Voiko yksilö lainkaan valaistua?
Onhan totta, että valaistuminen on muista erillisen minän kadottamista. Ihminen tulee tietoiseksi suuresta ykseydestä kaiken olevaisen kanssa.
Jos ihminen näin valaistuu, koko maailman kaikkeuden täytyy valaistua yhdessä hänen kanssaan. Muutoinhan valaistumisen kokija olisi vielä kaikesta olevaisesta erillinen henkilö.
Ei siis kaiketi voida puhua kenenkään yksilön valaistumisesta. Ei Buddhan, ei Jeesuksen, ei Laotsen eikä joplinin. Jos heistä joku olisi valaistunut muista erillisenä yksilönä, hänhän olisi valaistunut ulos maailman kaikkeuden yhteisestä olemuksesta.
Ihminen ei siis minun käsitykseni mukaan valaistu pois maailmasta vaan maailma valaistuu hänessä.
Valaistuminen ei ole hengellinen pakomatka vaan se on tulemista yhdeksi lihaksi kaiken olevaisen kanssa.
Minä Olen maailman valkeus. Se, joka itsensä tuntee, ei enää pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.
Onhan totta, että valaistuminen on muista erillisen minän kadottamista. Ihminen tulee tietoiseksi suuresta ykseydestä kaiken olevaisen kanssa.
Jos ihminen näin valaistuu, koko maailman kaikkeuden täytyy valaistua yhdessä hänen kanssaan. Muutoinhan valaistumisen kokija olisi vielä kaikesta olevaisesta erillinen henkilö.
Ei siis kaiketi voida puhua kenenkään yksilön valaistumisesta. Ei Buddhan, ei Jeesuksen, ei Laotsen eikä joplinin. Jos heistä joku olisi valaistunut muista erillisenä yksilönä, hänhän olisi valaistunut ulos maailman kaikkeuden yhteisestä olemuksesta.
Ihminen ei siis minun käsitykseni mukaan valaistu pois maailmasta vaan maailma valaistuu hänessä.
Valaistuminen ei ole hengellinen pakomatka vaan se on tulemista yhdeksi lihaksi kaiken olevaisen kanssa.
Minä Olen maailman valkeus. Se, joka itsensä tuntee, ei enää pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kysymys on ymmärryksen aukeamisesta sille tiedolle että olemme yhtä ja kaikki on lopulta palaava "suureen yhteyteen".
Tuon tiedon saamïnen vapauttaa paljon positiivista energiaa jota "vastavoimat" eli maailman materialistinen henki ja yleisesti puhuen ihmisten hengellinen ja henkinen näennäinen tyhjyys heikentää.
Ei ole vaikea enää elää itsensä kanssa kun tuo tieto on oivallettu, mutta eläminen yhteisöissä ja maailmassa joka ei ole valmis tämän tiedon vastaanottamiseen se on välillä vaikeaa, ei ole siis ymmärtäjiä ja siksi joutuu tuntemaan itsensä,,, paradoksaalista kyllä itsensä yksinäiseksi.
Totta. Vaikka itsensä oivaltaminen on ykseyden löytämistä, se johtaa paradoksaalista kyllä usein yksinäisyyteen. Ymmärtäjiä on vähän, tai oikeastaan yksi ainoa, mutta tätä eivat kaikki vielä näe.
Kuitenkin kun ihminen valaistuu, hän ei voi valaistua muista erillisenä yksilönä. Muutoinhan hän valaistuisi pois suuresta ykseydestä omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.
Päin vastoin ihminen valaistuu ykseyteen. Valaistuminen on käymistä johonkin sisälle, ei jostakin ulos.
Minun totuuteni mukaan ihmisen valaistuminen alkaa siitä, kun hän oivaltaa edustavansa koko ihmiskuntaa, ja ihmiskunnan edustavan häntä. Hän kokee suurta ykseyttä kaikkien ihmisten kanssa uskonnosta, aatteista tai kansalaisuuksista riippumatta.
Seuraava askel johtaa ihmisen ykseyteen koko luomakunnan kanssa. Hän kokee olevansa yhtä, ei enää pelkästään kaikkien ihmisten, vaan myös koko eläinkunnan sekä kasvikunnan kanssa, kaikkien aineellisten olentojen kanssa.
Lopullinen valaistuminen johtaa ihmisen oivaltamaan ykseytensä koko maailman kaikkeuden kanssa, kaiken olevaisen kanssa. Hän kokee olevansa kokonainen vasta kun on käynyt sisälle kaikkeuden syvimpään olemukseen. Kaiken olevaisen ytimeen.
Yksikään atomin hiukkanen, solu tai aineen molekyyli ei voi jäädä minuuden ulkopuolelle, muutoin olemisen suuri salaisuus ei toteudu.
Minä Olen kaikkeus, ja kaikkeus edustaa minuutta. Tässä ei ole enää useita valaistuneita yksilöitä, vaan kaikki ovat yhtä. Minä Olen maailman valkeus.
ei tiettävästi ole ilmoittanut valaistuneensa.
Hänen katsotaan saavuttaneen ns. alaya-vijñana tilan eli 'varastotajunnan'.
Jeesuksen tai joplinin valaistumisesta en mene sanomaan mitään.
Käsitykseni teorioistasi on, että valaistumisessa ei tapahdu minkään entiteetin katoamista. Harha pysyvästä ja riippumattomasta (erillisestä) minästä katoaa, mutta sehän onkin harha. Mitään ei tapahdu vaikka kaikki muuttuu. Tapahtuu pyörähdys tietoisuuden syvimmässä sijainnissa.
"Väläystäkään hänen sisäisestä elämästään ei nähdä, sillä hän kulkee omaa tietään seuraamatta muinaisten pyhien jalanjälkiä."
kts.
http://www.netlife.fi/users/msiivola/omia/henkinen_kasvu.html#Pyhyystauti
Varsinkin keskustelussa jota on käyty ns. "valaistumisen" ympärillä, huomaa helposti millaisissa ristiriitaisuuksien ja absurdien ympäripyöreyksien suossa keskustelijat kahlaavat. Ilmeisesti täysin tiedostamattaan, sillä tarkemmin heidän puheenvuorojaan analysoiden tätä ei voi olla huomaamatta.
Tästä vaikka nyt vain yhtenä esimerkkinä Taon edellisessä kommentissa:
"Mitään ei tapahdu vaikka kaikki muuttuu."
Ja heti seuraavassa virkkeessä kumotaan edellinen, ja todetaan että jotakin sittenkin tapahtuu.
"Tapahtuu pyörähdys tietoisuuden syvimmässä sijainnissa."
Minusta vain koko tämän keskustelun olemus puhuu omaa kieltään siitä, että 'todellisuus' sisältää piirteitä, joista EI vain VOI mielekkäästi PUHUA käsitteellisen kielen välinein.
Eli puhutaan siitä mistä Buddha niin viisaasti aina vaikeni.
Sama länsimaisen tieteen filosofian harsoverhoon puettuna:
"Wovon man nicht sprechen kann, daruber muß man schweigen" ~L.Wittgenstein~
Ilmeisesti keskustelijoissa on paljon niitä, jotka eivät tätä absurdiaa huomaa. Eli ei ymmärretä oikeasti sitä mistä kirjoitetaan. Tai kirjoitetaan siitä mistä ei mitään ymmärretä...
oikeassa, kirjoitamme asiasta mistä emme mitään ymmärrä.
Lainaamasi lauseeni olivat saman asian eri puolia, mutta ristiriitaisia, totta!
L. von Wittgenstein'n virkkeestä lainataan yleensä vain loppuosa. Koko virke kuuluu (ja tämä on muistinvaraisesti):
Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua siitä on vaiettava.
Olen koettanut lukea LvW:a. Sallinet lainata tähän mielestäni sopivasti:
"Eräässä kirjeessään Wittgenstein kirjoittaa Tractatuksestaan näin:
Kirjani tavoite on eettinen. Tarkoitukseni oli kerran sisällyttää esipuheeseen lause, joka tosiasiassa ei ole siinä tällä hetkellä, mutta jonka kirjoitan Teille nyt, koska se saattaisi olla Teille avaimena teokseen. Ajattelin kirjoittaa näin: Teokseni koostuu kahdesta osasta: siitä, joka on tässä esitetty, sekä kaikesta siitä, mitä en ole kirjoittanut. Ja juuri tämä jälkimmäinen osa on tärkeä. Kirjani rajoittaa eettisen ikään kuin sisältäpäin, ja olen vakuuttunut, että AINOASTAAN näin se on täsmälleen rajoitettavissa. Lyhyesti sanottuna: uskon, että kaikelle sille, mistä monet muut nykyisin pelkästään lavertelevat, olen onnistunut osoittamaan oikean paikkansa vaikenemalla siitä."
Valaistumisesta on siis viisasta vaieta.
Koetan välttää (absurdejakin) ympäripyöreyksiä.
Lauseet
"Mitään ei tapahdu vaikka kaikki muuttuu. Tapahtuu pyörähdys tietoisuuden syvimmässä sijainnissa."
tarkoittivat seuraavaa ajatusta:'
"(Ulkopuolisen tarkkailijan mielestä) mitään ei tapahdu vaikka kaikki muuttuu. Tapahtuu pyörähdys tietoisuuden syvimmässä sijainnissa. "
Buddha meni sanomaan ensimmäiselle valaistumisen jälkeen tapaamalleen ihmiselle että on valaistunut. Miksi se piti sanoa ?
Koska sitä ei näe päällepäin! Ulkopuolisen tarkkailijan mielestä mitään ei ole muuttunut.
Buddhan tapa kokea maailma oli.
Koen pitkälti niin että buddhalainen tie on verrattavissa psykoterapiaan siinä, että molemmat pyrkivät saamaan aikaan muutoksen tavassa kokea maailma.
Voiko yksilö lainkaan valaistua?
Voi.
Onhan totta, että valaistuminen on muista erillisen minän kadottamista.
Minä ei katoa.
Ihminen tulee tietoiseksi suuresta ykseydestä kaiken olevaisen kanssa.
Kyllä.
2500v historia kertoo hyvin yksityiskohtaisesti mitä ja miten .todennäköisesti sul ei oo menny ihan jakeluun.?
Tavallaan yksilö ei voi valaistua. Tämä käy ilmi esim. Krishnamurtin keskusteluista. Kun eräs henkilö tivasi häneltä valaistumisesta, K sanoi: "Sir, you cannot become enlightened! Because when there's enlightenment then there's no you". Siis erillinen minä ei voi valaistua. Tämä on paradoksi. Valaistuminen ei ole sellainen asia, että joku voi astua esille ja kehua saavutuksellaan. Koska kehuja olisi erillinen yksilö. Tämän asian vaikeus on siinä, että me kaikki keskustelijat tarkastelemme tätä asiaa täysin väärästä perspektiivistä. Ei-valaistunut olotila on väärä perspektiivi asioille. Asioita ei voi nähdä oikeassa valossa ei-valaistuneessa olotilassa. Vasta valaistunut näkee asiat sellaisena kuin ne todellisuudessa on. Valaistuminen on meidän kaikkien luonnollinen olotila, mutta koska olemme tavallaan "unohtaneet" sen mikä on luonnollista, kysymme millainen on itsestään selvä asia.
"Sir, you cannot become enlightened! Because when there's enlightenment then there's no you"
Kommentoisin 'mielelläni' tätä myös...
Katsokaa tuota sanaa... YOU ... jos siitä pääsemme... me emme osaa eritellä niinkuin me NYT erittelemme... "eteenpäin" lopettakaa eteenpäin. Ei siellä ole mitään.
...'sinä' joka halusit ilmaista mielipiteesi minun 'nimimerkilläni', olet aina tervetullut minun syliini!
Sydämesi tulee hukkumaan sydämiin!
:D
Valaistuminen on käymistä sisälle syvimpään itseensä. Se on sisällistä itsensä oivaltamista.
Monesti kuulee, että valaistuminen olisi käymistä itsen tai maailman ulkopuolelle, mutta tämä on harhaa. Itsestä tai maailmasta voi kuolla pois vain käymällä ensin siihen sisälle.
Jos haluat päästä käsiksi aineessa olevaan energiaan, sinun on mentävä sen ytimeen saakka. Et löydä energiaa atomin uloimmalta elektronikuorelta vaan sen ytimestä.
Samoin on valaistumisen laita. Jos tahdot päästä käsiksi todelliseen itseesi, sinun on astuttava oman itsesi ytimeen saakka. Et voi löytää itseäsi itsesi ulkopuolelta vaan itsesi keskuksesta.
Valaistuminen on itsensä syvällistä oivaltamista. Se on ikäänkuin uudelleen syntymistä ykseyteen kaiken olevaisen kanssa. Minä Olen.
"Entä mikä sitten on valaistuneen ihmisen ja nk. tavallisten ihmisen ero, vai onko sitä lainkaan?"
Vastaisin itse kysymykseen siten, että tässä yhteydessä valaistuneella ihmisellä tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, jotka omilla kyvyillään henkisen kasvun myötä voivat kehittyä siten, että löytävät elämälleen tarkoituksen, voivat sanoa olevansa onnellisia, ja voivat myös edesauttaa samalla muiden ihmisten hyvinvointia. Tällaisen arvion, kuka on valaistunut, ja kuka ei, on vaikea maallisesta näkökulmasta vastata, koska ihmisten arvomaailmat ovat niin erilaisia. Siksi pitäisi kyetä arvioimaan valaistumista nimenomaan henkisestä näkökulmasta tarkasteltuna, ja esim. buddhalaisuuden kahdeksanosainen polku on yksi menetelmä, jolla yksilö voi arvioida henkisyyttään. Valaistumisessa on kyse aina ikuisesti jatkuvasta, pitkästä prosessista, jossa on ääretön määrä vaiheita. Syntyessään maan pälle kaikki lähtevät samalta lähtöviivalta liikkeelle. Lopputulos vaihtelee kuitenkin niidenkin henkilöiden osalta suuresti, jotka ovat lähtöisin ja kasvavat esim. täysin samanlaisessa elinympäristössä. Henkinen kehitys ts. valaistuminen tarkoittaa nimenomaan oman mielemme kehittämistä, jonka myötä elämässämme voimme saada aikaan jotakin merkityksellistä. Tavallinen ihminen voi siis kehittyä elämänsä aikana buddhalaisen ajattelutavan mukaan läpi useiden valaistuksen vaiheihin.
Mikä itsensä oivaltamisessa pelottaa?
Koska itsensä oivaltaminen on tulemista yhdeksi koko ihmissuvun kanssa, matkalla sisimpään itseensä joutuu kohtaamaan ihmiskunnan turmeluksen omana turmeluksenaan. Tämä voi aiheuttaa tietämättömälle pelkoa, puolustautumista, tai laukaista vaikka hengellisen pakomatkan.
Siksi Jeesus opasti tien kulkijoita armahtamaan itseänsä ja muita. Kuoleminen tuomiolle on ensimmäinen askel kohti itsensä täydellistä tuntemista.
Kun koko maailman pahuuden joutuu kohtaamaan omana pahuutenaan, tarvitaan tieto täydellisestä anteeksiantamuksesta. Muutoin kukaan ei voi jatkaa tätä tietä.
Matkan jatkuessa tien kulkija joutuu kohtaamaan lisäksi koko luomakunnan raadollisuuden omana raadollisuutenaan. Onhan itsensä oivaltaminen tulemista yhdeksi koko luomakunnan kanssa.
Tuleminen yhdeksi luomakunnan katoavaisuuden kanssa, on tulemista osalliseksi myös sen kirkkaudesta katoamattomuudessa.
Tämän kirkkauden oivaltaminen on maailman valaistumista ihmisessä. Kun maailma näin valaistuu, matka jatkuu ykseyteen koko maailman kaikkeuden kanssa.
Näin maailma joutuu kohtaamaan koko maailman kaikkeuden synkeyden omana synkeytenään. Onhan pohjimmainen valaistuminen maailman kaikkeuden uudelleen syntymistä täydelliseen ykseyteen kaiken olevaisen kanssa.
Minä Olen.
Tuskin sitä voi paremmin kirjoittaa!
tämä itseensä hirttäytyvän filosofian akanakasa jossain muulla palstalla, esim.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000283&subcat=896