Onko kellään kokemuksia rakkaudesta, jonka tietää olevan olemassa, mutta asian eteen ei voi tehdä mitään. Joutuu vain odottamaan... Minulle on näin käynyt. Kolme vuotta tiesin ja myös hän tiesi, että joskus olisimme vielä yhdessä, mutta olimme vielä niin nuoria. Nyt vuosien jälkeen kosketimme toisiamme ensimmäisen kerra, ja olin onnellinen. Tunsin itseni kokonaiseksi. Mutta se ei ollut ikuista, sillä tämä rakastamani ihminen ei vieläkään ollut valmis olemaan kanssani. Hän pelkäsi rakastuvansa minuun ja sen hän myös minulle sanoi. Nyt tuntuu kuin kaikki olisi kelattu alkuun, joutuisinko taas odottamaan?
ikuinen odotus?
yksin
31238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yksin ei ole se, jolla on joku jota odottaa.
No sittehän voisi ajatella, ettei kukaan tässä maailmassa ole yksin, koska minusta tuntuu että kaikilla on joku jota odottaa. Moni ei vain odota tietoisesti, vaan alitajunnassa....
olemme nuoria..mutta meidän odotus ei kaiketi johdu siitä :) vain pieni ääni uskaltaa myöntää sen,että rakastan tätä poikaa/miestä..enkä ole yhtään varma,että onko se niin hyvä asia.oon itkenyt,taistellut itseni kanssa ja valvonut öitä vain ajatellen häntä.opiskelusta lähti kaikki motivaatio yhdessä vaiheessa eikä mikään tuntunut enää miltää.silti pieni tunne sisällä sanoi,ettei saa luovuttaa vielä!tämä on ollut yhtä tuskaa!!!mutta entä ne hetket kun saamma olla yhdessä... sitä on vaikea edes selittää,se on kuin toinen maailma,jossa voisi olla koko loppu elämänsä!
eli ainakin mun puolelta on rakkaus olemassa,mutta sen eteen en voi juurikaan tehdä mitään :( joudun odottamaan...ties kuinka kauan!onko se sitten sen arvoista?mistä tiedän,että esim.vuoden päästä kaikki on toisin?luultavasti kuitenkin joudun odottamaan todella kauan...koko lopun elämääni?en tiedä haluanko odottaa,jos se on näin tuskaista aikaa,mutta ongelma onkin siinä,etten pysty unohtaa,päästää irti.
kuinka oot pystynyt vain odottamaan?mua ei vois vähempää kiinnostaa muut miehet muuta kuin kaverina!!pelkäänkin,että kapaloin itseni turhaan,ettei hän enää sitten aikojen päästä huoli mua,mutta mä en ole vieläkään päässyt hänestä yli...
onko asiat oikeasti näin vaikeita ja vakavia,vai teenkö kaiken vain niin vaikeaksi ja monimutkaiseksi..??voi voi...vain luoja tietää,muttei sekään kerro.