Onko kokemusta miten. Esin suremattomat surut, pelot ja traumat on jääneet elämään kropassa ja mielessä? Ja ennenkaikkea onko niiden läpikäymisestäterapeutin kanssa hyötyä?
Suremattomat surut
291
493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mä tiedän ja tiedostan tänä päivänä miksi tunnen niin kuin tunnen, mistä ne ajatukset ja tunteet kumpuaa jne. Olen ymmärtänyt että ne on niitä ihan samoja ajatuksia kuin joskus lapsena koin tietyissä tilanteissa ja ne on jääneet jostain syystä osaksi mua. Eli se ns. tunne tulee ennen kuin se "järkevä ajatus". Vaikka ymmärrän ne nyt ei se silti mitään auta... ainakaan omalla kohdalla... ne tunteet on jostain syystä niin vallitsevia etten saa niitä aisoihin vaikka kuinka yrittäisin järkeistää...
tuohon höpötykseen... se on skeidaa... vanhanaikaista psykoanalyysiteoriaa, joka ei pidä paikkaansa enää ollenkaan...
lue vaikkapa ohut kirjanen V E Frankl: "Ihmisyyden rajalla" niin huomaat elämässäihan uusia asioita.. .(tärkeää tuossa kirjassa on sen 1.osa, n. vajaa 100 sivua...)
Mulla on sama kokemus childhootraumalla.
Tässä esimerkki. Olin lapsena kauhean pelokas. Lapsuudessani on tiettyjä traumakokemuksia, muttei niistä nyt sen enempää... Pelkäsin lapsena joka tilanteessa, että eksyn enkä enää ikinä löydä kotiin, olin äärimmäisen arka ja pelokas.
Nyt aikuisena, esim. aina kun olen aloittanut uudessa koulussa tai työpaikassa, se sama lapsuuden tunnetila, eli ahdistus ja pelko, vyöryää päälle, vaikka yritän sitä tietoisesti estää tulemasta. Kyse on emootioista ja niiden mukaisista alkeellisista ajatuksista. Emotionaalisella tasolla saatan kokea, etten enää ikinä pääse kotiin töistä, vaan jotenkin eksyn sinne ja katoan lopullisesti. Järjen tasolla minulle on itsestään selvää, että työpäivän jälkeen palaan kotiin, tietenkin, että ei ole mitään hätää. Myös, jos tapahtuu kodin ulkopuolella jotain yllättävää ja sellaista, mihin en osaa heti reagoida, hätäännyn emotionaalisella tasolla niin totaalisesti, että menen aivan lukkoon enkä pysty toimimaan.
Minusta siitä, että nyt tiedostan tämän traumakokemuksen, sen syyt ja seuraukset elämässäni, miten se edelleen vaikuttaa ja että kyse on sisäisistä, perusteettomista tunnetiloista eikä todellisista realiteeteista, on ollut jonkin verran hyötyä. Nykyään pystyn rauhoittelemaan itseäni.
En ole koskaan käynyt missään terapiassa. Elämässäni on nyt aikuisena uusia haasteita eikä minulla ole aikaa eikä voimavaroja aloittaa terapiaa. Yritän pärjätä itsekseni.
Minulla on diagnosoitu post-traumaattinen stressihäiriö.
Onko kukaan kokeillut emdr,terapiaa. Silmänliiketerapiaa?