Diagnoosit: Rajatilapersoonallisuushäiriö, T-12 nikaman murtuma (osittainen alaraajahalvuas joka aiheutui kun huumepsykoosissa hyppäsin parvekeelta alas) C-hepatiitti, kausittainen alkoholiongelma (en ole koskaan tuollaisesta diagnoosista kuullutkaan) ja aktiivinen monipäihdeongelma.
10 vuotta syönyt ketipinoria, eli 10 vuotta kemiallista unta. Normi uni ei onnistu. 6 vuotta rivatrillia. nyt vuoden lyriicaa. Ja nämä 3 lääkettä ovat respalla. Haluaisin lopettaa kaikki. Mutta kun ei vaan onnistu. 6 vuotta melkein päivittäin alkoholia. 6 vuotta huumeita. 3 vuotta IV:nä.
yli kymmeniä kertoja osastohoitoja, osa psykoosien takia, osa kun olen yrittänyt vierottautua. Imppasin myös nuoruudessani n.4 vuotta.
Ahidstus/paniikkikohtaukset ovat arkipäivää. Pelkään melkein kaikkea. Auton kyydissä oleminen ilman benzoja on mahdottomuus, pelkään rekkoja, kolareita, laivoja, lentokoneita (en tämän takia KOSKAAN elämässäni ole ollut laivassa tai lentokoneessa) pelkään jopa olla pyörän kyydissä. Pelkään ihmisiä. Pelkään kallioita, korkeita puita.. Pelkään ystävien vanhempia, en voi edes aviomieheni vanhempien luokse mennä, ahdistus on niin kova, että aiheuttaa sellaisen hikoilun, tärinän, huonon olon, päänsäryn ja nykimisen etten pysty tai kehtaa. Itsetuntoni on nollassa.
etuhampaita puuttuu ja kasvoissani on arpia sekoilujeni johdosta (olen 23 vuotias nainen). Nyt kun yritän tosissani lopettaa, niin apua e tunnu löytävän mistään. Koko kaveripiirini lukeutuu samaan kategoriaan kuin itsekkin. 100km:n säteellä ei ole yhtäkään katkaisuhoitolaa, jossa olisi ainakaan vuoteen vapaita paikkoja. psyk.polille on puolenvuoden jono. Kaupungintalon päihdetyöntekijä ei ole luotettava (on mennyt jo kerran rikkomaan vaitiolovelvollisuutensa sosiaalityöntekijälleni). Yksityisiin minulla ei ole varaa. Koulutusta ja työtä ei ole, joten näidenkään osalta ei apua ole tiedossa.
Mitä siis tehdä? Olen aivan romuna, ja väsynyt kun aina apua etsissäni, pyytäessäni käännytetään vain ovelta pois. 23 vuotiaana minulla kuitenkin olisi vielä mahdollisuus rakenta itselleni elämä, tulevaisuus.. Jos saisin siihen apua. Nyt olen taas toista päivää selvänä. En ole ottanut edes reseptilääkkeitäni, paitsi psyykelääkkeeni, mutta siitäkin annostuksesta olen tiputtanut yli puolet pois. Olen ilmoittanut kavereille, että eivät kysele, pyytele juhlimaan, mitään, että haluan yrittää nyt viimeistä kertaa ja tosissaa. Tupakanpoltonkin lopetin.
Ja sitten tämä, että pitäisi etsiä kavereita, joilla ei tällaisia ongelmia ole. Mutta se on melkein mahdottomuus. Itsekkin olen 12 vuotiaasta asti ollut laitoskierteessä, 18 vuotiaasta asti huumekierteessä. En ole täysi ikäisenä elänyt varmaan päivääkään "normaalia" elämää, tai omannut "normaaleja kavereita". Elämänkatsomukseni on melkeimpä kieroutunutta.
KUINKA olette päässeet jaloillenne? Minkälaisia hoitoja, lääkityksiä teillä oli? Miten keksitte tekemistä päiviinne?
Aktiivinen monipäihdeongelma
1
118
Vastaukset
- jsx1
Luulisin, että ainut toimiva vaihtoehto olisi päästä johonkin pitkään 6-12 kk:n yhteisökuntoutukseen (mikä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty). Asutko jollain pienellä paikkakunnalla, kun jo katkaisuhoitoonkin on noin pitkät jonot? Varmasti sun pitäis muuttaa johonkin riittävän kauas nykyisestä elinpiiristäsi ja katkaista välit kaikkiin käyttäjätuttuihisi. Hoitoon pääsyhän vaihtelee tosi paljon paikkakunnittain, ja tiedän, että moni kuiville haluava muuttaa esim. korvaushoidon tai muun hoidon perässä pitkällekin. Varmasti jostain saisi tietoa eri paikkakuntien jonotustilanteista. Entä millainen suhteesi avomieheesi on? Ilmeisesti hänkin käyttää? Jos, niin haluaako hänkin kuiville? Kuiville pääsy käyttävän puolison rinnalla taitaa olla aika mahdotonta...
Sun tilanne on tosi vaikea, mutta niin kuin itsekin sanoit, niin oot vielä nuori ja voisit oikeasti rakentaa itsellesi paremman elämän. Ahdistuneisuus ja monet muut mielenterveyden oireet lievittyvät lähes aina riittävän pitkän päihteettömyyden jälkeen, ja monet ongelmat ratkeavat sitten pikku hiljaa. Jotenkin sun pitäis vaan kerätä voimat ja hakea taas kerran apua.
Itse olen myös vuosia taistellut päihderiippuvuuden kanssa ja tuntenut usein voimattomuutta ongelman edessä. Sun tilanteeseen verrattuna mun ongelmat on kuitenkin tosi pieniä (lähinnä lääkkeet ongelmana, ei iv käyttöä, työpaikka löytyy jne.), joten en osaa enempää vastata sun kysymyksiin. Saisit varmaan enemmän tukea ja käytännön neuvoja samankaltaisissa tilanteissa olevilta esim. Päihdelinkin sauna-palstalta, jos et vielä ole siellä ollut. Voimia!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102460- 851920
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei381459- 2601388
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html272984Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47861Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77840- 59825
- 50802
- 44745