apua!

Kyllä tuo paniikkihäiriöltä kuulostaa. Asia parhaiten lähtee avautumaan ja helpottumaan kun siitä saa puhua. Jos et heti vanhemmille uskalla kertoa, niin puhu asiasta vaikka koulun terveydenhoitajalle tai koulukuraattorille. Paniikkihäiriö voi nuorilla olla vain sellainen ohimenevä vaihe, sitä voidaan kyllä hoitaa hyvin nykyään. Muista vain se, että kohtauksen aikana ihmisen ''taistele tai pakene'' mekanismi menee päälle ilman mitään syytä, kuin rikki mennyt palohälytin. Kaikki mitä tapahtuu on se, että pyörittelet mielestäsi pelottavia asioita päässäsi, sykkeesi nousee, hengitys tihentyy ja adrenaliinin määrä kasvaa veressä, joka voi aiheuttaa pientä huimauksen tunnetta. Kohtaukset eivät siis ole ollenkaan vaarallisia vaan pelkäät asioita joita ei oikeasti voi tapahtua. Hengitä rauhallisesti vatsan kautta ja rauhoittele itseäsi, kohtaukset menevät ohi vaikka et tekisikään mitään. Yritä kuitenkin tehdä asioita ihan normaaliin tahtiin ettei paniikki saa yliotetta elämästä. Olin itsekin aikanaan samanlaisessa tilanteessa, ja selvitin homman positiivisella asenteella, terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla, luin paljon paniikkihäiriöstä netissä, ja sain hieman terapiaaa kunnan terveydenhuollon kautta. Siedätyshoito on myös erittäin tärkeää, eli pikku hiljaa mennään kohti tilanteita joissa kohtaus voi tulla ja ns. totutellaan niihin. Tsemppiä, kyllä se siitä!

Moi, kyllä sinä pystyt!

Olet tosi terve, kun otat rohkeasti asian täällä esille!
Ihan yhtä rohkeasti kerrot ongelmastasi eteenpäin, ja saat apua!

Härkää sarvista vain!

Kaikkea hyvää sinulle!