Miksi Luther poisti osan Raamatun kirjoista?

Tässä on kyse kirjoista, joita ortodoksit ja katolilaiset kutsuvat deutero-kanonisiksi (toissijaisesti kanonisiksi) ja protestantit apokryfisiksi (salatuiksi) kirjoiksi. Ne eivät kuulu juutalaisten heprealaiseen Raamattuun (joka sisältää samat kirjat, kuin protestanttien Vanha testamentti). Ne ovat kuitenkin mukana Septuagintassa (lyhennetään LXX), joka on juutalaisten ennen kristillistä aikaa tekemä kreikankielinen Vanhan testamentin käännös.

Ennen uskonpuhdistuksen aikaa lännen kirkossa ei ollut määritelty virallisesti näiden kirjojen asemaa. Luther koki, että ne eivät ole osa Raamattua, mutta kylläkin hyödyllistä luettavaa. Trenton (Tridentin) kirkolliskokouksessa, joka oli osittain reaktio uskonpuhdistukseen, määriteltiin mitkä niistä kuuluvat Raamattuun.

Apokryfikirjoista on olemassa varsin tuore suomennos (Vanhan testamentin apokryfikirjat Kirjapaja 2009), joskin vanhempikin on tehty. Vanhoissa suomalaisissa Raamatuissa on apokryfikirjoja ja luterilainen kirkko päätti jokin aika sitten, että niitä voidaan ottaa taas mukaan suomalaiseen kirkkoraamattuun. Syy miksi niitä ei välillä ollut, liittyy brittiläisen järjestön aikoinaan Raamattujen painamiseen ja levittämiseen antamaan avustukseen Suomessa. He eivät kokeneet silloin hyvänä, että kyseiset kirjat on mukana.

Luther suhtautui kielteisesti nimenomaan Uuden Testamentin kaanoniin kuuluvaan Jaakobin kirjeeseen, koska siinä korostetaan tekoja enemmän kuin uskoa tai armoa. Luther taas nimenomaan väheksyi tekoja ja piti armoa tärkeämpänä. Myöhemmin hän kyllä suhtautui myönteisesti myös Jaakobin kirjeeseen.

Lainaus sivulta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Apokryfiset_kirjat

Lutherin Raamattu

”Martin Lutherin saksankielinen raamatunkäännös ilmestyi vuonna 1534. Se oli ensimmäinen Raamatun painos, jossa apokryfit oli sijoitettu omaksi osastokseen. Kirjat ja kirjojen osat, joita ei esiintynyt juutalaisessa masoreettisessa tekstissä, oli erotettu Vanhasta testamentista tähän osastoon, joka sijoitettiin Vanhan ja Uuden testamentin väliin. Kolmas ja neljäs Esran kirja samoin kuin Kolmas makkabilaiskirja jätettiin kokonaan pois.”

Lainaus sivulta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakobin_kirje

”Uskonpuhdistuksen aikana jotkut teologit, erityisesti Martti Luther, väittivät, että kirje on liian puuttellinen ollakseen osa Uuden testamentin kaanonia. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että kirje opettaa, ettei usko yksin ole tarpeeksi pelastukseen. Luther katsoi tämän olevan ristiriidassa hänen opettamansa sola fide (yksin uskosta) -periaatteen kanssa. Tämän pohjalta Luther kutsui Jaakobin kirjettä tunnetusti "olkiseksi epistolaksi", joka ei opeta evankeliumia selkeästi ja oikein.

Nykyään useimmat kristilliset kirkot lukevat Jaakobin kirjeen Uuden testamentin kaanoniin kuuluvaksi.”



Lyhennettyjä lainauksia sivulta:
http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Jaakob/01PH.htm

KIISTELTY KIRJE

”Kun Uuden testamentin kirjakokoelma vahvistettiin, oli niitä, jotka eivät halunneet ottaa Jaakobin kirjettä Uuteen testamentiin: se ei ollut apostolin kirjoittama eikä sitä ollut kirjoitettu pakanakristityille ja sen katsottiin olevan ristiriidassa Paavalin opetusten kanssa.

Myös uskonpuhdistaja Martti Luther suhtautui kriittisesti Jaakobin kirjeeseen, joka näkyy hänen esipuheestaan kirjeeseen (Valitut teokset II):

'Tämän, pyhän Jaakobin kirjeen ovat vanhat tosin hyljänneet; mutta minä kiitän sitä ja pidän sitä kuitenkin hyvänä siksi, ettei se julista mitään ihmisoppia, vaan sitä vastoin teroittaa innokkaasti Jumalan lakia. Mutta sanoakseni siitä ajatukseni, tahtomatta sillä kuitenkaan ketään vahingoittaa, en pidä sitä kuitenkaan kenenkään apostolin kirjoituksena. Ja perustelen sitä seuraavasti:

Ensiksi: se kuvaa vastoin pyhää Paavalia ja koko muuta Raamattua teot vanhurskaudeksi ja sanoo 2:21: "Eikö Abraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?" Pyhä Paavali opettaa kuitenkin päinvastoin Room. 4:2: Aabraham on tullut vanhurskaaksi ilman tekoja, yksin uskosta,...

Toiseksi: kirje tahtoo opettaa kristityitä eikä mainitse kertaakaan tässä pitkässä opetuksessa Kristuksen kärsimystä, ylösnousemista ja Henkeä. Hän mainitsee Kristuksen tosin pari kertaa, mutta hän ei opeta mitään hänestä, vaan puhuu yleisestä uskosta Jumalaan. Oikea apostolin virkahan on saarnata Kristuksen kärsimyksestä, ylösnousemisesta ja ...

Mutta tämä Jaakob ei tee muuta kuin ajaa lakiin ja sen tekoihin. Sen lisäksi hän heittäytyy asiasta toiseen ilman järjestystä ...

Sitä paitsi hän lainaa pyhän Pietarin sanoja...

Lyhyesti: hän on tahtonut vastustaa niitä, jotka luottivat uskoon ilman tekoja, mutta ei ole hengellä, ymmärryksellään ja sanoilla pystynyt siihen ja repii Raamattua. Hän asettuu siten Paavalia ja koko Raamattua vastaan ...”