En uskalla hakea apua

Vaikea sanoa mitään,mutta olet jo itse
tehnyt diagnoosin ja se hyvä alku.
Varmaan kaikki menee hyvin ja
huomenna kun heräät niin mene kävelylle,
et ole sen huonompi kun muutkaan,
vaikka olet työtön niin elämä jatkuu ja
sellaisen avopuolison.....,
no jätän sanomatta,ku se jo toinen tarina.
Se on normaalia ettei sisarukset välitä,
joten senkin voit nostaa hattuhyllylle ja
alkoa otavähemmän,se tuo kaikki ongelmat
isompana esille ja mieleen.
Kyllä se siitä kuhan vanhenet.

Masennus ei ole mikään oikea vaiva, jota lääkkeillä voisi hoitaa. Miten henkistä sairautta voisi muka hoitaa lääkkeillä, jos aina kun otat pillerin, muistat että sinua masentaa.

einäin kirjoitti:

Masennus ei ole mikään oikea vaiva, jota lääkkeillä voisi hoitaa. Miten henkistä sairautta voisi muka hoitaa lääkkeillä, jos aina kun otat pillerin, muistat että sinua masentaa.

Lue lisää

Jeps. Masennus on teinityttöjen tekosyy olla käymättä koulua.

einäin kirjoitti:

Masennus ei ole mikään oikea vaiva, jota lääkkeillä voisi hoitaa. Miten henkistä sairautta voisi muka hoitaa lääkkeillä, jos aina kun otat pillerin, muistat että sinua masentaa.

Lue lisää

Kuule, masennus on sairaus siinä missä muukin. Itse olen käsrsinyt masennuksesta jo 8 vuotta. Lääkehoito on tärkeää, myös se että saat käydä vaikka avohoitajan luona juttelemassa. Toki voi olla että pitkään kestäneessä lääkehoidossa tulee joku raja vastaan, mutta sitten kokeillaan uusia lääkkeitä. Masennus on vakavasti otettava sairaus, eikä siitä kärsivää saa mollata eikä haukkua. Masennuspotilaat tarvitsevat tukea eivätkä pilkkaa. Itse olen vakavan masennuksen takia ollut jo 5 kertaa osastohoidossa. Masennus on sitä että välillä jaksaa paremmin ja välillä huonommin. Huonot päivät ovat usein myöst turhauttavia, koska ei jaksa tehdä kaikkee mitä pitäs. Masennukseen kannattaa ja ehdottomasti käydä puhumassa myös lääkärille!

Juuri näin. Joku yleislääkäri, joka ei tiedä psykkeen sairauksista sen enempää kuin tavallinen pulliainen, määrää lääkkeen, jonka katsoo kirjasta. Ei laiteta erikoislääkärille lähetettä. NÄIN AINAKIN HELSINGISSÄ HERTTONIEMEN TERVEYSASEMALLA. Poikani on yrittänyt saada lähetettä jo 8 vuotta lähetettä erikoislääkärille. Onnistumatta.

ÄITI IHMETTELEE kirjoitti:

Juuri näin. Joku yleislääkäri, joka ei tiedä psykkeen sairauksista sen enempää kuin tavallinen pulliainen, määrää lääkkeen, jonka katsoo kirjasta. Ei laiteta erikoislääkärille lähetettä. NÄIN AINAKIN HELSINGISSÄ HERTTONIEMEN TERVEYSASEMALLA. Poikani on yrittänyt saada lähetettä jo 8 vuotta lähetettä erikoislääkärille. Onnistumatta.

Lue lisää

No, varaapa sitten aika suoraan yksityiselle palveluntuotajalle ja mene suoraan erikoislääkärin vastaanotolle, niin eiköhän ala homma hoitua. Miksi kärvistellä turhaan!

Valmiissa maailmassa! Hommaa jotakin tekemistä, tiskaa vaikka tai laita kotia nätiksi tai hae ystäviä! Mukavia ja herttaisia, joiden kanssa aika menee rattoisasti? etkö osaa nauttia elämästä ja jokaisesta vuodenajasta yms. Maailmassa on paljon hauskoja asioita. Mene kurssille tai jotain ihanaa. Älä vaivu masennuksen piiriin. Näin kauniit vuodenajat suomessa. Mikä ettei?

mene humpalle! kirjoitti:

Valmiissa maailmassa! Hommaa jotakin tekemistä, tiskaa vaikka tai laita kotia nätiksi tai hae ystäviä! Mukavia ja herttaisia, joiden kanssa aika menee rattoisasti? etkö osaa nauttia elämästä ja jokaisesta vuodenajasta yms. Maailmassa on paljon hauskoja asioita. Mene kurssille tai jotain ihanaa. Älä vaivu masennuksen piiriin. Näin kauniit vuodenajat suomessa. Mikä ettei?

Lue lisää

Masennus ei ole tahdon asia.

Pomppis85 kirjoitti:

Kuule, masennus on sairaus siinä missä muukin. Itse olen käsrsinyt masennuksesta jo 8 vuotta. Lääkehoito on tärkeää, myös se että saat käydä vaikka avohoitajan luona juttelemassa. Toki voi olla että pitkään kestäneessä lääkehoidossa tulee joku raja vastaan, mutta sitten kokeillaan uusia lääkkeitä. Masennus on vakavasti otettava sairaus, eikä siitä kärsivää saa mollata eikä haukkua. Masennuspotilaat tarvitsevat tukea eivätkä pilkkaa. Itse olen vakavan masennuksen takia ollut jo 5 kertaa osastohoidossa. Masennus on sitä että välillä jaksaa paremmin ja välillä huonommin. Huonot päivät ovat usein myöst turhauttavia, koska ei jaksa tehdä kaikkee mitä pitäs. Masennukseen kannattaa ja ehdottomasti käydä puhumassa myös lääkärille!

Lue lisää

"Masennus on sairaus siinä missä muukin"

Ei ole, jos tarkoitat muilla sairauksilla somaattisia sairauksia. Masennus on kielikuvallinen sairaus.

"Lääkehoito on tärkeää"

Ei ole. Esimerkiksi 'masennuslääkkeet' tunnetusti pahentavat masennusta viimeistään pitkässä juoksusa ja sekoittamalla aivojen normaalia välittäjäainetoimintaa potentiaalisesti pysyvästi kroonistaa masentuneisuuden ja sekavuuden tilan.

"Masennuspotilaat tarvitsevat tukea eivätkä pilkkaa"

Samaa mieltä, mutta se, että huomauttaa masennuksen olevan luonnollinen normaali reaktio ja kokemus ei ole pilkkaamista. (Mielestäni on enemmänkin pilkkaavaa, väheksyvää ja röyhkeää uskotella henkisesti kärsiville, että heissä on jokin sairaus, joka vaatisi lääkkeitä loppuelämän.)

Historiasi perusteella sinunkin ehkä kannattaisi lukea kirja Your Drug May Be Your Problem (D. Cohen, P. Breggin) ja tutustua järjestelmään hieman tarkemmin.

vitunpissiksetsaatan kirjoitti:

Jeps. Masennus on teinityttöjen tekosyy olla käymättä koulua.

Olisit hiljaa kun et mistään asiasta tiedä.

ÄITI IHMETTELEE kirjoitti:

Juuri näin. Joku yleislääkäri, joka ei tiedä psykkeen sairauksista sen enempää kuin tavallinen pulliainen, määrää lääkkeen, jonka katsoo kirjasta. Ei laiteta erikoislääkärille lähetettä. NÄIN AINAKIN HELSINGISSÄ HERTTONIEMEN TERVEYSASEMALLA. Poikani on yrittänyt saada lähetettä jo 8 vuotta lähetettä erikoislääkärille. Onnistumatta.

Lue lisää

@ ÄITI IHMETTELEE
Siis 8 vuotta!?? Miksei poikasi ole pyytänyt lääkäriasemalta lähetettä mielenterveystoimistoon? Siitä se hoito lähtee. Tai sitten varaa suoraan ajan yksityiselle psykiatrille. En ymmärrä.
Mikset sinä äitinä ole varannut mielenterveyskeskukseen pojallesi aikaa näiden 8 vuoden aikana? Kyllä sinne aikuisellekin lapselle voi vanhemmat varata ajan.
Kokeile ja kirjoita tänne miten onnistui.

teepä näin kirjoitti:

No, varaapa sitten aika suoraan yksityiselle palveluntuotajalle ja mene suoraan erikoislääkärin vastaanotolle, niin eiköhän ala homma hoitua. Miksi kärvistellä turhaan!

äidille: terveysaseman yleislääkäreiden taito riittää juurikin masennuksen hoitoon, mitä ihmisen psyykkeeseen tulee. Itse sairastan esim. 2-suuntaista mielialahäiriötä (onnekseni kuitenkin lievempää tyyppiä 2), ja ennen tuota olin kovinkin masentunut. Mutta kun tuli oireita hypomaniasta silloin eräänä keväänä, sain lähetteen erikoissairaanhoitoon, eli psyk. päivystys/avo-osaotolle/ hoitoon. Tietotaito siis riittää peruslääkärillä masiksen hoitoon, sillä se on sairauksien "peruskauraa" , yhtään tautia väheksymättä.

Terveysasemilla toimii psyk. sairaanhoitaja, jonka kanssa kannattaa käydä purkamassa sydäntään. Myös esim. Valkonauhaliitto tarjoaa ilmaista "terapiaa" (on psykologin juttusilla käynti tyhjää parempaa, muttei vedä vertoja kunnon psykoterapeutille -)

Ihminen on kokonaisuus, ja sairaus hoiidetaan sen mukaan. Lääkehoito ja terapia tarvittaessa paras yhdistelmä. Masennuksesta voi myös toipua. SSRI-lääkkeet ovat mullistaneet masennuksen hoiidon. Ennen sitä "vanhan polven" (psykoosi)lääkkeillä hoidetuissa 50-60 -vuotiasissa valitettavasti näkyy joskus kadunmiehissä ja -naisissa se leima, minkä ne voi ihmisiin jättää. Valitettavaa, mutta totta: ohikulkija voi huomata; tuossa kulkee "maanmasentunut" ihminen. Uuden polveen lääkehoitojen vuoksi en näe nuoremmissa ikäluokissa tätä leimaantumisen vaaraa. Ihmisestä ei voi aina tietää, vaikka olisikin masentunut ja aika laillakin. Subjektiivinen kokemus aina tämä.

Umanana kirjoitti:

"Masennus on sairaus siinä missä muukin"

Ei ole, jos tarkoitat muilla sairauksilla somaattisia sairauksia. Masennus on kielikuvallinen sairaus.

"Lääkehoito on tärkeää"

Ei ole. Esimerkiksi 'masennuslääkkeet' tunnetusti pahentavat masennusta viimeistään pitkässä juoksusa ja sekoittamalla aivojen normaalia välittäjäainetoimintaa potentiaalisesti pysyvästi kroonistaa masentuneisuuden ja sekavuuden tilan.

"Masennuspotilaat tarvitsevat tukea eivätkä pilkkaa"

Samaa mieltä, mutta se, että huomauttaa masennuksen olevan luonnollinen normaali reaktio ja kokemus ei ole pilkkaamista. (Mielestäni on enemmänkin pilkkaavaa, väheksyvää ja röyhkeää uskotella henkisesti kärsiville, että heissä on jokin sairaus, joka vaatisi lääkkeitä loppuelämän.)

Historiasi perusteella sinunkin ehkä kannattaisi lukea kirja Your Drug May Be Your Problem (D. Cohen, P. Breggin) ja tutustua järjestelmään hieman tarkemmin.

Lue lisää

pihalla näistä, Umanana.

Masennus voi olla OIKEASTI myös todella vakava tila riippuen sairauden kestosta ja syvyydestä.

Masennus johtuu myös pitkälti välittäjäaineiden epätoiminnasta aivoissa ja serotoniinin puutteesta. Joten masislääkkeet tasaavat noita tasoja. Esim. psykoterapian on todettu vaikuttavan ihmismieleen siten, että "aivojen piuhat" voivat järjestyä uudelleen ihmisen toipuessaan masennuksesta. Itse olen sitä mieltä, että masennukselle on aina jokin syy, mikä kannattaa toki lähtökohtaisesti selvittää. Toivottavasti kukaan ei joudu syömään masennuslääkkeitä läpi elämänsä. Tämä on sairaus, mistä voi toipua. Joskin kroonistuessaan se voi olla työläämpää.

Sairaus oikea kirjoitti:

Masennus ei ole tahdon asia.

Pahimmillaan se vie toimintakyvyn ja mielenkiinnon kaikkeen.

Pomppis85 kirjoitti:

Kuule, masennus on sairaus siinä missä muukin. Itse olen käsrsinyt masennuksesta jo 8 vuotta. Lääkehoito on tärkeää, myös se että saat käydä vaikka avohoitajan luona juttelemassa. Toki voi olla että pitkään kestäneessä lääkehoidossa tulee joku raja vastaan, mutta sitten kokeillaan uusia lääkkeitä. Masennus on vakavasti otettava sairaus, eikä siitä kärsivää saa mollata eikä haukkua. Masennuspotilaat tarvitsevat tukea eivätkä pilkkaa. Itse olen vakavan masennuksen takia ollut jo 5 kertaa osastohoidossa. Masennus on sitä että välillä jaksaa paremmin ja välillä huonommin. Huonot päivät ovat usein myöst turhauttavia, koska ei jaksa tehdä kaikkee mitä pitäs. Masennukseen kannattaa ja ehdottomasti käydä puhumassa myös lääkärille!

Lue lisää

Jos on synnin hätä niin se katsotaan sitten masennukseksi. Sitten ihmetellään miksei löydy syytä eikä ihminen parane. Kun rauhan omalletunnolle niin masennuskin kaikkoaa. Tästä on monia esimerkkejä mutta ihmiset kieltävät asian itseltään.

synti painaa kirjoitti:

Jos on synnin hätä niin se katsotaan sitten masennukseksi. Sitten ihmetellään miksei löydy syytä eikä ihminen parane. Kun rauhan omalletunnolle niin masennuskin kaikkoaa. Tästä on monia esimerkkejä mutta ihmiset kieltävät asian itseltään.

Lue lisää

synti painaa...äläpäs nyt sit taas puhu sellasesta mistä et ilmeisesti tiedä mitään. Minä olen uskossa, mutta olen silti myös kärsinyt masennuksesta...eikä synnillä kyllä ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Uskovillakin voi olla huolia ja sellasia elämän tilanteita jotka sitten kuormittaa liikaa ja jos on herkkä, niin voi sairastua masennukseen. Jumala varmaan auttoi minua lääkkeiden ohella vapautumaan masennuksesta. Koska lopetin lääkkeet muutamankuukauden jälkeen. Kävin myös psykologin luona juttelemassa asioista jotka painoivat...toki myös rukoilin. Koen nyt että sekin kokemus oli tarpeen mulle, koska ajattelin ennen samoin kun sinä, ettei uskovainen voi sairastua masennukseen. Nyt pystyn myös ymmärtämään heitä joille niin käy. Taivaan isän käteen, ja toivo että sinä et sairastu koskaan masennukseen, koska se ei ole mukavaa.

mene humpalle! kirjoitti:

Valmiissa maailmassa! Hommaa jotakin tekemistä, tiskaa vaikka tai laita kotia nätiksi tai hae ystäviä! Mukavia ja herttaisia, joiden kanssa aika menee rattoisasti? etkö osaa nauttia elämästä ja jokaisesta vuodenajasta yms. Maailmassa on paljon hauskoja asioita. Mene kurssille tai jotain ihanaa. Älä vaivu masennuksen piiriin. Näin kauniit vuodenajat suomessa. Mikä ettei?

Lue lisää

meneppä ite sinne humpalle. Ymmärrätkö että kaikilla ihmisillä ei ole ystäviä, eikä kaikki niitä myöskään saa, vaikka kuinka haluaisi. Jos on huono itsetunto jostain syystä, niin ei ole ehkä rohkeutta mennä tutustumaan ihmisiin. Ja mitä enemmän ikää tulee, sen vaikeampaa se on. Tiedän tämän koska joudun läheltä seuraamaan nuorenmiehen taistelua siitä että ei ole ystäviä :( Ja silloin kun ihminen on masentunut, niin ei se pysty lähtemään mihinkään tuollasiin toimiin...ei yksinkertaisesti pysty, vaikka haluaisikin. Sitähän se masennus juuri on, kun ei enään jaksa. Kun itse sairastin masennusta, niin aikani väkisin koitin käydä töissä ja tehdä kaikkea...mutta en enään pystynyt tunta iloa mistään. Sitten tuli se päivä kun en enään jaksanut sinne töihinkään...kaikki energia meni siihen että sain jotenkin pidettyä huolta omasta hygieniasta ja pidettyä kodin jotenkin siistinä...mitään muuta ei sitten jaksanutkaan, vaikka kuin olis halunnut. Vaikka olen normisti aina ollut vahva ja positiivinen ihminen (Olin koittanut olla liian vahva liian kauan), ja rakastanut jokaista vuodenaikaa ja luontoa ym...mutta sillon en edes kiinnittänyt huomiota vuodenaikoihin. Sitä vaan koitti selvitä päivistä. Onneksi sain apua ja aloin taas iloita elämästä. mutta sellaisen ihmisen joka ei ole masennusta kokenut, ei kannata asiasta kauheesti ohjeita annella, koska ei oikeasti voi tietää asiasta oikeesti mitään. Vain sen kokenut tietää mitä se on ja mitä se saa aikaan ihmisessä. Ei kannata kuitenkaan luovuttaa vaan hakea apua ajoissa!

Taidat olla aika kirjoitti:

pihalla näistä, Umanana.

Masennus voi olla OIKEASTI myös todella vakava tila riippuen sairauden kestosta ja syvyydestä.

Masennus johtuu myös pitkälti välittäjäaineiden epätoiminnasta aivoissa ja serotoniinin puutteesta. Joten masislääkkeet tasaavat noita tasoja. Esim. psykoterapian on todettu vaikuttavan ihmismieleen siten, että "aivojen piuhat" voivat järjestyä uudelleen ihmisen toipuessaan masennuksesta. Itse olen sitä mieltä, että masennukselle on aina jokin syy, mikä kannattaa toki lähtökohtaisesti selvittää. Toivottavasti kukaan ei joudu syömään masennuslääkkeitä läpi elämänsä. Tämä on sairaus, mistä voi toipua. Joskin kroonistuessaan se voi olla työläämpää.

Lue lisää

Taidat olla itse pihalla, kun et tiedä, että masennuslääkkeet kroonistavat sairauden. Ne muuttavat aivojen toiminnan tavalla, jota voidaan kutsua aivovaurioksi. Onko mieleesi milloinkaan tullut, miksi olet joutunut popsimaan lääkkeitä jo kahdeksan vuotta? Kyllä, lääkkeiden takia.

Tässä ihan muutama juttu ja tutkimus aiheesta:

http://www.huffingtonpost.com/dr-peter-breggin/antidepressants-long-term-depression_b_1077185.html

http://truthman30.wordpress.com/2011/07/01/long-term-ssri-use-could-cause-brain-damage/

http://www.psychologytoday.com/print/68229

http://www.sciencedaily.com/releases/2011/03/110316084425.htm

Jos aiot joskus lopettaa lääkkeiden syönnin, aivosi pistävät ensimmäiseksi sitten siinä vastaan. Lopettamisen yhteydessä oireesi vain pahenevat, mutta kun pääset siitä vaiheesta läpi, niin aivosi voivat palautua siinä määrin normaaliksi kuin mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Se on tärkeää tietää. Oireiden paheneminen ja uusien oireiden ilmaantuminen lääkityksen lopettamisen yhteydessä ei johdu alkuperäisestä masennuksesta, vaan aivovauriosta, jonka lääkkeet ovat saaneet aikaan.

synti painaa kirjoitti:

Jos on synnin hätä niin se katsotaan sitten masennukseksi. Sitten ihmetellään miksei löydy syytä eikä ihminen parane. Kun rauhan omalletunnolle niin masennuskin kaikkoaa. Tästä on monia esimerkkejä mutta ihmiset kieltävät asian itseltään.

Lue lisää

Niin, näihin sekopäiden kannanottoihin vielä sen verran, että jos aivojen välittäjä-aineet on pikkasen epäsuhdassa synapsien toiminnan kanssa niin ICD-luokitus kyllä täyttyy. Masennus täytyy ehdottomasti hoitaa. Ensisijaisena näkisin luotettavan terapeutti suhteen, jota lääkehoidolla tuetaan.

Nimim. 20 vuotta sairastanut, nyky-aikaisilla menetelmillä hyvinvoiva...

einäin kirjoitti:

Masennus ei ole mikään oikea vaiva, jota lääkkeillä voisi hoitaa. Miten henkistä sairautta voisi muka hoitaa lääkkeillä, jos aina kun otat pillerin, muistat että sinua masentaa.

Lue lisää

Minulla on dg. toistuva masennus. (ehkä olen vain kuvitellut sen ;)
Mielelläni auttaisin muita vastaavassa tilanteessa olevia, koska nyt aika hyvä jakso, vaikka on syksy...spostini on näillä sivuilla.

mene humpalle! kirjoitti:

Valmiissa maailmassa! Hommaa jotakin tekemistä, tiskaa vaikka tai laita kotia nätiksi tai hae ystäviä! Mukavia ja herttaisia, joiden kanssa aika menee rattoisasti? etkö osaa nauttia elämästä ja jokaisesta vuodenajasta yms. Maailmassa on paljon hauskoja asioita. Mene kurssille tai jotain ihanaa. Älä vaivu masennuksen piiriin. Näin kauniit vuodenajat suomessa. Mikä ettei?

Lue lisää

Sekoitat nyt alakuloisuuden ja masennuksen keskenään. Jos on alakuloinen, tiskaaminen/lenkki/ihan mikä tahansa auttaa. Masentuneena ei vain kykene. Sitä on sellaisen mahdotonta ymmärtää, kellä ei ole koskaan masennusta ollut.

kfbfkkfjffkfkgjflfjf kirjoitti:

Sekoitat nyt alakuloisuuden ja masennuksen keskenään. Jos on alakuloinen, tiskaaminen/lenkki/ihan mikä tahansa auttaa. Masentuneena ei vain kykene. Sitä on sellaisen mahdotonta ymmärtää, kellä ei ole koskaan masennusta ollut.

Lue lisää

Minä käyn suihkusa silloin kun jaksan, kun ei tarvitse ketään varten pitää puhtaana itseään. Senkun herää aamulla ja raahaa itsensä keittiöön ja on iltaan saakka ja alkaa nukkumaan. Päivä kerrallaan. Lauantaina käyn suihkussa ja vaihdan vaatteet. Ei tarvitse edes meikata ,kun ei jaksa. Tällä tavoin vanhenen.....

Minulla masennus tuli . Kipuna, unettomuutena,ja olen aina väsynyt, en käy viikkoon suihkussakaan, en vaihda vaatteita, en syö ruokaa ja kahvia juon mielettömiä määriä että, pysyn hereillä! Vittumainen elämä, mutta täytyy jaksaa, olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva nainen! Laihdun ja väsyn ja ehkä katoan johonkin!

einäin kirjoitti:

Masennus ei ole mikään oikea vaiva, jota lääkkeillä voisi hoitaa. Miten henkistä sairautta voisi muka hoitaa lääkkeillä, jos aina kun otat pillerin, muistat että sinua masentaa.

Lue lisää

Ennen pesin hampaat 3Xpäivässä, nyt en pese käsiä, en hampaita, en huolehdi hygieniasta, mukavaa kun saa vain haista ... kun ei jaksa suihkuun mennä. Kipujen kanssa ei jaksa mitään.....

Voi että näitä vastauksia mitä olet aloittaja saanut.

Masennusta hoidetaan tehokkaasti psykoterapialla ja lääkkeillä.
Hanki lähete psykiatrian poliklinikalle ja tai mene yksityispsykiatrille, niin hän tekee sinulle diagnoosin, jos on aihetta.
TK lääkärit saattavat määrätä vain masennuslääkkeen.Lääke on vain "kainalosauva" eteenpäin ja aika harvoin parantaa kokonaan masennusta eli masennus jatkuu kun lääkitys loppuu.Psykoterapia yhdistettynä lääkitykseen tai ilman lääkettä, on tehokkain keino hoitaa mielialahäiriöitä.
Voit tarkistaa asiat käypähoito suosituksista, jotka sisältävät kattavat tutkimustiedot eri sairauksien hoitosuosituksista.

Miia34 kirjoitti:

Vaikea sanoa mitään,mutta olet jo itse
tehnyt diagnoosin ja se hyvä alku.
Varmaan kaikki menee hyvin ja
huomenna kun heräät niin mene kävelylle,
et ole sen huonompi kun muutkaan,
vaikka olet työtön niin elämä jatkuu ja
sellaisen avopuolison.....,
no jätän sanomatta,ku se jo toinen tarina.
Se on normaalia ettei sisarukset välitä,
joten senkin voit nostaa hattuhyllylle ja
alkoa otavähemmän,se tuo kaikki ongelmat
isompana esille ja mieleen.
Kyllä se siitä kuhan vanhenet.

Lue lisää

"Miia34",

Missä kohtaa ap. kirjoitti olevansa TYÖTÖN
eikä esimerkiksi osa-aikatyössä tai opiskelija?

Missä kohtaa ap. kirjoitti kärsivänsä ALKOHOLIONGELMISTA?

Miia34 kirjoitti:

Vaikea sanoa mitään,mutta olet jo itse
tehnyt diagnoosin ja se hyvä alku.
Varmaan kaikki menee hyvin ja
huomenna kun heräät niin mene kävelylle,
et ole sen huonompi kun muutkaan,
vaikka olet työtön niin elämä jatkuu ja
sellaisen avopuolison.....,
no jätän sanomatta,ku se jo toinen tarina.
Se on normaalia ettei sisarukset välitä,
joten senkin voit nostaa hattuhyllylle ja
alkoa otavähemmän,se tuo kaikki ongelmat
isompana esille ja mieleen.
Kyllä se siitä kuhan vanhenet.

Lue lisää

Yllättävästi nimimerkki "Miia34" kirjoittaa, ettei ap:n tarvitse hävetä TYÖTTÖMYYTTÄÄN, vaikka kirjoituksessaan ap ei kerro, onko TYÖTÖN, OSA-AIKATYÖSSÄ, FYYSISESTÄ SYYSTÄ SAIRASLOMALLA vai OPISKELIJA!

Samoin nimimerkki "Miia34" kehottaa ap:ta VÄHENTÄMÄÄN ALKOHOLIN KÄYTTÖÖ, vaikka ap ei kerro avauskommentissasi, käytätkö alkoholia KOHTUUDELLA,
RUNSAASTI vai EI LAINKAAN?

Nimimerkki "Miia34", teet siis ap:n
tilastasi aikamoisia oletuksia.

Itse en ole TYÖTÖN TYÖNHAKIJA ja KÄYTÄN ALKOHOLIA HARVOIN, silti kärsin ajoittain masennuksesta.

Sitä minäkin pelkään. Koen työni hammashoitajana
äärimmäisen raskaana. Viime aikoina kanssani työskennelleet
hammaslääkärit ovat alkaneet syyttää minua hutiloinnista
ja siitä, että ajatukseni ovat muualla.

Koska asun Hesassa, olen ajatellut jo työpaikan vaihtamistakin,
näiden ikävien kommenttien takia!

Miia34 kirjoitti:

Vaikea sanoa mitään,mutta olet jo itse
tehnyt diagnoosin ja se hyvä alku.
Varmaan kaikki menee hyvin ja
huomenna kun heräät niin mene kävelylle,
et ole sen huonompi kun muutkaan,
vaikka olet työtön niin elämä jatkuu ja
sellaisen avopuolison.....,
no jätän sanomatta,ku se jo toinen tarina.
Se on normaalia ettei sisarukset välitä,
joten senkin voit nostaa hattuhyllylle ja
alkoa otavähemmän,se tuo kaikki ongelmat
isompana esille ja mieleen.
Kyllä se siitä kuhan vanhenet.

Lue lisää

Olen ammatiltani hammashoitaja, en työtön.
Työpaikka on kyllä liipaisimella, koska kanssani
työskentelevät lekurit ovat alkaneet huomautella
keskittymättömyydestä ja väärien instrumenttien
sohlaamisesta heille.

Pelkään alkavaa pikkujoulukautta, koska minulla
on tapana mennä juhliessa alkon kanssa överiksi.
Viimeksi sammuin erään kapakan lattialle..

einäin kirjoitti:

Masennus ei ole mikään oikea vaiva, jota lääkkeillä voisi hoitaa. Miten henkistä sairautta voisi muka hoitaa lääkkeillä, jos aina kun otat pillerin, muistat että sinua masentaa.

Lue lisää

Koska olen työssä hampihoitajana, olen kyllä
kysäissyt kanssani työskenteleviltä lekureilta,
voisiko joku heistä kirjoittaa minulle kokeeksi
masennuslääkereseptin. Toistaiseksi tämä
suunnitelma on jäänyt puheen asteelle..

ÄITI IHMETTELEE kirjoitti:

Juuri näin. Joku yleislääkäri, joka ei tiedä psykkeen sairauksista sen enempää kuin tavallinen pulliainen, määrää lääkkeen, jonka katsoo kirjasta. Ei laiteta erikoislääkärille lähetettä. NÄIN AINAKIN HELSINGISSÄ HERTTONIEMEN TERVEYSASEMALLA. Poikani on yrittänyt saada lähetettä jo 8 vuotta lähetettä erikoislääkärille. Onnistumatta.

Lue lisää

Minua hävettää kovasti oma keskittymiskyvyttömyyteni, itkuisuuteni ja raivokohtaukset kotona,

Työssäni hammashoitajana pitäisi pystyä keskittymään,
koska ei ole hyvä antaa vääriä instrumentteja lääkäreille,
ja käydä wc:ssä itkemässä, kun pitäisi valmistella seuraavan
potilaan tulos.

Minuakin pelottaa, ettei terkkarin lääkäri ota vakavasti itkuisuuttani, keskittymiskyvyttömyyttäni ja raivareitani.

mene humpalle! kirjoitti:

Valmiissa maailmassa! Hommaa jotakin tekemistä, tiskaa vaikka tai laita kotia nätiksi tai hae ystäviä! Mukavia ja herttaisia, joiden kanssa aika menee rattoisasti? etkö osaa nauttia elämästä ja jokaisesta vuodenajasta yms. Maailmassa on paljon hauskoja asioita. Mene kurssille tai jotain ihanaa. Älä vaivu masennuksen piiriin. Näin kauniit vuodenajat suomessa. Mikä ettei?

Lue lisää

Olen hampihoitaja, ja käyn paljon irroittelemassa sekä työkaverien että muiden ystävieni kanssa tanssien discoissa ja yökerhoissa Helsingissä.. Huono puoli on, että usein tulee tanssi-iltoina otettua liikaa.. ja olen loppuillalta aikamoisessa änkyrässä, kengät lintallaan.

väsynyt ja onneton? kirjoitti:

Minulla masennus tuli . Kipuna, unettomuutena,ja olen aina väsynyt, en käy viikkoon suihkussakaan, en vaihda vaatteita, en syö ruokaa ja kahvia juon mielettömiä määriä että, pysyn hereillä! Vittumainen elämä, mutta täytyy jaksaa, olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva nainen! Laihdun ja väsyn ja ehkä katoan johonkin!

Lue lisää

Minun on pakko kyllä aamuisin jaksaa laittaa tukkani ja pestä hampaani, koska työssäni hammashoitajana täytyy olla edes jotenkuten siisti..ettei saa potkuja. Meikata tuskin jaksan. Kunhan sitaisen tukkani ponnarille..

hoidettu hoitaja kirjoitti:

Voi että näitä vastauksia mitä olet aloittaja saanut.

Masennusta hoidetaan tehokkaasti psykoterapialla ja lääkkeillä.
Hanki lähete psykiatrian poliklinikalle ja tai mene yksityispsykiatrille, niin hän tekee sinulle diagnoosin, jos on aihetta.
TK lääkärit saattavat määrätä vain masennuslääkkeen.Lääke on vain "kainalosauva" eteenpäin ja aika harvoin parantaa kokonaan masennusta eli masennus jatkuu kun lääkitys loppuu.Psykoterapia yhdistettynä lääkitykseen tai ilman lääkettä, on tehokkain keino hoitaa mielialahäiriöitä.
Voit tarkistaa asiat käypähoito suosituksista, jotka sisältävät kattavat tutkimustiedot eri sairauksien hoitosuosituksista.

Lue lisää

Kiitos näistä neuvoista. Olen hoitaja itsekin, hammashoitaja.
Tiedätkö saanko mitään korvausta terapiasta, kun hammashoitajana palkkani ei ole kummoinen??

Hammashoitsu kirjoitti:

Sitä minäkin pelkään. Koen työni hammashoitajana
äärimmäisen raskaana. Viime aikoina kanssani työskennelleet
hammaslääkärit ovat alkaneet syyttää minua hutiloinnista
ja siitä, että ajatukseni ovat muualla.

Koska asun Hesassa, olen ajatellut jo työpaikan vaihtamistakin,
näiden ikävien kommenttien takia!

Lue lisää

Minä siivoan masennuksen tieltäni pois! joskus käytän jopa kloriittiakin. Puhdas koti vetää puoleensa! Hampaitakin pesen joskus, vaikka ne ei ole kaksisen näköisetkään. harvahampaat?

koukkuleuka! kirjoitti:

Minä siivoan masennuksen tieltäni pois! joskus käytän jopa kloriittiakin. Puhdas koti vetää puoleensa! Hampaitakin pesen joskus, vaikka ne ei ole kaksisen näköisetkään. harvahampaat?

Lue lisää

Hänellä on kauniit hampaat!
Eivät lainkaan H A R V A T!

einäin kirjoitti:

Masennus ei ole mikään oikea vaiva, jota lääkkeillä voisi hoitaa. Miten henkistä sairautta voisi muka hoitaa lääkkeillä, jos aina kun otat pillerin, muistat että sinua masentaa.

Lue lisää

Masennus on seuraus jostakin tapahtuneesta . Se voi johtua myös sairaudesta johon et saanut riittävää apua . Se voi johtua lapsena koetusta ahdingosta tai hyväksikäytöstä seksuaalisesti . Se voi johtua myös köyhyydestä lapsuusajalla . Sitten se puhkeaa masennuksena aikuisena . Alat miettimään mennyttä aikaa ja sairastut . Paras hoito masennukseen on että ajattelet elämää positiivisesti . Yritä unohta ikävät asiat menneisyydestä . Etsi itsellesi kivoja harrastuksia ja mukavia ystäviä . Ole sosiaalinen .

No, minä sain masennuslääkereseptin ja siitä on ollut kovasti apua. Tai no, neljänsistä kokeilluista lääkkeistä on ollut kovasti apua. Sitä ennen kävin pari vuotta terapiassa, ilman lääkkeitä, se taas ei auttanut.


Aloittajalle: Pohdin kauan samoja asioita ja kärsinkin melkein kymmenen vuotta, kun en kehdannut hakea apua. Mene lääkäriin, ei se ainakaan asioita pahenna! Voit sanoa aikaa varatessa, ettet halua kertoa ennen kuin vasta lääkärille syytä, jos sitä edes kysytään. Mieti myös, että haluaisitko mieluummin puhua nais- vai mieslääkärille, minä en olisi koskaan pystynyt kertomaan miehelle. Kertominen oli vaikeaa, mutta onneksi tein sen, koska voin nyt paljon paremmin!

Ei ne lääkkeet mikään ihmeparannus ole, mutta auttaa! Kannattaa ainakin kokeilla niitäkin, terapiaa myös. Äläkä lannistu, minulla ei kolmet ensimmäiset kokeillut lääkkeet auttaneet yhtään, mutta neljännet auttaa.

Tsemppiä! :)

en jaksa enää kirjoitti:

Olen ammatiltani hammashoitaja, en työtön.
Työpaikka on kyllä liipaisimella, koska kanssani
työskentelevät lekurit ovat alkaneet huomautella
keskittymättömyydestä ja väärien instrumenttien
sohlaamisesta heille.

Pelkään alkavaa pikkujoulukautta, koska minulla
on tapana mennä juhliessa alkon kanssa överiksi.
Viimeksi sammuin erään kapakan lattialle..

Lue lisää

Minusta apua on oikeus hakea silloin kun sitä kokee tarvitsevansa. Ei sillä ole väliä onko sinulla "riittävää syytä" parempihan se on että sitten käyt ennen aikaisesti kun liian myöhään. Parempihan se on sitten mennä turhaan kun olla menemättä tarpeeseen? Eikö niin? Eikö ne hampaatkin saa tarkistuttaa ihan vaikka vaan varmuuden vuoksi, vai pitääkö niiden ensin tippua tai mädäntyä suuhun? No miksi mieltä ei saisi hoitaa ilman perusteluja, tai että on varma että on "riittävän ahdistunut". Eikö mieli ole ihan yhtä tärkeä kuin ne hampaat.

Joten ei sinun tarvitse sitä miettiä oletko riittävän masentunut tai ahdistunut: voit hakea apua. Työterveyden huolto auttaa tai sitten julkinen. Voit päästä vaikka ensin työpsykologille siksi aikaa että saat pidempiaikaisen terapeutin (aina työterveys ei maksa mitään pitkää terapiaa).
Ja jos vaikka he tarjoavat heti lääkkeitä kuten joku tuossa sanoi, voi hyvin sanoa että en niitä vielä halua kun haluaisin tukea ja apua, henkistä selviämistä ja ensin kokeilla ilman lääkkeitä paranisiko olo.

Masentuneena ja ahdistuneena ei kannata viettää pikkujoulukautta, se viina sotkee loputkin aivoista. Oikeasti. Se vaan ei auta.

Joitain hyväksi havaittuja apukeinoja:

- Mieti ensin teetkö mitään mikä sinua auttaa. Jokaisella, myös masentuneella, on joku terapiamuoto itsessään, mikä auttaa. Jollekin se on kävely (ulkoilun nyt on todettu auttavan vissiin aina vähän), jollekin musiikki, jollekin lukeminen, jollekin urheilu tai vaikka maalaaminen jne. eli asia, mitä pystyy tekemään vaikka muuten olisi maassa. Mikä hetkellisesti helpottaa ja vie pois.
Jos teet vain ikäviä asioita, velvollisuuksia jne. niin silloin varmasti masentaa entistä enemmän. Elämässä pitäisi olla myös iloa ja mielellään rakkautta.
Kuntoutuksessakin käytetään näitä. Oletko siis koskaan pysähtynyt miettimään mitä tehdessäsi olet onnellinen? Tai tunnet kokonaisuutta? Oletko löytänyt sitä? En tiedä onko elämässäsi muuta kuin työ mutta jos se ei ole kutsumuksesi, se ei kyllä riitä. Se tuo leivän pöytään, mutta ei riittävästi iloa.

Mainitset tuolla jossain alkoholin ja bilettämisen. Vastoin käsityksiä, ne eivät tuo iloa. Niitä voi tehdä jos on jo iloinen. Mutta muuten niistä ei ole mitään apua, koska ne eivät tuo todellista iloa.

- Ota sairaslomaa. Suosiolla. Ota pari viikkoa, ei se maailma siihen kaadu eikä kaadu työpaikkakaan. Jos kaatuu niin anna mennä. Kukaan meistä ei ole niin korvaamaton, ettei voisi olla kahta viikkoa poissa.
Tuona aikana voit tehdä jotain pientä, rentouttavaa, pelkästään sängyn pohjalle ei kannata jäädä. Mutta entä jos olet uupunut? Puhut myös miehestäsi että hän ei välitä: mitä jos sinä et nyt hetkeen välittäisi hänestä vaan itsestäsi?
Tarkoitan että pidä vähän lomaa, jätä hänen pohtimisensa siihen kun voit paremmin ja hoida itseäsi.

- Jos jatkat sitä että dokailet, et harrasta, eikä elämässäsi ole aitoja asioita mistä välität, masennut varmasti enemmän. Jos sinulla ei ole todellista sisältöä, on tilanne aika kurja. Mistä siis oikeasti pidät? Ei tarvitse minulle kertoa, vaan itsellesi. Tuo elämä ei sinua ainakaan tyydytä eikä tee sinusta onnellista. Jotain siitä puuttuu. Ehkä keskusteluavun kanssa löytäisit sen paremmin.
Mutta tässä listana jotain.

- Lenkit
- Selvinpäin oleminen ja tasapaino (nyt ei ole hyvä aika bilettää, käy ennemmin kavereitten kanssa vaihteeksi vaikka konserteissa, teatterissa ja näyttelyissä, oikeasti!)
- Rauhoittuminen
- Urheilu
- Musiikki (soittaminen vaikka? Oletko ajatellut uutta harrastusta?)
- Päiväkirja (omaterapiaa)
- Psykologille puhuminen
- Säännölliset elämän tavat (tämä on tärkeää, suihkussa käydään, asiat hoidetaan jne. rutiinilla, aina, ruokaa syödään oli ruokahalua tai ei)
- Säännölliset nukkumaanmenoajat
- Kauniiden asioiden näkeminen (luonto, aik. mainitut konsertit, taide jne. ne on todellista terapiaa...) tuo lohtua
- Sellaisen asian tekeminen, mikä sinua ihan oikeasti kiinnostaa ja ilahduttaa

Ja ota sitä lomaa vähän, että saat rauhassa miettiä. Ei tässä maailmassa ole kiire minnekään. Toivottavasti paranet!

Taidat olla aika kirjoitti:

pihalla näistä, Umanana.

Masennus voi olla OIKEASTI myös todella vakava tila riippuen sairauden kestosta ja syvyydestä.

Masennus johtuu myös pitkälti välittäjäaineiden epätoiminnasta aivoissa ja serotoniinin puutteesta. Joten masislääkkeet tasaavat noita tasoja. Esim. psykoterapian on todettu vaikuttavan ihmismieleen siten, että "aivojen piuhat" voivat järjestyä uudelleen ihmisen toipuessaan masennuksesta. Itse olen sitä mieltä, että masennukselle on aina jokin syy, mikä kannattaa toki lähtökohtaisesti selvittää. Toivottavasti kukaan ei joudu syömään masennuslääkkeitä läpi elämänsä. Tämä on sairaus, mistä voi toipua. Joskin kroonistuessaan se voi olla työläämpää.

Lue lisää

"Masennus johtuu myös pitkälti välittäjäaineiden epätoiminnasta aivoissa ja serotoniinin puutteesta."

Ei johdu. Päinvastoin, tutkimuksin on osoitettu kiistattomasti (jo 70-luvulla), että serotoniinitasolla ei ole mitään yhteyttä sihen onko henkilö masentunut vai ei. Olet propagandan uhri.

"Joten masislääkkeet tasaavat noita tasoja."

Luonnollisesti eivät tasoita. Itse asiassa on tutkimuksin osoitettu kiistattomasti, että "masennuslääkkeet" (SSRI-luokka ja sisarluokat) aiheuttavat aivoissa epänormaaleja tiloja, joita voidaan kutsuta aidoiksi kemiallisiksi epätasapainoiksi! Vertaa esimerkiksi alkoholi, jonka nauttiminen, siitäkin huolimatta, että käyttäjä kokosi mielialansa kohenneen, ei ole korjannut kemiallista epätasapainoa vaan aiheuttanut sellaisen.

"Psykoterapian on todettu vaikuttavan ihmismieleen siten, että 'aivojen piuhat' voivat järjestyä uudelleen ihmisen toipuessaan masennuksesta."

Tämä on täyttä huuhaata ja pseudotiedettä. Psykoterapia on keskustelua siinä missä kaikki muukin ihmisten välinen keskustelu. Siinä ei ole mitään lääketieteellistä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei keskustelusta voisi olla apua. Päinvastoin keskustelun tulisi olla kaikista tärkein osa ihmisen auttamista henkisen kärsimyksen kohdalla. Asia on useimmille varmasti itsestään selvää.

"Masennukselle on aina jokin syy, mikä kannattaa toki lähtökohtaisesti selvittää."

Täysin samaa mieltä. Ja syy ei ole "kemiallinen epätasapaino" tai serotoniinivaje aivoissa vaan syyt ovat elämässä. Aivovauriot sitten erikseen (useimmat 'psyykenlääkkeet' aiheuttavat todistetusti aivovaurion).

"[Masennus] on sairaus, mistä voi toipua. Joskin kroonistuessaan se voi olla työläämpää."

Koska kyseessä ei ole sairaus ei siitä voi kirjaimellisessa mielessä myöskään parantua. Masentunut ei ole enää masentunut, kun hän on onnellinen. Miten ihmisestä saadaan onnellinen on se mihin fokus pitäisi suunnata. Huomattakoon myös, että masentuneisuus voi kroonistua ainoastaan samassa mielessä kuin köyhyys voi kroonistua.

Tietenkin ihminen voi olla kroonisesti masentunut mikäli hän saa jonkintason aivovaurion, joka esimerkiksi estää tuntemasta mielihyvää ja tunteita, jolloin hän on jatkuvasti sekainen eikä pysty enää osallistumaan sosiaali- tai työelämään. Tälläinen kohtalo on esimerkiksi lukuisilla psykiatrian antamia "hoitoja" saaneilla tai traumaattisen päävamman kokeneilla. Eli krooninen masennus voi olla oikean sairauden (esim. aivovaurio) oire.

Miia34 kirjoitti:

Vaikea sanoa mitään,mutta olet jo itse
tehnyt diagnoosin ja se hyvä alku.
Varmaan kaikki menee hyvin ja
huomenna kun heräät niin mene kävelylle,
et ole sen huonompi kun muutkaan,
vaikka olet työtön niin elämä jatkuu ja
sellaisen avopuolison.....,
no jätän sanomatta,ku se jo toinen tarina.
Se on normaalia ettei sisarukset välitä,
joten senkin voit nostaa hattuhyllylle ja
alkoa otavähemmän,se tuo kaikki ongelmat
isompana esille ja mieleen.
Kyllä se siitä kuhan vanhenet.

Lue lisää

Ei minunkaan sisarukset välitä. Eipä ees kovin usein yhteyksiä pidetä!

mene humpalle! kirjoitti:

Valmiissa maailmassa! Hommaa jotakin tekemistä, tiskaa vaikka tai laita kotia nätiksi tai hae ystäviä! Mukavia ja herttaisia, joiden kanssa aika menee rattoisasti? etkö osaa nauttia elämästä ja jokaisesta vuodenajasta yms. Maailmassa on paljon hauskoja asioita. Mene kurssille tai jotain ihanaa. Älä vaivu masennuksen piiriin. Näin kauniit vuodenajat suomessa. Mikä ettei?

Lue lisää

Helppo se on sanoa. Töissä katsoivat,kun sekoilin ja unohdin asioita.

Hae apua. Soita mielenterveys puolelle kunnalliseen ja varaa aika

Miia34 kirjoitti:

Vaikea sanoa mitään,mutta olet jo itse
tehnyt diagnoosin ja se hyvä alku.
Varmaan kaikki menee hyvin ja
huomenna kun heräät niin mene kävelylle,
et ole sen huonompi kun muutkaan,
vaikka olet työtön niin elämä jatkuu ja
sellaisen avopuolison.....,
no jätän sanomatta,ku se jo toinen tarina.
Se on normaalia ettei sisarukset välitä,
joten senkin voit nostaa hattuhyllylle ja
alkoa otavähemmän,se tuo kaikki ongelmat
isompana esille ja mieleen.
Kyllä se siitä kuhan vanhenet.

Lue lisää

Kyllä se siitä kun vanhemet olipa tyhmästi sanottu..jos ei ole töitä tai koulua monesti elämästä tippuu pohja...arvottomuuden tunne..on näitä mielenterveyden päivä kuntoutus paikkoja josta saa vertaistukeekin

mene humpalle! kirjoitti:

Valmiissa maailmassa! Hommaa jotakin tekemistä, tiskaa vaikka tai laita kotia nätiksi tai hae ystäviä! Mukavia ja herttaisia, joiden kanssa aika menee rattoisasti? etkö osaa nauttia elämästä ja jokaisesta vuodenajasta yms. Maailmassa on paljon hauskoja asioita. Mene kurssille tai jotain ihanaa. Älä vaivu masennuksen piiriin. Näin kauniit vuodenajat suomessa. Mikä ettei?

Lue lisää

Juupa juu... 🌙

Umanana kirjoitti:

"Masennus on sairaus siinä missä muukin"

Ei ole, jos tarkoitat muilla sairauksilla somaattisia sairauksia. Masennus on kielikuvallinen sairaus.

"Lääkehoito on tärkeää"

Ei ole. Esimerkiksi 'masennuslääkkeet' tunnetusti pahentavat masennusta viimeistään pitkässä juoksusa ja sekoittamalla aivojen normaalia välittäjäainetoimintaa potentiaalisesti pysyvästi kroonistaa masentuneisuuden ja sekavuuden tilan.

"Masennuspotilaat tarvitsevat tukea eivätkä pilkkaa"

Samaa mieltä, mutta se, että huomauttaa masennuksen olevan luonnollinen normaali reaktio ja kokemus ei ole pilkkaamista. (Mielestäni on enemmänkin pilkkaavaa, väheksyvää ja röyhkeää uskotella henkisesti kärsiville, että heissä on jokin sairaus, joka vaatisi lääkkeitä loppuelämän.)

Historiasi perusteella sinunkin ehkä kannattaisi lukea kirja Your Drug May Be Your Problem (D. Cohen, P. Breggin) ja tutustua järjestelmään hieman tarkemmin.

Lue lisää

Voi hyvää päivää...

Ahdistus on masennusta , moni vaan luulee ettei ole masennus pohjalla jos ei ole surullinen, masennus näyttäytyy juuri ahdistuksen ja siihen on lääkkeet. Jos sinulla on ollut huonoja kokemuksia niin ei niitä tartte toiselle mennä syöttämään , kas kun jokainen ihminen on erilainen , ja masennuskin on erilaista , se voi jopa ilmetä selkäkipuja ilman että mitään vikaa näkyy kokeissa, .
Tiedän niin monen potilaan kertomuksesta miten kiitollisia ovat olleet kun ovat saaneet avun vaivoihinsa.

einäin kirjoitti:

Masennus ei ole mikään oikea vaiva, jota lääkkeillä voisi hoitaa. Miten henkistä sairautta voisi muka hoitaa lääkkeillä, jos aina kun otat pillerin, muistat että sinua masentaa.

Lue lisää

Ota ja lue hieman masennuksesta mistä se johtuu ennekö latelet turhuuksia .

Pomppis85 kirjoitti:

Kuule, masennus on sairaus siinä missä muukin. Itse olen käsrsinyt masennuksesta jo 8 vuotta. Lääkehoito on tärkeää, myös se että saat käydä vaikka avohoitajan luona juttelemassa. Toki voi olla että pitkään kestäneessä lääkehoidossa tulee joku raja vastaan, mutta sitten kokeillaan uusia lääkkeitä. Masennus on vakavasti otettava sairaus, eikä siitä kärsivää saa mollata eikä haukkua. Masennuspotilaat tarvitsevat tukea eivätkä pilkkaa. Itse olen vakavan masennuksen takia ollut jo 5 kertaa osastohoidossa. Masennus on sitä että välillä jaksaa paremmin ja välillä huonommin. Huonot päivät ovat usein myöst turhauttavia, koska ei jaksa tehdä kaikkee mitä pitäs. Masennukseen kannattaa ja ehdottomasti käydä puhumassa myös lääkärille!

Lue lisää

Monella lääkitys kestää siinä puolivuotta ja sitten saa alata vähentämään annosta, toivon ettet edes lukisi näitä vastauksia mitä ennakkoluuloiset ihmiset ovat kirjoittaneet sillä he eivät ymmärrä näistä asioista yhtään mitään, eivätkä tule koskaan ymmärtämäänkään.
Soita lääkäri asemalle ja sano että halua päästä puhumaan lääkärille voinnistasi joka on aina välillä hyvin ahdistavaa..kun saat ajan niin kerrot lääkärille ihan avoimesti ongelmasta ja tunteistasi miten ne koet ja että haluat apua vaivaasi.
Aitten voit lääkärin kanssa yhteistyönä päättää mikä hoito ainulle olisi tarpeellista. Onko sinulta otettu kilpiirauhas koetta , sillä voi olla niinkin sinulla voi olla kilpirauhasen vajaatoimintaa sekin aiheuttaa jonkin laista masennusta , pyydät lääkäriltä että ottavat kilpirauhas kokeen.itse olin aikoinani myös itkuinen ja ahdistunut ja minulta otettiin verikoe ja sain heti kilpirauhas lääkkeet joita nyt on syötävä koko elämä . Joten huonoon olooon voi olla mitä erilaisempia syitä huonoon oloon siksi on tärkeää että kerrot avoimesti kaiken miten tunnet ja voit silloin onnistuu hoitokin kun lääkärillä on faktaa.

ÄITI IHMETTELEE kirjoitti:

Juuri näin. Joku yleislääkäri, joka ei tiedä psykkeen sairauksista sen enempää kuin tavallinen pulliainen, määrää lääkkeen, jonka katsoo kirjasta. Ei laiteta erikoislääkärille lähetettä. NÄIN AINAKIN HELSINGISSÄ HERTTONIEMEN TERVEYSASEMALLA. Poikani on yrittänyt saada lähetettä jo 8 vuotta lähetettä erikoislääkärille. Onnistumatta.

Lue lisää

Kyllä yleislääkärille on tietoa myös psyykkeen lääkkeistä , ja jos ei ymmärrä niinlaittaa lähetteen seuraavaan lääkäriin . Joten nämä täällä jotka vertailevat omia juttujaan voit jättää omaan arvoonsa . Sillä nyt on kysymys ainoastaan sinun terveydestäsi, ja sitä ei voi verrata toisten kokemiinsa asioihin .

mene humpalle! kirjoitti:

Valmiissa maailmassa! Hommaa jotakin tekemistä, tiskaa vaikka tai laita kotia nätiksi tai hae ystäviä! Mukavia ja herttaisia, joiden kanssa aika menee rattoisasti? etkö osaa nauttia elämästä ja jokaisesta vuodenajasta yms. Maailmassa on paljon hauskoja asioita. Mene kurssille tai jotain ihanaa. Älä vaivu masennuksen piiriin. Näin kauniit vuodenajat suomessa. Mikä ettei?

Lue lisää

Kyllä hän osaa nauttia elämästä kunhan tervehtyy ei ahdistusta voi pois ottaa mitenkään että tiskaa tai menee kävelylle , sillä ahdistukseen voi olla niin monia syitä . Aikaimon lääkärissä käynti tarpeellinen

Umanana kirjoitti:

"Masennus on sairaus siinä missä muukin"

Ei ole, jos tarkoitat muilla sairauksilla somaattisia sairauksia. Masennus on kielikuvallinen sairaus.

"Lääkehoito on tärkeää"

Ei ole. Esimerkiksi 'masennuslääkkeet' tunnetusti pahentavat masennusta viimeistään pitkässä juoksusa ja sekoittamalla aivojen normaalia välittäjäainetoimintaa potentiaalisesti pysyvästi kroonistaa masentuneisuuden ja sekavuuden tilan.

"Masennuspotilaat tarvitsevat tukea eivätkä pilkkaa"

Samaa mieltä, mutta se, että huomauttaa masennuksen olevan luonnollinen normaali reaktio ja kokemus ei ole pilkkaamista. (Mielestäni on enemmänkin pilkkaavaa, väheksyvää ja röyhkeää uskotella henkisesti kärsiville, että heissä on jokin sairaus, joka vaatisi lääkkeitä loppuelämän.)

Historiasi perusteella sinunkin ehkä kannattaisi lukea kirja Your Drug May Be Your Problem (D. Cohen, P. Breggin) ja tutustua järjestelmään hieman tarkemmin.

Lue lisää

Onko vaikea masennus sinun mielestäsi jotenkin luonnollista joka sattaa pitää ihmistä sängyssä vuodenkin , kun ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä mitään. Se jolla ei ole masennusta koskaan ollut voisi olla neuvomata täällä .
Tiedän niin monen potilaan olevan kiitollinen että sai avun masennuksensa. Ja voimat palasivat takasin juuri lääkkeiden avulla . Joten lääkevastainen ihminen on aina vastaan apua mitä lääketiede on osoittanut tehokkaaksi ja ehdottelemalla kirjojaan luettavaksi ei ihminen joka voi huonosti kaipaa mitään kirjaa luettavaksi ainoastaa lääkärille ajan .
Muistan hoitokoulussa aikoinani kun sinne tuli uusi oppilas joka oli saanut kasvaa perheessä missä ei lääketieteestä tiedetty mitään , hän oli ihmeissään kaikesta uudesta, tänään hän on lääkäri ja hyvä sellainen . Niin että joskus näiden luomujen jutut on enemmän haitaksi kun hyödyksi ihmiselle joka voi huonosti .

Ihmettelevälle kirjoitti:

äidille: terveysaseman yleislääkäreiden taito riittää juurikin masennuksen hoitoon, mitä ihmisen psyykkeeseen tulee. Itse sairastan esim. 2-suuntaista mielialahäiriötä (onnekseni kuitenkin lievempää tyyppiä 2), ja ennen tuota olin kovinkin masentunut. Mutta kun tuli oireita hypomaniasta silloin eräänä keväänä, sain lähetteen erikoissairaanhoitoon, eli psyk. päivystys/avo-osaotolle/ hoitoon. Tietotaito siis riittää peruslääkärillä masiksen hoitoon, sillä se on sairauksien "peruskauraa" , yhtään tautia väheksymättä.

Terveysasemilla toimii psyk. sairaanhoitaja, jonka kanssa kannattaa käydä purkamassa sydäntään. Myös esim. Valkonauhaliitto tarjoaa ilmaista "terapiaa" (on psykologin juttusilla käynti tyhjää parempaa, muttei vedä vertoja kunnon psykoterapeutille -)

Ihminen on kokonaisuus, ja sairaus hoiidetaan sen mukaan. Lääkehoito ja terapia tarvittaessa paras yhdistelmä. Masennuksesta voi myös toipua. SSRI-lääkkeet ovat mullistaneet masennuksen hoiidon. Ennen sitä "vanhan polven" (psykoosi)lääkkeillä hoidetuissa 50-60 -vuotiasissa valitettavasti näkyy joskus kadunmiehissä ja -naisissa se leima, minkä ne voi ihmisiin jättää. Valitettavaa, mutta totta: ohikulkija voi huomata; tuossa kulkee "maanmasentunut" ihminen. Uuden polveen lääkehoitojen vuoksi en näe nuoremmissa ikäluokissa tätä leimaantumisen vaaraa. Ihmisestä ei voi aina tietää, vaikka olisikin masentunut ja aika laillakin. Subjektiivinen kokemus aina tämä.

Lue lisää

Lääkärin koulutus on pitkä ja siellä käydään myös lävitse psykiatria , joten kyllä he ovat perillä niistä asioista . Ja he saavat soittaa psykiatrialle jos ovat epävarmoja diagnoosista
Aiis yhteispeliä. Ei kukaan kirjoittele lääkkeitä tuosta vaan, niin että ei tartte yrittää sitäkin syöttäää etteikö lääkärit tietäisi , masennus on sairaus ja siihen on olemassa eri tyylisiä lääkkeitä . Ja jonkun toisten kokemuksilla ei näissä asioistasi ole mitään hyötyä .

Taidat olla aika kirjoitti:

pihalla näistä, Umanana.

Masennus voi olla OIKEASTI myös todella vakava tila riippuen sairauden kestosta ja syvyydestä.

Masennus johtuu myös pitkälti välittäjäaineiden epätoiminnasta aivoissa ja serotoniinin puutteesta. Joten masislääkkeet tasaavat noita tasoja. Esim. psykoterapian on todettu vaikuttavan ihmismieleen siten, että "aivojen piuhat" voivat järjestyä uudelleen ihmisen toipuessaan masennuksesta. Itse olen sitä mieltä, että masennukselle on aina jokin syy, mikä kannattaa toki lähtökohtaisesti selvittää. Toivottavasti kukaan ei joudu syömään masennuslääkkeitä läpi elämänsä. Tämä on sairaus, mistä voi toipua. Joskin kroonistuessaan se voi olla työläämpää.

Lue lisää

Ihan niin enimmäkseen on joku syy. Mutta sitten on tapauksia missä masennus on puhjennut ihan ilman syytä , tai syytä ei löydetä hormooni tasot esim naisilla saattavat olla myöskin syynä. Muistan silloin kun moni käytti P pillereitä niin kaikille ne eivät sopineet vaan tulivat masentuneeksi . Itsen elimistö . On aika fantastinen sinänsä se korjaa itse viat jotka on korjattavissa mutta välillä tarvitaan lääkärin apua

Miksen minäkin voisi käydä työterveyslääkärillä?
Olen hammashoitaja ja uskon, että minulla on täällä
Hesassa ihan samat mahdollisuudet työterveyslääkärin
vastaanotolla käyntiin kuin sinullakin, ellen nyt juuri saa
töistäni potkuja keskittymiskyvyttömyyden ja wc:ssa itkemässä ravaamisen vuoksi.

en jaksa enää.. kirjoitti:

Miksen minäkin voisi käydä työterveyslääkärillä?
Olen hammashoitaja ja uskon, että minulla on täällä
Hesassa ihan samat mahdollisuudet työterveyslääkärin
vastaanotolla käyntiin kuin sinullakin, ellen nyt juuri saa
töistäni potkuja keskittymiskyvyttömyyden ja wc:ssa itkemässä ravaamisen vuoksi.

Lue lisää

Hei ! Et voi saada potkuja, jos olet sairas, mene sinne työterveyslääkärin vastaanotolle ja kerro tilanteesi, uskon että asiat lähtevät siitä rullaantumaan eteenpäin.

En usko että miesystäväni erityisemmin välittää minusta.
Hänelle tunnun olevan pelkkä statussymboli "nätin" ulkonäköni vuoksi. Ammattini tosin ei tyydytä miestäni, kun en ole hammaslääkäri vaan hoitaja.

Lisäksi miehelläni on paljon muitakin naisia mielenkiintonsa kohteina, joten mitäpä minusta.. Täällä asuin kaupungissamme Helsingissä kun ei ole naisista pulaa..

en jaksa enää.. kirjoitti:

En usko että miesystäväni erityisemmin välittää minusta.
Hänelle tunnun olevan pelkkä statussymboli "nätin" ulkonäköni vuoksi. Ammattini tosin ei tyydytä miestäni, kun en ole hammaslääkäri vaan hoitaja.

Lisäksi miehelläni on paljon muitakin naisia mielenkiintonsa kohteina, joten mitäpä minusta.. Täällä asuin kaupungissamme Helsingissä kun ei ole naisista pulaa..

Lue lisää

En ole tämä henkilö joka yrittää minuna muka täällä kirjoitella :D En ole hammaslääkäri ja mun mies on kyllä todella ihana.

T. Aloittaja

Jos ei oteta, ota heti helvetissä johonkin muuhun yhteyttä. Vaikka muhun, jos haluat henkilön joka on kokenut saman sairauden, mutta älä missään nimessä anna periksi. Mulkkuja vaan sattuu joskus kaikkiin ammmatteihin...

Ei se parane itsestään: se, että kerrot ahdistuksesta jollekin ammattilaiselle, vaikka sitten yleislääkärille, auttaa jo alkuun. Minulla oli ihan samat pelot, ettei minua uskota jne..Liikunnan lisääminen ja terveet elämäntavat eivät enää riittäneet. Jos käytät alkoholia lopeta saman tien.

Itse olen syönyt mielialalääkettä noin kaksi vuotta. en enää. Lääke palautti toimintakyvyn ja vei pahimman ahdistuksen vähitellen pois. Masennuslääkkeitten aloittaminen ei ole mikään loppuelämän kestävä tuomio, ne täytyy vain lopettaa todella hitaasti, sitten kun siihen kykenee. Vielä parempi tietysti jos pääset psykologille.

on se pakko jos tuntuu että nyt on kippo täysi, itse soitin ajan viikko sitten en ikinä ennen ole edes miettinyt että olisin joskus näin paskana. en todellakaan satuta rakkaitani tekemällä jotain tyhmää itselleni. en ole ennen uskonut masennukseen tai muihin psyykkisiin ongelmiin nyt on pakko kun tajusin kärsiväni itse jostakin mut se selvii kyllä mistä. ja noi negatiiviset kommentoijat toivon todella että koette joskus saman itse.

Ihan oikein teet kun menet lääkäriin, muuta kautta et saa apua. kerrot vain tilanteesi ja hätäsi. Kyllä sinut vakavasti otetaan.

Ehdottomasti. Hae apua. Sano kun soitat, että olet ihan loppu ja ole rehellinen, kerro se mitä olet täälläkin kirjoittanut. Kerro tunteesi myös suoraan lääkärille. Älä vähättele tuntemuksiasi. Sinulla on oikeus hyvään elämään. Kyllä sinä pääset eteenpäin. Netissähän on sellainen sivusto kuin www,apua.fi. Voit myös katsoa mitä kaikkea sieltä löytyy.
Mutta soita ensin terveysasemalle, Vaadi aika lääkärille. Ota vastaan myös hyvä mielialalääke(alkaa vaikuttaa noin kahdessa viikossa), vaadi myös käynnit sairaanhoitajan luona. Jos eka hoitajan kanssa ei synkkaa,,,vaihda henkilö, koska paljon on kiinni henkilöstä, jolle puhuu. Nykyisinhän saa terveysasemankin valita.

Itse olen saanut noilla keinoilla apua silloin kuin sitä tarvitsin. Nyt on jo vuosikausia ollut helpompaa. Muista, että olet parhaan mahdollisen avun arvoinen. On ikävä, että täällä on ihmisiä, jotka kehtaavat vitsailla/kirjoitella älyttömyyksiä näin vakavan asian suhteen. Älä välitä heistä, Toivottavasti tänne voisi perustaa erillisen sivuston, jossa ko. ihmiset saisivat purkaa sydäntään, jotta pysyisivät poissa silloin, kun ihminen oikeasti etsii apua. Voimia sinulle! Muuten myös Suomen Mielenterveysseuralla on omat sivut ja siellä on paljon asiallista tietoa masennuksesta ja erilaisista vertaisryhmistä. googleta.

kyllä ne ottaa tosissaan ja ohjaa oikeanlaista hoitoa saamaan itsellä aika ens viikon lopulla ja eka kerta en ois ennen uskonut hakevani apua mutta pakko on hakee ku ei muu auta. elämä on omituista myönnetään, voin ensi viikonloppuna kertoa mitä tapahtuu kun ekan kerran menee juttelee omasta päästä.

Toisaalta voisin ottaa kyllä yhteyttä myös työterveyslääkäriin.
Sitten taas pelottaa, että kaikki työpaikallani hammaslääkärin vastaanotolla saavat jotakin kautta tietää..että kärsin masennuksesta..

Oho huomasin että tuli klikattua väärää otsikkoa etusivulla joten unohtakaa tuo raivoomiseni tuossa alussa...

Olen joskus soitellutkin apunumeroihin tämän hammaslääkäriaseman piikkiin.. siis täältä työpaikaltani.
Omaa rahaa ei ole siis mennyt.

Olen kait jotenkin aika lyhytjänteinen ja kärsimätön ihminen.
kun puhelimessa puhuminen omista raivareista, hutiloinneista työpaikalle, itkeskelystä wc:ssa tms ei jaksa innostaa.

12+17 kirjoitti:

Oho huomasin että tuli klikattua väärää otsikkoa etusivulla joten unohtakaa tuo raivoomiseni tuossa alussa...

Ei haittaa. Minäkin raivoan..

LIIKUNTA AUTTAA 2.11.2014 16:31 Ethän sentään leiki ylipätevää lääkäriä, joka arvioi hoidon tarpeen asiakasta näkemättä.

zuhf kirjoitti:

LIIKUNTA AUTTAA 2.11.2014 16:31 Ethän sentään leiki ylipätevää lääkäriä, joka arvioi hoidon tarpeen asiakasta näkemättä.

tässä mitään leiki, mutta masennus lääkkeitä syövillä ihmisillä kohoaa riski tehdä itsemurha! Liikunta lisää aivoissa mielihyvä hormoonin tuotantoa.

zuhf kirjoitti:

LIIKUNTA AUTTAA 2.11.2014 16:31 Ethän sentään leiki ylipätevää lääkäriä, joka arvioi hoidon tarpeen asiakasta näkemättä.

Peter Götzsche tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus. Lueppa tuo. Suosittelen kaikille

Ja tämähän on täyttä paskaa. Liikunta auttaa puhe tepsii lähinnä normielämän hetkelliseen alakuloon, ei sairaalloiseen masennukseen.

zuhf kirjoitti:

LIIKUNTA AUTTAA 2.11.2014 16:31 Ethän sentään leiki ylipätevää lääkäriä, joka arvioi hoidon tarpeen asiakasta näkemättä.

Joo liikunta jelppas muakin!

Olen kanssasi samaa mieltä!!!! Ihmisten ilmoille pois kotoa...... urheilu auttaa parantamaan masennuksen... Älä ota lääkkeitä..... Rupee harrastamaan jotain mielenkiintoista..... Lääkkeet aiheuttavat lisätauteja(Diabetes,kilpirauhanen, astma)... Ylen Akuutti-ohjelmassa tulee asiasta muutaman viikon kuluessa....

LIIKUNTA AUTTAA kirjoitti:

tässä mitään leiki, mutta masennus lääkkeitä syövillä ihmisillä kohoaa riski tehdä itsemurha! Liikunta lisää aivoissa mielihyvä hormoonin tuotantoa.

Kun mä olin masentunut (en itsetuhoinen) niin vaikka sain masennuslääkkeet, niin ei musta niiden takiakkaan tullut itsetuhoista. Ehkä joku lääke voi aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia, mutta silloin on varmaan ihmisellä ollut niitä ajatuksia jo ennen lääkkeen aloittamista, joten lääke voi voimistaa sitä tunnetta HUOM: jJOS LÄÄKE ON VÄÄRÄ!! Pitää jutella lääkärin kanssa asioista nin että lääkäri osaa määrätä oikeanlaiset lääkkeet...tietysti aina on hyvä jos selviää ilman lääkkeitä.

Voi teitä keittiösykiatreja. Masentunut ei pääse edes sängystä ylös. Huutakaa te vaan liikkumisen perään. Sama kuin käskis köyhää olemaan rikas.
Lääkkeiden välttäminen on oikein.

Harrastan kyllä liikuntaa. Sen ohella, että suuni hoidan..
välillä vain tuntuu, et en jaksa lähteä reenaamaan.

tapsa.j.virtanen kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä!!!! Ihmisten ilmoille pois kotoa...... urheilu auttaa parantamaan masennuksen... Älä ota lääkkeitä..... Rupee harrastamaan jotain mielenkiintoista..... Lääkkeet aiheuttavat lisätauteja(Diabetes,kilpirauhanen, astma)... Ylen Akuutti-ohjelmassa tulee asiasta muutaman viikon kuluessa....

Lue lisää

Mä harrastan jo liikuntaa.. Töissäkin oon hammashoitajana.......
En vaan tiedä milloin tulee potkut, kun unohdun omiin ajatuksiini ja naistenhuoneeseen itkemään.....kun pitäs tehdä töitä.

njhyuioläö kirjoitti:

Kun mä olin masentunut (en itsetuhoinen) niin vaikka sain masennuslääkkeet, niin ei musta niiden takiakkaan tullut itsetuhoista. Ehkä joku lääke voi aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia, mutta silloin on varmaan ihmisellä ollut niitä ajatuksia jo ennen lääkkeen aloittamista, joten lääke voi voimistaa sitä tunnetta HUOM: jJOS LÄÄKE ON VÄÄRÄ!! Pitää jutella lääkärin kanssa asioista nin että lääkäri osaa määrätä oikeanlaiset lääkkeet...tietysti aina on hyvä jos selviää ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Mulla on kyll työpaikallakin lääkäreitä. He ovat kuitenkin hammaslääkäreitä, mutta ehkä heiltäkin joku bentso- ja masennuslääkeresepti irtoais ??

LIIKUNTA AUTTAA kirjoitti:

tässä mitään leiki, mutta masennus lääkkeitä syövillä ihmisillä kohoaa riski tehdä itsemurha! Liikunta lisää aivoissa mielihyvä hormoonin tuotantoa.

Joo. Tiedän ton koska reenailen aika paljon, silloin kun jaksan.
Miesystäväkin tossa sanoi, ett oon aika nätti ja hyväkroppanen.
Mutt sekin jotenkin masentaa, ett onko se mies mun kanssa vain kun oon nätti hammashoitaja...ihan kuin joku esine.

Sillä miehellä on muitaki naisia...

Sini19 kirjoitti:

Joo liikunta jelppas muakin!

Joo liikun kyllä, kuten jo vastailinkin!

Mutt tuntuu, ettei pelkkä liikuntakaan auta.
Parisuhdetilannekin ahdistaa, kun äskettäin
tapaamani mies tapailee muitakin naisia yhtä aikaa mun kanssani. Hän ei tunnu ottavan mistään vastuuta. Haluaa vain elää avoimessa parisuhteessa. On todellisuudessa kuin ajopuu Itämeressä.......................

ghchjgjkjiohg kirjoitti:

Ja tämähän on täyttä paskaa. Liikunta auttaa puhe tepsii lähinnä normielämän hetkelliseen alakuloon, ei sairaalloiseen masennukseen.

Jotain mielihyvähormooneja se kai veressä nostaa.. joo olen sen kyllä huomannut...mutt ku välillä juoksulenkilläkin on mentävä pusikkoon itkemään.

Työkään hammaslääkäri asemalle ei suju: annan vääriä instrumentteja, väärinpäin, liian myöhään, liian aikaisin..
soitan työpaikan puhelimista maksullisille apulinjoille...
myöhästelen tauoilta tultaessa..

hampihoitaja taas! kirjoitti:

Harrastan kyllä liikuntaa. Sen ohella, että suuni hoidan..
välillä vain tuntuu, et en jaksa lähteä reenaamaan.

Ristus sentään? Et kai sinä itke? Itkeekö masentuneet? Masentunut on vain masentunut? Kyrpiintynyt kerta kaikkiaan! sano siellä hammashoitolassa että, VITUTKYRVÄT JA NAIMAPALLEROT SAATANAN KERTAKAIKKISESTI. Viuh....

Haista vittu. Ne peruslääkkeet jotka masennukseen saa ei aiheuta mitään riippuvuutta (tietty jotkut harvinaisemmat saattavat mutta niitä annetaan vain ääritapauksissa) mutta useimmilla aiheuttavat sen että ihminen jaksaa mennä päivästä läpi. Omassa olossani ne antoivat alkupotkun jotta jaksoin aloittaa terapian, joka sitten on parantanut minut.

ghchjgjkjiohg kirjoitti:

Haista vittu. Ne peruslääkkeet jotka masennukseen saa ei aiheuta mitään riippuvuutta (tietty jotkut harvinaisemmat saattavat mutta niitä annetaan vain ääritapauksissa) mutta useimmilla aiheuttavat sen että ihminen jaksaa mennä päivästä läpi. Omassa olossani ne antoivat alkupotkun jotta jaksoin aloittaa terapian, joka sitten on parantanut minut.

Lue lisää

Se on hyvä, että olet oppinut menemään päivistä läpi. Mistähän oppisit käyttäytymään ja olemaan haistattelematta ihmisille. Ehkä iän myötä...

12+6 kirjoitti:

Se on hyvä, että olet oppinut menemään päivistä läpi. Mistähän oppisit käyttäytymään ja olemaan haistattelematta ihmisille. Ehkä iän myötä...

Sattuneesta syystä ihmiset jotka jakavat tällaista vahingoittavaa potaskaa saavat osappeni kiehahtamaan sekunnissa. Masennuslääkkeet eivät itsessään paranna, mutta ne voivat antaa elintärkeän alkupotkun hoidon jatkamiselle.

ghchjgjkjiohg kirjoitti:

Haista vittu. Ne peruslääkkeet jotka masennukseen saa ei aiheuta mitään riippuvuutta (tietty jotkut harvinaisemmat saattavat mutta niitä annetaan vain ääritapauksissa) mutta useimmilla aiheuttavat sen että ihminen jaksaa mennä päivästä läpi. Omassa olossani ne antoivat alkupotkun jotta jaksoin aloittaa terapian, joka sitten on parantanut minut.

Lue lisää

Jos tarkoitat peruslääkkeillä SSRI-aineita niin, että aiheuttavat riippuvuutta siinä missä muutkin psykoaktiiviset aineet, kuten alkoholi, bentsodiatsepiinit tai kokaiini. Kaikki eivät saa vieroitusoireita, mikä siis johtaa riippuvuuteen, mutta eivät kaikki saa (merkittävän tuntuvia) viekkareita bentsoista tai kokaiinistakaan. Olet tietenkin vapaa käyttämään minkä itse koet parhaimmaksi.

Sitä minäkin olen pohtinut. Miesystävä, joka asuu vanhan tätinsä kanssa, käyttää jo masennuslääkkeitä ja antabusta alkoholisminsa takia. Hänen masiksestään ja alkoholismistaan
tuskin kukaan saa tietää, koska hän käy yksityisellä ei työpaikan lääkärillä.

Hampihoitajan tulot kun ovat mitä ovat, en voisi käydä yksityisellä psykiatrilla, ja työterveyslääkärille en halua asioitani kertoa, ettei työnsaanti esty jatkossa..

Meille pääsee nykyisin
vaan lähetteellä.
Eli hae sellainen ekana tk:sta!

Milla45 kirjoitti:

Meille pääsee nykyisin
vaan lähetteellä.
Eli hae sellainen ekana tk:sta!

Kiitos, mutt harkitsen nyt vielä, jos voisin saada jonkun masennuslääkkeen kokeiluun työpaikkani tutun hammaslääkärin kautta.

Miesystäväni äiti, jonka kanssa miesystäväni asuu käy kyllä toisinaan mielenterveystoimistossa hakemassa apua masennukseensa..........................Luulisi täältä Helsingistä apua löytyvän...

hammashoitaja taas! kirjoitti:

Kiitos, mutt harkitsen nyt vielä, jos voisin saada jonkun masennuslääkkeen kokeiluun työpaikkani tutun hammaslääkärin kautta.

Miesystäväni äiti, jonka kanssa miesystäväni asuu käy kyllä toisinaan mielenterveystoimistossa hakemassa apua masennukseensa..........................Luulisi täältä Helsingistä apua löytyvän...

Lue lisää

onkohan sulla liikennesäännöt aivan tiedossa. mä en menis hakemaan masislääkkeitä hammaslääkäriltä.mieti vähä ,käy vaikka vessassa tirauttamassa jos auttais.

Oon ennenkin hakenut apua masennukseen...ja pettynyt.
Tosin silloin olin opiskelija...Miesystävä asuu äitinsä kanssa.
Tämä äiti käy mt-toimistossa eikä siellä kuulemma koskaan tapaa lääkäriä...hoitajia vain...ja nekin kuulemma vaihtuu...

hammashoitaja taas! kirjoitti:

Oon ennenkin hakenut apua masennukseen...ja pettynyt.
Tosin silloin olin opiskelija...Miesystävä asuu äitinsä kanssa.
Tämä äiti käy mt-toimistossa eikä siellä kuulemma koskaan tapaa lääkäriä...hoitajia vain...ja nekin kuulemma vaihtuu...

Lue lisää

Mielenterveystoimistossa sanovat: Hyvä kun pääsit tulemaan! Mitähän sekin tarkoittaa? Juuri ja juuri pystyin sängystä nousemaan ja pääsin kuin pääsinkin vielä tulemaan.. puuh ja puuh ääh ja puuh.... No mitä sinulle tänään kuuluu? kysyvät! Ettäkö mitä kuuluu? En tiä edes sitäkään. En ole kuulostellut.

hyvä kun pääsit ylös kirjoitti:

Mielenterveystoimistossa sanovat: Hyvä kun pääsit tulemaan! Mitähän sekin tarkoittaa? Juuri ja juuri pystyin sängystä nousemaan ja pääsin kuin pääsinkin vielä tulemaan.. puuh ja puuh ääh ja puuh.... No mitä sinulle tänään kuuluu? kysyvät! Ettäkö mitä kuuluu? En tiä edes sitäkään. En ole kuulostellut.

Lue lisää

Minäkin vessassa sanon paskalle että, hyvä, kun pääsit tulemaan!

Silloin kun on oikeasti masentunut, mikään ei kiinnosta eikä ihminen kykene
lukemaan edes sanomalehteä tai seuraamaan elokuvaa.. Jollain palstalla oli
hyvä aloitus: Masennus vai masentunut. Usein alakulo sekoitetaan masennukseen
millä ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa.

Okei, anteeksi kielenkäyttöni mutta haista kuule paska. Silloin kun on pahasti masentunut, tuntuu ihmeelliseltä jos on jaksanut nousta ylös sängystä, tai pukea vaatteet päälle. Tuollainen, "mene lenkille, se piristää" on vain puhdasta paskaa joka tepsii normielämän alakuloon, ei sairaalloiseen masennukseen ja vastaavat neuvot vain pahentavat oloa helkkaristi.

Ja omalta osaltani koulustressi oli valtavin ahdistuksen ja masennuksen luoja, ja yhä ihmettelen että miten pääsin elävänä lukion läpi kun piti kamppailla ettei jäänyt vain lumikinokseen makaamaan ja odottamaan kuolemaa. (silloin kun oli ne valtavat pakkaset)

Et "Tähti5" näköjään tiedä mitään masennuksesta. Ainakaan vaikeasta masennuksesta.

tietoeiluulo kirjoitti:

Silloin kun on oikeasti masentunut, mikään ei kiinnosta eikä ihminen kykene
lukemaan edes sanomalehteä tai seuraamaan elokuvaa.. Jollain palstalla oli
hyvä aloitus: Masennus vai masentunut. Usein alakulo sekoitetaan masennukseen
millä ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa.

Lue lisää

Nimimerkki "tietoeiluulo" kirjoittaa asiaa.

Jos ihmisellä on vakava masennus, niin suihkuun meno, WC:ssä käynti tms. tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä.
Ihmisten kohtaamista haluaa välttää.

Silloin pitää ehdottomasti hakeutua asiantuntijan hoitoon. Myöskään lääkkeiden käyttöä osana syvästä montusta nousemiseksi ei pidä pelätä. Sitten pikkuhiljaa voimien mukaan liikuntaa. Liikunta tuottaa hyvänolon hormoneja ihmiselle.

Tsemppiä ja tervehtymistä avaajalle!

tietoeiluulo kirjoitti:

Silloin kun on oikeasti masentunut, mikään ei kiinnosta eikä ihminen kykene
lukemaan edes sanomalehteä tai seuraamaan elokuvaa.. Jollain palstalla oli
hyvä aloitus: Masennus vai masentunut. Usein alakulo sekoitetaan masennukseen
millä ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa.

Lue lisää

tietoeiluulo...masennustakin on eriasteista. Jos sairastaa VAIKEAA masennusta niin ei varmaan jaksakkaan enään tehdä yhtään mitään. Itse sairasti keskivaikeaa masennusta ja mulla meni kaikki voimat siihen että sain huolehdittya omasta hygieniasta ja pidettyä kodin suht siistinä. Vaikeassa masennuksessa ei noitakaan enään kykene tekemään. Mä olisn vaan nukkunut tai kattonut telkkaria...tai jotain. Joten, kaikki masennus ei ole sellaista ettei yhtään mitään kykene tekemään...mutta jos apua ei saa ajoissa, niin siihen se menee. Mä söin masennuslääkettä muutaman kuukauden ja lopetin itse, (ei tullut mulle mitään viekkareita niistä) kun koin etten enää tarvii niitä. Enkä ole tarvinnutkaan sen jälkeen.

tietoeiluulo kirjoitti:

Silloin kun on oikeasti masentunut, mikään ei kiinnosta eikä ihminen kykene
lukemaan edes sanomalehteä tai seuraamaan elokuvaa.. Jollain palstalla oli
hyvä aloitus: Masennus vai masentunut. Usein alakulo sekoitetaan masennukseen
millä ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa.

Lue lisää

Mäkin luen kaikki sanomalehtijutut puoli huolimattomasti. En pysty seuraamaan tv-ohjelmia. Vastaan chateissa väärille henkilöille. Kirjoja en lue ollenkaaan...

Hyvä kun jaksan aamulla sitaista hiukset ponnarille, meikistä nyt puhumattakaan............Hammaslääkäriasemalla kun työskentelee onbsuun oltava puhdas...mutta vain lauantaisin käyn kunnon pesulla!

tyuioklpåö kirjoitti:

tietoeiluulo...masennustakin on eriasteista. Jos sairastaa VAIKEAA masennusta niin ei varmaan jaksakkaan enään tehdä yhtään mitään. Itse sairasti keskivaikeaa masennusta ja mulla meni kaikki voimat siihen että sain huolehdittya omasta hygieniasta ja pidettyä kodin suht siistinä. Vaikeassa masennuksessa ei noitakaan enään kykene tekemään. Mä olisn vaan nukkunut tai kattonut telkkaria...tai jotain. Joten, kaikki masennus ei ole sellaista ettei yhtään mitään kykene tekemään...mutta jos apua ei saa ajoissa, niin siihen se menee. Mä söin masennuslääkettä muutaman kuukauden ja lopetin itse, (ei tullut mulle mitään viekkareita niistä) kun koin etten enää tarvii niitä. Enkä ole tarvinnutkaan sen jälkeen.

Lue lisää

...nykyisin työskentelen mielenterveyspotilaiden parissa.
Omalta osaltaan masennustani pahensi, että seurustelin miehen kanssa, jolla oli muitakin naisia. Heti välien katkettua, toinen nainen muutti tämän miehen luo asumaan...
onneksi selvisin tuosta narsistimiehestä eroon..

Ennen oli sellainen mielenterveys palvelu Mobile, josta ainakin Helsingin Kalliosta käsin oli hyvä vierailla...

että keskivaikeaa masennusta on tullut sairastettua...

väsynyt hampihoitaja kirjoitti:

Mäkin luen kaikki sanomalehtijutut puoli huolimattomasti. En pysty seuraamaan tv-ohjelmia. Vastaan chateissa väärille henkilöille. Kirjoja en lue ollenkaaan...

Hyvä kun jaksan aamulla sitaista hiukset ponnarille, meikistä nyt puhumattakaan............Hammaslääkäriasemalla kun työskentelee onbsuun oltava puhdas...mutta vain lauantaisin käyn kunnon pesulla!

Lue lisää

Persettähän ei tarvitse pestäkään , kun silloin joskus kun alkaa ihan hirveesti haisemaan makealle! Kukaan sitä ei käytä?

Itse asustelen vanhan äitini kanssa. Kaikki naissuhteeni ovat jääneet lyhytikäisiksi epävakaan luonteeni takia.

Alkoholismini vuoksi minulle on asennettu äskettäin antabuskapselit käsivarteen. Masennuslääkkeitä käytän myös. Silti en tunne jaksavani. Sukulaisille näyttelen jaksavaa.

Äskettäin siirsin työpaikkanani olevan firman "konttorin" kotikulmilleni. Tämän tytäryhtiön tulos on tappiollinen ja on vain ajan kysymys koska tämän puljun toiminta Suomessa lakkaa..

Koeta sinäkin kestää, hammashoitajatar!

Kyllä asiat painavatkin.

Miesystäväni asuu äitinsä kanssa. Välillä hän arvostelee minua kovin sanoin. Välillä kehuu hyväkroppaiseksi hammaskeijukseen. Tiedän olevani nätti, mutta olenko vain näyttelyesine miehelleni. En tiedä.

Paitsi että asuu äitinsä kanssa, miehelläni on muita naisia ja hän haluaa elää "avoimessa suhteessa" tutustuen yhä uusiin naisiin.

Minä ammatin hankkineena (hammashoitaja) olisin valmis jo lopettamaan discoissa juoksemisen ja joka viikonloppuisen ördauksen/bailauksen ja perustamaan oikean perheen.
Jo masennusoireiden (väsymys, itkukohtaukset, keskittymiskyvyttömyys) takia kaipaisin tasaista arkea!

Laita vain sähköpostiosoitteesi tähän. Minulla ei ole rekisteröityä nimimerkkiä, koska en halua, että näitä juttuja voidaan myöhemmin yhdistää minuun TYÖPAIKALLANI HAMMASLÄÄKÄRIASEMALLA tai TULEVAN MIEHENI SUVUN PIIRISSÄ.

Tuleva mieheni on TOIMITUSJOHTAJANA erään kansainvälisen firman suomalaisessa haarakonttorissa, jonka tulos on ollut tappiollinen jo muutaman vuoden. Hänen firmansa maineelle ei tee hyvää, jos paljastuu, että
- tuleva vaimo kärsii masennuksesta,
- hän itse kärsii epävakaasta persoonasta ja alkoholismista
-asuu äitinsä kanssa.

Tee varmaan kuten suunnittelinkin, pyydän jonkun masennuslääkkeen reseptin työpaikkani joltakin hammaslääkäriltä. Kai hammaslääkärikin voi määrätä masennuslääkkeitä??

Nuo neuvot auttavat normielämän hetkelliseen alakuloon, ei sairaalloiseen, vuosia jatkuneeseen ahdistukseen ja masennukseen.

Kiitos neuvoista ystävä 654321, mutta hammaskeijuni
epätoivoiset raivokohtaukset tuskin paranevat LIIKUNTAA
ENNESTÄÄN LISÄÄMÄLLÄ.

Tällä henkilöllä on hyvät neuvot, kuuntele häntä!

Joops, varmasti on myös epäpäteviä lääkäreitä. Mä kanssa kerran hain unettomuuteen apua teveysasemalta, niin lääkäri sanoi että "ei sitä tarvii huumeita alkaa käyttämään vaikkei nukuttua saisikaan"...olin vähän että "anteeks mitä"??
Olin valvonut parikuukautta niin että sain nukuttua vain parituntia yössä, mutta en saanut siltä lääkäriltä mitään apua siihen vaivaan :) Sain sitten toiselta lääkriltä toisena päivänä opamoxia tms, jota otin puolikkaan illassa, ja sain sillä poikki sen unettomuuden. Joskus se on sellasta, mutta ei kannata heti heittää kirvestä kaivoon vaan mennä uudestaan ja pyytää toiselle lääkärille. Jos ei auta niin sit varaa ajan vaikka kriisipäivystykseen sairaalaan, niin kyllä sieltä sitten apua saa. Jos ei muuten saa niin soittaa ambulanssin ja sanoo että mä haluan tappaa itteni, kyllä tulee piipaa auto, ja sit löytyy apua.

Ei teknisellä, miesvaltaisella alalla työskentelevän henkilön kannata myöntää olevansa MASENTUNUT, KAAPPIJUOPPO,
joka asuu äitinsä kanssa. Johan siinä menee TOIMARIN palli alta!

Meistä kuka tahansa voi sairastua näinä aikoina. Olen sairastanut itsekkin ja toipunut .Kannattaa hakea apua, terveyskeskuslääkäreiltä saa lähetteen psykologille,asia lähtee rullaamaan eteenpäin. Lääkityksen kanssa kannattaa olla harkitseva, ei pidä tyytyä mihintahansa. Apua on tarjolla, rohkeasti hakemaan.

Mutta kun minä jo reenaan. Töissäkin käyn, mitä nyt melko KOKEMATTOMALLE HAMMASHOITAJALLE töitä on ollut...
Vapaa aikana tosin käytän viinaa rajustikin käydessäni tyttökavereiden kanssa ulkona tanssimassa. Tulevan mieheni kanssa harvemmin ördaan... ettei hän saa minusta huonoa kuvaa.

Miehelläkään ei mene hyvin. Suomalaisen haarakonttorin toiminnot kuse***. Mies ryyppäilee salaa...Asuu äitinsä kanssa. Haluaa, että elämme jonkinlaisessa polyamoriassa, jossa hänellä saa olla muita kumppaneita minulla kuitenkaan ei...

en uskalla hakea apu kirjoitti:

Mutta kun minä jo reenaan. Töissäkin käyn, mitä nyt melko KOKEMATTOMALLE HAMMASHOITAJALLE töitä on ollut...
Vapaa aikana tosin käytän viinaa rajustikin käydessäni tyttökavereiden kanssa ulkona tanssimassa. Tulevan mieheni kanssa harvemmin ördaan... ettei hän saa minusta huonoa kuvaa.

Miehelläkään ei mene hyvin. Suomalaisen haarakonttorin toiminnot kuse***. Mies ryyppäilee salaa...Asuu äitinsä kanssa. Haluaa, että elämme jonkinlaisessa polyamoriassa, jossa hänellä saa olla muita kumppaneita minulla kuitenkaan ei...

Lue lisää

Vaihda vauhdilla ukkos oikeeseen mieheen.Haarakonttoria taitaa pyöritellä äitinsä kanssa.Voi saatana mitä jengiä

Mutta minä kun en jaksa edes syödä ruokaa, masentuneena ruoka ei maistu, kun istuu ja katsoo seinää? Toljottamista! En minäkään jaksa mitään tehdä? Minä olen vaan ja ihmettelen!

soita rukouspuhelimeen esim. tänään 2.11. 010804162....Westergård Håkan ja Pia

toinen esirukousohjelma tulee 6.11 klo 19.00 Paavo Järvinen katso ohjelma ja soita sinne rukouspuhelimeen joka on ruudulla silloin näkyvissä!


katsele ohjelmia www.tv7.fi sieltä saat uutta näkökulmaa omaan elämääsi!

Mene sänkysi alle ja polvistu ja lähde sitten "kulkemaan", jos vielä pystyt. Jätä kuitenkin lompakkosi luottokortteineen ja tunnus(tus)lukuineen keittiön pöydälle ennenkuin katkaiset selkäsi sen toiseksi lähimmän seurakunnan tähden !

Kerro vielä osoitteesi ja jätä ovi raolleen.

Itse totean että ainakaan omat lääkkeeni eivät lihota (se oli sé ahmimishäiriö joka sen teki), ja seksihaluni olivat kadonneet masennuksen, EI lääkityksen vuoksi.

Ja liikunta toimii lähinnä hetkelliseen alakuloon, ei sairaalloiseen masennukseen. Siitä saa hetken hyvän olon, mutta tunnin päästä vanha olo on tullut takaisin (usko, tämä on koettu). Olen sanonut aiemmissa viesteissäni mutta sanon uudestaan: lääkkeet antavat lähinnä alkukohennuksen joka takaa sen että pystyt jatkamaan hoitoja, mutta ne eivät todellakaan itsessään paranna.

Ja univaje on yksi oire, mutta toisaalta on myös ylenpalttinen nukkuminen. Itse menin jo kahdeksan, yhdeksän aikaan illalla nukkumaan pahimpaan aikaan kun vain halusin pakoon ajatuksiani enkä kestänyt olla hereillä tässä maailmassa. (unihan on pieni kuolema...)

Itse sain ensimmäiset itsemurha-ajatukseni yhdeksän vuotiaana, mutta hoitoon vasta ollessani 16. Tänä aikana asiat vain kasaantuivat, niin hitaasti ja pikuhiljaa ja kun romahdus tapahtui, se tuntui tulevan yhtäkkiä. Eli hoitamattomat asiat jäävät sisälle, jos olisin sanonut olostani kenellekään silloin yhdeksänvuotiaana ja saanut hoitoa, en olisi ikinä yrittänyt tappaa itseäni myöhemmin.

Eli binderdandät, pohjimmiltaan sanomasi asiat eivät auta sairaalloisen masennuksen kanssa, vaan ovat neuvoja normielämän hetkellisen alakulon helpottamiseen. Niillä on aivan valtava ero, kuin yrittäisi parantaa keuhkosyöpää yskänlääkkeellä.

ghchjgjkjiohg kirjoitti:

Itse totean että ainakaan omat lääkkeeni eivät lihota (se oli sé ahmimishäiriö joka sen teki), ja seksihaluni olivat kadonneet masennuksen, EI lääkityksen vuoksi.

Ja liikunta toimii lähinnä hetkelliseen alakuloon, ei sairaalloiseen masennukseen. Siitä saa hetken hyvän olon, mutta tunnin päästä vanha olo on tullut takaisin (usko, tämä on koettu). Olen sanonut aiemmissa viesteissäni mutta sanon uudestaan: lääkkeet antavat lähinnä alkukohennuksen joka takaa sen että pystyt jatkamaan hoitoja, mutta ne eivät todellakaan itsessään paranna.

Ja univaje on yksi oire, mutta toisaalta on myös ylenpalttinen nukkuminen. Itse menin jo kahdeksan, yhdeksän aikaan illalla nukkumaan pahimpaan aikaan kun vain halusin pakoon ajatuksiani enkä kestänyt olla hereillä tässä maailmassa. (unihan on pieni kuolema...)

Itse sain ensimmäiset itsemurha-ajatukseni yhdeksän vuotiaana, mutta hoitoon vasta ollessani 16. Tänä aikana asiat vain kasaantuivat, niin hitaasti ja pikuhiljaa ja kun romahdus tapahtui, se tuntui tulevan yhtäkkiä. Eli hoitamattomat asiat jäävät sisälle, jos olisin sanonut olostani kenellekään silloin yhdeksänvuotiaana ja saanut hoitoa, en olisi ikinä yrittänyt tappaa itseäni myöhemmin.

Eli binderdandät, pohjimmiltaan sanomasi asiat eivät auta sairaalloisen masennuksen kanssa, vaan ovat neuvoja normielämän hetkellisen alakulon helpottamiseen. Niillä on aivan valtava ero, kuin yrittäisi parantaa keuhkosyöpää yskänlääkkeellä.

Lue lisää

Olet niin oikeassa. Itselläni on ollut masennusta monen monta vuotta, mutta en ole lähtenyt lääkelinjalle. Uskon, että ne auttavat vakavassa masennuksessa, ja jos lääkkeitä käyttää lääkärin määräämällä tavalla. Minulla alkoivat masennustilat n. neljänkympin vaiheilla. Nyt olen yli viiskyt.

Minulla on ollut unettomuutta ja nyt vanhempana olen lihonut liikaa. Nyt ylipainoa n. 15-20 kg ja se mansentaa vielä enemmän. Olen 168 cm pitkä ja painan 85 kg. Lihomisen syynä on runsas alkoholin käyttö, jota olen harrastanut juuri sieltä asti kun muistan olleeni masentunut. Sitten kun on masentunut, ottaa taas alkoholia masennukseen. Itselläni tämä on tällainen kierre, josta yritän päästä eroon. Olen ollut antabuskuurilla kerran ja luulin päässeeni eroon alkoholista, mutta kun antabuskuuri loppui, alkoi juopottelu.

Nyt olen taas ottanut itseäni niskasta kiinni ilman antabusta, en ole juonut kohta kahteen viikkoon. Harrastan liikuntaa ja nyt olen huomannut liikunnan merkityksen mielialaan. Jos olen kuntosalilla vetänyt itseni piippuun, en jaksa enää juoda ja ei edes huvita, kun olo on niin "terveellinen." Käyn uimassa, vesijuoksussa ja kokeilin tuossa pari päivää sitten uutta lajia; seinäkiipeilyä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kun saa itsensä ulos,edes vähäksi aikaa, alkaa janota lisää. Itse olen ajatellut niin, että pitää yrittää aina etsiä positiivisia puolia elämässä, vaikka kuinka koettelee. Helppo sanoa, mutta helppo on myös rypeä itsesäälissäkin sohvan pohjalla. Terapeutti auttaisi selvittämään mistä masennus yleensä johtuu ja juontaa. Itse tiedän oman masennukseni syyt ja miksi on niin huono itsetunto. Kotonani saama kohtelu lapsena ja tyttönä kostautuvat vanhempana elämän koettelemuksissa yksityis- ja työelämässä.

Kun sanot ettei lääkkeet lihottanut, niin mistä tiedät? Mikä sai sinut sitten ahmimaan? Itselläni oli kanssa tuossa yhdessä vaiheessa, että halusin mennä mahd. aik. nukkumaan ja nukkua, jos mahd. pitkään. Yritän saada tiettyä rytmiä saada aikaiseksi, mutta minulla se on hankalaa, koska teen keikkahommia ja välillä olen yöhön asti töissä. En saa unta ja seuraavana päivänä niin väsynyt, että mikään ei toimi. Olen tajunnut, että yletön nukkuminen ei ole hyväksi. Ylös vaan sängystä, jos ei nuku oikeasti, ei siihen kuole. Parhaissa tapauksissa yritin saada unen päästä kiinni juomalla runsaasti alkoholia, mutta se on petollista. Nukkuu ehkä, mutta herää aamuyöstä tuskaan ja aamulla sitten nousee ylös unisena, krapulaisena ja äly ämpärissä.

Minulla noita itsemurha-ajatuksia ei ole ollut vakavassa mielessä, mutta joskus olen ajatellut, että mitä helvettiä mä täällä teen. Jos teen nyt itsarin, niin minulta jää näkemättä monta asiaa. Haluanko sitä? En.

Olen sitä mieltä, että liikunta ja ihmisten kanssa oleminen vaikuttaa positiivisesti masennukseen. Kunnon haasteellinen ja tavoitteellinen liikunta auttaa varmasti. Jotenkin tuntuu välillä siltä, että masentuneet etsivät tekosyitä omalle masennukselleen ja huijaavat niin itseään.

Har_---haa kirjoitti:

Olet niin oikeassa. Itselläni on ollut masennusta monen monta vuotta, mutta en ole lähtenyt lääkelinjalle. Uskon, että ne auttavat vakavassa masennuksessa, ja jos lääkkeitä käyttää lääkärin määräämällä tavalla. Minulla alkoivat masennustilat n. neljänkympin vaiheilla. Nyt olen yli viiskyt.

Minulla on ollut unettomuutta ja nyt vanhempana olen lihonut liikaa. Nyt ylipainoa n. 15-20 kg ja se mansentaa vielä enemmän. Olen 168 cm pitkä ja painan 85 kg. Lihomisen syynä on runsas alkoholin käyttö, jota olen harrastanut juuri sieltä asti kun muistan olleeni masentunut. Sitten kun on masentunut, ottaa taas alkoholia masennukseen. Itselläni tämä on tällainen kierre, josta yritän päästä eroon. Olen ollut antabuskuurilla kerran ja luulin päässeeni eroon alkoholista, mutta kun antabuskuuri loppui, alkoi juopottelu.

Nyt olen taas ottanut itseäni niskasta kiinni ilman antabusta, en ole juonut kohta kahteen viikkoon. Harrastan liikuntaa ja nyt olen huomannut liikunnan merkityksen mielialaan. Jos olen kuntosalilla vetänyt itseni piippuun, en jaksa enää juoda ja ei edes huvita, kun olo on niin "terveellinen." Käyn uimassa, vesijuoksussa ja kokeilin tuossa pari päivää sitten uutta lajia; seinäkiipeilyä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kun saa itsensä ulos,edes vähäksi aikaa, alkaa janota lisää. Itse olen ajatellut niin, että pitää yrittää aina etsiä positiivisia puolia elämässä, vaikka kuinka koettelee. Helppo sanoa, mutta helppo on myös rypeä itsesäälissäkin sohvan pohjalla. Terapeutti auttaisi selvittämään mistä masennus yleensä johtuu ja juontaa. Itse tiedän oman masennukseni syyt ja miksi on niin huono itsetunto. Kotonani saama kohtelu lapsena ja tyttönä kostautuvat vanhempana elämän koettelemuksissa yksityis- ja työelämässä.

Kun sanot ettei lääkkeet lihottanut, niin mistä tiedät? Mikä sai sinut sitten ahmimaan? Itselläni oli kanssa tuossa yhdessä vaiheessa, että halusin mennä mahd. aik. nukkumaan ja nukkua, jos mahd. pitkään. Yritän saada tiettyä rytmiä saada aikaiseksi, mutta minulla se on hankalaa, koska teen keikkahommia ja välillä olen yöhön asti töissä. En saa unta ja seuraavana päivänä niin väsynyt, että mikään ei toimi. Olen tajunnut, että yletön nukkuminen ei ole hyväksi. Ylös vaan sängystä, jos ei nuku oikeasti, ei siihen kuole. Parhaissa tapauksissa yritin saada unen päästä kiinni juomalla runsaasti alkoholia, mutta se on petollista. Nukkuu ehkä, mutta herää aamuyöstä tuskaan ja aamulla sitten nousee ylös unisena, krapulaisena ja äly ämpärissä.

Minulla noita itsemurha-ajatuksia ei ole ollut vakavassa mielessä, mutta joskus olen ajatellut, että mitä helvettiä mä täällä teen. Jos teen nyt itsarin, niin minulta jää näkemättä monta asiaa. Haluanko sitä? En.

Olen sitä mieltä, että liikunta ja ihmisten kanssa oleminen vaikuttaa positiivisesti masennukseen. Kunnon haasteellinen ja tavoitteellinen liikunta auttaa varmasti. Jotenkin tuntuu välillä siltä, että masentuneet etsivät tekosyitä omalle masennukselleen ja huijaavat niin itseään.

Lue lisää

Koska ahmiminen alkoi myös yhdeksänvuotiaana, siksi. Itse ei ole alkoholismista mitään kokemusta itselläni, juon hyvin harvoin ja silloinkin yleensä vain yksi-kaksi annosta jotemn pysyn tästä erossa. Mutta tietysti jotkut lääkkeet ja alkoholi käyttäytyvät huonosti yhdessä. (omani ei)

Olen iloinen että sinulla ei ole ollut itsemurha-ajatuksia, todella olenn. En olisi halunnut niitä itsekään...

Tietysti auttaa, mutta siihen pystyminen tarvitsee jo tietyn pisteen parantumista tai oltilan pahuuden lievittymistä. Nyt keskityin lähinnä näihin ensimmäisiin asioihin jotka on tarvittava parantumisen ensiaskeleilla, eli hoidon alkamisen aloittamiseen ja tiettyijen ennakkoluulojen poistamiseen.

Mutta tuo viimeinen lause on vaarallista potaskaa. Tietysti masentuneet etsivät syytä masennukseensa, se on tärkeä osa parantumista. Joillakuilla se johtuu kiusaamisesta tai muista rankoista tai rankemmista kokemuksista, joillekin se vain tulee vaikka elämässä olisi ns. kaikki hyvin. Se on saairaus, joka ei katso elämäntilannetta.

ghchjgjkjiohg kirjoitti:

Itse totean että ainakaan omat lääkkeeni eivät lihota (se oli sé ahmimishäiriö joka sen teki), ja seksihaluni olivat kadonneet masennuksen, EI lääkityksen vuoksi.

Ja liikunta toimii lähinnä hetkelliseen alakuloon, ei sairaalloiseen masennukseen. Siitä saa hetken hyvän olon, mutta tunnin päästä vanha olo on tullut takaisin (usko, tämä on koettu). Olen sanonut aiemmissa viesteissäni mutta sanon uudestaan: lääkkeet antavat lähinnä alkukohennuksen joka takaa sen että pystyt jatkamaan hoitoja, mutta ne eivät todellakaan itsessään paranna.

Ja univaje on yksi oire, mutta toisaalta on myös ylenpalttinen nukkuminen. Itse menin jo kahdeksan, yhdeksän aikaan illalla nukkumaan pahimpaan aikaan kun vain halusin pakoon ajatuksiani enkä kestänyt olla hereillä tässä maailmassa. (unihan on pieni kuolema...)

Itse sain ensimmäiset itsemurha-ajatukseni yhdeksän vuotiaana, mutta hoitoon vasta ollessani 16. Tänä aikana asiat vain kasaantuivat, niin hitaasti ja pikuhiljaa ja kun romahdus tapahtui, se tuntui tulevan yhtäkkiä. Eli hoitamattomat asiat jäävät sisälle, jos olisin sanonut olostani kenellekään silloin yhdeksänvuotiaana ja saanut hoitoa, en olisi ikinä yrittänyt tappaa itseäni myöhemmin.

Eli binderdandät, pohjimmiltaan sanomasi asiat eivät auta sairaalloisen masennuksen kanssa, vaan ovat neuvoja normielämän hetkellisen alakulon helpottamiseen. Niillä on aivan valtava ero, kuin yrittäisi parantaa keuhkosyöpää yskänlääkkeellä.

Lue lisää

"Olen sanonut aiemmissa viesteissäni mutta sanon uudestaan: lääkkeet antavat lähinnä alkukohennuksen joka takaa sen että pystyt jatkamaan hoitoja, mutta ne eivät todellakaan itsessään paranna."

Sen enempää elämäntavat kuin pilleritkään eivät korjaa ongelmia, mutta voivat helpottaa oloa, joka taas auttaa löytämään uusia vaihtoehtoja lamaantumisen sijaan. Tutkimusten mukaan liikunta, varsinkin raskas sellainen toimii kuitenkin aivan yhtä tehokkaasti kuin masennuslääkkeet, mutta sen lisäksi liikunnasta on muitakin hyötyjä, eikä ollenkaan haitallisia sivuvaikutuksia.

Lääkkeiden vaikutukset voivat olla yksilöllisiä, mutta painonnousu on yksi yleisistä sivuvaikutuksista. Joidenkin tutkimusten mukaan masennuslääkkeet vaikuttavat pitkään syötynä aivoihin myös niin, etteivät aivot enää kykene mielihyväntunteeseen ilman pilleriä, vaikka lääkkeiden ottamisen lopettaisi. Jos painosi oli jo noussut ja seksihalut menneet, voi olla ettet yksinkertaisesti huomannut vaikutusta. On tietenkin myös mahdollista, etteivät lääkkeet vaikuttaneet sinun tapauksessasi niin.

Fyysisen rasituksen hyödyt mielenterveysongelmissa tunnettiin jo vanhoina aikoina, jolloin parantoloissa potilaat laitettiin mm. raskaisiin peltotöihin. Nykyään tuollaista pidettäisiin ihmisarvon vastaisena orjatyönä, mutta todellisuudessa kyseisestä hoidosta oli vähintään yhtä paljon hyötyä, kuin nykyisestä pillerinpopsimisesta.

Perusideana pitäisi mielestäni olla, että ne ongelmat jotka voi korjata, pitää korjata. Ne asiat mitä ei voi korjata tai joita ei voi muuttaa, on pakko hyväksyä päivä kerrallaan. Joskus muuttaminen toiselle paikkakunnalle auttaa, usein kuitenkin jonkinlainen uuden suunnan löytäminen elämälle on olennaista. Vaihda työpaikkaa, hanki uusi koulutus ja ura. Noudata säännöllistä päivärytmiä, äläkä jätä mitään tekemättä tai viime tippaan. Alkoholia tai muita päihteitä ei kannata tietenkään alkaa käyttää, mutta jos siltä tuntuu, niin kerran viikossa voi tehdä tauon masennukselle ja ottaa sen verran alkoholia, että ikävät ajatukset ja ahdistuneisuudet väistyvät.

Osa masentuneen ahdistuksesta tulee helposti tekemättömistä asioista. Laskut voivat jäädä maksamatta, hakemukset lähettämättä, ylipäätään kaikki ikävä tuntuu sellaiselta, että sen tekeminen on kymmenen kertaa vaikeampaa kuin ei masentuneilla. Nämä asiat pitää kuitenkin hoitaa ajallaan, jolloin vapautuu yhdestä stressin ja ahdistuneisuuden aiheuttajasta.

ghchjgjkjiohg kirjoitti:

Koska ahmiminen alkoi myös yhdeksänvuotiaana, siksi. Itse ei ole alkoholismista mitään kokemusta itselläni, juon hyvin harvoin ja silloinkin yleensä vain yksi-kaksi annosta jotemn pysyn tästä erossa. Mutta tietysti jotkut lääkkeet ja alkoholi käyttäytyvät huonosti yhdessä. (omani ei)

Olen iloinen että sinulla ei ole ollut itsemurha-ajatuksia, todella olenn. En olisi halunnut niitä itsekään...

Tietysti auttaa, mutta siihen pystyminen tarvitsee jo tietyn pisteen parantumista tai oltilan pahuuden lievittymistä. Nyt keskityin lähinnä näihin ensimmäisiin asioihin jotka on tarvittava parantumisen ensiaskeleilla, eli hoidon alkamisen aloittamiseen ja tiettyijen ennakkoluulojen poistamiseen.

Mutta tuo viimeinen lause on vaarallista potaskaa. Tietysti masentuneet etsivät syytä masennukseensa, se on tärkeä osa parantumista. Joillakuilla se johtuu kiusaamisesta tai muista rankoista tai rankemmista kokemuksista, joillekin se vain tulee vaikka elämässä olisi ns. kaikki hyvin. Se on saairaus, joka ei katso elämäntilannetta.

Lue lisää

Ei se minun minun mielestä ole vaarallista potaskaa, ehkä sinun mielestä on. En ole psygologi enkä psykiatri, mutta liikunta auttaa aivan takuulla. Oma kokemus kertoo sen. On hyvä tiedostaa mistä masennus johtuu ja siihen auttaa keskustelut ammatti- ihmisten kanssa. Masennuksiin on aina jokin perimmäinen syy, ei se ole mikään sairaus kuten sydän sairaus tai kilpirauhasen vajaatoiminta, vaan pohjalla on jotain henkistä tai lapsuudessa ja/tai nuoruudessa on koettu jotain pahaa.

Tuskin se häiritsee parantumista lääkkeiden avulla, jos alkaa harrastamaan liikuntaa ja ulkoilua? Ne eivät varmaan sulje toisiaan pois. Saattaa jopa nopeuttaa parantumista. Jos pystyt koneelle nousemaan kirjoittamaan, niin varmaan pysty menemään ulos pitkälle kävelylenkille ja alkaa myöhemmin jotain muuta kiinnostavaa lajia. Tsemppiä paranemiseen.

Mutta joskus on pakko keskittyä vain itseensä että pystyisi parantumaan. Ja masennus on se joka turruttaa, ei lääkkeet.

ghchjgjkjiohg kirjoitti:

Mutta joskus on pakko keskittyä vain itseensä että pystyisi parantumaan. Ja masennus on se joka turruttaa, ei lääkkeet.

Lääkkeetkin turruttavat, mutta eri tavalla. Masentuneena tuntuu luonnolliselta että ajatukset pyörivät ongelmissa, mutta masentuneena pitäisi päinvastoin saada ajatukset pois sisäisestä maailmasta ja kohti sitä, miten haluaa asioiden jatkossa olevan. Masennuksen yksi vaikutus on samanlainen kuin dementiassa, eli aloitekyvyttömyys. Se että alkaisi tekemään asioita, hoitamaan asioita, on lamaantunut. Tätä ruokkii se, jos ajatukset pyörivät koko ajan itsessä ja omassa sisäisessä maailmassa.

Mitä muita asioita kuuluu kilåpirauasen vajaatoimintaan?

Lääkkeet eivät yksin äytä jä niitä käytetään myös väärin. Niiden seylöminen on hänkälää. Jynän älle hyppääminen ei öle rätkäisy. Läheisten tyki öikeänläinen höitö jä tödellisten mäseennyksien eröttäminen feikkimäsennyksestä ön tärkeitä äsiöitä.

Tarkennuksena vielä, että pääsin siis psykiatrian polille terapiaan, joka kesti 7 vuotta. Masentuneisuus ja ahdistus eivät enää vaivaa niin voimakkaana. Toki jokaista varmaan masentaa aina joskus vähän joku asia, mutta siihen ei jumitu pitkäksi aikaa. Itse olen sitä mieltä , että masennus on hoitoa vaativa sairaus, vaikka tässä ketjussa jotkut puhuvat, että liikunta auttaa. Toki se auttaakin, mutta ei syvimmiltään auta masennuksessa. Itse söin myös lääkkeitä koko terapian ajan ja pääsin niistä kyllä eroon eikä painoni noussut ollenkaan. Lääkkeistähän irtaudutaan pikku hiljaa ja lääkärin ohjeiden mukaan. Tällainen minun tarinani ja toivottavasti tästä on sinulle apua.

"Se joka on vaikeasta masennuksesta kärsinyt kyllä tajuaa että ei siihen mitkään ulkoilut ja liikunnat auta."

Kokeilitko? Miten vertasit vaikutuksia?

"Lääkkeet on hyviä nykyään ja itsekin joudun niitä käyttämään koko loppuelämän. "

Eli eivät paranna tai korjaa ongelmaa

"Ei kannata uskoa noita idioottien väitteitä että masennus ei ole sairaus."

Miten sairauden sitten määrittelisi. Minusta masennus on näköalattomuutta ja tyytymättömyyttä omiin olosuhteisiin ja omaan elämään. Ahdistuneisuus taas tulee näköalattomuudesta ja esimerkiksi sen pelosta, että onko koko loppuelämä tätä. Tehokkain korjaus ongelmaan olisi näin ollen se, että muuttaa elämänsä mahdollisuuksien rajoissa siedettäväksi. Aivojen kemia vaikuttaa siihen, miten asiat kokee. Ei se tietenkään yötä päiväksi muuta tai mustaa valkoiseksi, mutta vaikuttaa kuitenkin tuntuvasti. Tässä asiassa uni, ravinto, liikunta ja jonkinlainen toivo paremmasta tulevaisuudesta toimii paremmin kuin nykytilanteeseen jumittuminen pillereiden voimin.

oon huomannut myös, että masennus on hyvin yleinen väsymysreaktio tämän päivän ihminen uupuu, kun hän on jo pitkään ollut muutoksen tarpeessa. minä v
aihdoin
työtehtäväni toiseksi kuunneltuani masennukseni"sanomaa" masennusta on eri mittakaavassa joka toisella vähintään nykyään. oonnellinen se joka lähtee masennuksen seurauksena etsimää uutta suuntaa, joka PAREMMIN vastaa ihmisen voimavaroja tarpeita.

Muutamia poikkeustilanteita lukuunottamatta potilaalla on itsemääräämisoikeus ja lääkärin tulee hoitaa potilasta yhteisymmärryksessä tämän kanssa. Kukaan ei siis pakota syömään lääkkeitä, jos ei niin tahdo. Jopa kuolemanvaarassa oleva potilas voi kieltäytyä hoidosta, jos potilas voidaaan katsoa olevan tilanteessa kyvykäs tekemään omaa terveyttään koskevia päätöksiä.

Toisaalta, useissa tutkimuksissa masennuslääkityksen on katsottu kohentavan masentuneen vointia. Lääkitystä kannattaa kokeilla, jos muita keinoja ei ole saatavilla. Toisaalta lääkärin kanssa voi neuvotella muista vaihtoehdoista, jos lääkityksestä tahtoo kieltäytyä. Lääkitys ei myöskään ole elinkautinen tuomio. Jos kokeilee lääkitystä, mutta ei koe vointinsa parantuneen, niin lääkitys voidaan aina lääkärin avustuksella purkaa pois.

Tarjottiinpa apua lääkkeillä tai ilman, niin kannattaa pyytää myös pääsyä esim. mielenterveyshoitajan vastaanotolle, jotta voi keskustella tilanteestaan. Tällaisia luulisi löytyvän mielenterveystoimistosta tai psykiatrisesta erikoisyksiköstä. Ihmisten hoitaminen terveeksi tulee yksilölle ja yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin kroonistunut sairaus ja sen aiheuttama työkyvyttömyys.

Lääkäri ei myöskään ole kaverisi, mutta ei vihollisesi. Heidän koulutuksensa on tarkoitettu ihmisten auttamiseen ja tätä kannattaa hyödyntää.

Ei varmaan kukaan toivo kenenkään kuolevan oman käden kautta. Kaikilla on oikeus nauttia jokaisesta aurinkoisesta ja harmaista päivistä ja muutenkin elämästä. ei pidä olla negatiivinen. Tänäänkin sinä joudut auttamaan jotakin toista, joka on samassa tilanteessa.

Lisään vielä että monet masentuneista ovat muiden ihmisten uhreja, erittäin rankkaa fyysistä ja henkistä kiusaamista, hyväksikäyttöjä, syrjintää, alkoholisti vanhempia yms asioita joista ei haluta puhua ääneen.

Onko se sitten masentuneen vika että elämä on vajonnut täysin alas kun on koko ikänsä kokenut tuollaisia asioita?

Nimetön kirjoitti:

Lisään vielä että monet masentuneista ovat muiden ihmisten uhreja, erittäin rankkaa fyysistä ja henkistä kiusaamista, hyväksikäyttöjä, syrjintää, alkoholisti vanhempia yms asioita joista ei haluta puhua ääneen.

Onko se sitten masentuneen vika että elämä on vajonnut täysin alas kun on koko ikänsä kokenut tuollaisia asioita?

Lue lisää

HUOMIO! varokaa myös mielenterveyspuolen lääkäreitä, sillä siellä useinmiten tapahtuu henkistä hyväksikäyttöä ja mielen raiskaamista. Sitten kun alat toipua ja pitää omia puoliasi, sinun papreihisi merkitään, että olet persoonallisuushäiriöinen!

En välitä tuntemattoman, persoonattoman ihmisen rakkaudesta.
Neuvoissasi ei ollut minulle mitään uutta, mitään mitä en jo tietäisi.

Koska reenaan, tosin apinanraivolla ja lenkkipolulta metsään itkemään poiketen, syön terveellisesti ja työskentelen HAMMASHOITAJANA, niin kauan kuin jaksan..en kaipaa noita "juo riittävästi vettä" ja "syö monipuolisesti" neuvoja.

Haluan vain, että toimari miesystäväni lakkaa leikkimästä VAPAASSA SUHTEESSA elävää ja ajelehtimasta hameen luota toisen luo. En hyväksy sitä, että hän elää vanhan äitinsä kanssa eikä antaudu täysin minun hallintaani. On sontaläjämäistä salaa viestittelyin tms rakennella suhteita muihin naisiin, kun meillä on vielä asiat suhteessa aivan kesken...ja levällään...

Mulla ei olekaan ketään, jonka kanssa jutella. Tulevalle miehelleni TOIMARI ja HAMMASLÄÄKÄRIVASTAANOTON työntekijöille täytyy näytellä ILOISTA, PIRTEÄÄ, JAKSAVAA ja TERVETTÄ HAMMASHOITAJAA.

Hammaslääkäriasemalla annan vääriä instrumentteja, pudottelen niitä lattialle, istun ajatuksissani eli sählään ja sähellän. Pidän ylipitkiä taukoja, jolloin lähettelen textareita wc:stä tulevalle toimarimiehelleni, ja saan itkupotkuraivareita, kun hän vain haluaa elää vapaassa suhteessa ja tavata muita.

En halua uskoa, että tuleva toimari mieheni on niin sontaläjä, ettei pidä sanaansa, vaan aloittaa jotakin vakavaa jonkun muun kanssa, kun meillä on asiat vielä aivan kesken. Masentaa kun 46-vuotias mies käyttäytyy kuin ajopuu Itämeressä.

En jaksa enää aamulla töihin mennessäni, kuin sitaista hiukset ponnarille, HARJATA HUOLELLA HAMPAAT, ja vähän huitaista vettä kasvoille. Työssä sitten istun suunhoitoinstrumentit käsissäni, ja ihmettelen itkukurkussa, voiko elämäni mennä näin. Vain lauantaisin jaksan peseytyä kunnolla, koska silloin tapaan tulevan mieheni ja harrastan seksiä hänen kanssaan.

En jaksa apua hakee kirjoitti:

Mulla ei olekaan ketään, jonka kanssa jutella. Tulevalle miehelleni TOIMARI ja HAMMASLÄÄKÄRIVASTAANOTON työntekijöille täytyy näytellä ILOISTA, PIRTEÄÄ, JAKSAVAA ja TERVETTÄ HAMMASHOITAJAA.

Hammaslääkäriasemalla annan vääriä instrumentteja, pudottelen niitä lattialle, istun ajatuksissani eli sählään ja sähellän. Pidän ylipitkiä taukoja, jolloin lähettelen textareita wc:stä tulevalle toimarimiehelleni, ja saan itkupotkuraivareita, kun hän vain haluaa elää vapaassa suhteessa ja tavata muita.

En halua uskoa, että tuleva toimari mieheni on niin sontaläjä, ettei pidä sanaansa, vaan aloittaa jotakin vakavaa jonkun muun kanssa, kun meillä on asiat vielä aivan kesken. Masentaa kun 46-vuotias mies käyttäytyy kuin ajopuu Itämeressä.

En jaksa enää aamulla töihin mennessäni, kuin sitaista hiukset ponnarille, HARJATA HUOLELLA HAMPAAT, ja vähän huitaista vettä kasvoille. Työssä sitten istun suunhoitoinstrumentit käsissäni, ja ihmettelen itkukurkussa, voiko elämäni mennä näin. Vain lauantaisin jaksan peseytyä kunnolla, koska silloin tapaan tulevan mieheni ja harrastan seksiä hänen kanssaan.

Lue lisää

Otappa nyt kuule järki käteen ja heivaa toimari pihalle.
Vai haluatko elää koko loppu elämäsi epävarmuudessa? Jos toimari asustelee 46 vuotiaana äitinsä helmoissa,niin ei taida olla kaikki muumit laaksossa.

Rehellisiä ja kunnollisia miehiä löytyy kyllä. Olet ansainnut paljon parempaa kuin, mitä nyt olet saamassa

Luulen, että käytän yhtä työkaveriani ---> Hammaslääkäri.
Olen itse hampihoitaja. Hän voi ehkä kirjoittaa mulle jonkun depislääkereseptin, ainakin kokeeksi.

Sitten puhun kyllä jollekin, tosta mun äitinsä kanssa asustelevasta avokista, joka vaan haluaa elää vapaassa suhteessa, vaiks ikää on jo 46-v. Sitoutumis ja vastuunottamiskyvytön todennäköisesti. Vähän sellainen ajopuu Itämeressä, joka VASTUUTA OTTAMATTA seilaa naisen luota toisen luo. Haluan kuitenkin nähdä pitääkö hän minun kohdalla sanani; olenko hänen isojen kirkkohäidensä prinsessa.....

Olepa hyvä "Hammashoitaja", "Juurihoitaja",
kuka nyt lienetkin.

Muista reenata.

Keskustele asiasta äitisi ja mummosi kanssa, sekä ota yhteyttä koulun terveyden hoitajaan. Sitten ensinnäkin sinä saat apua ja tukea, koska isäsi ei pysty sinua ehkä nyt kannustamaan ja aikuiset voivat ehkä yrittää jutella isällesi.
Jos pystytte puhumaan suoraan, voisit myös kysyä isältä, onko hän ajatellut hakea apua, mitkä fiilikset hänellä on tästä elämästä. Voit kertoa että välität asiasta.
Todennäköisesti hän kiistää kaikki ongelmat, mutta voit mainita että olet huolestunut hänen itsemurhapuheistaan, ja kertoa miltä sinusta tuntuu. Että sinusta olisi kiva jos hän oikeasti hakisi sitten apua vaikka sinun vuoksesi, jos ei itsensä vuoksi.

Mutta sinua ei auta, jos jätät läksysi tekemättä: ymmärrän että väsyttää mutta läksyt on aina rankkoja. Sinulla olisi kuitenkin tulevaisuus. Et voi olla vastuussa vanhemmistasi vaikka heistä välittäisitkin. Sinun ei tarvitse itsesi luovuttaa eikä väsyä, se ei auta isääsi lainkaan, jos sinäkin voit huonosti. Se ei auta ketään. Vanhemmat toivovat että heidän lapsensa pärjäävät heistä riippumatta, heille aina on parasta jos lapset pärjäävät. Jos haluat kannustaa isääsi, soita soittoläksyt, hoida koulusi ja yritä tehdä elämästäsi paras mahdollinen. Välittämistä on sekin että pidät huolta itsestäsi: et välitä enempää vaikka yrittäisi mennä samaan murheen ahjoon kun toinen. Se ei ole perheen eikä rakkauden vaatimus. Sinä voit rakastaa isääsi JA elää omaa elämääsi.
Et voi myöskään tukea ketään, jos itse voit huonosti.
Nyt kun olet saanut ADHD:n kuriin olet jo hyvällä tiellä. Soita vaikka pienissä erissä, läksyt voi tehdä vaikka puolen tunnin jaksoissa. Pidä itsestäsi huolta.

Voisitte vaikka ruveta käymään kävelyillä. Voisit ehdottaa isällesi "äijähaastetta", sitä että molemmat ulkoilisitte päivittäin jonkun verran ja että seuraavan vuoden ajan teillä olisi yhteinen projekti, missä olisi tavoiteena tulla kuntoon. Hän lähtee mukaan tai ei. Ainakin olisit yrittänyt. Tai joku muu yhteinen harrastus missä molemmilla olisi kivaa? Matsit? Konsertit? Teatteri? Tai joku eri juttu kerran viikossa. Kaikki ne ei edes maksa paljon. Urheiluhalleilla saa seurata pelejä ilmaiseksin jne.

Sinun joka tapauksessa pitää pitää ensisijaisesti huolta itsestäsi, ja puhua huolistasi jollekin aikuiselle joka voi auttaa. Olet liian nuori vastaamaan isästäsi.

Masentunut ihminen voi tehdä oikeasti itsemurhan. Mutta siitä ei ole toiset vastuussa, se on sen ihmisen oma päätös. Jos sinä puhut noille aikuisille (äiti, mummo, terkkari) voit yrittää auttaa. Jos puhut hänelle, se ehkä auttaa. Jos saatte jonkun yhteyden se voi toimia. Mutta isäsi on aikuinen mies ja hän on itse vastuussa tunteidensa käsittelystä, viime kädessä siitä hakeeko hän apua, hyväksyykö hän apua. Vaikka sinä et tekisi mitään: sinä olet 16-vuotias, etkä isäsi isä.
Sinua pelottaa ja huolestuttaa asia, mutta me emme hallitse kaikkea. Tiedän että se on karua, mutta se vain on. Voimme tehdä sen mitä voimme.
Ymmärrän että asia huolestuttaa, niin se huolestuttaisi minuakin, mutta se mitä yritän sanoa, on että et voi elää sille asialle. Se ei kannata eikä auta. Voit yrittää tehdä jotain, mutta meillä ihmisillä on oma vastuumme, ja aikuisen pitää oppia ja osata käsitellä myös negatiivisia tunteita (surua, ikävää, pettymyksiä) ja/tai hakea apua kun se ei onnistu. Helpommin sanottu kuin tehty, kuten sekin että älä pelkää. Tee se mikä tehtävissä on, usein ihan vaan avoin puhe riittää. Jospa isäsi tajuaisi että sinä pelkäät ja hän myös siitä saisi kimmokkeen asia hoitaa.
Jos saa niin saa, jos ei niin sinun täytyy silti pitää huolta itsestäsi. Ja pyytää apua, jos isäsi on masentunut, se on liian iso asia hänelle yksin, joten se on liian iso asia myös sinulle yksin.

Toivottavasti saat apua ja tukea, muista että sitä saa hakea ja pyytää!

Nyt on ilmennyt uusi ongelma. Minulla on liian harvat hampaat, kirjoitinkin tuolla yllä siitä!

Haluan, että sinä sontaläjämäisesti käyttäytyvä,
maksat minulle kuorikot. Hampaani hiotaan piikeiksi ja ja otan kuorikot!

No. hard feelings. Kunhan juttelen.

Kun olette syöneet yhteisen iltapalan äidin kanssa,
niin ennen kuin vetäydyt OMALLE PUOLELLESI
katselemaan "Isorintaisten seksilomaa Kanarialla"
tai muita PORNOALAN klassikoita,
soittelisitko länteen!

Hammas hoitaja! kirjoitti:

Nyt on ilmennyt uusi ongelma. Minulla on liian harvat hampaat, kirjoitinkin tuolla yllä siitä!

Haluan, että sinä sontaläjämäisesti käyttäytyvä,
maksat minulle kuorikot. Hampaani hiotaan piikeiksi ja ja otan kuorikot!

No. hard feelings. Kunhan juttelen.

Lue lisää

Ei ne ole kuorikkoja vaan hammas kruunuja. Mulla on itsellä kaikki hampaat kruunutettu ja maksoi 30 000 euroa.

Seroquel kirjoitti:

Ei ne ole kuorikkoja vaan hammas kruunuja. Mulla on itsellä kaikki hampaat kruunutettu ja maksoi 30 000 euroa.

Kuulehan "Seroqel", sinä taidat olla ihka aito TROLLI.
Kirjoitit muka käyttäneesi MIELIALA- eli MASENNUSLÄÄKKEITÄ 15 vuotta. KETIAPIINIA sisältävä Seroqel on kuitenkin psykoosilääke, ei masennuslääke.
Seronil sen sijaan on FLUOKSETIINIA sisältävä masennuslääke. (Tarkistin juuri netistä.)

T. Valistunut masentunut,
ei hoitaja eikä lääkäri

Et varmasti "saa naisystävää", jos TUPAKOIVANA, KALJOITTELEVA, PITKÄTUKKAISENA, KIROILEVANA, KAPEAKASVOISENA ATEISTINA jahtaa naisia,

jotka pitävät
TUPAKOIMATTOMISTA, KALJOITTELEMATTOMISTA, LYHYTTUKKAISISTA, KIROILEMATTOMISTA, LEVEÄKASVOISISTA, USKOVISTA/AGNOSTIKKOMIEHISTÄ.

Mitä järkeä on pyrkiä iskumielessä puhumaan ihmisille, joilla on täysin toisenlainen maku ja elämänkatsomus kuin ITSELLÄ?

Mä olen käyttänyt mielialalääkkeitä 15 vuotta ja voin hyvin niiden avulla....ihan sama vaikka käyttäisin niitä loppuun asti.

Käytänhän mä diabeteslääkkeitäkin ja reumalääkkeitä ja pakko niitäkin on käyttää....mikäs kumma ero mielialalääkkeissä sitten olisi. Aivokemia skeidaa ihan turha heittää tai että kunnon ulkoilu ja liikunta auttaa. Kyllä ne polut on aikoinaan kokeiltu.

Seroquel kirjoitti:

Mä olen käyttänyt mielialalääkkeitä 15 vuotta ja voin hyvin niiden avulla....ihan sama vaikka käyttäisin niitä loppuun asti.

Käytänhän mä diabeteslääkkeitäkin ja reumalääkkeitä ja pakko niitäkin on käyttää....mikäs kumma ero mielialalääkkeissä sitten olisi. Aivokemia skeidaa ihan turha heittää tai että kunnon ulkoilu ja liikunta auttaa. Kyllä ne polut on aikoinaan kokeiltu.

Lue lisää

Kuulehan "Seroqel", sinä taidat olla ihka aito TROLLI.
Kirjoitit muka käyttäneesi MIELIALA- eli MASENNUSLÄÄKKEITÄ 15 vuotta. KETIAPIINIA sisältävä Seroqel on kuitenkin psykoosilääke, ei masennuslääke.
Seronil sen sijaan on FLUOKSETIINIA sisältävä masennuslääke. (Tarkistin juuri netistä.)

T. Valistunut masentunut,
ei hoitaja eikä lääkäri

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa, että MIELIALA eli MASENNUSLÄÄKKEET olisivat elimistölle huumeita vaarallisempia. Osaa mielialalääkkeistä käytetään menestyksekkäästi paitsi MASENNUKSEN MYÖS PANIIKKIHÄIRIÖN ja ALKOHOLISMIN HOIDOSSA.

Tietosi "Ei lääkkeille" ovat vanhentuneita, kun puhut PELKÄSTÄÄN 5HT-lääkkeistä, jotka ovat ns. selektiivisiä serotoniinintakaisin oton estäjiä (SSRI). Uudemmat masennuslääkkeet ovat selektiivisiä serotoniinin ja noradrenaalin takaisinotonestäjiä (SNRI).

Ennen kuin kirjoittelet enempää lääkevastaisia juttujasi luepa seuraavat masennusta käsittelevät teokset:

Kramer, P.D. Mielen muuttajat. Miten masennuslääkkeet vaikuttavat, WSOY, 1995

Solomon, A. Keskipäivän demoni. Masennuksen atlas, Tammi,2002 (Voitti USA:ssa tietokirjallisuuden National Book Awardin 2001)

Shreewe, C. Ei enää masennusta, Karisto, 1988

Hardwick, N. Hullun lailla, Otava 1999

Styron, W. Pimeän kuva. Muistelma hulluudesta. Otava, 1995

Aldridge, S. Masennus ja stressi. Tunteiden biologiaa, Art House, 2001

Achte, K. Masennuksesta voi päästä, WSOY,1992

Juntunen, L.-K., Pohjakosketuksia. Uupuneiden selviytymistarinoita, RT-print Oy, 2005

Tamminen, T. Depression tietokirja. Mielet maasta, Recallmed Oy, 2001

Gustavson, C. Masennus. WSOY,2006

Karila, I. Krooninen masennus. Mitä on tehtävissä, Edita 2008

Lainaa kirjastosta ja lue edes osa yllä luettelemistani (ja omistamistani) teoksista, ja tule sitten kirjoittamaan siitä, ettei KENENKÄÄN PIDÄ MISSÄÄN OLOSUHTEISSA KÄYTTÄÄ MASENNUSLÄÄKKEITÄ!

Asiallista tietoa masennuksesta löytyy alla olevasta linkistä:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00538

T. Valistunut masentunut
(ei hoitaja eikä lääkäri)

maruna_alkuperainen kirjoitti:

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa, että MIELIALA eli MASENNUSLÄÄKKEET olisivat elimistölle huumeita vaarallisempia. Osaa mielialalääkkeistä käytetään menestyksekkäästi paitsi MASENNUKSEN MYÖS PANIIKKIHÄIRIÖN ja ALKOHOLISMIN HOIDOSSA.

Tietosi "Ei lääkkeille" ovat vanhentuneita, kun puhut PELKÄSTÄÄN 5HT-lääkkeistä, jotka ovat ns. selektiivisiä serotoniinintakaisin oton estäjiä (SSRI). Uudemmat masennuslääkkeet ovat selektiivisiä serotoniinin ja noradrenaalin takaisinotonestäjiä (SNRI).

Ennen kuin kirjoittelet enempää lääkevastaisia juttujasi luepa seuraavat masennusta käsittelevät teokset:

Kramer, P.D. Mielen muuttajat. Miten masennuslääkkeet vaikuttavat, WSOY, 1995

Solomon, A. Keskipäivän demoni. Masennuksen atlas, Tammi,2002 (Voitti USA:ssa tietokirjallisuuden National Book Awardin 2001)

Shreewe, C. Ei enää masennusta, Karisto, 1988

Hardwick, N. Hullun lailla, Otava 1999

Styron, W. Pimeän kuva. Muistelma hulluudesta. Otava, 1995

Aldridge, S. Masennus ja stressi. Tunteiden biologiaa, Art House, 2001

Achte, K. Masennuksesta voi päästä, WSOY,1992

Juntunen, L.-K., Pohjakosketuksia. Uupuneiden selviytymistarinoita, RT-print Oy, 2005

Tamminen, T. Depression tietokirja. Mielet maasta, Recallmed Oy, 2001

Gustavson, C. Masennus. WSOY,2006

Karila, I. Krooninen masennus. Mitä on tehtävissä, Edita 2008

Lainaa kirjastosta ja lue edes osa yllä luettelemistani (ja omistamistani) teoksista, ja tule sitten kirjoittamaan siitä, ettei KENENKÄÄN PIDÄ MISSÄÄN OLOSUHTEISSA KÄYTTÄÄ MASENNUSLÄÄKKEITÄ!

Asiallista tietoa masennuksesta löytyy alla olevasta linkistä:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00538

T. Valistunut masentunut
(ei hoitaja eikä lääkäri)

Lue lisää

Vaikuttaa nyt silti, että et ole ihan kunnolla perehtynyt masennuslääkkeisiin. Se käytetäänkö SRI/SNRI-aineita menestyksekkäästi minkään psyykkisen vaivan hoitoon tai avittamiseksi on kiinni ihan siitä mikä on toivottu lopputulos. Tilastollisesti ko. aineet laajassa kuvassa pahentavat oireilua ja kroonistavat mm. masentuneisuutta, mikä on selitettävissä aineiden aivoihin kohdistuvan vaikutuksen ja siitä seuraavien muutosten kautta.

Kiitos kirjavinkeistä. Mikäli haluat tietää psyykenlääkkeistä niin suosittelen Joanna Moncrieffin kirjaa Myth of the Chemical Cure ja Irving Kirschin vastaavaa nimeltä Emperor's New Drugs.

Osoitit juuri tyhmyytesi ja tietämättömyytesi tässä asiassa.

Sinulla ei ole minkään sortin kokemusta siitä, miten perkeleelliseltä masennus tuntuu, joten suosittelisin sinua ensi kerralla pitämään turpasi kiinni ennen kuin suollat aivopierujasi palstalle.

On ehkä totta, että masennuksesta on alettu vihdoin puhua aikaista enemmän, mutta se ei tee siitä yhtään enempää tekosairautta.

Ja kyllä se vain niin on, että moni masentunut kuolisi kotiaan nälkään jos yhteiskunta heistä lakkaisi huolehtimasta.

"Masentuneilla on tutkimuksissa todettu aivojen serotoniini- aineenvaihdunnan häiriöitä."

Ei ole. Markkinoinnin luoma urbaanimyytti.

"Monet lääkärit uskovat alttiuden masennukseen periytyvän eli sillä on geneettinen suvussa kulkeva perusta."

Usko ei ole tiedon väärti, mutta toisaalta kyllähän se mahdollista on sitä teoriaa en suoraltaan teilaisi. Onhan se siinä määrin loogista, että osa on spontaanimpia tai herkempiä kuin toiset. Toisaalta ympäristön, esim. kasvatuksen, osuus lienee merkittävä.

"Tutkimusnäyttöä siitä, että masennuslääkkeet korjaavat aivojen aineenvaihdunnan häiriötiloja on myös olemassa."

Ei ole. Kyseessä jälleen myytti. Näyttöä on tosin siitä, että ko. aineet sotkevat normaalin aivojen aineenvaihdunnan ja joskus pitkäaikaisesti tai pysyvästi lopettamisesta huolimatta.

"Toisaalta on näyttöä siitäkin, että pitkällä tähtäimellä parhaita tuloksia saadaan keskusteluterapiaan kytketyllä lääkehoidolla."

Itse asiassa tutkimusnäyttö osoittaa, että pitkäkestoisimmat ja vahvimmat tulokset saadaa hyödyntämällä ainoastaan keskustelua. Lääkkeet hidastavat ja jopa estävät asioiden käsittelyä, koska ne lamaavat muun muassa kykyä tuntea. Akuutti rauhoittava lääkitys eli bentsot voivat olla hyvä apu pahimpaan hätään, mutta niitä ei tulisi käyttää putkeen tai ainakaan paria viikkoa pidempään. (Viimeisimmästä maininta potilasohjeessa.)

Ravinto, uniryhmit, sosaaliset kontaktit, liikunta, kaikki hyviä tukia. Niistä ollaan varmasti samaa mieltä. Kuuntelijaa ihmiset taitavat eniten kaivata. Siihen en usko, että lääkäriä tarvittaisiin yhtään mihinkään, ellei halua rauhoittavien reseptin.

En kyseenalaista enkä kiistä pahaa oloasi enkä ikävältä kuulostavaa tilannettasi. Toivon voimia sinulle ja perheellesi.

Yrttejä on kyllä hyvä käyttää, samoin kuin syödä muutenkin terveellisesti. Eivät yrtit ja oikeaoppinen ravinto kuitenkaan riitä parantamaan vakavaa masennusta. Osaa mielialalääkkeistä käytetään menestyksekkäästi paitsi MASENNUKSEN MYÖS PANIIKKIHÄIRIÖN ja ALKOHOLISMIN HOIDOSSA.

Ennen kuin kirjoittelet enempää lääkevastaisia juttujasi luepa seuraavat masennusta käsittelevät teokset:

Kramer, P.D. Mielen muuttajat. Miten masennuslääkkeet vaikuttavat, WSOY, 1995

Solomon, A. Keskipäivän demoni. Masennuksen atlas, Tammi,2002 (Voitti USA:ssa tietokirjallisuuden National Book Awardin 2001)

Shreewe, C. Ei enää masennusta, Karisto, 1988

Hardwick, N. Hullun lailla, Otava 1999

Styron, W. Pimeän kuva. Muistelma hulluudesta. Otava, 1995

Aldridge, S. Masennus ja stressi. Tunteiden biologiaa, Art House, 2001

Achte, K. Masennuksesta voi päästä, WSOY,1992

Juntunen, L.-K., Pohjakosketuksia. Uupuneiden selviytymistarinoita, RT-print Oy, 2005

Tamminen, T. Depression tietokirja. Mielet maasta, Recallmed Oy, 2001

Gustavson, C. Masennus. WSOY,2006

Karila, I. Krooninen masennus. Mitä on tehtävissä, Edita 2008

Lainaa kirjastosta ja lue edes osa yllä luettelemistani (ja omistamistani) teoksista, ja tule sitten kirjoittamaan siitä, ettei KENENKÄÄN PIDÄ MISSÄÄN OLOSUHTEISSA KÄYTTÄÄ MASENNUSLÄÄKKEITÄ!

Asiallista tietoa masennuksesta löytyy mm. alla olevasta linkistä:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00538


T. Valistunut masentunut
(ei hoitaja eikä lääkäri)

En ole keskustelun avaaja, mutta kiitän silti meidän kaikkien masennuksesta kärsineiden/kärsivien puolesta LÄMPIMÄSTÄ KOMMENTISTASI nimimerkki "tutulle kuulostaa". (Oikein sellaiset lämpimät,hyvän mielen aallot hulvahtivat lävitseni rehellistä ja lämmintä kommenttiasi lukiessani.) Kommentissasi kiteytyikin kaikki oleellinen aloittajalle, ja meille hänen kanssasisarilleen ja veljilleen:

"Hae apua. Olet sen arvoinen."

Joo sain apua :) Maanantaina soitin terveyskeskukseen ja sain heti tiistaiksi ajan. Pelotti ihan hirveästi että millanen ihminen siellä on vastassa ja mitä edes osaan sille sanoa. Pakko nyt sanoa että pelkäsin ihan turhaan, ihminen joka oli vastassa oli aivan ihana. Osasi kysellä oikeat kysymykset, uskalsin sitten hänelle avautua asioistani.. Oli sitä mieltä että selkeästi oon masentunut ja laittoi lähetteen psykiatrille. Lääkkeet sain kanssa.

Niin ja tiedoksi että en ole mikään hammaslääkäri ja joku on tuolla mun nimellä kirjoitellut.

Aloittaja täällä moi kirjoitti:

Joo sain apua :) Maanantaina soitin terveyskeskukseen ja sain heti tiistaiksi ajan. Pelotti ihan hirveästi että millanen ihminen siellä on vastassa ja mitä edes osaan sille sanoa. Pakko nyt sanoa että pelkäsin ihan turhaan, ihminen joka oli vastassa oli aivan ihana. Osasi kysellä oikeat kysymykset, uskalsin sitten hänelle avautua asioistani.. Oli sitä mieltä että selkeästi oon masentunut ja laittoi lähetteen psykiatrille. Lääkkeet sain kanssa.

Niin ja tiedoksi että en ole mikään hammaslääkäri ja joku on tuolla mun nimellä kirjoitellut.

Lue lisää

Perus toimintaa... voi huoh.... en ole vielä yhtään jolle ei olisi "Diagnosoitu" masennusta ja myrkkylääkkeet kouraan. Toivon onnea ja että noitten "kilttien" "ymmärtäiväisten" = manipulointia ja sanontaa jonka kaikki haluaa kuulla ja luulla.

Ehei.... heitä lääkkemyrkyt roskiin paitsi rauhoittavat eli bentsot sillä erittäin koukuttavia mutta ei tuhoa aivokemiaasi ja auttaa oikeasti kun otat.

Älä koske Serotoniini SSRi,SNRI tai Antipsykootti yms muihin mirzapine yms.

Toivon ettet alota koko elämäsi alkavaan alamäkeen (masennus/mieliala"Lääkkeet") sitten kun uskot kantapään kautta ja tiedät niin ole valmis katsomaan dokumentit. Esim Psychiatry: industry of death.

Myös minä suosittelen kilpirauhaskokeita! Itsekkin olen joutunut syömään masennuslääkkeitä vuosia ja sitten hokkuspokkus, otettiin kilpirauhaskokeet ja todellinen vaiva selvisi. Kylläpä taas elämä maistuu!