Aktiivinen monipäihdeongelma

Diagnoosit: Rajatilapersoonallisuushäiriö, T-12 nikaman murtuma (osittainen alaraajahalvuas joka aiheutui kun huumepsykoosissa hyppäsin parvekeelta alas) C-hepatiitti, kausittainen alkoholiongelma (en ole koskaan tuollaisesta diagnoosista kuullutkaan) ja aktiivinen monipäihdeongelma.

10 vuotta syönyt ketipinoria, eli 10 vuotta kemiallista unta. Normi uni ei onnistu. 6 vuotta rivatrillia. nyt vuoden lyriicaa. Ja nämä 3 lääkettä ovat respalla. Haluaisin lopettaa kaikki. Mutta kun ei vaan onnistu. 6 vuotta melkein päivittäin alkoholia. 6 vuotta huumeita. 3 vuotta IV:nä.

yli kymmeniä kertoja osastohoitoja, osa psykoosien takia, osa kun olen yrittänyt vierottautua. Imppasin myös nuoruudessani n.4 vuotta.

Ahidstus/paniikkikohtaukset ovat arkipäivää. Pelkään melkein kaikkea. Auton kyydissä oleminen ilman benzoja on mahdottomuus, pelkään rekkoja, kolareita, laivoja, lentokoneita (en tämän takia KOSKAAN elämässäni ole ollut laivassa tai lentokoneessa) pelkään jopa olla pyörän kyydissä. Pelkään ihmisiä. Pelkään kallioita, korkeita puita.. Pelkään ystävien vanhempia, en voi edes aviomieheni vanhempien luokse mennä, ahdistus on niin kova, että aiheuttaa sellaisen hikoilun, tärinän, huonon olon, päänsäryn ja nykimisen etten pysty tai kehtaa. Itsetuntoni on nollassa.

etuhampaita puuttuu ja kasvoissani on arpia sekoilujeni johdosta (olen 23 vuotias nainen). Nyt kun yritän tosissani lopettaa, niin apua e tunnu löytävän mistään. Koko kaveripiirini lukeutuu samaan kategoriaan kuin itsekkin. 100km:n säteellä ei ole yhtäkään katkaisuhoitolaa, jossa olisi ainakaan vuoteen vapaita paikkoja. psyk.polille on puolenvuoden jono. Kaupungintalon päihdetyöntekijä ei ole luotettava (on mennyt jo kerran rikkomaan vaitiolovelvollisuutensa sosiaalityöntekijälleni). Yksityisiin minulla ei ole varaa. Koulutusta ja työtä ei ole, joten näidenkään osalta ei apua ole tiedossa.

Mitä siis tehdä? Olen aivan romuna, ja väsynyt kun aina apua etsissäni, pyytäessäni käännytetään vain ovelta pois. 23 vuotiaana minulla kuitenkin olisi vielä mahdollisuus rakenta itselleni elämä, tulevaisuus.. Jos saisin siihen apua. Nyt olen taas toista päivää selvänä. En ole ottanut edes reseptilääkkeitäni, paitsi psyykelääkkeeni, mutta siitäkin annostuksesta olen tiputtanut yli puolet pois. Olen ilmoittanut kavereille, että eivät kysele, pyytele juhlimaan, mitään, että haluan yrittää nyt viimeistä kertaa ja tosissaa. Tupakanpoltonkin lopetin.

Ja sitten tämä, että pitäisi etsiä kavereita, joilla ei tällaisia ongelmia ole. Mutta se on melkein mahdottomuus. Itsekkin olen 12 vuotiaasta asti ollut laitoskierteessä, 18 vuotiaasta asti huumekierteessä. En ole täysi ikäisenä elänyt varmaan päivääkään "normaalia" elämää, tai omannut "normaaleja kavereita". Elämänkatsomukseni on melkeimpä kieroutunutta.

KUINKA olette päässeet jaloillenne? Minkälaisia hoitoja, lääkityksiä teillä oli? Miten keksitte tekemistä päiviinne?