Nyt ihan v*tun oikeasti!

"I'm out of ideas and I've tried nothing!"

Siltä kuulostaa. Koira ei tajua jutun pointtia puolessa tunnissa. Jos olet turhautunut ja ärähtelet etkä pysy johdonmukaisena, niin pentu tajuaa vielä vähemmän. Esim. kerrot avoimesti, että kokeilet asioita, mutta kun koira ei toimi kuin ajatus, niin luovutat. Noh, mikäpä siinä, ehdollistat koiraasi koko ajan... vetämään, yökkimään ja menemään maihin.

Koirasi on ihan ulalla. Todennäköisesti stressaantunutkin, kun kokee kuristumisen ja kivun tunteita lenkeillä, joiden pitäisi olla virkistävä ja rentouttava tapahtuma.

Jos jatkat koulutustapojen koventamista, kuten näytät tehneen, niin hankit puolikurkkarin tai piikkipannan ja annat koiran kouluttaa itse itsensä. Olet kokeillut niin montaa keinoa jaksamatta oikeasti perehtyä yhteenkään, ettei kärsivällisyytesi todennäköisesti riitä enää positiiviseen vahvistamiseen.

Peruskoulutus auttaisi ihan hirveästi; kun koira tykkää tottelemisesta, niin se on helppo pyytää vierelle. Omistajansa liikkeitä seuraamaan oppinut koira pysyttelee mieluusti taluttajan vierellä (esim. viskaa koiralle nappula aina, kun se vilkaisee sinua. Niska kierossa ei ole kiva kävellä, joten koira siirtyy kuin vahingossa vierelle kulkemaan. Jos keskittyminen katkeaa, niin pysähdy, anna koiran haistella aikansa ja kehaise, kun vilkaisee sinua. Kun se ottaa askeleen lähemmäs niin, että hihna löystyy, viskaa nappula ja jatka kävelyä). Keskittymään oppinut koira oppii keskittymään myös siihen, että hihna pysyy löysällä. Pidä lenkit niin lyhyinä, ettei oma pinnasi katkea. Hihnakoulutus pitäisi aloittaa jo silloin, kun koira tuntee vielä luontaista viehtymystä kulkea perässäsi.

Kun pidät koiran vierelläsi, etkä päästä sitä vetämään.

Ps. Rauhoitu ystävä hyvä, kyllä se siitä suttaantuu kun itse olet rauhallinen etkä hermoile.

ota lelu mukaan lenkille, ja nameja. Kiinnitä koiran huomio itseesi. Heitä käpy jalkasi viereen ja kutsu pentu katsomaan, ja sitten pakka kun kuljetaan nätisti kaksi askelta.
juokseta risua ja yritä saada pentui innostumaan siitä tai vaikka narun pätkästä. Mitä siitä jos se hieman riekkusikin lelua retkutellen.
Kun hihna kiristyy, hihkaise, kutsu luokse, jotain rapistellen ja palkitse, kun pentu myötää. Ota pitkä hihna ja rauhallinen paikka ja yritä pitää pennun mielenkiinto itsessäsi, niin ettei se edes tajua olevansa hihnassa. Sitten voit hieman nykäistä ja osoittaa oikeaa suuntaa.
Opeta kontaktin ottoa sisällä vaikka niin että pyydät koiran istumaan viereesi/ eteesi, ja kun se katsoo naamaan, anna palkkio. Sitten kun sinua seurataan ihaillen, ota lisäksi liike, askel tai kaksi, ensin sisällä ja sitten vasta ulkona.
Onko paikkakunnalla koirakerhoa joka järjestäisi koirakoulua?

Tämä toimii jos olet kärsivällinen.. Eli opeta pennullesi ensin istu käsky, paikka ja myös luokse tulo kutsumalla sisällä.
Sitten ennen lenkkiä ET lähde ulos toisena ja laitat hihnankin vasta silloin kun istuu/makaa nätisti paikallaan, kun olet saanut hihnan kehu ja vaikka palkitse. Ovesta lähtiessäsi sinä menet ensin, mieluiten niin että istutat koiraa niin monta kertaa itsesi taakse niin kauan että istuu paikallaan vaikka ovi aukeaisi ja astuisit ulos. Sen jälkeen kun olet ulkona kutsut pennun ulos ja kehut jos tulee luoksesi makupala tai rapsutat,mistä nyt tykkääkin :)
Sen sijaan jos pentu ryntää heti nuuskimaan ja hihna kiristyy, pysähdyt,kutsut,jossei tule niin vedät vain hihnasta tai otat vaikka niskoista kiinni ja istutat vierellesi. Ja et lähe heti kävelemään kun on istunut vaan sen jälkeen odotat ja vedät pennun huomion itseesi, kun pentu katsoo/vilkaisee sinua kehut ja palkitset. Jos nousee ylös tai hyppii sinua vasten.aloitat alusta eli istutat-katsekontakti ja vaikka ärähdät/älähdät jos meinaa nousta.
Kaiken tuon jälkeen voit lähteä eteenpäin, jos pentu ryntää heti ohitsesi pysähdyt ja toistat äskeisen.
Ja voin sanoa että varaa ainakin tunti aikaa tälle lenkille ja joudut pyytään pennun vierellesi suunnilleen joka askeleella ja mahdollisesti myös silloin kun et kerkiä ottaa yhtään askelta kun pentu jo ryntää eteenpäin.
Ja pidä hihna suht koht lyhyenä ja molemmissa käsissä. äläkä joka kerralla palkitse herkulla.

Itse sovelsin tätä tekniikkaa lähes vieraaseen pentuun ja jo lenkin lopussa käveli paljon nätimmin kuin alussa vain reuhtoi sinne tänne.. Eli KÄRSIVÄLLISYYTTÄ.

Täällä on koira opetettu pennusta saakka siten, että se kulkee lenkillä käskyn alla, aivan jalan vieressä, eikä haistele tai pyri pois nimenomaiselta paikaltaan ennen kuin sanon "vapaa". Välillä vapautan koiran haistelemaan tms. ja sitten vähän ajan päästä kutsun takaisin vierelle jatkamaan matkaa.
Käytimme monta viikkoa aluksi pysähtymis- tai pyörähdystekniikkaa, mutta koira oli niin energinen ja kiinnostunut ympäristöstään, varsinkin kun vauhti kasvoi viikkojen myötä, että se ei kuitenkaan oppinut, miten siinä hihnassa tulisi kulkea - vaikka aivan jokaikisestä hihnan kiristymisestä pysähdyttiin.
Käyttölinjaista palveluskoirarotua täällä itsellä ja katsoin, että tämä lenkkitaktiikka sopi meille parhaiten. Koirankaan ei tarvitse pähkäillä, kun tietää tarkalleen, mitä sen on tehtävä. Paljon simppelimpää opettaa ympäristöstä kiinnostunut koira kulkemaan siinä sivulla. Väännetään tavallaan se rautalangasta.

Ensimmäisenä vahvistin pennun kulkemista vain ja ainoastaan positiivisesti. Se sai osan päivän ruoka-annoksestaan palkaksi ns. taskuruokintana. Kupista annoin pentuaikana muutoinkin hyvin harvoin ruokaa, eli enemmän annoin omasta kädestä, opetellessa arkikäytöstä, tottista ynnä muuta, palvelus- ja harrastuskoira kun on. Pentu siis ansaitsi joka kerta ruokansa ja sai ruoan aina suoraan ohjaajalta kädestä, eikä koskaan "ilmaiseksi".
Myöhemmin, kun vierellä käveleminen oli koiran mielestä kiva juttu, se alkoi hakeutua siihen hakemaan palkkaa ja käveli pitempiäkin matkoja, toki edelleen tiheämpään tahtiin ruokkien sitä, aloin vaikeuttaa. Ruokaa häivytettiin pikkuhiljaa, eli palkkausvälit tulivat salakavalasti vain pitemmiksi ja pitemmiksi. Toki vaikeissa ympäristöissä palkkaa tuli taas vähän enemmän.
Aloin lisäksi vaatia koiralta kävelemistä sivulla - ja jos pentu kiinnostui jostakin muusta ja meni esimerkiksi ihan muutamankin askeleen liian eteen, kielsin ja mikäli ei korjannut sillä, annoin pienen pakotteen eli nyppäyksen hihnasta. Sen jälkeen tuli heti palkka, kun jäi kulkemaan vierelle - ja oppi tästä, että hihnaa tarvitsi vain vähäsen kiristää, ei edes nypätä, kun käänsi jo katseensa minuun ja korjasi samalla itse paikkansa tiukasti viereen. Jo pelkkä hento remmin kiristäminen aktivoi tämän käyttäytymisen ja toimi "herätteenä". Jatkoin siis palkkaamista että vaatimista samaan aikaan.

Palkkaa ei saa pudottaa yhtäkkiä pois, vaan se pitää häivyttää pikkuhiljaa. Positiivisella vahvistamisella saa kuitenkin koiran oikeasti hakemaan ja pitämään siitä ohjaajan vierellä kävelemisestä. Ohjaaja on oikeasti kiinnostava, eikä koira pysyttele vierellä vain siksi, että se väistää pakotteita tms.
Sitten, kun välillä tulee niitä kiinnostavampia asioita ja ympäristön ärsykkeitä ja häiriöitä, voidaan vaatia koiralta ja käyttää pakotetta oikea-aikaisesti, toki sen jälkeen osoittaen vaikka kehulla, mikä on taas sitä oikeaa ja haluttua käyttäytymistä.

Miten olisi ihan perinteinen ketkukaulain ja nyppäsy tekniikka. Luehan vähän vanhoista koirakirjoista, ja katso jos alkaisi helpottaa.

että jatkuvasti nämä samat asiat aina jaksavat askarruttaa. Kun se pentu tulee taloon, niin voi mennä tosiaan se kolmisen vuotta ennen kuin saavutetaan edes joten kuten hallinnassa oleva koira. Koko se eka vuosi on harjoittelua ja vaatii paljon, paljon työtä sekä pitkää pinnaa omistajalta, jotta jaksaa/osaa ohjata koiraa oikealla tavalla. Jos ei ole aikaisemmin ollut koiraa lemmikkinä, niin pitää ja täytyy tutustua mahdollisimman paljon jo etukäteen siihen, mitä ja minkälainen eläin se koira onkaan ja mitä se tulee vaatimaan. Paljon siitä iloa, kaveria lenkille jne. on, mutta sen eteen pitää tehdä niitä töitä. Ja jos todella haluaa sen hienosti tottelevaisen ja jota muut kadehtien katsovat, että kulkeepa kauniisti vierellä ja on rauhallinen eri tilanteissa, niin sitten pitää jaksaa tehdä niitä hommia joka ikinen päivä ja se alkaa heti kun pentu tulee taloon. Viisi koiraa on itselläni ollut/on elämäni aikana ja kaikki ovat olleet ystävällisiä ja mukavia kamuja. Kolme on jo tuolla puolen ja kaksi on edelleen ja kyllä on kiva mennä mihin vaan, koska vaan ja kyllä olen ylpeä aikaan saannoksistani. Kulkevat vierellä yhdessä ja erikseen. Seuraavat välittömästi, kun sanon katso ja odottavat mitä niiltä haluan. Olen viettänyt jokaisen kanssa päivittäin vähintään sen kolme tuntia. Ikinä en ole fyysistä rangaistusta käyttänyt, kun ei ole tarvis, koira tajuaa ilmankin. Oikeastaan kaikki jotenkin lutviutuu sitten loppujen lopuksi parhain päin. Joillekin olen saanut vääntää rautalangasta, mitä siltä halutaan, mutta aina on löytynyt keinot oppimiseen. Ja jotta se koira sitten kun se oppii kulkemaan ns. nätisti, niin sekin vaatii sitten ihan sitä jokapäiväistä sivulla kulkemista, sillä helposti lähtee lapasesta muuten. Pitää muistuttaa ja kerrata asioita aina kun voi ja sitähän voi tehdä päivittäin. Tänäänkin lenkillä, kun tämä vanhempi otus menin liian edellä, en ehtinyt kuin sanoa katso, niin jo peruutti siihen vierelle tai ennemminkin hieman taakse ilman lisäohjeistusta ja ihan normi äänellä sanottuna muuten vaan siinä jutustelun lomassa. Puhun myös koirilleni muutenkin paljon ja toinen jopa vastailee, mutta toinen vaan kuuntelee, mutta mielestäni ne kyllä monesti ymmärtävät, että mitä minä niille sanonkin.

Älkääpä siis hermoilko niitten kanssa, niin hyvä tulee. Koirat ovat hyvin herkkiä reagoimaan tunnetiloihin ja käytös voi olla sen mukaista. Tai muuten vaan huono päivä. Ehkä on kasvukipuja, junnuikä tms. Jos vaikka kinastelen "hieman" kovempaan äänen sävyyn siippani kanssa tai jos ääni on kireä, niin koirat kaikkoavat pois samasta tilasta, eli ne tietävät heti, että nyt ei ole hyvä juttu. Niistä siis tuntuu kurjalta ja ei ole mukavaa. Tämä on ihan sama homma ohjeistamisen/koulutuksen kannalta. Eli jos hermot eivät pidä ja koira vaistoaa omistajansa stressitilan, niin jättäisin sen opetushetken siihen. No, tämä tässä, mutta todettavat on että meillä se vastaehdollistaminen on toiminut kaikkein parhainten ihan jokaisen kanssa.

En tiedä mikä nyt auttaisi ja vastaan silti näköjään, oman kokemukseni pohjalta. Minulla on 9-vuotias ns. vetävä koira. Itse toimin seuraavalla tavalla: hihna on ns. lyhyellä, jotta koira kävelee aivan vieressäni. Pidän sen sen verran napakasti kädessäni, ettei koira pääse hölkyttelemään. Sitten kun olemme metsäpolulla, metsässä, annan hihnaa koko pituudelta ja koira saa haistella mielin määrin. Mutta aina kaduilla kävellessä hihna on lyhyt.

Opeta ensin sisällä hihnan kanssa seuraamaan. Siirry sitten omaan pihaan ja sen jälkeen kadulle. Hihna tiukalla, mutta ei kuristusta aiheuttavana. Palkitse sellaisella ruualla, mistä tiedät koiran pitävän. Palkitse sisällä luoksetulosta, ulkona katseesta sinuun, vierellä kulkemisesta kun se alkaa sujua. Muista myös tavallista korkeampi, iloinen kehumisääni! Koiran pitää tietää, että hän on laumassasi sinun alamaisesi, joten muista myös ruokkiessasi antaa ruoka vasta kun olet itse syönyt. Anna sitten koiran ruoka niin, että koira näkee. Hän kyllä seuraa tekemisiäsi, jos on nälkäinen. Kun koirasi oivaltaa, että olet pomo, hän ei myöskään vedä lenkillä.
Voit myös harkita koirakoulua, mistä löydät kädestä pitäen apua ja voit jatkaa harjoittelua kotona.

En lukenut muiden viestejä, mutta aloituksesta tuli mieleen pennun arkuus. Ei voida vaatia mitään osaamista, ellei pennun suhde omistajaan ole kunnossa. Jos suhde on kunnossa, niin tuon ikäinen haistelee ja tutkii kävelytiellä ja toisinaan saa pentuhepuleita, kirmaten niin, että voi remmi irrota kädestä. Jatkuva vetäminen on pakoa, eikä siihen auta mikään koulutus. Ensin suhde kuntoon ja sitten pikkuhiljaa voi alkaa vaatimaan. Ja huom! Pennun aivosolut ym. lisääntyy noin 16:ta viikkoon asti.

Opitko itse potalle puolivuotiaana? Vai tapahtuiko se oppiminen pitkän havainnoimisen, kannustuksen kautta, jossa opettajana oli luottamuksesi ansainnut ihminen ja itse olit kyllin vanha sitä opettelemaan.
Tollaisella malttamattomalla tekniikanvaihtotyylillä et saa mitään muuta aikaiseksi, kuin epävarmuutta. Opettele hillitsemään hermosi ja luo vankka luottamus pentusi ja itsesi välille. Älä harpo koulutuksessa pennun kehityksen edelle. Jos äitisi olisi tehnyt niin kuin sinä nyt, istuisit vaipoissa vieläkin.

Koin sellaisen ihmeen, kuin että koira lopetti vetämisen valjaiden ostamisen jälkeen Ö_ö sitä ennen riekkui välillä, todennäköisesti jopa kivusta.

Vastustin aina valjaita, koska pidin niitä huonona vaihtoehtona vetävän koiran kanssa. Ajattelin sen jopa lisäävän sitä. Nykyään kulkee nätisti, vaikka on alle 20vk vanha. Jos pannan laittaa sille, alkaa taas riekkuminen.

Mulla meni oman pentuni kanssa koko kesä siihen kun opeteltiin pois vetämisestä. Oli ihan järjetön vetäjä ja jos ei päässyt mihin halusi niin alkoi kiljumaan :)

Ensimmäiset 2kk mentiin ihan LEVEÄLLÄ pannalla (jotta säästyttäisiin mahdollisilta vaurioilta niskassa. Nyt kuitenkin jälkiviisaana suosittelen vedonestovaljaita, sellaisia joihin hihna kiinnitetään koiran rinnan kohdalle. Ne ovat hyvä apu treenaamisessa. Eli kun koira vetää niin valjaat kääntävät sitä sinua kohti. Täytyy kuitenkin näiden kanssa muistaa että silti ei saa unohtaa pysähtymistä, jne kikkoja kun treenataan. Oppii se koira näidenkin valjaiden kanssa vetämään ellei sitä kitketä pois :) Itsellä käytössä Top Caniksen salon valjaat.

Teillä kuulostaa tuo ongelma myös kontaktin puuttumiselta. Treenaa ensin sisällä ja sitten suuremmissa häiriöissä erilaisia kontaktiharjoituksia.

Ehdotan koiran viemistä takaisin kasvattyajalleen. Jos suhde 14-viikkoiseen 13-kiloiseen koiranpentuun on jo noin kriisiytynyt, säälin syvästi pentuparkaa ja en lupaa hyvää jatkosta 50 -kiloisen koiran kanssa. Tuon ikäisen vilkkaan pennun pitäisi saada juosta maksimaalisen paljon vapaana ulkona pihalla, metsässä, niityllä jne. En tiedä ovatko pennun saamat fyysiset ja psyykkiset traumat jo pysyviä, mutta ehdotan pikaista pennusta luopumista. Ota jokin pieni-keskikokoinen aikuinen koira ekaksi harjoituskappale-koiraksi, sitä et saa pilattua niin helposti. Kiitos!

Pennulta, tai miltä tahansa vilkkaalta koiralta, on ensin! purettava ylimääräinen energia pois, ennenkuin koira voi keskittyä mihinkään koulutukseen ja oppimiseen. Keinolla millä hyvänsä: lenkillä painellaan yhteen suuntaan niin paljon kuin tennareista lähtee, ei mitään vuffe saa nuuskutella mielin määrin-meininkiä, vaan tiukkaa etenemistä, asiansa saa tehdä muttei muuta, mikä sekin on koiran hallintaan ottamista. Takaisinpäin voi sitten jo harjoitella vetämättömyyttä, seuraamista, pysähtymistä ym. Namit ja/tai lelu mukaan.

Meillä auttoi namit tai dummyn raahaminen maassa kontaktin otto harjoitelussa... Ei mitään kurkkareita tms. noin pienelle!
Onko ihmekään että suositellaan koirakouluun/kouluttajalle menoa jos positiiviset kikat johtaa kerta toisensa jälkeen seinään juoksemiseksi.

Pennun koulutukseen ei mene vain puoltatuntia eikä edes puoltavuotta, vaan noin 2 vuotta on sitä aktiivisinta aikaa. Olet siis todella kärsimätön. Pennulla riittää virtaa vetää kyllä, kuten vaikka ihmisvauvalla parkua, jos niikseen tulee. Usko huviksesi, uskomattoman sitkeitä ovat :D
Joten olet vasta koulutuksen alussa.
Kannattaa käydä vuosi tokossa ja harjoitella joka päivä, unohtaa se puolen tunnin tavoite ja siirtyä odottamaan pari vuotta. Koira tarvitsee joskus jopa tuhansia toistoja usein oppiakseen asian pysyvästi.

Ihmiset usein odottavat koirilta liikaa, koiran pentu on lapsi ja koira on koira. Koirassasi ei ole mitään vikaa, sinun odotuksissasi on. Lapsikaan ei oppisi puolessa tunnissa. Sinun ja pentusi yhteistyötä parantaa huomattavasti, kun muutat omaa asennettasi ja suhtautumistasi, luet enemmän pennuista, hankit apua ja tukea (ja saat samalla uusia ystäviä) ja luovut liian suurista odotuksista.
Toivoa on, ja kaikki on ihan hyvin. Nyt sinun vain pitää tajuta se! Onnea matkaan!

Aloittajalta koira pois.

Aloittaja on noin nopeasti opettanut pentunsa "jojo"vetäjäksi. Ei kannattaisi ihan kaikenlaisia neuvoja kokeilla. Pentukoira on äärimmäisen helppoa opettaa kulkemaan vetämättä taluttimessa, koska sillä ei ole vuosien kokemusta vetämisestä. Taluttimesta ei nykäistä,eikä muitakaan kieltoja käytetä...No jaa,mitäpä minä ketään neuvon,oppikoon aloittelijakin kantapään kautta.hehee.

Suosittelen ottamaan välittömästi yhteyttä johonkin positiivisia koulutumenetelmiä käyttävään kouluttajaan, joka opettaa sinulle, miten sinun tulee toimia pentusi kanssa. Et tarvitse kurkkaria, etkä mitään muitakaan välineitä. Noutajatalutin on huono vaihtoehto pennulle, se on liian ohut, menee nikamien väliin ja ihan varmasti aiheuttaa vaurioita jos koira siinä vetää. Tarvitset toimivan suhteen koiraasi. Sen jälkeen luonnistuu myös kaikkien temppujen oppiminen, ml. myös hihnassa kulkemisen.

Eihän tässä ole edes kokeiltu juuri mitään.