Entisaikaan insinöörit ja muut suunittelutyötä tekevät ihmiset panostivat työhönsä täysillä. He tiesivät että kun työnsä teki hyvin, työnantaja palkitsisi siitä ja jatkossakin töitä olisi tarjolla. Ja vaikka työnantaja olisi mennyt konkurssiin, hyvälle tekijälle oli aina töitä tarjolla muuallakin. Kun ihmiset saattoivat näin huoletta keskittyä omiin työtehtäviinsä, myös suunitellut laitteet olivat erinomaisia. Tämän voi huomata katsomalla muutama vuosikymmen sitten suuniteltuja laitteita.
Nykyaikana sensijaan työntekijät joutuvat jatkuvasti tasapainottelemaan jatkuvien yt-neuvottelujen paineessa ja miettimään "seuraavaa siirtoa". Koska nykyinen työpaikka ei ole enää varma, pitää miettiä mitä seuraavien yt-neuvottelujen myötä tulevien potkujen jälkeen tekee. Nykyisessä työssä saatava kokemus ei välttämättä ole lainkaan relevanttia uuden työpaikan saamiseksi koska eri yrityksillä on tarvetta erilaisille teknologioille ja erilaiselle osaamiselle.
Nykyään työntekijät eivät voikaan täysillä panostaa nykyiseen työtehtäväänsä ja siinä tarvittavaan osaamiseen vaan iso osa kapasiteetista menee juuri tämän "seuraavan siirron" sekä tulevien työtehtävien ja tulevan kompetenssin kehittämiseen. Mitenkähän paljon tämä näkyy nykyisen suunittelutyön laadussa?
Nykyaikana sensijaan työntekijät joutuvat jatkuvasti tasapainottelemaan jatkuvien yt-neuvottelujen paineessa ja miettimään "seuraavaa siirtoa". Koska nykyinen työpaikka ei ole enää varma, pitää miettiä mitä seuraavien yt-neuvottelujen myötä tulevien potkujen jälkeen tekee. Nykyisessä työssä saatava kokemus ei välttämättä ole lainkaan relevanttia uuden työpaikan saamiseksi koska eri yrityksillä on tarvetta erilaisille teknologioille ja erilaiselle osaamiselle.
Nykyään työntekijät eivät voikaan täysillä panostaa nykyiseen työtehtäväänsä ja siinä tarvittavaan osaamiseen vaan iso osa kapasiteetista menee juuri tämän "seuraavan siirron" sekä tulevien työtehtävien ja tulevan kompetenssin kehittämiseen. Mitenkähän paljon tämä näkyy nykyisen suunittelutyön laadussa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuotekehitys on pitkäjänteistä työtä ja siinä suhteessa olet oikeassa, että varsinkin pörssiyhtiöiden tempoileva kvarttaalitalous ei oikein tue pitkäjänteisyyttä. Harva noita "siirtoja" kuitenkaan miettii jos omassa työpaikassa on vakaa tilanne tai kasvuvaihe. Pikemminkin vasta siinä vaiheessa kun YT:t pamahtaa päälle, aletaan katsella toista vaihtoehtoa. Toistuvan yt:t saavat porukat kunnolla aktiivisesti. Jotkut lähtee itse, useimmilla taas ei ole mahdollista siirtyä muualle joten jäävät odottamaan omaa kohtaloa. Silloin tosiaan kuluu työaikaa ja energiaa hukkaan.
Tässä yksi vaihtoehto:
Kun joutuu YT-neuvotteluihin tai varsinkin irtisanotuksi on työnantaja rikkonut työsopimuslakia törkeästi.
Silloin työsopimuksessa luetellut ehdot lakkasivat olemasta voimassa. Tämä poistaa monta estettä työn hakemiseksi kiilpailijalta tai jopa suoraan loppuasiakkaalta.
Itse olen testannut tämän pariin kertaan. Vanha pomo sekosi täysin kun seuraavana päivänä lähetin postia "asiakkaan puolelta".
Mutta laki kieltää ehdottomasti sellaisten tietojen ja suunnitelmien levittämisen, jotka olet edellisesssä työpaikassa saanut haltuusi esimiesten tietämättä.
Nii, itse ihmettelen ainakin noita rekkakuskeja, kun ne jostain löytävät asiakkaan, ostavat auton ja alkavat ajaa. Miten ihmeessä noita asiakkaita löytää?
Kyllä mä sanoisin että IT-alan firmoissa on "huonet vibat" saaneet aikaiseksi ne keski- ja ylemmän luokan pikkumanagerit jotka eivät ajattele tekniikkaa lainkaan, puhuvat jatkuvasta kasvusta = millä helvetin puheilla se muka saadaan aikaan ja sillä itsekeskeisellä omahyväisyydellä.
Sitten sana "koodari". Sehän on jo pikkutakkimerkonomin suusta sanottuna vit***lua!
Ja kun ne pikkutakkimerkonomit eivät saa aikaiseksi mitään.
Tässä on nähty jo menet kerrat ja monilla eri tekniikan alueilla, että hyvä yksinkertainen/ajankohtainen tekninen tuote myy jopa itse itseään. Ilman noita hännysteleviä pikku merkonomeja.