Niin voiko sellaista asennetta harjoitella että "perkele.. meen läpi tosta jätkästä".. olisi mukava omata sellainen asenne, että puolustan itseäni oli tilanne mikä tahansa. Kykyä olisi mutta korvien välissä on vikaa. HEnkistä kipukynnystä ylöspäin--- ??
Asennetta kalloon
pelkuri
142349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kokeile olla vähän aggressiivisempi ja hakkaa säkkiä kuvitellen että siinä todella on ihminen..
myös muutama tiukka tilanne voi antaa asennetta.
voi treenata.
meillä krav magassa tehdään"agressiivisuusharjotteita"
eli tarpeen tullen osaa räjähtää...
Eli tosiaan meilläkin kyllä tehdää erilaisia agre harjoitteita, mutta eipä minkäänmoinen harjoittelu vastaa sitä oikeaa tilannetta.
Niin v-mäistä kuin se onkin niin parhaiten sitä oppii vasta tosipaikan tullen. Mikään ei yksinkertaisesti varmista siihen kun tulee tilanne päälle.
Mutta yleisesti ottaen kuitenkin säkin hakkaamista parempana pitäisin ihan normaalia sparrausta. Mielummin pienillä, esim. vaparihanskoilla ja vähän kovemmalla kontaktilla. Tämä antaa jo tiettyä valmiutta ja varmuutta.
Kokemus kartuttaa asennetta. Alku aikona sitä hätäänty kun sai iskuryöpyn päähänsä eikä oikein osannu tehä yhtään mitään. Nyt sitä vaan pisäää suojauksen tiukempaan pakettiin ja valmistautuu seuraavaan siirtoon.
Sparria Sparria Sparria vaan ja totuttaudu ajatukseen että kun osuu niin koskee.
Treenattiin joskus täyssuojauksessa selkäseinäävasten ja kaveri paukutteli.Yritettiin olla mahdollisemman rentoina ja tarkkailla mihin toinen lyö.Sitten merkistä tultiin pois sieltä.
Olisin samoilla linjoilla. Tumput käteen ja kehään, tekee välillä häijyä mutta "karaisee luonnetta".
Harjoittele jotain kunnon kamppailua ja unoha varjonyrkkeilyt. Siis jotain missä otetaan tosissaan mittaa kaverista. Jääkiekkokin on parempi laji tähän kuin useimmat ip-lajit.
vaan tuohon varjonyrkkeilyyn, muuten asiaa. Sulla varmaan vahingossa tuli tuo "unoha varjonyrkkeilyt".
Eikö se ole niin, että jos treenaa tosissaan nyrkkeilyä, niin tämä varjonyrkkeily ainakin ennen oli oleellinen osa harjoitusta, jos halusi saada ne kädet, niin kuin kunnolla viuhumaan. Ajat on varmaan muuttunut ja uudet kujeet tullut tilalle, en tiedä? Ennen vanhaan oli vallalla päinvastainen käsitys. Valmentaja saattoi sanoa: "Jos unohdat varjonyrkkeilyn, niin nyrkkeilyssä et pääse koskaan koviin matseihin, joissa otetaan miehestä mittaa".
Jos unohtaa varjonyrkkeilyn, voi olla että taistelee seuran sisällä vain ja paremmat kaverit vetää lättyyn helvetisti. Saa olla elävä iskusäkki, mikä liikkuu vähän, vaikeroi tuskassa, mutta ei ehdi lyömään koskaan vastaan.
Toki jatkuva turpaan ottaminen tuo varmaan pitkän päälle sitä luonnetta, mitä tämän vietiketjun alkuperäinen kaveri haki, mutta onko se järkevä tapa? No eri valmentajat korostaa eriasioita ja käyttää eri valmennusmetodeja ja painottaa eriasioita harjoituksissa. Itse pidän varjonyrkkeilyä tärkeänä osana, jos haluaa nopeutta lyönteihin ja sitä kautta taas voimaa. Monesti se vaatii vaan luonnetta helvetisti, että jaksaa vetää varjoa tarpeeksi paljon. Säkin hakkaaminen on minusta laiskanmiehen hommaa, verrattuna kunnon varjonyrkkeily treeniin. Pätee mielestäni esim. karateen aivan yhtäpaljon kuin nyrkkeilyyn.
Itse olen huomannu, että tuollaisella "perkele.. meen läpi tosta jätkästä" asenteella ja huonoilla taidoilla tulee tosi pahaa jälkeä. Eli tuo itseluottamus pitää olla oikeassa suhteessa tappelu taitojen kanssa.
Moni jätkä syöksyy vastustajan kimppuun kuin raivohärkä ja huomaa parin sekunnin jälkeen olevansa nokka poskella. Eli vastustajaa ei saa koskaan aliarvioida. Ennemmin kannattaa vaikka vähän yliarvioida.
Ei muuta ku kovasti sparri harjoittelua. Sitä kautta oppii lukemaan tilanteita paremmin ja tietää omat kykynsä. ;-)
Toisaalta jos miettii, niin ei niillä huonoilla taidoilla ja passiivisella asenteellakaan niin hyvää jälkeä tule, jos vastustaja on etevä ja haluaa satuttaa. Sehän lyö kuin säkkiä.
"Toisaalta jos miettii, niin ei niillä huonoilla taidoilla ja passiivisella asenteellakaan niin hyvää jälkeä tule, jos vastustaja on etevä ja haluaa satuttaa. Sehän lyö kuin säkkiä."
Jaa-a. Toisaalta ihminen on uskomattoman sinnikäs selviytyjä silloin jos on pakko. Osaamatonkin osaa tarvittaessa niitata ihmisen tai menee vaikka seinästä sisään. Oletko kuullut äidistä, joka nosti rekka-auton lapsen päältä pelkällä adrenaliinilla?
Ei siihen tosipaikan edessä selviytymiseen lopulta ihan oikeasti taitoja tarvita, vaan ainoastaan vittumaista asennetta. Voihan sitä baarissa syntyneen riidankin lopettaa vaikka kiskomalla toista tuopilla päähän niin paljon kuin ikinä vartalosta lähtee. Taistelutaito on toki hyödyllinen, mutta tosipaikan edessä sitä ei tarvita koska meissä jokaisessa asuu pieni gorilla, joka kyllä osaa lyödä sillä luulla kupoliin. Ihminen osasi sen jo 3 milj. vuotta sitten.
Sinäkin Andy olet aidosti vain ja ainoastaan karvaton apina joka esittää sivistynyttä. Tosiasiassa sinunkin sisälläsi vaikuttaa se alkuhomidi joka keksi 3 milj. vuotta sitten, että kun kumauttaa kaveria kupoliin niin saa lauman kauneimmat naiset ja kaiken vallan. Meissä jokaisessa asuu alkuajan apina, joka pitää vain osata herättää henkiin tarpeen vaatiessa.
No juurihan minä sitä sanoin, että tekniikan ollessa huono, on parempi omata aggressiivinen kuin passiivinen asenne. Luetko sinä ollenkaan viestejä, joihin vastaat?
Kaikkein paras tietenkin olisi olla sekä tekniikkaa, että asennetta, josta päästäänkin siihen, miksi kannattaa treenata kamppailulajeja - niissä kun kehittyy molemmat.
Jutun äidistä ja raekka-autosta panisin suoraan urbaanilegendojen kastiin. Vai tiedätkö missä ja milloin se on tapahtunut ja kuka oli tämä mave-enkkaäiti?
Niin, siihen rekka-autojuttuun vaan sen verran, että muistan itse lukeneeni(en muista mistä, mutta ihan jostain asialähteestä) tytöstä, joka oli pihalla isänsä kanssa tämän korjatessa autoa.
No isän ollessa auton alla, tunkki oli pettänyt ja isä oli jäänyt puristuksiin. Tyttö oli nähnyt tämän ja tietenkin järkyttynyt isänsä puolesta sillä seurauksella, että oli yksinkertaisesti nostanut autoa sen verran, että isä oli päässyt pois.
Shokissa ollut tyttö ei muistanut koko tapahtumaa jälkeenpäin. Muistona olivat vain kipeytyneet lihakset seuraavana päivänä.
Eli on mahdollista, että todellisessa tilanteessa ihminen voi adrenaliinin ? avuilla saada ihan yllättävät voimat jostakin. Etenkin jos kyseessä on esim. läheisen henki. Siitä on kai olemassa paljonkin kokemuksia.
No huhhhuhhuhhhuuh. Lopettakaa. Ei noita ihmevoimia ole eikä tule, nuo on kaikki satuja. Oikeasti. Adrenaliinipäissään on vain hieman, siis 20% vahvempi kuin muuten. Ja tuokin pätee ainoastaan treenaamattomiin ihmisiin.