Elämä on arvokkaampi kuin kuolema.
Kuolema tulee väistämättä jokaiselle ajallaan, ei sitä tarvitse jouduttaa.
Elämä on mahdollisuus. Elämään liittyy kasvamisen ja oivaltamisen salaisuus. Elämään liittyvät niin tavalliset kuin korkeat teot. Tämä koskee sekä lasta että hänen vanhempiaan. He kokevat paljon yhdessä sillä he kasvavat yhdessä.
Kukaan ei voi tietää mitä kaikkea syntyvä lapsi elämässään kokee. Jokainen kokee pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Jokainen kokee iloa ja kauneutta. Se kaikki kuuluu elämään.
On erheellistä luulotella pelkästään kielteisiä asioita. On erheellistä ajatella säästävänsä lapsen huonolta elämänlaadulta kieltämällä elämän kokonaan.
Ulkoinen elintaso on Suomessa korkeampi kuin koskaan. Annetaan sen muuttua myös henkiseksi ja sosiaaliseksi elintasoksi.
Kuolema tulee väistämättä jokaiselle ajallaan, ei sitä tarvitse jouduttaa.
Elämä on mahdollisuus. Elämään liittyy kasvamisen ja oivaltamisen salaisuus. Elämään liittyvät niin tavalliset kuin korkeat teot. Tämä koskee sekä lasta että hänen vanhempiaan. He kokevat paljon yhdessä sillä he kasvavat yhdessä.
Kukaan ei voi tietää mitä kaikkea syntyvä lapsi elämässään kokee. Jokainen kokee pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Jokainen kokee iloa ja kauneutta. Se kaikki kuuluu elämään.
On erheellistä luulotella pelkästään kielteisiä asioita. On erheellistä ajatella säästävänsä lapsen huonolta elämänlaadulta kieltämällä elämän kokonaan.
Ulkoinen elintaso on Suomessa korkeampi kuin koskaan. Annetaan sen muuttua myös henkiseksi ja sosiaaliseksi elintasoksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
liikakansoituksella elintaso kuntoon?
Olet sekaisin.
On myös erheellistä kuvitella että kaikki lisääntymiskykyiset olisivat hyviä vanhempia.
sinulla taitaa olla aika virheellinen käsitys liikakansoituksesta....
Tiedätkö kuinka harvaanasuttu Suomi on????
olisi varaa enemmän elättää pummeja?
Suomi ei ole liikakansoitettu maa. Tarkoitit varmaankin esim. Afrikkaa, jossa liikakansoituksen vähentäminen perustuu naisten koulutuksen parantamiseen, perhesuunnitteluun ja lapsikuolleisuuden pienentämiseen. Koulutetut naiset synnyttävät vähemmän ja vanhempana lapsia kuin kouluttamattomat. Ratkaisu ei siis ole abortti. Suomeen jokainen syntyvä lapsi on valtion puolesta tervetullut.
Meistä kaikista ei todellakaan ole vanhemmiksi. Onko alkoholisti/narkkariäiti syntyvän sikiön syy? Tulisiko pienen kuolla toisen onnettomien elämänvalintojen takia? Miksi se ei saisi elää ja tehdä ainutlaatuisesta elämästä omanlaistaan? Abortoidusta sikiöstä olisi kehittynyt oma, ainutlaatuinen itsensä. Miksi se siis ei saanut elää jonkun kykenevän huollettavana? Adoptiojonot ovat pitkät, halukkaita on.
Kysymys kuuluu: Onko em. Sikiö ajattelemisen arvoinen? Mikä on ihmisyyden raja? 12-Viikkoisen sikiön sydän lyö jo. Tunteeko se sydämmessään saman tuskan kuin aborttiin päätyvä äiti?
aivan turha verrata teiniäitiä pummiksi!!!!
Pystyisitkö itse kasvattamaan lapsen... ja hoitamaan sitä seuraavat 18 vuotta ja enemmän???
Ajattelisitko silloin vain rahaa, sekö tekee elämästä helppoa kun vauva on kainalossa???
aivan törkeän lapsellista malla!!!!
...Sen sijaan, että morkkaisit teiniäitejä, mitä mieltä olet alkoholisteita, huumeidenkäyttäjistä yms??? Vertaatko TODELLAKIN teiniäitejä tuollaisiin, jotka käyttävät rahansa alkoholiin ja huumeisiin???
HUHHUH!
Kirjoitit että ulkoinen elintaso on Suomessa korkeampi kuin koskaan. Haluaisit että annetaan sen muuttua myös henkiseksi ja sosiaaliseksi elintasoksi.
Miten tämä tapahtuu? Kieltämällä abortti?
Mitä on henkinen ja sosiaalinen elintaso mielestäsi?
Itse koen, että elämä on huomattavasti raadollisempi kuin kirjoituksessasi kuvailit. Uskon myös, että lapsi jo erittäin varhaisessa vaiheessa oppii arvoja ja elämänkatsomusta vanhemmiltaan, tai "lähiaikuisiltaan". Jos äiti on elämäänsä pettynyt, välittää hän tämän tuntemuksen väistämättä myös lapselleen.
Itsemurhia tehdään Suomessa aivan valtavasti. Mistä tämä johtuu? Korkeasta elintasosta? Eräs perheenäiti tappoi lapsensa ja miehensä ja itsensä Porvoossa, koska koki ettei taloudellisesta ahdingosta ollut ulospääsyä.
Eräs toinen nainen antoi oman vauvansa kuolla kylpyhuoneeseen Hämeenlinnassa, synnytettyään tämän yksin kotonaan.
Joku aika sitten äiti tappoi molemmat lapsensa ja lukitsi heidät arkkuun kotonaan.
Näitä tapauksia on AIVAN liikaa. Onko elämä tosiaan itsessään niin kaunista ja arvokasta, vai pitäisikö sittenkin antaa jokaisen arvioida mitä siihen omaan elämään kuuluu, jotta sitä voisi kutsua laadukkaaksi? Miten saadaan suomalaisten mielenterveys sille tasolle, että voidaan huoletta kieltää abortti ja uskoa että lapsi saa rakkautta ja turvallisen elämän? Itse EN usko, että tämä saavutetaan kieltämällä tai tuomitsemalla abortti.
Nimimerkki "Mie vaan" näyttää nostaneen juttuni uudeksi avaukseksi. Mikäpäs siinä.
Ajatus lähti siitä, että miltei maailman aineellisen elintason huipulla valittelemme suhteellista köyhyyttä. Ihmiset sanovat, ettei heillä ole varaa lapsiin tai työajan vähentämiseen. Luonnollisesti tämä on luulottelua eikä pidä paikkaansa.
Ongelma on se, etteivät ihmiset kykene nauttimaan elämästään kun aina on mielessä jokin näennäinen pakko. Rahaa tulee ja menee enemmän tai vähemmän, mutta ei se onnea rakenna.
Edellisen nimimerkin kuvailemat (onneksi harvinaiset) kauheudet ovat äärimmäisiä esimerkkejä oman elämän hallinnan menettämisestä. Vieraantumista itsestään ja ympäristöstään voidaan toki vähentää ja välttää. Pahinta on jos ei ollenkaan havaitse toimivansa vieraiden ja ulkoisten pakkojen alaisena.
Hypätkää oravanpyörästä tai muuttakaa edes hieman elämäänne. Lapsi on parasta mitä ihmiselle voi sattua. Elämä on uusien asioiden kokemusta, kauneuden näkemistä ja tärkeiden asioiden äärelle pysähtymistä. Sitä on elämisen taso.
Suomessa on turvallisuutta ja varallisutta sekä ympäristöä, jonka varaan henkistä ja sosiaalista elintasoa eli hyvää elämää voidaan rakentaa. Huomattava kuitenkin on, että ratkaiseva osa on jokaisella itsellään. Eivät viranomaiset onnea ovelle toimita.
Tuskin mistään saa niin paljon tyydytystä kuin lapsien kanssa kasvamisesta. Ei (varsinkaan meidän tavallisten ihmisten) kannata liikaa aineellisen varallisuuden perässä juosta. Lapset ovat useimmille suurin osa todellisesta pääomasta.
Ennen sanottiin, että "lapsi tuo leivän tullessaan". Tämä on totta hyvin monessa merkityksessä.
Olen kanssasi samaa mieltä monessa kohdassa. Olen itse asennoitunut kutakuinkin noin, ja nimenomaan hypännyt oravanpyörästä.
Koen myös, että lapsi on suurin rikkaus omassa elämässäni. Minulle ei ole koskaan tapahtunut mitään niin hienoa kuin se, että sain synnyttää oman lapsen ja olen saanut kasvattaa häntä.
Oma taloudellinen tilanteeni on hyvä. Olen myös ehtinyt kouluttautua ja saada vakituisen työn. Siksi pidän itseäni ehkä hieman epäoikeudenmukaisessa asemassa olevana sanomaan, että oravanpyörästä ja rahan perässä juoksemisesta tulisi irrottautua. Tuo vaati myös oivalluksen, sen että ihan oikeasti ymmärtää ja kokee asian näin. Jotta voisi oivaltaa nuo asiat, niin täytyy olla ihmisellä oikeasti rauha maassa omassa tilanteessa, ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Miten tämä kaikki liittyykään aborttiin? Mietin, että varmasti tuo oivallus auttaisi naisia tekemään päätöksen synnyttää myös ei-suunniteltuja lapsia. Mutta saako tuomitsemalla abortin ja kieltämällä sen laissa aikaiseksi ihmisten oivaltamisen?
Näin palaan myös mielenterveyden ongelmiin, uskon että Suomen politiikassa on useita epäkohtia joista on aloitettava, jos halutaan päästä siihen tilanteeseen, että abortti voidaan "turhana" kieltää.
Ei Suomessa ole käynnissä mitään vakavaa poliittista keskustelua aborttien kieltämisesksi. Ei sellaista ole edes näköpiirissä. Ei abortteja tulla lainsääsännöllä kieltämään.
Oleelliseksi jää jokaisen oma harkinta. Minua ovat tällä palstalla hätkähdyttäneet heikosti perusteltavat viittaukset aineelliseen puutteeseen, kiireeseen, elämäntilanteisiin jne. Ne eivät enää edes keskipitkällä aikavälillä muodosta mitään todellista estettä lapsen vastaanottamiselle. Niiden läpi kuultaa vieraantuneisuus ja ahdistus.
On selvästi järjetöntä väittää, että ollessamme rikkaampia kuin koskaan, meillä ei olisi enää varaa lapsiin! Kunpa ihmiset kykenisivät kyseenalaistamaan näennäiset pakot ja ottamaan elämän omiin käsiinsä. Näin he voisivat syvässä merkityksessä elää ja antaa muidenkin tehdä niin.
Olen samaa mieltä siinä, että ihmisellä tulisi olla "rauha" valita ja harkita päätöksiään. Jos olo on kuin takaa-ajettavan eläimen, ei harkintaankaan jää paljon aikaa eikä vaihtoehtoja osata punnita. Tiedän, että aborttiin päätyminen saattaa pitkäaikaisesti vähentää "omaa rauhaa", sillä ei kuolemansuru ole sitä rauhaa, jota tulee etsiä.
Päätös synnyttää on naisen vastuulla, mutta kyllä se myös miehen vastuuseen kuuluu. Ei miehen nimitystä voi antaa hänelle, joka ei kanna vastuuta naisestaan ja lapsestaan. Toisaaalta miehelle on kauhun paikka, jos nainen päätyy aborttiin vastoin miehen näkemystä.
Jos kenellä, juuri naisilla on ymmärrys ja mahdollisuus kieltää esineellisyys, lyhytnäköisyys ja väkivalta ja tarjota parempaa. Juuri heillä, elämän kantajina, on mahdollisuus suojella lapsia ja samalla muutakin yhteiskuntaa.