. Kaverit sit jakso tsempata mua ja kuiteski tiesin et pääsen sen läpi (mulla oli vielä pitkä matikka kirjotuksissa pakollisena!!) ja mulla on se uskomus että pitkän matikan a tai b on parempi ku lyhyen M. Kyl se pitkä menee sen verran pidemmälle. Et se on kuulkaas itestä kiinni, tein töitä sen eteen paljon ja se palkittiin. Hieno fiilis! :)
Timppa annapa näinkin monen vuoden jälkeen sähköpostiosoittees että yks nätti tyttö vois kysellä apua muutamaan tehtävään :)
en nyt ehkä oo oikee ihminen sanoo mitään koska oon vasta ekalla ja kursseja oon suorittanu 3.... tai siis 2 ja nyt on 3:mas menossa.... mun numerot on ollu 7(huom. kertaus kurssi peruskoulun matikasta ja kokeet oli 5- ja 7-), toisesta kurssista 6 (kokeet 6 ja 4½) ja nyt tuli välikokeesta 4½ eli jos en saa parin viikon päästä vähintään 6:ta niin uusinta odottaa.... omasta mielestäni osaan ja tunnilla osaan asiat koska ne siellä kädestä pitäen opetetaan mutta kotona kaikki tieto on poissa päästä ja äitin kanssa niitä väännetään ja silloin osaan...mutta yllätys yllätys kokeessa en osaa mitään ja kun yksinkertainen lasku tulee eteen ja osaan kaavan ulkoa sekoitan tämän laskun johonkin muuhun ja siinä menee päin puuta....;/ mutta sen oon päättänyt että pitkän käyn vaikka henki lähtis.... tavoitteena on että ainakin yritän ja pääsen kurssit läpi vaikka 5:lla (huono tapa mutta silti...) eli älä keskeytä vaikka olo ois millanen jos vaan oot pyrkimässä johonkin missä pitkää tarvitsee.... koska siitä saa pisteitä vaikka numerot ois huonoja...vaikka et sanonu lopettavas niin silti tän sanon....
Itse opiskelin lyhyen matikan lukiossa ja nyt opiskelen tähtitiedettä Helsingin Yliopistossa. Pääsin sisään ensimmäisellä kerralla.
Ei kannata masentua vaikka se pitkä matematiikka ei aluksi aukea. Emme me kaikki mitään ruudin keksijöitä ole.
monille aloilla joille "VAADITAAN" pitkä, niin pisteitäkään ei saa ellei oo päättötokaris 7 tai yo-tokaris c:tä...
Mutta kun niille joillekin aloille ei oo menemistä lyhkäsellä ja jos on, niin pitkän c:llä saa saman ku lyhkäsen L:llä.
Toisaalta taas aloille joilla ei oo paljoo eroo, niin sun kannattaa miettii asiaa sit tulevien opintojes kannalta.
Tutki kiinnostavan alan pääsypisteytyksiä ja mieti, että jos kirjottaisit pitkän huonosti tai sitte lyhyen E:nä tai L:nä. Kummasta saisit paremmin pisteitä? Sitten teet realistisen arvion muistakin pisteyttävistä aineista (eli ett mitä luultavasti saisit päättötokariin ja yo-tokariin) ja lasket sitte pisteitä ja tutkit verraten pääsytilastoihin mahdollisuuksiasi.
Jos näyttää, että pääsisit sisään joko sillä huonolla pitkällä tai sitten hyvällä lyhkäsellä, niin sitte kyllä kannattaa käydä se pitkä, jos tarviit tulevissa opinnoissa matikkaa.
Itse luin pitkän (päättötokaris 7) mutt kirjoitin lyhkäsen (L), ja mun alalle siitä oli hyötyä. Saadakseni saman pistemäärän, mun olis pitäny kirjoittaa pitkästä E, joka ois kyllä ollu aika kaukaa haettua. Ja kuitenki opinnoissani on hyötyy, että edes jotakin ymmärtää niistä pitkän jutuista.
Jokatapauksessa älä nyt noiden numeroides takii lopeta. On sitä ihmiset huonommillakin selvinneet pitkästä.
Hyvä idea valita lyhyt/pitkä matikka tulevaisuuden koulutuksen perusteella, mutta minä vaan kysyn, kuinka moni mahtaa tietää minne haluaa opiskelemaan lukion jälkeen..?
-TImo-
Ei kaikki tiedäkään, jotkut ei tiedä ikinä! Eikä tässä ollu asianytimenä ehkä ne jotka peruskoulusta ovat vasta menossa lukioon, vaan ne joilla on asiasta jo vähän kokemusta.
Peruskoulusta lukioon mennessä kun tekee valintoja, niin jos luulee vähänkin menevänsä yliopistoon tai sitten AMK:iin tekniikan puolelle, niin kannattaa ottaa se pitkä. Siis jos edes suunta on tuollainen (ei tarvii tietää). Kannattaa ottaa vaikka varalta, sillä pitkästä on helpohko vaihtaa lyhyeen (kunhan nyt ei ihan kokonaan sitäpitkää käy ja sitten vasta lukion loppumetreillä vaihda).
Ja jos ei siis tosiaankaan tiedä, niin kannattaa ottaa pitkä, jos on hyvä matikassa. Jos peruskoulussa matikka tökkii, niin kyllä se pitkä tökkii lukiossa, jolloin lyhyt on ehdoton juttu.
Ja sitten jos tosiaankin on tulevaisuuden suunnitelmat, että "kunhan nyt jotakin" niin tuskinpa silloin pitkää tarvitsee, jos ei ajatukset kovin paljoa muutu.
Ja tottakai teoreettiset ihmiset on parempia teoria-aineissa ja ehkä silloin kannattaa keskittyy näihin aineisiin (sis. kaikki teoria-aineet). Kun ei niistä liikunnasta tai kuviksesta kovinkaan moneen paikkaan saa pisteitä...
JA JOS EI TIEDÄ, NIIN SITTEN SILLE EI VOI MITÄÄN. MUTTA JOS EI EDES YRITÄ TIETÄÄ JA OTTAA SELVÄÄ ERI VAIHTOEHDOISTA, NIIN SILLOIN KIINNOSTUKSEN/TIEDON PUUTTEESTA EI VOI SYYTTÄÄ KUIN ITSEÄÄN.
Kyllä sitä noita oppaita lukiessa ja kunnolla pohtiessa edes vähän herää ajatus "tuo ala olisi ihan OK..." Ei sitä tarvii mitään suurta inspiraatiota syntyä, mutt pakko kait on ajatella edes että "tuonne kouluun nyt en ainakaan" tms. Eli eiköhän sitä jotakin suuntaa, edes vähän, voi löytää?
Oli kiva lukea mietteitänne.Mulla taitaa olla vaan asenneongelma tyyliin:"En minä voi tätä laskua tajuta.. kahden sivun pituinen lasku ja kymmenen eri vaihetta ja pitäis muistaa määrittelyjoukot jne.".
Mulla on nyt hirveä paine niskassa,3päivää kokeeseen josta pitäs saada väh.kutonen että pääsen kurssista läpi.Täytin 18 eilen ja matikan laskut on jääny VÄHÄN taka-alalle.Asun yksin uudessa kaupungissa,eikä kukaan osaa auttaa mua laskuissa,,sekin on ongelma..ja kun kokeiden tulokset tuloksien jälkeen iskee itsetuntoon tuhoisasti,mieliala laskee.Yritä siinä ikuisesti hokea;Ens kerralla paremmin,,kävi vaan huono tsäkä.."
Aina vaan tuntee itsensä nollaksi kun ei oo tottunu tuollaisiin pohjanoteerauksiin, kun muiden aineiden nuomerot on melkein kaikki 9-10.
Olen haaveillu jopa lääkärin ammatista mutta se on jo aika utopistista.Biologiakin kiinnostaa kovasti..jatketaan aihetta,,näyttää olevan muillakin asiasta sanottavaa!!!!!