;)

En mä. Lähen lausumaan niitä livenä T:lle. Näkemiin, palsta.

Onnea on kun on joku jota rakastaa, vaikkei koskaan saisi häntä omistaa. Suurempaa olisi jos toinenkin rakastaisi. Olen käytetty tiskirätti.

rakkaus on kuin ruusupensas, se pitää sisällään niin pehmeyttä, kuin piikkejä. Monesta oksasta jää käteen hellyyttä, mutta monesta asiasta jää vain piikkejä. Siksi rakkaudessa pitää olla tarkka mista oksasta ottaa kiinni.
Ruusun kuintenkin tunnistaa hajusta, kun se hehkuu punaisena valosta.

Ei tämä mikään runo, ehkä jonkin loru

ainokainen runoni
Sinä hupputakissasi
hengitys huuruten
melkein

En tiedä merkitsinkö mitään, olinko olemassa edes.
Sulava liike, siro kosketus, kauneus
ovat vieneet sinua, en minä, mutta yhä sinua
maailmastani etsin, sumussa kynnän
käheytynein äänin. Tapahtuiko kaikki vai
tapahtuiko mitään? En tiedä mutta jokin minussa on
lopullisesti murtunut.
On ikävä.
Ikävä.

Tälle palstalle niitä laita.. Yksi ilta meni rakkaalle sellainen. Vain hänelle ja se oli ensimmäinen rakkausrunoni. Huono ja täynnä kielioppivirheitä. Tavutukset aivan väärin, eikä mennyt edes haikusta:/ Sisältö silti totta, rakastan, kaipaan ja valvon öitä hänen vuokseen:'(

laita vaan niitä lisää ...

Silmäsi ovat kuin kaksi tähteä
ja yhtä kaukana toisistaan. ☆ ☆

Vaativalla tuulella:

Yhtenä iltana minä putosin niinkuin
Patjan alle
Ja jalkani vaihtoivat paikkaa:
Sitten minä katselin ja olin tullut
Takaisin
Ja kokeilin jalkoja, mutta en saanut
Niitä naksahtamaan uudelleen.
Enkä minä osannut ollenkaan nukkua.

Äiti kääri minut omaan villatakkiinsa,
Minä sain olla tuolilla ja juoda teetä
Isän ja äidin kanssa,
L a m p p u P a i s t o i.

- Maila Pylkkänen, 1976

Rakkaudestani sinuun solmin runon
sen jokaiseen säkeeseen
punoin ajatuksiani sinusta.
Ilo, onni, ikävä, kaipaus.......
Lopulta runoni oli
täynnä solmuja
joita en enää saanut
yksin auki.
Olen liian solmussa
sinuun :(

silmiesi syvyydessä
rakkaus pesii
pehmoisten pumpulien keskellä
minuun katsoe

olen "runopetteri" Runot tulevat rytmillä, raamikkaasti ja rohevasti. sieluni on kuitenkin joskus heikko, mieleni peikko. popsii nakkipataa, kun tänne runoja päästäni lataan. haha.

Voi muru, kohta pääse poru, kun ei sua tavoita tod.näk edes tämä loru.

En osaa,
Sanoisin, katsellessani
ihmettelevin silmin
Sinua.

Jos osaisin,
Jakaisin runot kanssasi kuin
Marraskuussa myrskyävä meri,
Kuin ahava, joka lyö päin kasvoja,
Repii hiuksistani ja pakottaa polvistumaan eteesi.

En osaa
Sanon.

Koska en ole merensukua,
Pohjoistuulen pieksämä lapsi.

olen kerran tuonne toiselle puolelle yhden kirjoittanutkin. Se oli mun mielestä hyvä mutta sä et luultavasti ole sitä koskaan nähnyt. Olis aika huisia antaa se joskus sulle...

Rakkautta on...

Aivan ihania! Mäki kirjoitin runon mun yhdel ystäväl (naisel halusin piristää häntä, ko hänel raskasta) kiitos runon pari päivää sitten ja mua huvitti, kun satuin sen jälkeen lukemaan sun runon, jossa oli paljon mun käyttämiä sanoja myös. Viehka sattuma sopassa.

Vaikka mitä tekisit,
tapahtuisi kuin
on jo tapahtunut,
menetetty.

Käsi sinun kädessäsi,
lepää hetken,
kuin maailma kääntyisi
oikeaan.

Rakkaus on taika pakkaus.
on sisällä loitsu parhain vie se sydämen varkain. Tuo mukanaan lämmön ja palon. Tunteen ikuisen.

Kirjoitit rakkauden tauluun.
Minä sitä tavasin kuin ensimmäistä kertaa.
Oli lämmin, vaik hitaat sytykkeet.