eipä minua voi oikein rakastaa, niin kauan kuin olen kiinni vihassa. Ehkä se työntää poispäin ihmiset, jotka etsivät minusta rakkautta. Ei se viha ole helppo unohtaa. Siitä saa liikaa muistuksia, melkein päivittäin. En itsekään toivoisi, että syvästi ihailemani mies olisi sidottu toiseen vihan kautta. Voiko ketään päästää lähelleen, jos vihaa.
Kun jotain uutta aloitan, haluan luottaa siihen ihmiseen. Ettei tee pahaa eikä työnnä pois, kun ensimmäiset vaikeudet tulevat. Ja nehän tulevat. Luulin olevani valmis luottamaan. Luotinkin. Eikä hän tehnyt pahaa. Ikävä sitä tunnetta. Tunnetta, jota en koskaan voinut sanoa ääneen. Puristin toivon helmiä nyrkkiin kuin rukousnauhaa. Ei ihme, että ne varisivat pois kämmeneltä. Kuin kyyneleet, joita en näyttänyt kenellekään. Siitä pettymyksestä ei syntynyt vihaa. Siitä syntyi vapaa, mutta yksinäinen ihminen.
Kun jotain uutta aloitan, haluan luottaa siihen ihmiseen. Ettei tee pahaa eikä työnnä pois, kun ensimmäiset vaikeudet tulevat. Ja nehän tulevat. Luulin olevani valmis luottamaan. Luotinkin. Eikä hän tehnyt pahaa. Ikävä sitä tunnetta. Tunnetta, jota en koskaan voinut sanoa ääneen. Puristin toivon helmiä nyrkkiin kuin rukousnauhaa. Ei ihme, että ne varisivat pois kämmeneltä. Kuin kyyneleet, joita en näyttänyt kenellekään. Siitä pettymyksestä ei syntynyt vihaa. Siitä syntyi vapaa, mutta yksinäinen ihminen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.