Hei!
Olen mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistunut lähihoitajaopiskelija Oulaisten terveydenhuolto-oppilaitoksesta. Teen päättötyötä aiheesta nuorten itsensä viiltely.
Toivoisinkin nyt teidän apuanne. Mikäli sinulla tai jollakin läheiselläsi on kokemusta itsensä viiltelystä pyytäisin teitä kirjoittamaan minulle. Kirjoituksesi voi olla täysin vapaamuotoinen, se voi olla kirje, runo, tarina tms…
Voit kertoa siinä mm. seuraavia asioita:
Miksi viiltelet itseäsi?
Millaisissa tilanteissa viiltelet itseäsi?
Oletko jutellut asiasta jonkun kanssa?
Mikäli viiltelijä on läheisesi, toivoisin sinun kuvaavan tunteita joita läheisesi viiltely on sinussa herättänyt.
Kirjeet käsittelen luottamuksellisesti. Voit kirjoittaa nimettömänä, mutta kerro kuitenkin ikäsi ja sukupuolesi tai mikäli viiltelijä on läheisesi kerro hänen ikänsä ja sukupuolensa.
Kiitos jo etukäteen!
e-mail: [email protected]
Kirjoita siis mielellään sähköpostiini, ei tänne sivustolle.
Nuorten itsensä viiltely
50
7268
Vastaukset
- hmmm
minusta tuntuu että sekin on nykyään ns. "muotia". eli jos jollain on paha olo niin hän rupeaa viiltelemään itseään. koska tv:ssä kaikki salkkareiden sankarit ja kaikki seksikkäimmät bimut rupeavat viiltelemään itseään aina kun heillä on paha olo niin teinit rupeavat funtsimaan "auttaiskoha toi mulle?". en tiedä, tältä vain tuntuu.
- Nimetön
Toi on ihan totta.
Valitettavan totta.
Mut monesti ne, ketkä viiltelee itseään ihan omista ajatuksista, niin niillä on oikeesti joku ongelma.
Ne ketkä viiltelee siks "koska muutkin, näin telkkarissa" - syistä, ei niillä voi olla kovin vakavia ongelmiakaan, koska ne ei ota VIILTELYN KALTAISTA VAKAVAA ONGELMAA TOSISSAAN. - henkilökohtaisesti..
Viillellyt sen takia että se on ns."muotia"..
Ongelmia oli jos jonkinlaisia, Vakava masennus --> Osastolle joutuminen, ja siellä oleminen yli 2 kk
TODELLA rakas isoisäni kuoli viime kesänä
Ja isäni ei puhunut/välittänyt yhtään musta.
Myös mm. näin harhoja ja kuulin kaikkea mahdollista..
Kävin psykologeilla ja ties missä.. ei ne auttaneet..
Lääkkeitä söin pari vuotta, eipä niistäkään mitään apua ollut, kunnes kaikki yltyi niin pahaksi etten meinannut kestää enää, mutta ei siitä sitten sen enempää, eli kaikki eivät viiltele sen takia että se olisi "muodissa". - ihmees
henkilökohtaisesti.. kirjoitti:
Viillellyt sen takia että se on ns."muotia"..
Ongelmia oli jos jonkinlaisia, Vakava masennus --> Osastolle joutuminen, ja siellä oleminen yli 2 kk
TODELLA rakas isoisäni kuoli viime kesänä
Ja isäni ei puhunut/välittänyt yhtään musta.
Myös mm. näin harhoja ja kuulin kaikkea mahdollista..
Kävin psykologeilla ja ties missä.. ei ne auttaneet..
Lääkkeitä söin pari vuotta, eipä niistäkään mitään apua ollut, kunnes kaikki yltyi niin pahaksi etten meinannut kestää enää, mutta ei siitä sitten sen enempää, eli kaikki eivät viiltele sen takia että se olisi "muodissa".hei mieti ny vähän,sä jouduit käymään SYYSTÄ psygologilla ja muilla.. mä jouduin käymään psygologilla ihan syyttä suotta,se vaan yks kerta pyys mut sine ja sit mun piti rueta käymään siel.ja sitten samaan aikaan kävin koulukuraattorilla en tiennyt miksi kunnes viimeisellä käynti kerralla se sanoi =sinusta on tullut paljon iloisempi ja pälä pälä= sitten tajusin miks se oli mut sinne ottanu, yhel tunil ku se tuli käymään esittäytymässä nii olin sillon vähän surullinen ja väsyny koska olin just eronnu.ei kä mua kauheesti huvittanu kertoo asioista sille koska ajattelin et joudun lasten kotiin jos se ymmärtää jotain väärin. mut mut.. on mulla ongelmaki mut siihen ne ei puuttunu vaikka kerroin..
- lifenogoodenditbitch
Nimetön kirjoitti:
Toi on ihan totta.
Valitettavan totta.
Mut monesti ne, ketkä viiltelee itseään ihan omista ajatuksista, niin niillä on oikeesti joku ongelma.
Ne ketkä viiltelee siks "koska muutkin, näin telkkarissa" - syistä, ei niillä voi olla kovin vakavia ongelmiakaan, koska ne ei ota VIILTELYN KALTAISTA VAKAVAA ONGELMAA TOSISSAAN.En ole koskaan itseäni viillelly, olen kyllä kuullut noista hommista ja aina kun kuulen, nauran, kovaa tai hiljaa yksikseni, ihan refleksillä.
- butti
Nimetön kirjoitti:
Toi on ihan totta.
Valitettavan totta.
Mut monesti ne, ketkä viiltelee itseään ihan omista ajatuksista, niin niillä on oikeesti joku ongelma.
Ne ketkä viiltelee siks "koska muutkin, näin telkkarissa" - syistä, ei niillä voi olla kovin vakavia ongelmiakaan, koska ne ei ota VIILTELYN KALTAISTA VAKAVAA ONGELMAA TOSISSAAN.Kukaan ei viiltele sen takia, että se on ´´muotia.´´ Normaali terve ihminen ei pysty satuttamaan itseään eikä halua satuttaa itseään. Eri asia jos siitä saa rahaa yms. jackass - sarjat. Viiltely on yleistä, sillä se on helppo ja yksinkertainen tapa satuttaa itseään. Te, jotka sanotte noin, ette selkeesti ole kokeneita asiasta, vaan kuulleet joiltain tahoilta näitä yleisiä ´´angst´´ ´´viiltely´´ juttuja muttette ole tavanneet ihmisiä, jotka oikeasti tekevät niin.
Eli siis ei ole näitä ´´kotka muutkin, näin telkkarissa´´ viiltelijöitä, jos joku viiltelee itseään, häneen sattuu sisältäpäin yms. ahdistaa. Viiltelyä tehdään erilaisista syistä, mutta mikään niistä ei ole tuo ´´koska muutkin tekee´´, tai jos on, sen takana on jotain vakavaa.
- -----
Ostettiin eilen tommonen "grillli" ja hyvä on!!
Suosittelen! ;) - en tiiä miks teen niin!
Moih.
Oon ite 15-vuotias tyttö...Kaverit on samaa ikäluokkaa kans...niistä kertoilen nyt ja itestäni.
Ajattelin nyt kirjottaa kun satuin lukemaan just netistä juttuja ja keskusteluita missä oli juttuu just nuorista jotka on viillelly itteensä...
No mulla on montakin kaveria jotka on joskus pari vuotta sitten viillelly itteensä,ei hirveen pahasti mutta jälkiä niillä näkyy vieläkin kädessä. Ne saatiin onneks lopettaa se viiltely ihan kaverien avulla. :)Hyvä niin.
Mutta nyt oon itekin erehtyny kokeilee viiltelyä koska mulla on tällä hetkellä asiat aika huonosti ja paha olo aina välillä. Saatan joskus ihan vaan ruveta itkemään... Kukaan muu ei tällä hetkellä tiedä mun viiltelystä kun mun poikakaveri (15-vuotias kans)(jos sitä voi nyt sanoo poikakaveriks.Sen kanssa on sotkuja,se petti ja nyt on hieman sekava tilanne kun tunteita sitä kohtaan mutta kun tiedän että se vois pettää vaan uudestaan...)...No mutta kun erehdyin viiltelee tekstasin myös sille siitä, ja se on nähny ne mun viiltely jäljet kädessä. Eikä se innostunu siitä. Mutta se on itekin just viillelly itteensä ja sillä näkyy jälkiä kädessä. Se on viillelly kauemmin ja pahempia jälkiä kun mie,koska mulla oli vasta eka kerta.. Ja jäljet on häviimässä.
ongelmia löytyy ja nyt vielä on se että erehdyin viiltelee ja tekee mieli itse asiassa viillellä lisää. Mutta en haluis kun se vaan satuttaa ihmisiä mun ympärillä jos ne saa tietää. Tuonkin tiedän vaan siitä koska muakin satuttaa se kun just se mun poikakaveri viiltelee tai joku kaveri.. Enkä haluis niin olevan. Mutta kun nyt todellakin tekee mieli viillellä ja se on oikeesti väärin, ei sen pitäs helpottaa oloa mutta se helpottaa oikeesti vähäks aikaa... Mutta se ei kauaa kestä. Ja sen takia sitten on vaan pakko viillellä!.. :( Haluisin saada mun poikakaverinkin lopettaa sen viiltelyn ja haluisin itekin lopettaa sen mutta kun tekee mieli niin ei voi mitään. En oo vielä onneks mennyt viiltelee kun sen kerran (mutta niitä viiltoja tuli tehtyä sillon kerralla 16, sellasia 1,5cm pitkiä aina...Kädessä nyt pieni alue täynnä viiltoja)...
Mutta nyt mulla on todellakin ongelmia aika reilusti...ajattelin että oisin nyt kertonu hieman enemmänkin niistä koska tossa just lukee että oot erikoistunu mielenterveys-ja päihdetyöhön...
No mulla on sellanen tilanne että mun täti on tälläkin hetkellä sairaalassa,sillä on syöpä ja pesäkkeitä on ympäri vartaloo myös aivoissa... tiedän että kuolema on lähellä sillä. Ja se on vaikeeta mullekin koska se on mulle erittäin rakas ihminen.- kuset ja paskat housus aina
öö. tota korjaa jos mä oon väärässä, mutta jos oot 15vuotias tyttö, et voi tietää mitään tuskasta. elämäsihän on yhtä ruusuilla tanssimista, niinku ton ikäsellä aina. ja mitä helvettiä, ai että 13-vuotiaana sun kaverisi viilteli itseään ? hahahah
- Emma
kuset ja paskat housus aina kirjoitti:
öö. tota korjaa jos mä oon väärässä, mutta jos oot 15vuotias tyttö, et voi tietää mitään tuskasta. elämäsihän on yhtä ruusuilla tanssimista, niinku ton ikäsellä aina. ja mitä helvettiä, ai että 13-vuotiaana sun kaverisi viilteli itseään ? hahahah
Kyllä senkin ikäset viiltelee, kukaan ei vaan tajuu mitään. Yksi kaveri viilteli jo sen ikäsenä.
- anonymous girl
kuset ja paskat housus aina kirjoitti:
öö. tota korjaa jos mä oon väärässä, mutta jos oot 15vuotias tyttö, et voi tietää mitään tuskasta. elämäsihän on yhtä ruusuilla tanssimista, niinku ton ikäsellä aina. ja mitä helvettiä, ai että 13-vuotiaana sun kaverisi viilteli itseään ? hahahah
Olen 14v-tyttö ja viiltelin suunnilleen puol vuotta sitten, vieläkin on arvet. Sitä ennen jouduin käymään kuraattorilla ja psykologilla ja olin tosissani itsemurhan suunnittelun suhteen. Tarkkoja syitä tuohon en tähän kerro. Viiltely loppui rakkaan ihmisen ansiosta mutta se ei tarkoita että henkiset ongelmat olis loppuneet vaan siihen. Itseasiassa ton jälkeen sitä tuskaa oli vielä enemmän ja itkin lähes jokainen päivä juurikin tuon saman ihmisen ja meidän sotkujen takia. Nykyisin seurustellaan vakavasti ja en voisi tehdä itsemurhaa jättäen häntä yksin. Toisaalta joskus vaan tuntuu että oispa tietyt asiat toisin. Vois vielä kertoa että viikko sitten kaveri katsoi mun käsiä ja kysyi että "Onks toi uus?".
Mun mielipide on se että ihmisen ikä ei kerro minkälaista hänen elämänsä on ja että tunteeko hän tuskaa ja millä tasolla. Ei voi sanoa että "tuo tuska on pahempaa kuin tuo tuska" tai että "hän kärsii vähemmän kuin hän" koska vaikka kärsimyksen aihe tietysti merkitsee, niin se on ihmisestä kiinni kuinka sen sulattelee ja kuinka selviytyy. Tuskimpa kenenkään elämä on ruusuilla tanssimista, tietysti vaan asioita alkaa nähdä eri lailla vartuttuaan.
En halua kuulostaa ylimieliseltä tai itserakkaalta koska niin ei ole ja tiedän että on itselläkin vielä kehittymisen varaa ihmisenä. Henkinen kypsyys kuitenkin on se joka ratkaisee. Se kuinka elämän näkee ja miten siihen suhtautuu.
Toivon että turha yleistäminen jätettäisiin pois ja että ketään ei tuomittaisi tuntematta häntä ja siltikään. Jokainen omilla aivoilla ajatteleva on vastuussa omasta elämästään ja kuinka sen elää. Muiden on turha mennä väliin ja koittamaan muuttaa toista. Tietysti apua tarvitsevaa autetaan mahdollisuuksien mukaan, mutta loppujen lopuksi se on se henkilö itse joka päättää itsestään. - Anonyymi
kuset ja paskat housus aina kirjoitti:
öö. tota korjaa jos mä oon väärässä, mutta jos oot 15vuotias tyttö, et voi tietää mitään tuskasta. elämäsihän on yhtä ruusuilla tanssimista, niinku ton ikäsellä aina. ja mitä helvettiä, ai että 13-vuotiaana sun kaverisi viilteli itseään ? hahahah
Tiiän että toi on aika himputin vanha kommentti eikä ketään kiinnosta mun vastaukset mutta vastaanpa nyt kuitenkin :) Jos kerran olet joku tuskan ekspertti niin mitä olet nyt itse sitten kokenut? Ei se ainakaan kaikilla ole elämä ruusuilla tanssimista siinäkään iässä.
Oma isäni on alkoholisti, ja joka asiasta se repii syyn alkaa juoda, ja ne ryyppyputket kestää aina vähintään kaksi viikkoa. Ja kaikki lomat tietenkin ryypätään aamusta iltaan, ja isäni on pyörinyt nykyään myös huorissa. Myös joka ulkomaan matkalla isä on tietenkin juonut ja viestitellyt huorille ja etsiskellyt sieltä strippibaareja. kotona sitä aina äiti ja minä maataan verilammikossa kun isä on päättänyt aloittaa ryyppäämisen taas. Ei se ikinä suostu mennä hoitoon ja hän aina sanoo että minun ja äidin tässä pitäisi mennä hoitoon. minulla on myös pari vuotta vanha pikkuveli, ja sitäkin se isä on hakannut. Kun äiti oli sairaalassa synnyttämssä minua, isäni tuli sinne sairaalaan kännissä ja toi äidilleni lehden jossa luki jotain siitä että ensisynnyttäjä kuoli. Isäni puhuu aivan sairaita juttuja kotona kännipäissään ja kertoo kuinka hän aikoo tappaa kaikki. No ei se ollut se sairas juttu. ne sairaat jutut on sitä kun se puhuu että hän "panee edestä ja takaa" kaikki. Kerran äiti joutui hoitamaan tärkeän työasian ja siellä kesti aika kauan koska se paikka jossa se hoitaa ne työasiat on aika kaukana. No äiti sitten jätti isän sinne kotiin vahtimaan mua. Oli se isä jo silloin pienessä kännissä mutta kun äiti lähti niin isä alkoi ryyppäämään. yritin katsoa sitä että se ei joisi mutta tottakai se rupesi huutamaan siitä että minä vahdin sitä ja käski minun mennä huoneeseeni. olin muuten tuolloin 5 vuotias. No tulin hetken päästä takaisin ja en ymmärrä miten se oli siinä ajassa mennyt niin hirveään känniin. Isä suuttui minulle ja potkaisi minua vatsaan. kaaduin lattialle ja siitäkin tuli kauheat mustelmat. Hän sanoi että hän aikoo hakata minut paskaksi. onneksi onnistuin jotenkin ryömimään ylös sieltä lattialta ennen kuin isä ehti hakata enempää.juoksin nopeasti vessalle ja lukitsin oven. isä huusi ja käski minun tulla ulos sieltä. Isä hakkasi ja potki ovea ja sai oveen aikaiseksi pienen reiän. lopulta hän kyllästyi ja lähti sohvalle ja laittoi televisiosta äänet täysille kuunnellen jotain petri nygårdin "anna sitä märkää" sun muuta ja huusi niitä sanoja, ja minä toivoin että isä sammuisi pian. meni vähän yli tunti kun ajattelin isän sammuneen, sillä se ei enää huudellut. poistuin vessasta ja huomasin helpotukseksi isän sammuneen. otin hänen puhelimen hänen taskustaan ja soitin äidille ja sanoin itku kurkussa että tule kotiin. meni puolituntia ja äiti tuli kotiin. Ainakin äiti oppi siitä että minua ei kannata jättää yksin isän kanssa. On sitä kaikkea muutakin hirveää tapahtunut. Mua myös kiusataan koulussa kun ne on nähnyt mun isän kännissä ja nauroi mulle kuinka mun isä on ihan pimee. mulla ei ton takia oo ees kavereita kun kaikki ajattelee et oon tosi outo. Onneksi ainakin koulu menee muuten hyvin vaikka mulla onkin masennusta, oon viillelly mun reisiä, vyötäröö ja vatsaa koska niiden piilottaminen on helppoo joten kukaan ei saa uutta kiusaamisen aihetta. oon ajatellu jo pari kertaa itteni tappamista mutta oon päätyny siihen että en halua aiheuttaa mun äidille enempää ongelmia :)
Kai tää mun elämä sitten on sitä ruusuilla tanssimista enkä mä vaan tajua mitä tuska on.
Oon tällä hetkellä kymmenen vuotta, niin kai mä oon sitten vaan kakara joka on löytänyt internetin ihmeellisen maailman.
- Surullinen :(
Okei siis mun yks tosi tosi hyvä kamu viiltelee se on 13w ja tyttä.... En oikein oo varma miks se viiltelee mut mun tietääkseni se johtuu perhe ongelmista :/ Se ei yhtään tykkää sen isä puolest... Se on kans polttanu.. (koittaa päästä eroon) Sil on lähes joka päivä uudet jäljet kädes :( En tiiä haluuks se huomioo vai onks se ihan pahaaki vai kuuluuko se ikään. Mut se on kai pari kertaa koittanu itse murhaa :( Ja haluais edelleenki kuolla :( No se mitä tunnen sitä kohtaan on surua mua harmittaa et se ei voi lopettaa. Nyt lähi päivinä oon itkenykki sen takii :( No jos voit auttaa mua jotenkin niin auta.... Ja se ei oo jutellu aikuisen kaa :( Mst sen pitäs !!!! Ps: Tää henkilö on mulle tosi tärkee AUTA MUA!!!!!!!!! Nyyh.. Itku tulee silmää :(
- wds
nyt sitte heti kerrot aikuiselle joskaverisi on vasta noin nuori. on vaikeeta kertoa mut tee se nyt. kirjota kouluterveydenhoitajalle tai sen tytön vanhemmille sähköpostia jos et kasvotusten pysty puhua.
tilanne pahenee vaan jos siitä ei kerro ja liian kohta on yhtä sekasin kun mä..
tsemppiä! - Riikka
Surullinen, sun todella kannattais jutella vaikka kouluterveydenhoitajan kanssa asiasta.Vaikka tämä ihminen siitä loukkaantuisikin se on pelkästään hänen hyväkseen ja sen hän tajuaa varmasti myöhemmin.
Viiltely on hyvin yleistä nuorten keskuudessa ja se alkaa jo osittain olla kovasti sanottuna jopa "muotia", mutta koskaan ei saisi ajatella että se kuuluu ikään.Viiltely on hätähuuto ja kertoo jostain syvemmästä ongelmasta.
Jokainen nuori joka viiltelee itseään tarvitsee apua ja meidän läheisten tehtävämme on auttaa ja ohjata avun piiriin.
Oikein hyvää jatkoa ja jaksamista sinulle surullinen!Niin ja kiitos avustasi opinnäytetyötäni varten. - devil
wds kirjoitti:
nyt sitte heti kerrot aikuiselle joskaverisi on vasta noin nuori. on vaikeeta kertoa mut tee se nyt. kirjota kouluterveydenhoitajalle tai sen tytön vanhemmille sähköpostia jos et kasvotusten pysty puhua.
tilanne pahenee vaan jos siitä ei kerro ja liian kohta on yhtä sekasin kun mä..
tsemppiä!Minä viiltelen myös mutta en ranteisiin vaan rintakehään ja joitakin viiltoja on käsissä. Olen 18 vuotta vanha ja olen ammattikoulun viimisellä vuosikurssilla. En ole puhunu tästä kenellekkään enkä varmaan puhukkaan. Asun Tornion Kukkolassa joka on noin 20 km Torniosta pohjoseen. Viiltelyn syyn sanon keskustelun aiheessa itsetuhoisuus: kirjoittanut "hullu"
- Minjal
devil kirjoitti:
Minä viiltelen myös mutta en ranteisiin vaan rintakehään ja joitakin viiltoja on käsissä. Olen 18 vuotta vanha ja olen ammattikoulun viimisellä vuosikurssilla. En ole puhunu tästä kenellekkään enkä varmaan puhukkaan. Asun Tornion Kukkolassa joka on noin 20 km Torniosta pohjoseen. Viiltelyn syyn sanon keskustelun aiheessa itsetuhoisuus: kirjoittanut "hullu"
Moi, haluaisitko kenties keskustella asioista kanssani?
Olen myös 18 vuotias ja viillellyt jo useamman vuoden ajan.
Asun Helsingissä, eli ei ole pelkoa, että tuntisimme toisemma ja olen kauppiksen viimeisellä luokalla.
- Nimetön
Hei..!! Aloitin viiltelyni kokeilemalla.. Nimittäin ku mun bestiskin kokeili..!
Sitten jäin siihen koukkuun.. Oon tällä hetkellä kokeillut vasta pari kertaa.. Ja kun viillän niin se tuntuu vapauttavalta.. Nimittäin mua ahdistaa kaikki asia täällä paikka kunnalla missä asun!:/ Viillän oman tuskani takia että se lähtis pois ja mua melkein koko ajan ahdistaa.. Sit ku viillän niin sit se loppuu vähäksi aikaan.. Mutta yritän lopettaa sitä ku mun bestis saattaa huolestua..!!:D Se on itsekin kokeillut huvin vuoksi.. Ja on jäänyt koukkuun.. Mutta ei sillä oo ainakaan samanlaisia ahdistuksia kuin mulla..! Viiltelen itteeni silloin ku tuntuu siltä yleensä iltaisin..
Mut ku yhtenä päivänä mä sain tietää että mun bestis viiltelee..!! Niin mistä se voi johtua että mä en enää syö tavallisesti?..
En ole puhunut ku vain mun bestiksen kanssa..
Ku mä en ainakaan halua puhua kenellekään muulle.. en varsinkaan psykiatrille..!!
Mutta en viillä kovin syviä.. ja katon aina etten viillä verisuonen kohdalta..!!
Mua haukutaan! ja se masentaa mua.. se varmaan ahdistaa mua ku mä en tiedä miksi mua haukutaan vaan puhutaan selän takana "puuta heinää"
Toivottovasti voit auttaa mua jotenkin!
Mun kaverini viiltelee niin se tuntuu todella ahdistavalta.. pelkään että hän tappaa vielä itsensä jonakin päivänä..!! - Jasmina_89
Hei..!! Aloitin viiltelyni kokeilemalla.. Nimittäin ku mun bestiskin kokeili..!
Sitten jäin siihen koukkuun.. Oon tällä hetkellä kokeillut vasta pari kertaa.. Ja kun viillän niin se tuntuu vapauttavalta.. Nimittäin mua ahdistaa kaikki asia täällä paikka kunnalla missä asun!:/ Viillän oman tuskani takia että se lähtis pois ja mua melkein koko ajan ahdistaa.. Sit ku viillän niin sit se loppuu vähäksi aikaan.. Mutta yritän lopettaa sitä ku mun bestis saattaa huolestua..!!:D Se on itsekin kokeillut huvin vuoksi.. Ja on jäänyt koukkuun.. Mutta ei sillä oo ainakaan samanlaisia ahdistuksia kuin mulla..! Viiltelen itteeni silloin ku tuntuu siltä yleensä iltaisin..
Mut ku yhtenä päivänä mä sain tietää että mun bestis viiltelee..!! Niin mistä se voi johtua että mä en enää syö tavallisesti?..
En ole puhunut ku vain mun bestiksen kanssa..
Ku mä en ainakaan halua puhua kenellekään muulle.. en varsinkaan psykiatrille..!!
Mutta en viillä kovin syviä.. ja katon aina etten viillä verisuonen kohdalta..!!
Mua haukutaan! ja se masentaa mua.. se varmaan ahdistaa mua ku mä en tiedä miksi mua haukutaan vaan puhutaan selän takana "puuta heinää"
Toivottovasti voit auttaa mua jotenkin!
Mun kaverini viiltelee niin se tuntuu todella ahdistavalta.. pelkään että hän tappaa vielä itsensä jonakin päivänä..!! Hei..!! Aloitin viiltelyni kokeilemalla.. Nimittäin ku mun bestiskin kokeili..!
Sitten jäin siihen koukkuun.. Oon tällä hetkellä kokeillut vasta pari kertaa.. Ja kun viillän niin se tuntuu vapauttavalta.. Nimittäin mua ahdistaa kaikki asia täällä paikka kunnalla missä asun!:/ Viillän oman tuskani takia että se lähtis pois ja mua melkein koko ajan ahdistaa.. Sit ku viillän niin sit se loppuu vähäksi aikaan.. Mutta yritän lopettaa sitä ku mun bestis saattaa huolestua..!!:D Se on itsekin kokeillut huvin vuoksi.. Ja on jäänyt koukkuun.. Mutta ei sillä oo ainakaan samanlaisia ahdistuksia kuin mulla..! Viiltelen itteeni silloin ku tuntuu siltä yleensä iltaisin..
Mut ku yhtenä päivänä mä sain tietää että mun bestis viiltelee..!! Niin mistä se voi johtua että mä en enää syö tavallisesti?..
En ole puhunut ku vain mun bestiksen kanssa..
Ku mä en ainakaan halua puhua kenellekään muulle.. en varsinkaan psykiatrille..!!
Mutta en viillä kovin syviä.. ja katon aina etten viillä verisuonen kohdalta..!!
Mua haukutaan! ja se masentaa mua.. se varmaan ahdistaa mua ku mä en tiedä miksi mua haukutaan vaan puhutaan selän takana "puuta heinää"
Toivottovasti voit auttaa mua jotenkin!
Mun kaverini viiltelee niin se tuntuu todella ahdistavalta.. pelkään että hän tappaa vielä itsensä jonakin Hei..!! Aloitin viiltelyni kokeilemalla.. Nimittäin ku mun bestiskin kokeili..!
Sitten jäin siihen koukkuun.. Oon tällä hetkellä kokeillut vasta pari kertaa.. Ja kun viillän niin se tuntuu vapauttavalta.. Nimittäin mua ahdistaa kaikki asia täällä paikka kunnalla missä asun!:/ Viillän oman tuskani takia että se lähtis pois ja mua melkein koko ajan ahdistaa.. Sit ku viillän niin sit se loppuu vähäksi aikaan.. Mutta yritän lopettaa sitä ku mun bestis saattaa huolestua..!!:D Se on itsekin kokeillut huvin vuoksi.. Ja on jäänyt koukkuun.. Mutta ei sillä oo ainakaan samanlaisia ahdistuksia kuin mulla..! Viiltelen itteeni silloin ku tuntuu siltä yleensä iltaisin..
Mut ku yhtenä päivänä mä sain tietää että mun bestis viiltelee..!! Niin mistä se voi johtua että mä en enää syö tavallisesti?..
En ole puhunut ku vain mun bestiksen kanssa..
Ku mä en ainakaan halua puhua kenellekään muulle.. en varsinkaan psykiatrille..!!
Mutta en viillä kovin syviä.. ja katon aina etten viillä verisuonen kohdalta..!!
Mua haukutaan! ja se masentaa mua.. se varmaan ahdistaa mua ku mä en tiedä miksi mua haukutaan vaan puhutaan selän takana "puuta heinää"
Toivottovasti voit auttaa mua jotenkin!
Mun kaverini viiltelee niin se tuntuu todella ahdistavalta.. pelkään että hän tappaa vielä itsensä jonakin päivänä..!!- nimetön
No. Mä en oikeesti osaa sanoo miks edes alotin koko jutun, viiltelyn. Ei siinä vaan oo mitään järkee. Jotkut tekee sitä vaan kun muutkin tekee, jotkut haluaa huomioo, jotkut haluaa löytää itsestään paremman ihmisen ym. Mä ehkä vaan kuvittelin omat ongelmani niin isoina, mä paisutin niitä pääni sisällä, jos tajusit. Eka se alko pienenä kokeiluna siinä seiskaluokalla, joka tuntu jollain lailla aika "siistiltä". Emmä tie.
Kai mä kuvittelin sen auttavan, mut ei se nii ollu. Se kokeilu päätty siihe ku äite huomas käsivarsissa syvät viillot. Ensin käytiin kauhee huuto, sitten itku ja sitten selitin jotain ihmestooria joka tietty oli ihan paskaa. Ei se mun elämä ollu siihenkä mennes perustunu erityisemmi rehellisyydelle. Asia jäi sitte siihen, kun porukat luotti ja usko muhun et se oli vaa semmone "teini-iän kokeilu", toisin kävi niinku arvata saattaa. Elämä alko meneen vaihteeks perseelleen, tuntu et kaikki painosta ja halus repiä musa enemmä ja enemmä, mut ehkä se edelleen oli sitä ku kaikki pienet paskat asiat suureni mun sisällä, ehkä myös se oli osin tätä kuuluisaa "teinimasennusta", oon pahoillani yleistyksestä... kuitenki, mä tien ettei kaikki olul sillon kohdallaan. Porukatkin on näi jälkeenpäi sanonu etten ollu oma itteni sinä vuonna. Eikä perheen sisäisetkään asit ollu kovin hyvin niinä aikoina, enkä uskaltanut kellekkään puhua, kun isän mukaan kulissit piti säilyttää. Mun on aina ollu vaa nii vaikee puhuu tämmösistä tunneasioista. Mä en siis puhunu olostani kellekkään, kritisoin vaan itseäni päiväkirjalle. Huono itsetunto on ollut kanssa pitkään, ei sillä että olisin kovinki hiljane ym. päinvastoin, mä olin aina ensimmäisenä joka paikassa ja mut kans huomattiin. Mut se itsetuhoisuus oli myös sisäistä, vihasin itteeni ja pienikin negatiivinen viittaus musta aiheutti hirveen ahdistuksen joka kesti monta viikkoo, enkä tietenkään puhunut siitä kellekkään, itkin yöllä ja haukuin itteni päiväkirjoihin. Kai sekin sai mut jatkamaan. Kädet oli seuraavina kuukausina pahassa kunnossa ja kaikkien viiltojen piti olla syviä, se oli mun päämäärä. Mä halusin vapauttaa sen paremman ihmisen itessäni. En mä sillon tajunnu kui sairasta oli ajatella noin. Mä jankkasin itelleni kui kaikki oikeesit vihaa mua eikä mun olemassaololle oo tarkotusta. Kavereitahan mulla silti oli vaikka muille jakaa, mutta jotenki se yhteys niihin tuntu nii etäiseltä, tai sit mä vaan kuvittelin kaiken. Koulusta lintsaaminen alkoi, millon milläkin verukkeella ku tuntu ettei jaksa ja kaikki kuitenki vihaa mua. Keväällä mulla oli poissaolovihko yhtä kohtaa vaille täynnä. Kaikki laukes sit kevätjuhlassa, kun ojensin todistusta äitelle. Se näki kädet ja valahti kalpeeks. Se lähti juoksujalkaa autolle ja matkalla vaan huus et mitä se on tehny väärin ja mistä sitä näi rangastaan. No, huutoo taas riitti ja loppujen lopuks vaihtoehtoina oli "ammattiauttajat" (= lataamo) tai kerron kaiken. Aina mä oon ollu ylimieline ja muutenki jotenki itsekäs, jote nirppanokkasena halusin lataamoon. Mut lopulta mun oli pakko suostua kertoon mikä oli, mun sisällä mua pelotti koko paikka. Koitin vakuuttavasti vääntää taas jtn paskaa stooria, en tietenkää kertonu totuutta, en mä voinu sisintäni kellekkä paljastaa, sillo mä tuntisin itteni niin paljaaks ja helpostihaavotettavaksi. Porukat tällä kertaa taas yritti luottaa ja seuraavasta kerrasta sovittiin, että lataamokeikka edessä ja kädet tarkistettaisiin joka ilta. No, kädet on tarkistettu tähän päivään asti ainakin joka toinen päivä eikä niihin ole ilmestyny mitään uutta, vanhat arvet vaan muistuttaa huonosta ihmisestä. Mä olen nyt kasilla ja oon koittanu ottaa nää asiat positiivisesti ja kai se jotenki on auttanu. Koulussa on nyt pari kertaa tullu ihme itkukohtauksia, mä vaan rupeen poraan keskellä kaikkia niitä ihmisiä. Kaikki vaan johtuu siitä, kun en puhu asioitani vapaaehtosesti kellekkä, kritisoin edelleenkin itteeni päiväkirjalle. Sitten se paska vaan kasaantuu sisällä ku en päästä sitä ulos ja sit se tulee väkisin, toivottavasti ymmärrätte mitä tarkotan... Mä tiän et teen näin mut en osaa päästää siitä irti. Mua ei vaan oo luotu niin avoimeks ihmiseksi. Mä koitan vääntää päivän kerrallaan ja kyllä tää tästä. On niitä isompiakin ongelmia joillakin et koitetaan ajatella vaan positiivisesti. - merkku89
nimetön kirjoitti:
No. Mä en oikeesti osaa sanoo miks edes alotin koko jutun, viiltelyn. Ei siinä vaan oo mitään järkee. Jotkut tekee sitä vaan kun muutkin tekee, jotkut haluaa huomioo, jotkut haluaa löytää itsestään paremman ihmisen ym. Mä ehkä vaan kuvittelin omat ongelmani niin isoina, mä paisutin niitä pääni sisällä, jos tajusit. Eka se alko pienenä kokeiluna siinä seiskaluokalla, joka tuntu jollain lailla aika "siistiltä". Emmä tie.
Kai mä kuvittelin sen auttavan, mut ei se nii ollu. Se kokeilu päätty siihe ku äite huomas käsivarsissa syvät viillot. Ensin käytiin kauhee huuto, sitten itku ja sitten selitin jotain ihmestooria joka tietty oli ihan paskaa. Ei se mun elämä ollu siihenkä mennes perustunu erityisemmi rehellisyydelle. Asia jäi sitte siihen, kun porukat luotti ja usko muhun et se oli vaa semmone "teini-iän kokeilu", toisin kävi niinku arvata saattaa. Elämä alko meneen vaihteeks perseelleen, tuntu et kaikki painosta ja halus repiä musa enemmä ja enemmä, mut ehkä se edelleen oli sitä ku kaikki pienet paskat asiat suureni mun sisällä, ehkä myös se oli osin tätä kuuluisaa "teinimasennusta", oon pahoillani yleistyksestä... kuitenki, mä tien ettei kaikki olul sillon kohdallaan. Porukatkin on näi jälkeenpäi sanonu etten ollu oma itteni sinä vuonna. Eikä perheen sisäisetkään asit ollu kovin hyvin niinä aikoina, enkä uskaltanut kellekkään puhua, kun isän mukaan kulissit piti säilyttää. Mun on aina ollu vaa nii vaikee puhuu tämmösistä tunneasioista. Mä en siis puhunu olostani kellekkään, kritisoin vaan itseäni päiväkirjalle. Huono itsetunto on ollut kanssa pitkään, ei sillä että olisin kovinki hiljane ym. päinvastoin, mä olin aina ensimmäisenä joka paikassa ja mut kans huomattiin. Mut se itsetuhoisuus oli myös sisäistä, vihasin itteeni ja pienikin negatiivinen viittaus musta aiheutti hirveen ahdistuksen joka kesti monta viikkoo, enkä tietenkään puhunut siitä kellekkään, itkin yöllä ja haukuin itteni päiväkirjoihin. Kai sekin sai mut jatkamaan. Kädet oli seuraavina kuukausina pahassa kunnossa ja kaikkien viiltojen piti olla syviä, se oli mun päämäärä. Mä halusin vapauttaa sen paremman ihmisen itessäni. En mä sillon tajunnu kui sairasta oli ajatella noin. Mä jankkasin itelleni kui kaikki oikeesit vihaa mua eikä mun olemassaololle oo tarkotusta. Kavereitahan mulla silti oli vaikka muille jakaa, mutta jotenki se yhteys niihin tuntu nii etäiseltä, tai sit mä vaan kuvittelin kaiken. Koulusta lintsaaminen alkoi, millon milläkin verukkeella ku tuntu ettei jaksa ja kaikki kuitenki vihaa mua. Keväällä mulla oli poissaolovihko yhtä kohtaa vaille täynnä. Kaikki laukes sit kevätjuhlassa, kun ojensin todistusta äitelle. Se näki kädet ja valahti kalpeeks. Se lähti juoksujalkaa autolle ja matkalla vaan huus et mitä se on tehny väärin ja mistä sitä näi rangastaan. No, huutoo taas riitti ja loppujen lopuks vaihtoehtoina oli "ammattiauttajat" (= lataamo) tai kerron kaiken. Aina mä oon ollu ylimieline ja muutenki jotenki itsekäs, jote nirppanokkasena halusin lataamoon. Mut lopulta mun oli pakko suostua kertoon mikä oli, mun sisällä mua pelotti koko paikka. Koitin vakuuttavasti vääntää taas jtn paskaa stooria, en tietenkää kertonu totuutta, en mä voinu sisintäni kellekkä paljastaa, sillo mä tuntisin itteni niin paljaaks ja helpostihaavotettavaksi. Porukat tällä kertaa taas yritti luottaa ja seuraavasta kerrasta sovittiin, että lataamokeikka edessä ja kädet tarkistettaisiin joka ilta. No, kädet on tarkistettu tähän päivään asti ainakin joka toinen päivä eikä niihin ole ilmestyny mitään uutta, vanhat arvet vaan muistuttaa huonosta ihmisestä. Mä olen nyt kasilla ja oon koittanu ottaa nää asiat positiivisesti ja kai se jotenki on auttanu. Koulussa on nyt pari kertaa tullu ihme itkukohtauksia, mä vaan rupeen poraan keskellä kaikkia niitä ihmisiä. Kaikki vaan johtuu siitä, kun en puhu asioitani vapaaehtosesti kellekkä, kritisoin edelleenkin itteeni päiväkirjalle. Sitten se paska vaan kasaantuu sisällä ku en päästä sitä ulos ja sit se tulee väkisin, toivottavasti ymmärrätte mitä tarkotan... Mä tiän et teen näin mut en osaa päästää siitä irti. Mua ei vaan oo luotu niin avoimeks ihmiseksi. Mä koitan vääntää päivän kerrallaan ja kyllä tää tästä. On niitä isompiakin ongelmia joillakin et koitetaan ajatella vaan positiivisesti.oon ajatellut että onkohan siinä mitään järkee.. siis viiltelyssä.. Se vain poistaa sun pahaa oloo vähäx.. aikaa!!
Ja esim.. mulla jolla ei kyllä tää elämä oikeen mee hyvin.. ESim.. Oon menettänyt tosi läheisen ihmisen.. pikkuveljeni..!
Siitä alkaen mun elämä alkoi menemään huonosti.. joskus en peräti uskonut että mun veli oli poissa..
Joskus peräti syytän itseäni siitäm mun äiti ja iskä eivät näe mun todellista puolta mitä mä todella kärsin ..
Enkä kyllä halua heille paljastaa sitä..!!
Mä viiltelen .. kylläkin..
Mutta en syviä.. Hyvä että tulee edes verta..
Koska mä en ainakaan kärsi niin hirveetä tuskaa.. vaikka olin ite näkemässä ku mun veli kuoli..!! Se oli kyllä todellinen shokki..!!
Mutta kyllä ne vähän on kipeet.. ja kyllä ne näkyyki.. mut ei kovin hyvin..
on mun viilloista tullut vähän verta mut ei paljon koska se sattuu muhun ku viillän..
En halua satuttaa itseäni liikaa.. Ku minun bestikseni..!! Olen kyllä joskus ajatellut itsaria..
Koska kukaan ei arvosta mua todellisesti..!
Bestis suuttuu melkein jokaisesta asiasta..!!
On mulle mykkis jos viillän itteeni.. Kyllä mun bestiskin viiltää.. Aion tehdä joku päivä tosi ison viillon.. Että tää olo paranee.. ja jotku edes näkevät.. että mulla ei oo kaikki kohdallaan..!
Voiko joku neuvoa mua..!!? PLIIS!!:( - youradhere666
merkku89 kirjoitti:
oon ajatellut että onkohan siinä mitään järkee.. siis viiltelyssä.. Se vain poistaa sun pahaa oloo vähäx.. aikaa!!
Ja esim.. mulla jolla ei kyllä tää elämä oikeen mee hyvin.. ESim.. Oon menettänyt tosi läheisen ihmisen.. pikkuveljeni..!
Siitä alkaen mun elämä alkoi menemään huonosti.. joskus en peräti uskonut että mun veli oli poissa..
Joskus peräti syytän itseäni siitäm mun äiti ja iskä eivät näe mun todellista puolta mitä mä todella kärsin ..
Enkä kyllä halua heille paljastaa sitä..!!
Mä viiltelen .. kylläkin..
Mutta en syviä.. Hyvä että tulee edes verta..
Koska mä en ainakaan kärsi niin hirveetä tuskaa.. vaikka olin ite näkemässä ku mun veli kuoli..!! Se oli kyllä todellinen shokki..!!
Mutta kyllä ne vähän on kipeet.. ja kyllä ne näkyyki.. mut ei kovin hyvin..
on mun viilloista tullut vähän verta mut ei paljon koska se sattuu muhun ku viillän..
En halua satuttaa itseäni liikaa.. Ku minun bestikseni..!! Olen kyllä joskus ajatellut itsaria..
Koska kukaan ei arvosta mua todellisesti..!
Bestis suuttuu melkein jokaisesta asiasta..!!
On mulle mykkis jos viillän itteeni.. Kyllä mun bestiskin viiltää.. Aion tehdä joku päivä tosi ison viillon.. Että tää olo paranee.. ja jotku edes näkevät.. että mulla ei oo kaikki kohdallaan..!
Voiko joku neuvoa mua..!!? PLIIS!!:(Viiltäminen ai auta mitään. Se ei satu paljoa.
Myöskään sillä ei saa purettua stressiä.
Vaikka olet nuori ja en tiedä ehkä pienikin, niin kokeileppa lyödä joskus jotakin erittäin lujaa.
Ei en kehota sinua paiskomaan rystysiäsi verille ja murtamaan ranteitasi. Kun minua ärsyttää niin lyön jotakin, se voi olla kova, pehmeä tai hiukan joustava. Lopputulos on sama, saa purettua paineita.
Ja puhuit myös itsemurhasta viestissäsi.
Kun olin joskus yläasteella eräs 7-luokkalainen poika tappoi itsensä. Siinä aloin miettimään itsemurhaa ja sen tarkoitusta. Poika oli alle viisitoista, mitä järkeä on tehdä itsemurha niin nuorena? Ei nuorella asiat niin huonosti voi olla että pitäisi päättää päivänsä siihen.
Itse olet saman ikäinen kun se poika. Mietippäs vähän miltä sinun pikkuveljestäsi tuntuisi jos riistäisit henkesi? Ja olet niin nuori että sinulla on niin paljon elämää edessä, että vaikka mitä hienoa ja mahtavaa voi tapahtua.
Itsemurha ei ole kovin järkevä vaihtoehto, en sanoisi että se ei olisi vaihtoehto.
Ihmettelen myös kuinka itsemurha on tabu nykyään. Jos soitan jotakin kappaletta missä mainitaan nimessä "suicide" niin varmasti joku alkaa minulle saarnaamaan siitä, että miksi minun täytyy olla niin lapsellinen ja enkö minä tiedä, että se on vakava ja surullinen asia?
Toivottavasti autoin jotenkin. Tai toivottavasti selvensin ajatuksiasi Merkku. - Maalauskirja
youradhere666 kirjoitti:
Viiltäminen ai auta mitään. Se ei satu paljoa.
Myöskään sillä ei saa purettua stressiä.
Vaikka olet nuori ja en tiedä ehkä pienikin, niin kokeileppa lyödä joskus jotakin erittäin lujaa.
Ei en kehota sinua paiskomaan rystysiäsi verille ja murtamaan ranteitasi. Kun minua ärsyttää niin lyön jotakin, se voi olla kova, pehmeä tai hiukan joustava. Lopputulos on sama, saa purettua paineita.
Ja puhuit myös itsemurhasta viestissäsi.
Kun olin joskus yläasteella eräs 7-luokkalainen poika tappoi itsensä. Siinä aloin miettimään itsemurhaa ja sen tarkoitusta. Poika oli alle viisitoista, mitä järkeä on tehdä itsemurha niin nuorena? Ei nuorella asiat niin huonosti voi olla että pitäisi päättää päivänsä siihen.
Itse olet saman ikäinen kun se poika. Mietippäs vähän miltä sinun pikkuveljestäsi tuntuisi jos riistäisit henkesi? Ja olet niin nuori että sinulla on niin paljon elämää edessä, että vaikka mitä hienoa ja mahtavaa voi tapahtua.
Itsemurha ei ole kovin järkevä vaihtoehto, en sanoisi että se ei olisi vaihtoehto.
Ihmettelen myös kuinka itsemurha on tabu nykyään. Jos soitan jotakin kappaletta missä mainitaan nimessä "suicide" niin varmasti joku alkaa minulle saarnaamaan siitä, että miksi minun täytyy olla niin lapsellinen ja enkö minä tiedä, että se on vakava ja surullinen asia?
Toivottavasti autoin jotenkin. Tai toivottavasti selvensin ajatuksiasi Merkku.Itsensä viiltely ei ole järin fiksu asia. Iso asia siinä on mielestäni tosin juuri se sama puoli mitä dellä kirjoitettiin: Olet yksinäinen, ei ole kenellekää mahdollisuutta puhua, olet ujo tms. jolloin puhuminen on melkein mahdotonta.
Paha olo tulee jos on tullakseen. Suurin osa suomalaisista ei tiedä mitään siitä pahasta olost, mitä joillakuilla on.
Samalla taistelet sen kanssa, että muualla maailmassa taistellaan elämässä olosta, esim Palestiina. Yrität nyt itse siinä sitten taistella oman sisäisen pahan olosi kanssa. Suoraan sanoen ei mitään järkeä, mutta ihmisen jatusmaailma ei valitettavasti toimi näin. Jos itsellä on paha olo, niin se on yleensä se asia mikä on lähimpänä ja vie enimmät keskittymiset ja voimat.
Viiltely ei ole mitenkään järkevää, mutta jos se on ainoa keino selvitä hengissä, niin itse ainakin olen saanut pahan olon purettua hetkeksi. Enkä tarkoita mitään että voi ei, vettä sataa niskaan pahaa oloa vaan sitä, kun mieli kaataa paskaa niskaan urakalla eikä mitään vaihtoehtoa tunnu olevan, Jälkikäteen tulee sitten mietittyä kaiken järkevyyttä ja yksinkertaisia aisoita, esim. miten käyn saunassa tai uimassa siten etten joudu silmätikuksi.
- *Sanna*
Noh, mä oon 15 vuotias muija ja mä oon viiltäny 3 kertaa... joka kerta viillot vaan syveni... Mun mutsi hakkaa mua, vaikka periaatteessa silä on syykin; sitä on itteäänki hakattu pienenä ja nyt se on kait jääny sen päähän et senkin pitää lyödä mua... No mä kyl juon ja poltan et sekin on aika hyvä syy... x((( Kun jäin kiinni niin silloin menin paniikkiin, hajotin peilin ja viilsin. Niin siinä sittem aina käy. Nyt oon menossa mutsin pyynnöstä lastenkotin niin siel mä varmaan teen itsarin. Oon jo 3:sta luokasta asti harkinnu, ja nyt ysillä se luultavasti toteutuu...
- merkku89
hei *sanna*
Miks hitossa ajattelet itsarii? oon mäkin kyllä ajatellu mutta kannattis ajatella siltä kantilta että jotku ihmiset rakastaakin sua..
Kannattis yrittää jaksaa elää edes sun läheisten takia..! Toivon ettet tuota kovin paljon tuskaa läheisillesi..!! Sun kannatis mennä puhumaan jollekin joka ymmärtää sun tilanteen nii ehkä siinä sun paha olo paranee..
Jos sulla on ystäviä nii kannattis miettiä että mitäköhän ne ajattelisivat siitä ku sä vetäisit itsesi hengiltä..
Jos mun bestis tekis itsarin.. Ja saisin kuulla siitä et ikinä arvaa mitä mä tekisin..!
Tappaisin kans itteni.. en pystyis elämään ilman mun ihanaa bestistä..
Hän on minulle kaikki kaikessa..!
Hän tärkeempi mulle ku mun omat vanhemmat..!
Tämä viesti on tarkoitettu *sanna* nimimerkkiselle..
Toivon että et tapa itseäsi.. nimittäin siitä sulle ei koidu mitään hyvää tuotat vain kaikille sun läheisille lisää surua..
Kun olin 9v.. Mulla meni tosi läheinen ihminen mun pikkuveli.. Hän oli minille tosi rakas!
Onneksi meille ei ikinä tullut mitään riitaa..!!
Rakastin häntä koko sydämestäni..!
Mutta nyt hän on poissa enkä voi sitä miksikään muuttaa olen päättänyt elää onnellisesti enkä aio harkita itsemurhaa.. nimittäin meidän iskälle se oli kova pala ..!
Ja oon kuullut ku äiti ja iskä ovat keskustelleet jos esim. vaikka mä kuolisin nii mun iskä ei pystyis elään enää..Hän tekis itsarin..
- EnKeLiTyTTö
HEI!
minä olen tyttö vuosmallia -88 ja itselläni on ongelmia itseni kanssa.. ongelmat voivat olla joko henkisesti tai fyysisesti "pelottavia"..
En tiedä miksi viiltelen itseäni,, luulen kai saavani siitä jotain mielihyvää yms..
minulla on hyvin paljon ongelmia ja niitä on mm : perheen kanssa, ystävien kanssa , koulun kanssa ,ja harrastusten kanssa..
En todellakaan tiedä että miksi teen näin..
tälläkin hetkellä minulla on hyvin monta tulehtuneen näköistä "arpea" kädessäni..
olen yrittänyt puhua ihmisten kanssa , mutta kukaan ei näytä tajuavan että kuinka paha minun on olla...
heti kun minulle tapahtuu jotain kamalaa tai joku muu tekee jotain niin heti on joko sakset ym teräaseet käytössä..minulla on ollut niin paljon kaikennäköisiä "murheita" kuten esim : lapsen menettäminen yms..
en tiedä kuinka selviän näistä kaikista ongelmistani, mutta minun on vaan pakko..
olen monen monta kertaa suunnitellut itsemurhan tekemistä mutta olen huomannut että siitä ei olisi minulle itselleni mitään hyötyä.. aiheuttaisin vaan tuskaa kaikille jos tappaisin itseni..
toivottavasti ymmärrät ja vastaisit minulle!! ok??- merkku89
Olen samaa mieltä.. Oon itsekin harkinnut itsarii mutta sittä ei ihan oikeesti oo sulle mitään hyötyä.. Sä vaan lähdet pois tästä maailmasta mutta toiset jäävät suremaan sua..!
Ajattele siltä kantilta jos sun joku tosi läheinen ihminen ajattelis kuolemaa miten sä suhtautuisit siihen..!!
Tiedän tunteen..!! Aivan ku paha olo lisääntyis ku toinen kertoo että on harkinnut itsarii.. Se on tosi pelottavaa toisesta ihmisestä joka ei tunne samoin.. sellaisia vetoja että haluais tappaa itsensä..! - Tosi surullinen
merkku89 kirjoitti:
Olen samaa mieltä.. Oon itsekin harkinnut itsarii mutta sittä ei ihan oikeesti oo sulle mitään hyötyä.. Sä vaan lähdet pois tästä maailmasta mutta toiset jäävät suremaan sua..!
Ajattele siltä kantilta jos sun joku tosi läheinen ihminen ajattelis kuolemaa miten sä suhtautuisit siihen..!!
Tiedän tunteen..!! Aivan ku paha olo lisääntyis ku toinen kertoo että on harkinnut itsarii.. Se on tosi pelottavaa toisesta ihmisestä joka ei tunne samoin.. sellaisia vetoja että haluais tappaa itsensä..!Minä viiltelen koska menetin parhaan kaverini 2 vuotta sitte, olen myös nähny hänen reinkarnaation. Se reinkarnaation näkeminen teki mulle semmosen sokin että aloin viillellä itteä. en viillä käsiin vaan rintakehään, mutta ne ei oo vielä kovin syviä. Olen myös harkinnut itsaria parikin kertaa. Olen myös menettämässä hermot joittenkin kanssa sen verran pahasti että saatan ehkä ottaa heiltä hengen pois. Se on ollu pari kertaa yhen sanan päässä, ja ne joille olen sen meinanu tehä ovat mun pikkuveli ja isosisko. Jos haluatta lohduttaa mua niin mun sähköposti osoite on [email protected]
- Heidi_EnKeLiTyTTö88
merkku89 kirjoitti:
Olen samaa mieltä.. Oon itsekin harkinnut itsarii mutta sittä ei ihan oikeesti oo sulle mitään hyötyä.. Sä vaan lähdet pois tästä maailmasta mutta toiset jäävät suremaan sua..!
Ajattele siltä kantilta jos sun joku tosi läheinen ihminen ajattelis kuolemaa miten sä suhtautuisit siihen..!!
Tiedän tunteen..!! Aivan ku paha olo lisääntyis ku toinen kertoo että on harkinnut itsarii.. Se on tosi pelottavaa toisesta ihmisestä joka ei tunne samoin.. sellaisia vetoja että haluais tappaa itsensä..!nii..eli olen tuo sama enkelityttö vieläkin ketä kirjoittaa.. olen jo tuossa aikaisemminkin kirjoittanut tänne ,, jos muistatte!!
minun ongelmani ovat vain pahentuneet entisestään... nykyään muiden ongelmien lisäksi näen jo näkyjä jotka eivät tietenkään ole totta mutta se on kamalaa..
kerroin näyistä äidilleni mutta hän vaan sanoi , että ooksä tulossa hulluksi..??
olen yhä edelleen miettinyt itsarin tekemistä mutta en vain pysty tekemään sitä..
rakastan poikaystävääni koko sydämmestäni enkä halua menettää häntä.. hän rakastaa minua , ja olemme onnellisia yhdessä, mutta minulla on vain se ongelma että minun on niiiiin paha olla.!! en tiedä mistä kaikki johtuu mutta sen voin sanoa että auttakaa minua!!!!
tilaan itselleni ajan psykiatrilta mutta tuskinpa sekään auttaa.. en pysty selittämään näitä asioita hänelle koska se on ihan tuntematon ihminen..
miettikää mitä kaikkea olen kokenut.. olen menettänyt lapseni ( 3kk ikäisenä ),, vanhempieni tappelut yms.. oikeuden käynti siitä että isäni löi minua..
olen pikku hiljaa jo tulossa hulluksi..
ainoa hyvä asia mikä minun elämässäni enää on minun rakastava poikaystäväni..en halua koskaan menettää häntä,, jos menetän , niin sen jälkeen tekisin sen mitä kaiken aikaa harkitsen..
minulla oli kädet vähän aikaa sitten täysin viillelty ,, arpia oli todella paljon , ja poikaystäväni ei pitänyt siitä , mutta kun se vapauttaa.. en tiedä mikä siinä on..
yht'äkkiä voin ruveta ihan hullunlailla itkemään ja se voi kestää monta tuntia..
AUTTAKAA MUA!!!!! kirjottakaa vastauksia mulle!!!!
T. kipeästi avun tarpeessa , ennen kuin on liian myöhäistä..!! :( - merkku89
Heidi_EnKeLiTyTTö88 kirjoitti:
nii..eli olen tuo sama enkelityttö vieläkin ketä kirjoittaa.. olen jo tuossa aikaisemminkin kirjoittanut tänne ,, jos muistatte!!
minun ongelmani ovat vain pahentuneet entisestään... nykyään muiden ongelmien lisäksi näen jo näkyjä jotka eivät tietenkään ole totta mutta se on kamalaa..
kerroin näyistä äidilleni mutta hän vaan sanoi , että ooksä tulossa hulluksi..??
olen yhä edelleen miettinyt itsarin tekemistä mutta en vain pysty tekemään sitä..
rakastan poikaystävääni koko sydämmestäni enkä halua menettää häntä.. hän rakastaa minua , ja olemme onnellisia yhdessä, mutta minulla on vain se ongelma että minun on niiiiin paha olla.!! en tiedä mistä kaikki johtuu mutta sen voin sanoa että auttakaa minua!!!!
tilaan itselleni ajan psykiatrilta mutta tuskinpa sekään auttaa.. en pysty selittämään näitä asioita hänelle koska se on ihan tuntematon ihminen..
miettikää mitä kaikkea olen kokenut.. olen menettänyt lapseni ( 3kk ikäisenä ),, vanhempieni tappelut yms.. oikeuden käynti siitä että isäni löi minua..
olen pikku hiljaa jo tulossa hulluksi..
ainoa hyvä asia mikä minun elämässäni enää on minun rakastava poikaystäväni..en halua koskaan menettää häntä,, jos menetän , niin sen jälkeen tekisin sen mitä kaiken aikaa harkitsen..
minulla oli kädet vähän aikaa sitten täysin viillelty ,, arpia oli todella paljon , ja poikaystäväni ei pitänyt siitä , mutta kun se vapauttaa.. en tiedä mikä siinä on..
yht'äkkiä voin ruveta ihan hullunlailla itkemään ja se voi kestää monta tuntia..
AUTTAKAA MUA!!!!! kirjottakaa vastauksia mulle!!!!
T. kipeästi avun tarpeessa , ennen kuin on liian myöhäistä..!! :(Tarkoitettu enkeli tytölle..
Ymmärrän sua jos ajattelet itsarii..
Ku sulla on aika paljon surua..!
No esim. mä tekisin itsarin jos mun bestis kuolis.. Se on vaan nii vitun tärkee mulle..!
Mun bestis on mulle kaikki kaikessa..!
Toivon vaan ettet tee mitään hätiköityjä päätöksiä..
Kannattis harkita miljoonaan kertaan tota itsarin tekoo.. Jos sinulla on rakastava poikaystävä..
Suosittelen että puhut jollekin joka voi sua ihan oikeesti auttaa..! Ainakin sun poikaystävä jäisi sua TOSI paljon kaipaamaan..!
Yritä elää ees sun poikaystäväsi takia..!
Itsarin teko ei oo oikea ratkaisu sun suruun..!
Yritä purkaa jollekin sun tuskaa/surua!!
Pärjäile!
Tuli vaan mieleen että ooks muka vasta 16v?
En suosittelis ainakaan noin nuorena..!
Tämä viesti on tarkoitettu enkelitytölle8 - melkein onnellinen
Heidi_EnKeLiTyTTö88 kirjoitti:
nii..eli olen tuo sama enkelityttö vieläkin ketä kirjoittaa.. olen jo tuossa aikaisemminkin kirjoittanut tänne ,, jos muistatte!!
minun ongelmani ovat vain pahentuneet entisestään... nykyään muiden ongelmien lisäksi näen jo näkyjä jotka eivät tietenkään ole totta mutta se on kamalaa..
kerroin näyistä äidilleni mutta hän vaan sanoi , että ooksä tulossa hulluksi..??
olen yhä edelleen miettinyt itsarin tekemistä mutta en vain pysty tekemään sitä..
rakastan poikaystävääni koko sydämmestäni enkä halua menettää häntä.. hän rakastaa minua , ja olemme onnellisia yhdessä, mutta minulla on vain se ongelma että minun on niiiiin paha olla.!! en tiedä mistä kaikki johtuu mutta sen voin sanoa että auttakaa minua!!!!
tilaan itselleni ajan psykiatrilta mutta tuskinpa sekään auttaa.. en pysty selittämään näitä asioita hänelle koska se on ihan tuntematon ihminen..
miettikää mitä kaikkea olen kokenut.. olen menettänyt lapseni ( 3kk ikäisenä ),, vanhempieni tappelut yms.. oikeuden käynti siitä että isäni löi minua..
olen pikku hiljaa jo tulossa hulluksi..
ainoa hyvä asia mikä minun elämässäni enää on minun rakastava poikaystäväni..en halua koskaan menettää häntä,, jos menetän , niin sen jälkeen tekisin sen mitä kaiken aikaa harkitsen..
minulla oli kädet vähän aikaa sitten täysin viillelty ,, arpia oli todella paljon , ja poikaystäväni ei pitänyt siitä , mutta kun se vapauttaa.. en tiedä mikä siinä on..
yht'äkkiä voin ruveta ihan hullunlailla itkemään ja se voi kestää monta tuntia..
AUTTAKAA MUA!!!!! kirjottakaa vastauksia mulle!!!!
T. kipeästi avun tarpeessa , ennen kuin on liian myöhäistä..!! :(tarkoitettu enkelitytölle.
vastaan myöhään. toivottavasti voit paremmin
minun tyttöystäväni. rakastan häntä eniten maailmassa! hän on tärkeintä minulle. mutta hän on kokenut traumaattisen tapahtuman, ja hänellä on nyt monen vuoden takainen trauma... eikä hän pääse siitä eroon. hänkin viiltelee itseään että pääsisi pois masennuksesta ja pahasta olostaan. hänen reisi ja käsivarsi on täynnä arpia. en välitä siisä että ne eivät näytä kauniilta, en vain halua että hän viiltäisi mihinkään valtimoon!
hyväksyn muuten viiltämisen, jos se saa hänen olonsa paranemaan, mutta jos siitä tulee riippuvuus?? ja hän viiltää itseään turhaan!?
minä olen itse herkkä ihminen. vasta 16, mutta ymmärrän häntä paremmin kuin hänen omat vanhempansa! yritän kaikkeni että hänen olonsa parantuisi!
hän sanoo itse että jos minä en olisi hänen elämässään, niin häntä ei enään olisi...
eli hän ajattelee usein itsemurhaa.. tiedän että hän ei tekisi sitä..mutta ajatus on aina läsnä..
jos hän tekisi sen. en voisi jatkaa omaa matkaani, rakastan häntä liikaa hänen menettämiseen! sanoiin kerran että jos hän kuolee, kuolen minäkin. - en tiedä mitä itse tekisin, mutta alkaa tuntua, että en vain tarkoita että sieluni kuolee ja sydämeni murtuu..
- Usva9
Tässä monet ovat esittäneet ongelmien ratkaisuksi joko viiltelemistä tai itsaria eli itsetuhoista käyttäytymistä, mutta minä esitän teille vaihtoehtoisen menetelmän, joka voi auttaa teidän ongelmissanne.
Kerron ensin omista kokemuksistani, sitten psykordaamamenetelmästä ensin omin sanoin ja sitten muutaman linkin aiheeseen liittyen mm. Psykydraamayhdistyksen linkin http://www.psykodraama.net
ja Ihmissuhdetyö ry linkin http://www.ihmis.fi/framest.htm
Psykodraamaterapia
Itselläni on ollut ikävä lapsuus äiti hakkasi aina ja isä oli alkoholisti ja olen menettänyt eri syistä johtuen lähes kaikki ystäväni v.2002, jolloin koko maailmani romahti ja menetin kaiken ja samoin oli hiljattain v.2004 joulukuun alussa yhden parhaan 6.v kestäneen viimeisen ystäväni menetys, jolloin menetin luottamuksen ihmisiin sekä kuolin tunteen tasolla, mutta noista kaikista olen selvinnyt myös viimeisestäkin psykodraaman keinoin.
Psykodraama soveltuu itseterapeuttiseen omien kielteisten alitajunnallisten tunteiden, ajatuksien, turhautumien, pelkojen, traumojen, pakkomielteiden, tapojen, vanhojen kaunojen, vihamielisyyksien ja muiden vaikeiden asioiden ja kaavojen yms. käsittelemiseen ja kohtaamiseen.
Menetelmiin kuuluu visualisointia, mielikuvituksen käyttämistä, roolipelaamista tai näyttelemistä ja psykodraamaa. Halutessanne voitte vahvistaa tunnelmaa käyttämällä rekvisiittana mm. musiikkia, kynttilöitä, koruja, rooliasuja, astioita, teatteriveistä (suositellaan turvallisuussyistä) ym.vast. Yleensä tämä toimii parhaiten yksin, kun ei tarvitse jännittää toisten läsnäollessa tai jos sovitte keskenään voi sen tehdä useampien ihmisten kanssa samanaikaisesti esim. siinä tapauksessa se sopii, jos asia on yhteinen ja haluatte käsitellä sitä tämän menetelmän avulla. Aina rekvisiitan käyttö ei ole tarpeellista, joskus riittää pelkkä visualisoinnin ja mielikuvituksen käyttö, yhdistettynä liikkumiseenne. Rekvisiitan käyttö on vapaaehtoista ja jos ei jaksa tai viitsi kerätä rekvisiittaa ympärillesi, sinun ei ole pakko tehdä sitä. Myös osittainen rekvisiitan käyttö on sallittua, se on harkintasi varainen.
Ihan ensiksi valitse sopiva rauhallinen ympäristö / paikka (se voi olla kotisi oma huone, tai mikä muu tahansa paikka käy tai vaikka sellainen paikka, joka vastaa käsittelemääsi asiaa), jossa sinua ei häiritä kesken kaiken ja varaa siihen tarvittava aika (yksinkertaiseen visualisointiin riittää 5-15min, monimutkaisempaan käsittelyyn voi mennä jopa useita
tunteja). Voit toki jakaa saman asian käsittelyn useampaan kertaan, tai toistaa säännöllisesti/epäsäännöllisesti tarpeen vaatiessa. Kun aloitat, kannattaa ensin rentoutua, käytä apunasi mitä tahansa keinoa, jolla pääset rentoutumaan sopivaa
musiikkia, itsesuggestiota ym. Keskity vain yhteen asiaan kerrallaan tai niihin asioihin, jotka liittyvät käsittelemääsi asiaan, unohda kaikki muut asiat. Kun olet käynyt läpi käsittelemäsi asian, voit hiljalleen palata normaaliin tietoisuudentilaan mm. laskemalla hitaasti kymmenestä yhteen tai vain antaa itsesi rauhallisesti palautua. Joskus puhelimen soitto tai muu sellainen kova äkillinen ääni voi pelästyttää sinut ja säpsähdät nopeasti normaaliin
tietoisuudentilaasi. Silloin myös käsittelemäsi asia keskeytyy, mutta voit myöhemmin jatkaa sitä siitä mihin jäit. Äkillisessä keskeytyneessä tapauksessa voi olla, että ”roolisi” jää päälle, sen tähden jos et enää halua häiriön jälkeen jatkaa, niin sinun on saatava itsesi rauhallisesti palautumaan kokonaan. Jos taas päätät jatkaa häiriön loputtua on sinun saatava itsesi taas sopivaan rantoutuneeseen tilaan ja oikeaan tunnelmaan. Yksinkertaisessa visualisoinnissa riittää
kun istut mukavassa asennossa tuolissa tai makuulla sängyssä/sohvassa/lattialla ja laitat silmäsi kiinni ja visualisoi asiasi. Lisätietoa saat tavallisesta visualisoinnista ja alitajunnan menetelmistä tämän artikkelin lopussa olevasta
kirjallisuusluettelosta.
Monimutkaisemmassa käsittelyssä sinä itse liikut aivan fyysisesti luomassasi mielikuvitus-ympäristössä. Siis
todellisessa maailmassa voit liikkua tilasi sallimmissa rajoissa - silmät auki ettet törmää mihinkään – mutta keskityt katselemaan ja näkemään kuitenkin mielikuvitus ympäristöäsi. Voit käyttää halumaasi rekvisiittaa, mutta kohdistat
ne mielikuvitus ympäristön kohteisiin, ei oikeisiin. Rekvisiitalla luot oikean tunnelman ja suuntaat huomiosi sekä ajatus- ja tunne energiasi niiden avulla visualisoimaasi kohteisiin. Se millainen vaikutus niillä on, riippuu siitä mikä on suhteesi käyttämääsi symboliikkaan ja vertauskuviin, ne voivat muuttua oman uskomuksesi ja lähtökohtasi mukaisesti. Symbolien käyttäjä luo itse sille haluamansa merkityksen. Voit liikkuessasi toimia kuin toimisit mielikuvitus-ympäristössäsi. On tärkeää, että saavutat mahdollisemman aidon olotilan, herätä itsessäsi mahdollisemman voimakkaat
tunteet ja sellaiset piirteet ja ominaisuudet voimakkaasti ja vapaasti esiin niitä, joita haluat käsitellä ja kohdata. Anna niiden tulla, älä yhtään pidättele, mutta muista, että ne kohdistetaan vain ja ainoastaan mielikuvitusympäristössäsi oleviin kohteisiin, ei oikeisiin. Ensin keräät tarvittavan rekvisiitan, puet rooliasun päälle, laitat korut kaulaasi ym. Sitten valitse mitä asiaa haluat käsitellä itsessäsi. Valitse siihen liittyvä sopiva teema ja luo visualisoimalla sopiva ympäristö. Voit käyttää inspiraation ja mielikuvituksen lähteinä mm. sopivia elokuvia, muita ohjelmia, TV-sarjoja, lehtiä, sarjakuvia, medialähteitä, dokumentteja, kirjoituksia, uskomuksia, omasta uskonnollisuudestasi olevia vertauskuvia, symboliikkaa ym. tai lainata niitä muilta uskonnollisuuksilta, kaikki on sallittua.
Kerron seuraavaksi muutamia esimerkkejä: Jos olet esim. vihainen jollekin ihmiselle, joka on ollut sinulle epäoikeuden-mukainen, niin kuvittele mielessäsi tämä ihminen luomaasi mielikuvitus-ympäristöön ja purkaa vihasi tähän mieli-kuvitushahmoon. On tärkeää ettet tässä vaiheessa pidättele, vaan anna mennä täysillä, koska todellisuudessa et tee mitään tälle henkilölle, eikä hän vahingoitu. Sitten kun olet purkanut kaiken vihamielisyytesi luomaasi mielikuvitushahmoon ja tunnet itsesi olevan tasapainoinen sekä rauhallinen, olet puhdistanut itsestäsi pois kaiken vihan ja negatiivisuuden. Sitten kun lopetat ja palaat todelliseen elämään ja tapaat myöhemmin todellisessa elämässäsi tämän samaisen henkilön, ei sinulla ole enää mitään syytä vihata häntä, eikä sinussa herää mitään muitakaan negatiivisiä tunteitä tätä henkilöä kohtaan ja voit osoittaa tavallista ystävällisyyttä tai muuta aivan normaalia suhtautumista tähän toiseen ihmiseen.
Tai jos käsittelet ikävää, traumaattista kokemustasi, kuvittele tapahtuma uudestaan ja luo siihen sellainen
ympäristö, joka oli todellisen tapahtuman aikana, yritä tehdä siitä mahdollisemman tarkka pienintä yksityiskohtaa myöten. Ja luo siihen sellainen lopputulos, joka päättyy sinun kohdaltasi tai myös muiden osapuolten kohdalla hyvään ja onnistuneeseen lopputulokseen.
Jos taas haluat käsitellä jotain negatiivista, kielteistä, tunnetta, piirrettä, ominaisuutta itsessäsi ja haluat käsitellä sitä ja muuttaa se sinulle sopivaksi voimavaroiksi, niin kokeile seuraavia keinoja. Tutki, ota selvää ja etsi etukäteen
sellaista rekvisiittaa ja niille tiettyjä symbolisia arvoja, jotka kuvastavat niitä asioita, joita sinulla on tarve käsitellä.
Sitten kun aloitat ja olet taas kerännyt tarvittavan rekvisiitan, niin seuraavaksi anna sille tunteelle, piirteelle ja/tai ominaisuudelle jokin nimi, muoto, hahmo, ominaisuuksia, jotka kuvastavat sitä/niitä parhaiten, käytä hyväksesi uskonnollisia tai muita vertauskuvia, symboliikkaa, värejä. Sitten luo sopiva teema ja ympäristö visualisoimalla ja kuvittelemalla. Luo sinne tarpeen vaatiessa myös muita hahmoja itsesi lisäksi, ihmisiä, eläimiä, luo vaikka kokonainen kylä, kaupunki, maa tai jopa maailma. Luo sinne omat lakisi, sääntösi, valtakuntien rajat. Voit luoda itsellesi
sellaisen aseman tai arvon kuin haluat. Luo sinne vaikka mielikuvitus- olentoja. Vain mielikuvituksesi
on rajana! Voit toteuttaa salaisimmatkin mielihalusi, toiveesi ym. tässä luomassasi ympäristössä. Voit purkaa ne luomaasi kohteisiin. Voit esim. käyttää samaa luomaasi ympäristöä aina uudestaan kun käsittelet niitä tunteita, piirteitä, ominaisuuksia itsessäsi. Käytä mielikuvitustasi ja keksi itse millaisia siellä olevat ihmiset, eläimet yms. ovat.
Anna niille luonteet, tunne-elämä, heijasta näille sinussa olevia asioita, joita haluat käsitellä. Anna niiden ilmentää sinun sellaisia puolia mitä et halua tunnustaa itselläsi olevan. Kohtaa heidät, keskustele ja ystävysty heidän kanssa, opi tuntemaan heidät. Kun tunnet heidät, tunnet itsesi paremmin. (Tosielämässä tapahtuu vähän samanlaista, et vain huomaa sitä, etkä ole siitä tietoinen, joskus voit heijastaa omia negatiivisiä piirteitäsi toisiin ihmisiin ja he
reagoivat siihen). Näe ja seuraa miten mielikuvitushahmosi reagoivat toisiinsa ja itseesi antamiesi ominaisuuksien, piirteiden mukaisesti. Jotkut voivat ehkä olla pelottavia, mutta muista, että ne heijastavat vain sinun omia ominaisuuksia, tunteita, piirteitä. Kun kohtaat ne itsesi ulkopuolella, pystyt paremmin niitä näkemään ja
käsittelemään. Jos uskot dualistiseen käsitykseen hyvän ja pahan välisestä taistelusta, niin luo sinne tällainen taistelu ja taistele itsesi kanssa. Luo vastustajasi edustavan jotain negatiivistä piirrettä, ominaisuutta itsessäsi ja anna sille symboliikkaasi kuuluva hahmo ja taistele sen kanssa ja voita. Kun olet näin voittanut sen, niin siinä olevat
negatiiviset, kielteiset piirteet, ominaisuudet muuttuvat neutraaleiksi tai positiivisiksi ja nämä uudet voimavarat voit ottaa takaisin itseesi. Onnittele itseäsi hyvästä saavutuksestasi!
Tai käytä toista tekniikkaa, jossa kohtaat esim. pelkosi sitä kuvaavassa vertauskuvallisessa tai todellisessa hahmossa ja tutustu pelkoosi ja koe ettei ole mitään pelottavaa, asetu pelkoasi kuvaavan hahmon asemaan ja koe miltä ”hänestä” tuntuu. Miten pelkosi kokee itsesi? Miten se suhtautuu tai reagoi sinuun? Mistä pelkosi koostuu? Mistä se on alkanut? Keskustele pelkosi eli sitä kuvaavan hahmon kanssa. Kysele ”hänen” näkökulmasta, miten ”hän” näkee ja kokee
asian. Kohtaat näin pelkoasi aiheuttavat syyt ja käsittelet niitä. Kun tutustut näin pelkoosi ja sitä kuvaavaan hahmoon,
koet että se on aivain turhaa. Sinä et tarvitse tätä pelkoa, olet luonnut sen itsellesi jonkun lapsuudessasi tai aikaisemmin elämässäsi kokeman pelottavan tilanteen johdosta ja se on jäänyt sinuun, koska et ole ennen voinut kohdata sitä silmästä
silmään, kuin nyt teit. Voit tämän jälkeen hylätä pelkosi eli hyvästellä ”hänet”, samalla kun irtaannut tämän asemasta.
Kun palaat taas normaaliin todelliseen elämääsi, voit tuntea, että olo on jotenkin muuttunut, kevyempi ja jotenkin voimakkaampi. Olet luopunut jostain sellaisesta, mitä olet aina ennen pitänyt taakkanasi. Olet muuttanut pelkoosi kuuluvan energian, omiksi voimavaroiksesi. Nyt sinun ei enää tarvitse kantaa tätä pelkoa mukanasi, sen ei enää tarvitse ohjata elämääsi, olet vapautunut siitä. Onnittele itseäsi hyvästä saavutuksestasi!
Voit myös tällä tavalla lisätä ymmärrystäsi tästä todellisesta ilmiömaailmasta. Kun olet luonnut mielikuvitustasi käyttäen oman mielikuvitusmaailmasi, niin voit tehdä siinä tutkimuksia miten se toimii. Voit heijastaa sinne tämän maailman tilanteita, luonnonlakeja, voimia, tapahtumia. Muuta niitä ja katso miten ne muuttuvat tai miten muutokset
vaikuttavat lopputulokseen. Suunnittele mitä tahansa tapahtumaa esim. mitä tulevaisuudeltasi haluat, tai mitä tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on, voit heijastaa niitä tähän luomaasi mielikuvitusympäristöösi ja toteutta ne siellä. Seuraa miten asia kehittyy ja ohjaa kehitystä haluamaasi suuntaan. Voit sitten saamaasi tietoa soveltaa
todellisessa elämässäsi. Näin voit myös suuunnitella ja muokata omaa tulevaisuuttasi.
Voit esim. käydä läpi vaikka omaan tilanteesi liittyviä menneitä, nykyhetken ja/tai tulevaisuuden tapahtumia ja tilanteita. Jos menneisyydessäsi on ikäviä asioita tapahtunut, voit käydä ne uudestaan läpi ja muuttaa niiden lopputulos positiiviseksi. Tai jos tulevaisuudessasi on esim. tentti. Kuvittele tuleva tenttitilanne mielikuvitusmaailmasi, rakenna
mahdollisemman paljon todellisuutta vastaavat puitteet, näe ja koe itsesi suorittamassa tenttiäsi reaaliajassa. Tee niihin oikeat vastaukset ja palauta tenttipaperi opettajallesi. Hän tarkastaa ne ja hyväksyy. Onnittele itseäsi hyvästä saavutuksestasi! Tämän suorittettuasi palaa takaisin päivätietoisuuteen ja sitten kun on todellisessa elämässäsi tenttiaika,
niin palauta mieleesi tunne siitä, että teit oikeat vastaukset. Heijasta nämä vastaukset tenttipaperiisi ja kirjoita ne oikeasti siihen. Palauta tenttipaperi ja koe, että opettajasi hyväksyy ne. Poistu. Onnittele vielä kerran itseäsi!
Kirjallisuusluettelo alitajunnan ja visualisoinnin menetelmistä:
1) Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi: Louise L. Hay 2) Ajattele elämäsi hyväksi: Annastina Vrethammar
3) Alitajuntasi voima: Joseph Murphy 4) Valmiina muutokseen. Aarrekartan avulla kohti uutta: Kristiina Harju
5) Toteuta sydämesi toiveet: Sonia Choquette 6) Raha ja elämäntehtävä: Sanaya Roman ja Duane Packer
7) Luova visualisointi: Shakti Gawain 8) Silva-menelmä: José Silva
Psykodraamayhdistys:
http://www.psykodraama.net
Psykodraama on ryhmäterapian muoto, jonka taustateorian ja perusmenetelmät kehitti romanialaissyntyinen psykiatri Jacob Levy Moreno (1889 1974) vuosisadan alkupuolella. Psykodraamassa yksilön ihmissuhteissa muodostunutta psykologista kehityshistoriaa tutkitaan ryhmän jäsenten avulla. Pääpaino on useimmiten yhdessä henkilössä kerrallaan. Psykodraamassa käytetään Morenon teorioihin perustuvia toiminnallisia tekniikoita. Näitä ovat mm. roolien esittäminen, roolinvaihto, kaksoisolento ja peili. Asiakasta autetaan näyttelemään, esittämään ongelmansa toiminnallisesti. Menetelmässä käytetään hyväksi fyysistä liikettä, eleitä, ilmeitä ja symboleita. Psykodraamassa päähenkilö eli protagonisti esittää (acts out) jotakin elämästään "tässä ja nyt". Ryhmän jäsenet toimivat ns. apuhenkilöinä, jotka esittävät päähenkilön draamassaan tarvitsemia henkilöitä, esineitä tai asioita.
Psykodraamassa tulkinta on kohtauksista syntyvä rakenne. Se miten ohjaaja ohjaa on hänen tulkintansa. Silloinkin kun sanallista tulkintaa käytetään, se nojaa edeltäneeseen toimintaan.
Psykodraamaistunnon vaiheet
Psykodraamaistunnossa on yleensä kolme päävaihetta: virittäytyminen, esitys ja jakaminen. Näiden lisäksi suoritetaan usein ns. prosessointi seuraavassa istunnossa.
Virittäytymisvaihe valmistaa ryhmää ja ohjaajaa varsinaista esitysvaihetta varten. Siinä ryhmään pyritään luomaan turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri, joka tukee spontaania ilmaisua.
Esitysvaiheessa päähenkilö esittää draaman keinoin tilanteita elämästään. Häntä autetaan tarkastelemaan käyttäytymistään ja elämänkulkuaan. Kohtauksesta siirrytään toiseen päähenkilön antamien tietojen, vihjeiden ja symbolien johdattamana. Vähitellen päähenkilöä autetaan työskentelemään läpi ja integroimaan esityksensä sisältöä sekä tekemään valintoja tulevaisuutensa suhteen. Esitysvaihe päättyy usein ns. korjaavaan kokemukseen.
Psykodraaman esitysvaiheen kulku muodostaa ympyrän. Päähenkilön ongelmien käsittely alkaa yleensä niiden nykyisistä ilmenemismuodoista problematiikan reunaalueilta ja jatkuu kohtaus kohtaukselta kohti intrapsyykkisten ristiriitojen kehityshistoriallista ydintä. Nykyajan tarkastelusta edetään tutkimaan päähenkilön menneisyyttä. Lopuksi palataan uudelleen käsittelemään nykyisyyttä ja tulevaisuutta (Z. T. Moreno 1965, s.7386).
Goldman ja Morrison (1984) ovat esittäneet mallin, joka kuvaa esitysvaiheen etenemisen kohtauksittain. Käytännössä esitysvaihe ei yleensä sisällä kaikkia heidän mainitsemiaan kohtauksia. Goldmannin ja Morrisonin mallin mukaan kohtaukset ovat sisällöltään seuraavat:
1. Päähenkilö esittää ongelmallisen tilanteen nykyhetken elämästään.
2. Toteutetaan kohtaus, jossa päähenkilöllä on ollut samanlaisia tunteita tai reagointitapoja lähimenneisyydessä.
3. Dramatisoidaan varhaisempia tilanteita. Edellisistä vaiheista edetään vihjeiden avulla ongelmallisten reagointitaipumusten syntymisen kannalta keskeisiin kehityshistorian tilanteisiin.
4. Varhainen lapsuudenkokemus. Usein päädytään varhaisiin tiedostamattomiin ongelmiin. Löytyy varsinainen ongelma, perusta nykyiseen ongelmatilanteeseen.
5. Katarsiksessa tapahtuu emotionaaliseen kokemukseeen liittyvä oivallus intrapsyykkisten ristiriitojen syntymisen syistä ja helpotus niiden ymmärtämisestä.
6. Konkretisaatiovaiheessa päähenkilön omia symboleja käyttäen rakennetaan hänen nykyinen tilanteensa.
7. Rooliharjoittelussa päähenkilö esittää kuinka hän esim. alkuperäisessä ongelmatilanteessa voi toimia toisin.
Esitysvaihetta seuraa ns. jakaminen (sharing). Sen aikana ryhmän jäsenet (usein myös ohjaaja) kertovat päähenkilölle miten heidän omat kokemuksensa muistuttavat päähenkilön kokemuksia. Apuhenkilöinä toimineet voivat kertoa millaisia tunteita roolissa oleminen herätti. Jakamisessa ei kritisoida päähenkilöä.
Psykodraama terapeuttisena menetelmänä Psykodraamaa terapeuttisena menetelmänä käytetään pääasiassa ryhmissä (esim.kasvuryhmät, erilaiset kurssit, pitkät psykodraamaryhmät, kuntoutuspainotteiset kurssit), mutta menetelmää voidaan käyttää myös yksilöiden ja perheiden kanssa työskenneltäessä. Psykodraaman avulla voidaan tutkia yksilön sisäistä maailmaa, rooleja ja ihmissuhteita erilaisten draamallisten ja toiminnallisten menetelmien avulla. Psykodraamassa yksilön maailman tutkiminen on aina nivoutunut ryhmäprosessiin. Psykodraamasssa on tavoitteena itsetuntemuksen lisääntyminen, persoonallisuuden eheytyminen, oman elämän parempi hallinta sekä ihmissuhde- ja ongelmanratkaisutaitojen lisääntyminen. Erityisesti psykodraamalle ominaisia tavoitteita ovat luovuuden ja spontaanisuuden kehittäminen sekä omien roolien tutkiminen ja monipuolistaminen. Keskeisinä vaikuttavina tekijöinä ovat toiminnan kautta tapahtuva työskentely, johon kuuluu ongelmien tutkimnen, läpieläminen ja uudelleen jäsentäminen. Ryhmässä tapahtuva työskentely mahdollistaa jäsenten välisen jakamisen, oppimisen ja tuen.
Psykodraaman vetäjät: Bruun Mikko, SMI, kouluttaja, Lapinlahdenkatu 29 A 1, 00180 HELSINKI, puh. 09 685 6962
Frelander Annelit, HW, SHO, Meri-Rastilantie 21 C 30, 00980 Helsinki, [email protected] , 0500-848 459
jne…
Ihmissuhdetyö ry.
http://www.ihmis.fi/framest.htm
Psykodraamaterapia
Ihmissuhdetyö ry toteuttaa kaksi pitkää psykodraamaterapiaryhmää vuosittain. Toinen ryhmä kokoontuu viikoittain 3 t kerralla ja toinen ryhmä kerran kuukaudessa yhden päivän ajan.
Psykodraamassa ryhmäläinen voi syventää itsetuntemustaan, kehittää ilmaisukykyään ja vuorovaikutustaitojaan sekä käsitellä aikaisempia, nykyisiä ja tulevia ongelmallisia tilanteita. Psykodraamassa ohjaajan ja ryhmän avulla ryhmäläisen sisäinen maailma tuodaan toiminnallisesti näkyväksi, löydetään uusia tapoja toimia elämänsä näyttämöllä.
Tavoitteena on persoonallisuuden eheytyminen, oman elämän hallinta sekä ihmissuhde- ja ongelmanratkaisutaitojen lisääntyminen.
Lisätietoja ryhmistä: [email protected]- kuunnelkaa iteänne.
"hei oon niinku 13w ja mun bestis niinku viilteli ja nyt mäki oon viillelly tän ja tän kokosia viiltoja, mulla meni mun jätkän kans just poikki ja oon kauheen masentunu, nyt oon jääny koukkuun viiltelyyn, oon niinku viilelly kolme kertaa. siis en jaksa enään."
Miten te ihmiset jaksate leikkiä tollasella asialla. en vaan osaa ymmärtää.
Kannattaa leikkiä, tota kun kauan vielä jataktte, niin huomaatte että teillä menee oikeesti kohta paskasti.
Ainaista piilottelua.
Valehtelua.
Syyllisyyden tunnetta.
joudutte kierteeseen. "nyt yritän oikeesti lopettaa, lopetan oikeesti, meneeviikko-kaks niin rekahdatte taas. ja siitä se taas alkaa kun tunnette olonne niin epäonnistuneeksi, ja paskaksi."
Turvaudutte aina siihen samaan vanhaan keinoon.
Alatte tarkkailla kaikkialla ihmisten käsivarsia, tajuamate katseenne naulitsuu ihmisten käsivarsiin, jos vaikka löytäisitte jonkun kaltaisesi.
Aluksi viillot voivat olla pieniä, ja vain yhdessä osassa kehoa.
Mutta ei enään kahden vuoden päästä, kun olette pahassa koukussa, ja viiltelette useammankin kerran pvässä.
Vaikka sua ei masentais, olsiit kavereiden kanssa jossain sulla voi alkaa joku paikka oikeen kihelmöimöön iin etä juuri siitä tekisi mieli viiltää.
Hei pienet lapset, älkää tehkö ongelmaa itsellenne.
Teistä tulee oman vartalonne asiantuntioita, samalla kun tuhoatte sitä pala kerrallaan.
Pääasia on että tuhoatte sisimpäänne.
Tuhoatte.
Tunnette itsenne likaiseksi.
Lopettakaa.
Hakekaa apua.
Älkää leikkikö. - tuskallinen
kuunnelkaa iteänne. kirjoitti:
"hei oon niinku 13w ja mun bestis niinku viilteli ja nyt mäki oon viillelly tän ja tän kokosia viiltoja, mulla meni mun jätkän kans just poikki ja oon kauheen masentunu, nyt oon jääny koukkuun viiltelyyn, oon niinku viilelly kolme kertaa. siis en jaksa enään."
Miten te ihmiset jaksate leikkiä tollasella asialla. en vaan osaa ymmärtää.
Kannattaa leikkiä, tota kun kauan vielä jataktte, niin huomaatte että teillä menee oikeesti kohta paskasti.
Ainaista piilottelua.
Valehtelua.
Syyllisyyden tunnetta.
joudutte kierteeseen. "nyt yritän oikeesti lopettaa, lopetan oikeesti, meneeviikko-kaks niin rekahdatte taas. ja siitä se taas alkaa kun tunnette olonne niin epäonnistuneeksi, ja paskaksi."
Turvaudutte aina siihen samaan vanhaan keinoon.
Alatte tarkkailla kaikkialla ihmisten käsivarsia, tajuamate katseenne naulitsuu ihmisten käsivarsiin, jos vaikka löytäisitte jonkun kaltaisesi.
Aluksi viillot voivat olla pieniä, ja vain yhdessä osassa kehoa.
Mutta ei enään kahden vuoden päästä, kun olette pahassa koukussa, ja viiltelette useammankin kerran pvässä.
Vaikka sua ei masentais, olsiit kavereiden kanssa jossain sulla voi alkaa joku paikka oikeen kihelmöimöön iin etä juuri siitä tekisi mieli viiltää.
Hei pienet lapset, älkää tehkö ongelmaa itsellenne.
Teistä tulee oman vartalonne asiantuntioita, samalla kun tuhoatte sitä pala kerrallaan.
Pääasia on että tuhoatte sisimpäänne.
Tuhoatte.
Tunnette itsenne likaiseksi.
Lopettakaa.
Hakekaa apua.
Älkää leikkikö.minun elämä alkoi olla vaikeaa tuoss 3vk sitten.ennen töihin menoa minulla oli pahoja ajatuksia mielessä.repäsin kädet verille saksilla.töissä sanoin mun ohjaajalle että ois asia josta ei puhuta julkisesti.sanoin että saksilla haavoitin itseäni.minulla oli vaikea selittää syy.ohjaaja oli hätääntynyt.auttamisen pyytäminen oli vaikeaa.pyysin häntä soittaa äidilleni.äitiä tavatessa äiti pettynyt ja itki.luovutin sakset äidille.sanoin että oisin kuullut outoja ääniä.koen toisaalta että äänet oli mielikuvitusta.yx versio minulla on syyksi että ewn jaksanut olla onnellinen.en jaksanut mennä töihin hymyillen.nyt on maaliskuu puoli väli.verinen viiltekly tapahtui helmikuu lopussa.töissä sanoin ohjaajalle että en rohkene katsoo saksiin päin.me yhdessä töissä pidettiin palaveri jossa selvitettiin syitä ja etsittiin ratkaisu tekooni.nyt olen saamassa psykologin apua.teidän tarinoita lukiessa haluan itsekin saada rohkaisua.minulla on vaikea saada ote irti viiltelystä.häpeän sitä että terävät välineet olis pakkomielle..
- kl
Välillä harmittaa kai kun sanotaan, että viillellään koska se on "in".
Minä harvoin viiltelen, mutta jos viiltelen niin kuoleminen on se ensimmäinen ajatus päässä. Testailen rajojani ja kuinka syviä viiltoja voin tehdä ja vielä ei ole tulut vastaan että valtimo aukeaisi.
Omalla kohdallani huomionhakuisuus kuulostaa absurdilta, vähiten haluan huomiota.
Olen joskus hakenut vuosien harkinnan jälkeen apua enemmänkin psyykkeeni takia ja kerroin itsemurha aikeistani mutta jostain syystä he sivuuttivat minut, on liian isot jonot kuulemma.
Raskasta sinänsä.
Ja eihän viiltely ole ainoa vaihtoehto, miksei melkein kukaan keksi mitään originalia?
Jos pelkästään kipua haluatte, niin tehkää ihoonne palovammoja tai raapikaa 'kuorikaa' iho pois. Tai kuristakaa itseänne. Keinoja on niin monia, miksi niin moni silti päätyy pelkästään viiltelyyn? - Tuleva terkkari
Varsin rankkaa teksiä.
Itse olen kohta 28-vuotias terveydenhoitaja-opiskelija. Aiemmalta ammatiltani olen lähihoitaja ja olen ollut lähes 10 vuotta hoitoalalla töissä. Päädyin tänne lukemaan tarinoitanne, sillä olen kirjoittamassa esseetä aiheesta itseään viiltelevä nuori, ja ja etsin tietoa aiheesta (lähinnä faktatietoa, en siis käytä työssäni näitä tarinoita, vaikka onkin hyvä että puratte pahaa oloanne esim.tänne).
Itse en ole viiltelyyn koskaan turvautunut, vaikka myös itselläni on ollut paljon kaikenlaisia murheita elämässäni, niin isoja kuin pienenpiä. Ja juuri sen haluaisin sen teille nuorille ja miksei myös vanhemmillekin sanoa, että en usko olevan ihmistä, joka ei kipuilisi oman kasvamisensa ja aikuistumisensa kanssa. Toki toiset ihmiset ovat herkempiä kuin toiset. Omasta elämästään kannattaisi siltä koettaa etsiskellä niitä pieniäkin positiivisia puolia, kuten hyvä ystävä tai sisarus, oma lemmikki tai harrastus ja suunnata ajatukset siihen.
Ja vaikka juuri tuossa iässä monille on vaikea puhua aikuisten kanssa (puhun kokemuksesta, olenhan itsekin ollut nuori;), kannattaisi silti olla joku aikuinen ihminen, johon voisi luottaa ja jolle puhua. Se ei välttämättä tarvitse olla oma vanhempi, vaan vaikkapa täti, setä, mummi, vaari, joku kiva maikka, tai naapuri.. Melkeen ihan kuka vaan aikuinen. Toki olisi ihan hyvä, jos voisi puhua omille vanhemmille. Kannattaa muistaa, että vanhemmat on myös olleet nuoria ja käyneet läpi samoja kasvukipuja. Heiltä saattaisi löytyä jopa jonkinlaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja pahan olon tms. purkamiseen. Tai voi ihan suoraan kysyä, että "oliko sulla ikinä niin paha olo, että olisit halunnut satuttaa ittees?"
Vanhemman tehtäviin kuuluu tukea ja auttaa lastaan kasvamaan ja aikuistumaan, mutta se on myös vastavuoroinen prosessi. Toisinaan vanhemmillakin on keinot ja jaksaminen hukassa. Tietenkin vanhemman pitäisi tällöin hakea muualta apua jaksamiseensa eikä kaataa sitä nuoren niskaan, jonka elämänvaihe on jo muutoinkin haasteellista. Jos siis tilanne kotona on niin paha, ettei vanhempi kykene olemaan se vastuullinen aikuinen, jonka pitäisi ymmärtää ja tukea, vaan jopa toistaa omasta lapsuudestaan oppimaansa aikuisen mallia, kannattaisi todellakin kertoa tilanteesta jollekin toiselle aikuiselle.
Älkää hyvät nuoret kantako niin suurta vastuuta harteillanne! Te olette vasta aikuisuuden kynnyksellä, teillä ei ole velvollisuutenanne kantaa koko maailman tuskaa taakkananne! Jakakaa asioita ystävien kesken, niin huomaatte, että useimmat pohdiskelevat ja kipuilevat juuri sanojen asioiden äärellä!! Älkää padotko kaikkea sisäänne, te ette ole vielä riittävän kypsiä yksin ratkomaan moisia ongelmia, ja harva meistä aikuisistakaan täysin yksin asioitaan kantaa. Luottakaa itseenne ja muihin, jokainen ihminen tarvitsee läheisten ihmisten tukea ja ymmärrystä.
Elämässä on monia elämisen arvoisia asioita, vaikkei se aina siltä tunnukaan. Se ei silti tarkoita, että ainoa vaihtoehto olisi itsensä vahingoittaminen tai itsemurhan harkitseminen. Välillä on vain haasteellisempia ajanjaksoja ja välillä taas pyyhkii paremmin. Se on elävää elämää, josta omilla valinnoillaan voi ottaa kaiken kivan irti!
Toivottavasti käytte vielä näillä palstoilla lukemassa toistenne kokemuksia ja myös minun tekstistä olisi jollekulle nuorelle apua. Tämän päivän nuorilla on tiettyä etua siitä, että tietoa netistä on helposti saatavilla. Aina tietolähteet ei ehkä ole parhaita mahdollisia, mutta jos todella apua ongelmiinsa on valmis hakemaan, niin paljon löytyy myös turvallisia ja luotettavia saitteja. Muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta saa paljon tietoa ja tukea kasvamisen haasteisiin. Ja te nuoret, jonka vanhemalla on alkoholiongelma (myös oma isäni on alkoholisti), muistakaa ettei syy ole tiedän ja se, että se on todellinen sairaus, johon kyseinen vanhempi tarvitsisi apua. Lisää tietoa aiheesta saa sivulta lasinenlapsuus.fi
Toivon kaikille teille antoisaa ja valoisaa nuoruutta, raottakaa rohkeasti niitä harmaita verhoja lähiympäristöönne ja uskaltakaa elää!! Uskokaa itseenne ja läheisiinne. :)
-marika- - ANNNNNNIINA
Minusta tuntuu aina niin lapselliselta ajatus viiltelysta. Ja saalittaa ja suruttaa kun niin monet nuoret viiltelevat. Monella on asiat oikeasti huonosti. Minulla on asiat hyvin, kaikki menee aivan loistavasti. Minulla on maailman paras perhe, joka rakastaa minua, minulla on uskomattomia ystavia. Koulu on helppoa, kaikki arvosanat ovat hyvia. Olen perustytto. Ja silti ahdistaa. Vihaan itseani sen takia, se tuntuu niin pahalta, etta joillain on asiat oikeasti huonosti, ja minullakun on elamassa melkein kaikki mita voisin ikina toivoa, ja silti tuntuu pahalta. Ihmiset menkaa puhumaan psykologeille. Kannattaa kokeilla. Ei siita ainakaan harmia ole. Minulla se auttoi aivan mielettomasti.
- Jrivo
Yks mun kaveri, tai no entinen kaveri viilteli itteensä, ja se sano et se ajatteli yhessä vaiheessa itsarii. Sen vanhemmat on alkoholistei ni se kai sen takia viilteli ja muutekii sil meni huonost. Sit se näkee harhoi ja muuteki on outo. Ja yhes vaihees se viilteli itteää, ja muitaki, sen takii et se halus juua verta, ja se oli koukus siihe. En oo enää sen kaveri, koska se juo, polttaa tupakkaa ja muuteki liikkuu huonos seuras ja siit on tullu kauhee kovis ja itserakas. Ja se kai haluu et mäki joisin jne. (oon 12 v). Yritän nyt vältellä sitä. Sit muuteki se on ärsyttävä, ja se petti mut. Olin siihen mennes antanu sen kaikki jutut anteeks, mut se viimisin juttu kyl meni liia pitkälle. Sit mul on muit kavereit, mut must tuntuu ettei ne paljoo välitä, enkä muutekaa oo nii hirvee läheine niitte kaa. Ite en oo hirveest viillelly, oon kyl harkinnu, mut ei oo ollu veistä lähettyvillä. Oon välil aika masentunu, johtuu varmaa enite siit et olo tuntuu yksinäiseks ja enkä löyä elämäst hyvii puolii. Mut iha hyvi mul kuiteki menee... :)
- Kukkaiskeiju 12.v
mua pelottaa..voi olla et tää kuulostaa lapselliselta,mut oon 12.v ja meidän luokalla on yks tyttö,ja sain just kuulla et se on viillelly itteaan jo aika kauan...sil on aina musta pitkä huppari,ni sita ei huomaa,mut kerran tunnil katoin et hei mita sa oot kirjottanu katees?ja sit nain et se ei ollukkaa kynaa vaan verta..kysyin kauhuissani hanelta"siis viilteletsa ittees?!"ja han vastasi ihan vakavana"joo,se on kivaa."puhuimme luokassa siita,että tällä tytöllä ei ole koulussa ja kotona asiat hyvin.mua pelottaa,että entäs jos se vaikka tappaa itsensä??se on ollu tosi outo jo pitkään,jotenki tosi masentunu.tuntuu et en voi tehä sille mitään vaikka mietin sitä kokoajan...neuvoja?
- Tulessa
Mulla on ollu jo hyvän aikaa masennus. Koskaan ei oo hyvä olla, aina vaan ahistaa ja tekis vaan mieli päästä pois. Yhtenä päivänä koulussa kun olin tosi stressaantunut ja masentunut niin raavin kättäni kunnes se oli ihan vereslihalla. Sitten koskin sitä uudestaan ja uudestaan niin että tuntu kuin se kohta kädestä ois ollu tulessa. Se sattu mut samal tuli oudon vaupauttava olo. Pian sen jälkeen raavin käteen lyijykynällä hyvin pienen mutta kivuliaan haavan. Sama lopputulos.
Harkitsen myös päivittäin vakasti itsemurhaa, mutta en halua et mun vanhemmat tulee surulliseksi, joten en varmaan tee. - itsaripianmoikka
Miksi viiltelet itseäsi?
- Monta vuotta jatkunut masentuneisuus, itseinho, bulimia, epätoivo, kaikki negatiiviset tunteet... enkä ole saanut puhuttua kenellekään, kaikki pitää mua vain iloisena ihmisenä ja jos kertoisin tästä, ne pitäis sitä vitsinä. En viiltele, jotta saisin huomiota - en koe tämän olevan "avunhuuto", koska tätä on jatkunu niin pitkään... Mä en ikinä haluais näyttää näitä jälkiä kenellekään.
Millaisissa tilanteissa viiltelet itseäsi?
- Ahdistaa, surettaa, masentaa, tyhjä olo, stressaan, en pysty keskittymään mihinkään, enkä saa mitään aikaiseksi, voimat on loppu, oon liian lihava, oon syöny liikaa, taas oon ahminu...
Nämä on ne yleiset tilanteet.
Oletko jutellut asiasta jonkun kanssa?
- En.- ennenkuinonliianmyöh
Kukkaiskeiju:
Viiltely kertoo yleensä tosi pahasta henkisestä voinnista. Sun kannattaisi yrittää kuunnella sen murheita. Terkkarille sun pitäis ehdottomasti kertoa, koska toi kuulostaa tosi vakavalta. Sun ei pidä ottaa tota asiaa yksin harteilles, vaan anna vastuu jollekin aikuiselle, joka kykenee siihen vaikuttamaan.
- viiltelijän äiti
Lapseni on 13v ja viiltelee..unettomuutta ja ahdistustakin on.Paikka on nuorten psykiatriselle osastolle.Hoito kestää 4-6 viikkoa.Kysyisinkin sellaisilta jotka ovat olleet siellä,et onko se auttanut?ja helpottuuko elämä?t epätoivoinen äiti
- pehkonen
Minäkin viiltelen jos statsit laskee Css:äs :D:D:D:
- dghsfhgf
itse olen viilellyt itseäni. Se ei ole mitään muotia anteeksi vaan !!!! sillä purataan itseään jos ei pysty puhumaan syyt voi olla esim...Raiskattu, perheen takia niitä on monia syitä itse olen päästän jonkin verran pimee kun mut on raiskattu joillakin ilmestyy se viiltelyllä itse olen joutunut laitokseen siitä ja ne ymmärsi minkä takia tein sain lääkkeet
- Joku~
En oikein tiedä miksi kirjoitan tänne enään, kun aihe on niin vanha, ketäpä kiinostaisi. Kirjoitanpa silti. Huvikseni, omasta kokemuksestani. Eli siis, tiedän, että tuomitsette minut heti ikäni perusteella, eli olen 12 vuotias murrosikäinen. Ja viiltelen, siitä onkin jo vuosi kun aloitin.
Kaikki alkoi siitä, kun vitosella meidän luokalle tuli yks uus tyttö. Tuolloin mulla oli vielä ehkä 3 parasta ystävää, ja tuosta uudesta luokkalaisesta tuli kans mun yks parhaista ystävistä. Ongelmat lähti siitä, kun kaks niistä mun parhaista ystävistä alko inhoamaan tuota uutta tyttöä, ja mä yritin siinä kaikkine paineineni pitää sen pienen ''kaveriporukan'' yllä. Mutta loppujenlopuks ne kaks vaan lähti muiden luo. No se siitä. Tuo tyttö oli silloin lievästi masentunut, ja opetti tuolle mun toiselle parhaista ystävistä, se kuka oli vielä sen uuden lisäks jäljellä, mitä on itsensä satuttaminen. Ne molemmat raapi käsiään rikki. Ihan vaan kynsillä. Niistä tuli toistensa ihan parhaat parhaat ystävät. Ne oli koko ajan kahdestaan, ne teki sitä ja tätä ja tota. Eikä mulla ollu puoleen vuoteen yhtäkään ystävää. Yhtenä päivänä, koulussa, yritin kynällä saada haavaa mun käteen. Jäin siitä kiinni, opettaja näki mut. En sillon vielä tajunnut mitä tein. Halusin vain huomiota, ja ystäviä. Jouduin niiden kahden ystävän kanssa kuraattorin puheille. Me ei puhuttu siellä paljoa, ja meidät päästettiinkin aika pian pois. Sitten tunnin päästä koulu loppui. Ne kaks meni kahdestaan kotia, ja jäin taas yksin. Joka päivä, sen puolen vuoden ajan, katsoin niitä kahta, miten ilosii ne olikaan ilman mua. Niillä ei ollut huolia ilman mua... Niin. Ilman mua. Sillon mun päähän tuli : ''Entä jos mua ei oliskaan, olisko sillon kaikilla kaikki hyvin?¨'' Sen jälkeen naurahdin, ja ajattelin : ''Ehei, kyll mun äiti tarvii mua, ja kaikki lemmikit.''. Yhtenä ihanana päivänä, se ''uus tyttö'' pyys mua niille. Mä hymysuin hain pyörän, ja pyöräilin niiden luokse. Heipatin sen mun vanhan ystävän , ja lähdettiin pyöräilemään sinne. Oli tosi kivaa. Mutta sitten, en tiedä mitä kävi, aloin vaan kotona satuttaa itteeni enemmän. Viilsin käteen. Puukolla. Halusin että ne tykkäis musta. Mut ei. Pian alkoikin kesäloma. Niistä kavereista oli taas tullu mun ihan peruskavereita, ei mitään superhyviä ystäviä. Ne olikin sitten mun ainoot kaverit. Kesäloma alko. Pitkä, tylsä, yksinäinen kesäloma. Sillon mulla ei ollut Facebookia, ja jäin kaikesta paitsi. Mua ei enää kutsuttu mihinkään. Olin aina yksin. Asuin kilometrin päässä niistä. Sitten se viiltely, masennus, ja ahdistus, kaikki alko. Aloin viiltämään. Reisiin. Ajattelin aina viillellessäni : ''Ehkä joku päivä jään kiinni ja musta tykätään. Ehkä ne vielä joskus rakastaa mua. Ehkä voisin olla vielä niiden ystävä.'' Kutosen alussa, olin niin masentunut, etten välittäny mistään. Olin taas ihan yksin. Lokakuuhun asti. Lokakuussa käytiin äidin kanssa tervehtimässä Englantilaista isääni. Sain silloin tehdä Facen, jotta saisin pitää yhteyttä isääni. Sitten tapasin yhdessä nettipelipaikassa yhden ihanan ystävän. Kerroin hänelle kaiken itsestäni, hän on jo 17 vuotias, ja on kuunnellut elämäni murheita pitkään. Tuossa samalla, minä taas hieman erkaannuin noista kahdesta ystävästäni. En minä enää heistä välittänyt, kumminkin he ovat vieläkin kuvioissa, vaan eivätpä tiedä viiltelystäni mitään. Myöhemmin, tuon tytön kanssa, joka tuli vitoselle, riitaannuin. Todella pahasti. Emme itse asiassa ole enää ystäviä. Pelkästään tuon vanhan parhaan kaverini kanssa olemme. Siihen se jääkin, vain hän on enää ystäväni, tuon nettikaverini lisäksi. Tuo nettikaverini on kuullut elämäni murheet. Hän tietää minusta lähes kaiken, ja hänen kanssaan jutellessani, tunnen oloni arvokkaaksi. Olisin tehnyt jo itsemurhan ellei tuota nettikaveria olisi. Tällä hetkellä , hän tukee minua kaikessa, kuuntelee murheeni, ja auttaa minua rohkaistumaan puhumaan psykiatrilleni ja muille. Nyt seuranani silti vaikea masennus, masennuslääkkeet, itsemurhasuunnitelmat.... Ja tuo rakas nettiystäväni. Hän saa mieleni puhdistumaan. Joka kerta. Ja pidän häntä parhaana ystävänäni, ja ihailen häntä, vaikka tuo ei sitä tiedäkkään. Minä todella luotan häneen. Hän on lähes oma suojelusenkelini. Vaikkakin reiteni, kylkeni, käteni, jalkani, joka ikinen ruuminosani on arpien peitossa, hän ei tuomitse minua.
Hirveä roskaromaani... Hehheh, toivottavasti jaksoit lukea.... Omaa kokemustani, tuosta leikkasin paljon pois... Toivottavasti edes jotain ymmärsitte. :) - Anniiiii
no jos alotetaan iha siitä et mulle on todettu anoreksia ja viiltely helpottaa ja tuntuu hyvält
aina ku oon yksi ja kukaa ei nää mut oon lopettamas koska alkaa olla kesä..
parin kaverin kaa oon jutellu - Låtta
Hei! Opiskelen Mikkelin ammattikorkeakoulussa ja teen lopputyötäni viiltelystä. Tutkin viiltelystä selviämistä. Tarkoituksena on tutkia asiaa juuri asianosaisten näkökulmasta, tuoda esille se, mitä viiltelyn läpikäyneet itse ajattelevat ja tuntevat, ja tuoda tämä ammattilaisten tietoon. Olisin todella kiitollinen, jos haluaisit kertoa omista kokemuksistasi ihan vapaasti. Mitä ajattelet asiasta menneenä elämänvaiheena? Mitkä asiat johtivat viiltelyyn ja mitkä asiat auttoivat pääsemään yli? Olisin todella kiitollinen avusta! Kirjoita minulle sähköpostiin: [email protected] ja tietenkin käsittelen kaikkea anonyymisti. Kiitos etukäteen!
- poloinen
Hei olen 17v tyttö. Aloitin viiltelyn 2v sitten en tarkkaan muista miksi silloin viiltelin.. Taisi johtua joistain pojista ja perhe ongelmista. No nyt puoli vuotta sitten olin onnettomuudessa jossa hengen lähtö oli helvetin lähellä.. Sairaaloissa olin 4kk sinä aikana en viillellyt ja nyt olen ollut kotona sen n.2kk ja nyt lähi viikkoina olen taas alkanut viiltelemään.. Koska pari kaveriani hylkäsivät minut tuon onnettomuuden takia, onnettomuudesta jäi pysyviä vammoja, yksi läheiseni kuoli. Tuntuu että tämä kaikki paska sattuu samaan aikaan eikä pää kestä.. Pakko tarttua terään ja viiltää. Vaikka eihän Se oikeasti auta kuin hetkeksi. Kävin myös ennen onnettomuutta psygolokilla mutta en montaa kertaa kun valehtelin sille naiselle että kaikki on hyvin
- ekkals
Ensin aloin viiltelemään kiusaamisen takia ja sitten pari vuotta myöhemmin asia tuli taas ilmi ja aloin viilteleemään kunnolla nyt siihen vähän niinkuin jäi koukkuun
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän371796Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61391Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431376- 141352
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11345Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71314Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01294Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11250Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21200Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21183