masennus ei ole sairaus ??

kokemus kertoo

tai se on omaa syytä...


olen joskus itse ajatellut näin ja näköjään täällä monikin on tätä mieltä... itse ajattelin joskus että se on vain mielentila johon siitä kärsivä ns. ajaa itseään eli tekee sen tahallaan.... synkistelee ja hakee huomiota....

mutta itse sairastuin tähän tautiin jokin aika sitten ja vasta tajusin että tämähän on ihan helevettiä. Kun tajuaa että oikesti haluaa vain jäädä sängyn pohjalle taikka kuolla on aika avartava kokemus. Eikä tätä voi vain päättää lopettaa... mulla on omat syyni tämän tilan syntyyn mutten olisi vuosia sitten koskaan ajatellutkaan tuntevani näin....

17

198

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Niimpä. Ei kaikki usko, että masennus on sairaus. Mutta kyllähän sitten varmaan uskoo, kun kohdalle osuu.

      • Falz Logix

        Vähän sama logiikka sinulla kuin alkoholikeskustelussa, että kyseessä ei ole voinut olla alkoholismi, jos alkoholin käytön on saanut kohtuullistettua.


    • 17+3

      Se on jotenkin vaan niin selkeää ihmisille, että kun se näyttää siltä, että ihminen on laiska ja tahallaan ajattelee negatiivisesti, niin se on sitä. Se tunne, mitä masentunut kokee on niin outo ja tuntematon ihmiselle, että ei siitä voi tietää mitään, jos ei ole itse kokenut.

      • Rakkautta mä kaipaa

        Mä myös olen yksi masistapaus ja olen laiska ja negatiivinen, jotensakin synkkä jutuissani. Just joo, 'outo ja tuntematon' ihmisille. Mä koen, että ihmisten on vaikea oikeasti pitää minusta. Onhan tämä vähän epätoivoista.

        Kyllä minäkin usein mietin, onko masentuneisuus vain huono asennetottumus.


      • 9606
        Rakkautta mä kaipaa kirjoitti:

        Mä myös olen yksi masistapaus ja olen laiska ja negatiivinen, jotensakin synkkä jutuissani. Just joo, 'outo ja tuntematon' ihmisille. Mä koen, että ihmisten on vaikea oikeasti pitää minusta. Onhan tämä vähän epätoivoista.

        Kyllä minäkin usein mietin, onko masentuneisuus vain huono asennetottumus.

        Masennus ei ole huonoa asennetta. :) Tietenkin elämänasenteella on iso rooli, mutta ei läheisen kuolemasta tai potkuista alkanut masennus mistään asenteesta ole kiinni. Vai väittääkö joku, että läheisen kuolemalle pitäisi kylmettää sydän tai jotenkin iloita potkuista. Mutta ei se ole sairauskaan. Masennus on normaali ihmistuntemus ja kokemus.


    • Beeb there

      Sellainen ,joka ei omaa henk.koht kokemusta masennuksesta voi ajatella jotain niin typerää ettei olis muuta kun vikaa kun pikkusen allapäin ja ottas vaan itteään niskasta kii ! !
      Mistä tahansa opuksesta tai ohjevihkosesta tai netistä voi lukea tosiasioita aiheesta !!

    • ukkonen789245
    • vainlaiska

      Itse olin vakaasti myös sitä mieltä, että masennus ei ole sairaus. Tämä ajattelutapa koituikin sitten kohtalokkaaksi minulle.
      Hakeuduin jokunen vuosi sitten terveydenhoitajan pakeille, kun elämä alkoi olla pelkkää itkemistä ja pienetkin arkiset asiat vaativat suuria ponnisteluja. No, diagnoosina tulikin vaikea masennus ja ahdistuneisuus. Vuoden ajan kävin juttelemassa ja napsin pillereitä ja olin pätkittäin sairauslomilla. Olin silloin edelleenkin sitä mieltä, että masennus ei ole sairaus, vaan minuun on iskenyt vain laiskuus. Ajattelin, että käytän nyt masennusta tekosyynä, että saan pitää lomaa eikä tarvitse murehtia mistään kouluasioista. Todellisuudessahan nukuin päivät ja valvoin yöt, olin pihalla kuin ellun kana ja maailmani oli synkkä. Tätä en kuitenkaan halunnut myöntää itselleni. Läheisillenikään en kertonut mitään, sillä koko juttu hävetti minua.
      Lopetin sitten terapiassa käynnin ja lääkkeet ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Otan itseäni vain niskasta kiinni. Ei se nyt *erkele niin vaikeaa voi olla elää normaalin ihmisen elämää; käydä koulua, hoitaa arki askareet jne.
      Mitä minulle kuuluu nyt? Opiskelut jatkuvat. Kouluaamut alkavat yleensä sillä, että oksennan kolmisen kertaa ennen kouluun menoa, koulussa istun aina oven lähettyvillä, että pääsen nopeasti vessaan jos meinaa oksennus tulla. Tunneilla olen erityisen ahdistunut, enkä siksi pysty keskittymään opiskeltaviin asioihin. Ensimmäisinä koulupäivinä sydän jyskytti ja hikoilin minkä kerkesin. Tämä johti siihen, että vetäydyin luokkalaisteni seurasta. Yksinäisyys koulussa tietenkin lisäsi aamuista ahdistustani ja sunnuntaisin itkin, koska en halunnut mennä kouluun. Koulupäivien jälkeen olen niin väsynyt etten jaksa tehdä mitään. Itken useasti kotona salaa. Ja mikä minua eniten häiritsee; saatan välillä tiuskia avopuolisolleni syyttä, mutta en vain voi sille mitään koska jotenkinhan sen pahan olon on tultava pois. Viimeisen puolen vuoden ajan joka päivä, olen ajatellut itsemurhaa.
      Elämäni on tällä hetkellä muuten kaikkea sitä mitä olen haaveillut; opiskelen haaveammattiini, avopuoliso on unelmien täyttymys ja raha-asiatkin sujuvat. Silti vielä pääni sisällä on täysi tyhjyys. Ehkä sittenkin masennus on sairaus... Avopuolisoni tai kukaan muukaan ei tiedä tästä minun ongelmastani. En halua kertoa.. Puoliso on ollut niin ylpeä kun jaksan opiskella, hoitaa arki askareita ja hän odottaa innolla sitä, että valmistun. Todellisuudessa olen aivan loppu. En jaksa enään jäädä sairauslomille ja viivastyttää valmistumistani. Tuntuu, että olen täysin epäonnistunut ja parempi olisi, kun en enää yritä mitään. Masennus alkaa pikku hiljaa voittaa minut.

      • f3v3r

        Kerropa vähän elintavoistasi. Mitä syöt ja käytätkö stimulantteja/päihteitä(tupakka, alkoholi, kofeiini ym.).
        Miten liikunnan laita?


      • 20+20+20+20

        'Masennuslääkkeet' voivat kroonistaa masentuneisuuden vahingoittamalla normaaleja aivojen välittäjäainejärjestelmiä. On täysin mahdollista, että syy, ainakin osittain, on aikaisemmin käyttämissäsi aineissa.


    • ota apu vastaan !

      Kun todettu ja koettu konkreettisesti sairaus,niin aika riskaabelia ja epäviisasta jättää itsensä hoitamatta.
      Martyyriydellä ei parannu kukaan.
      Tälläsellä taustalla voi päästä iltalehtien lööppeihin eikä hyvällä tavalla vaan traagisiin sellaisiin.Ja se on sit siinä .

    • justlay down n die

      Pieni kuvaus syvällä kuilussa olemisesta.
      Koko porukka isolla autiolla saarella, mikä alkoi vajoamaan mereen.
      25 kilometrin päässä isohko lautta, missä jonkinlainen turva.
      Sinne kiivaasti juosten 2,5 - 3 tunnin aikana ehtivät kerkeävät pelastautua
      ennen saaren uppoamista.

      Käynnistyy kiivas juoksu, osanottajia tippuu yksi kerrallaan ja sitten
      yht'äkkiä matkan puolivälissä sun jalat ei enää kanna, juoksut on juostu.
      Muut pyyhältää ohitte ja katoavat kaukaisuuteen, sä jäät ryömimään
      etanavauhtia perässä, jääden yhä kauemmaksi ja kauemmaksi muista,
      kantamattomilla jaloillas mitään enää tee.

      Vähitellen tajuten tosiasian, sun tarinas oli siinä.
      Ei ole enää mitään muuta, eikä muita, ne meni jo menojaan.
      Muutama muu vaivainen myös porukasta jälkeen jääneenä, nekin on
      jo saman tosiasian edessä, saari uppoaa alta eikä enää kerkeä paattiin
      mukaan.

      Sitten lopetat sen ryömimisenkin, mitä se enää vaikuttaa kun et sä niitä
      muita enää kiinni saa, et pääse pelastuvien joukkoon mukaan.
      Turha on potkia enää tutkainta vastaan.

    • masennuspeikkko

      Masennus on meillä Suomessa ihan kansantauti ja sitä ei tajua, jos siitä ei itse ole henk koht kärsinyt. Kaikki jotka väittää vastaan niin miettikää kun ajatukset menevät siihen suuntaan että mietit itsesi tappamista?? terve ihminenhän ei niin tee, joten jos näin ajattelen niin pakko mun on olla sairas. Ja nämä kuoleman ajatukset ovat mulle lähes jokapäiväisiä. Yritän itse olla ns. normaali päivittäisissä tilanteissa, ei kukaan tiedä että olen jollain tapaa masentunut. Esitän pirteää ja iloista ja puhun päin vastoin miten ajattelen. Ajatukset kuitenkin ovat koko ajan negatiivisia ja synkkiä. Yksin liikkuessa usein ajattelen että toivottavasti joku auto ajaisi vähingossa päälleni, bussi jossa istun ajaisi sillalta alas, eli toivon kuolevani. Itsemurhaa en halua tehdä sillä tiedän sen olevan liian rankka juttu lähimmäisilleni mutta ajatuksissa se on lähes joka ilta. Olen jo miettinyt monet keinot miten sen tekisin.... Ja ihan oikeasti jos ei tiedä mitä masennus on niin olkaa iloisia siitä... mäkään en haluis tietää

      • Pienet

        Masennus ei ole sairaus kuin metaforisesti eikä se riipu siitä onko ollut koskaan pahasti masentunut, itsetuhoinen tai ei ollenkaan.

        Itsemurha-ajatuksilla ja terveydellä ei ole suoraa yhteyttä keskenään. Täysin terve ihminen voi haluta päättää elämänsä esimerkiksi aviokriisin tai potkujen takia. Syitä on lukuisia eikä siinä ole mitään sairasta tai sairautta (kirjaimellisessa merkityksessä). Erilaiset oikeat sairaudet voivat tietenkin saada ihmisen tahtomaan tappaa itsensä, esim. krooninen kipu tai parantumaton jatkuvaa kovaa kärsimystä aiheuttava sairaus. Halussa kuolla ei ole koskaan kyse sairaudesta vaan henkilön omasta mielipiteestä ja tahdosta. Mielipide ja tahto voivat olla sairauksia aina vain metaforisessa mielessä.

        Se, että jokin asia ei ole sairaus ei tarkoita etteikö asia olisi todellinen. Rakkaus on todellista, mutta se ei ole sairaus. Suru on todellista, mutta ei sairaus. Kuolemanhalu on todellista, mutta sekään ei sairaus. Flunssa on sairaus. Ihmisillä menee hyvin herkästi sekaisin kirjaimellinen ja kielikuvallinen (eli metaforinen) merkitys, erityisesti, kun puhutaan psyykkisestä tuskasta, henkisestä kivusta eli psykiatrisista sairauksista. (Huomaa, että termissä psykiatrinen sairaus, sana sairaus on metaforisessa merkityksessä!)

        Joka tapauksessa toivon sinulle voimia tuskasi keskellä ja, että onnistuisit vielä joskus löytämään onnea tai muutoin mielekkäitä syitä elää. Kaikkea hyvää sinulle.


      • Pienet kirjoitti:

        Masennus ei ole sairaus kuin metaforisesti eikä se riipu siitä onko ollut koskaan pahasti masentunut, itsetuhoinen tai ei ollenkaan.

        Itsemurha-ajatuksilla ja terveydellä ei ole suoraa yhteyttä keskenään. Täysin terve ihminen voi haluta päättää elämänsä esimerkiksi aviokriisin tai potkujen takia. Syitä on lukuisia eikä siinä ole mitään sairasta tai sairautta (kirjaimellisessa merkityksessä). Erilaiset oikeat sairaudet voivat tietenkin saada ihmisen tahtomaan tappaa itsensä, esim. krooninen kipu tai parantumaton jatkuvaa kovaa kärsimystä aiheuttava sairaus. Halussa kuolla ei ole koskaan kyse sairaudesta vaan henkilön omasta mielipiteestä ja tahdosta. Mielipide ja tahto voivat olla sairauksia aina vain metaforisessa mielessä.

        Se, että jokin asia ei ole sairaus ei tarkoita etteikö asia olisi todellinen. Rakkaus on todellista, mutta se ei ole sairaus. Suru on todellista, mutta ei sairaus. Kuolemanhalu on todellista, mutta sekään ei sairaus. Flunssa on sairaus. Ihmisillä menee hyvin herkästi sekaisin kirjaimellinen ja kielikuvallinen (eli metaforinen) merkitys, erityisesti, kun puhutaan psyykkisestä tuskasta, henkisestä kivusta eli psykiatrisista sairauksista. (Huomaa, että termissä psykiatrinen sairaus, sana sairaus on metaforisessa merkityksessä!)

        Joka tapauksessa toivon sinulle voimia tuskasi keskellä ja, että onnistuisit vielä joskus löytämään onnea tai muutoin mielekkäitä syitä elää. Kaikkea hyvää sinulle.

        Jaahas, taas tämä yhden kirjan aiheesta lukenut lukiolaisfilosofi tuli esittelemään tänne rajatonta viisauttaan.


      • fdfdfdfdfdd
        outsider1 kirjoitti:

        Jaahas, taas tämä yhden kirjan aiheesta lukenut lukiolaisfilosofi tuli esittelemään tänne rajatonta viisauttaan.

        Ei tuollaisille trollaajille kannata edes vastata


    • Tiitu1977

      Minä en ainakaan koskaan sairastu masennukseen! Näin ajattelin hyvin vahvasti 8 vuotta sitten. Mutta kas kummaa. Minulta meni fyysinen terveys ja oli vain jatsettava. ja jotenkin jaksoinkin. Palasin jopa takaisin työ elämään. Kunnes reilu 6 vuottasitten minu "pakotettiin" sairaslomalle. Tuosta 6 kk kuluttua olin valmis hukutautumaan vauvani kanssa, jotta vain olisi rauhallista ja muilla lapsillani olisi paremipi äiti. Olin josaain todella mustassa paikassa. Töihin kuitenkin aikanaan palasin. Pääkoppaan voi tunkea pahat ajatukset ja ahdistuksen. Aivoit voi sinnikkäästi hymyilemällä huijata onnellisiksi. Kyllä minä jaksan ja pärjään. Niimpä nyt itken kotona. Kyyneleet valuu ilman selkeää syytä. Tai no minulla on paha olla. Usein mieitin hyvykin saman tyylisiä ajatuksia kuin masennuspeikko, kumpa minulle tapahtuisi paha vahinko, onnettomuus. Pääsisin pois ja läheisillä olisi helpompaa. Tosin insuliinillakin saa helposti yliannostuksen. Kuinka voi vaan olla niin paha olla! Periaatteessa ei pitäisi olla, ulkoiset puitteet huomioiden. Mutta kun se kuristava tunne sisällä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mieleni harhailee sinussa

      Uskon että tykkäät minusta. On vain yksi elämä. Silti jään paikoilleni ja odotan että jokin muuttuu. Menin palasiksi, ei
      Tunteet
      19
      4983
    2. Jännitän sinua J mies

      Ei tästä tulee mitään. Tuskin kaikki olis mennyt näin moneen solmuun, jos olis tarkoitettu meidät yhteen.
      Ikävä
      127
      1575
    3. Toivotko, että

      hän tulisi juttelemaan sinulle, vai lähestytkö mieluummin itse?
      Ikävä
      101
      1450
    4. Kuinka kauan kesti että ihastuit

      Kaivattuusi? Jos lasketaan siitä hetkestä alkaen kun näit hänet ensi kerran. Oliko jokin tilanne tai tapahtuma, joka voi
      Ikävä
      70
      1389
    5. Orpo suunnittelee palestiinalaislasten Suomeen siirtoa

      "Sairaalahoitoa tarvitsevien lasten ottaminen Suomeen on lisäksi selvityksessä, Orpo sanoo. – Jos meillä on mahdolli
      Maailman menoa
      328
      1309
    6. Taposta murhaksi

      Mitä tästä tapauksesta tiedetään?
      Kajaani
      49
      1298
    7. Olen käyttäytynyt sinua kohtaan väärin toistuvasti

      Puolustuksekseni täytyy sanoa, että ei ole ollut tahallista vaan seurausta harhaisista luuloista ja ajatuksista. Esimerk
      Ikävä
      72
      1200
    8. Tunneälyä testaamaan!

      Testi pitää sisällään viisi osa-aluetta. Itse sain täydet tuosta ensimmäisestä eli 25/25. Kokonaispistemäärä oli 100/125
      Lesbot
      4
      1035
    9. Vaikutat tosi mielenkiintoiselta ja

      paksulta. 😂 m - n
      Ikävä
      86
      935
    10. Saanko mies tulla sun kainaloon nukkumaan?

      En saa unta kun mietin sua❤️ Saako tulla sun viereen ja käpertyä sun kainaloon?
      Ikävä
      50
      928
    Aihe