Yrittääkö koirani pomottaa vai mikä voisi olla ongelmana? Kyseessä pari vuotias uros.
- Koirani haukkuu kotiimme tuleville ennestään tuntemattomille vieraille, eikä lopeta sitä millään
- Jos kadulla joku tulee jutellen vastaan koirani haukkuu yleensä samalla tavalla
- Saattaa murista jos yrittää ottaa jotain herkkua pois eikä anna katsoa hampaita
- Haukkuu perääni
- Koirani haukkuu kotiimme tuleville ennestään tuntemattomille vieraille, eikä lopeta sitä millään
- Jos kadulla joku tulee jutellen vastaan koirani haukkuu yleensä samalla tavalla
- Saattaa murista jos yrittää ottaa jotain herkkua pois eikä anna katsoa hampaita
- Haukkuu perääni
Vastaukset 12
Vanhimmat
No, se kuulostaa oleva osittain ongelma. Pitäisi saada tietää enemmän näistä tilanteista ja missä näitä tapahtuu ja miten sinä reagoit näihin tilanteisiin?
Koira kuulostaa olevan ylisuojeleva, kun ei haluaisi että vieraita ei ole sen reviirillä tai sen tai sinun lähelläsi? Se kun haukkuu perääsi voisi olla ehkä myös merkki ylisuojelevuudesta, jos se ei vain ahdistus muuten siitä että joutuu olemaan ilman sinua. Joku fiksumpi osaisi sanoa varmaan, jos kertoisit teidän arkirutiineista.
Miten nuo herkut? Onko se varas, vai oletko ottanut sen herkun pois kun olet antanut sen sille? / Liittyykö tämä hammasjuttu herkkuihin vain muuten vain? Aika harvat koirat nyt kumminkaan tykkäävät suutaan/hampaitaan näyttää, ellei pennusta asti ole totutettu sitä siihen. Yksinkertainen totutus tuohon voisi auttaa.
Se pitäisi ihan ekana totuttaa vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Saada se ymmärtämään että muut eivät ole vaarallisia ja että huomiota saa ihan erilailla kuin haukkumalla.
Nuorempana koira oli aivan innoissaan jos vieraita tuli käymään ja on edelleenkin kunhan vieras on sille ennestään tuttu.
Ei siis varasta mitään vaan jos joskus ottanut herkun pois kesken syönnin kun on selvästi ruvennut puolustamaan sitä liikaa. Mielestäni pitäisi saada koiralta ottaa pois mitä vaan.
Pennusta asti on totutettu suuhun katsomiseen mutta ei vain tykkää.
Ja haukkumista kiellän/olen huomioimatta riippuen tilanteesta.
Ei ole mitään johtajuus ongelmaa, on vain huonosti koulutettu koira.
Itseasiassa en ymmärrä miksi koiralta tarttee ottaa pois syöminen kun se kerran on jo annettu. Istu, odota, nyt voit syödä käskyt kyllä ymmärrän, mutta ruokarauha pitää olla koirallakin.
Vai tykkäisitkö itse että suustasi kaivetaan leipäpala pois juuri kun olet nielemässä.
Nojaa, eiköhän ne lähes kaikki koiruudet tuossa iässä ole vielä aikalailla keskenkoulutettuja. Vasta kolmen hujakoilla voi olettaa että kaikki sujuu mallikkaasti ja ilman hermojakoettelevaa hosumista ja häsläämistä.
Ja tuossa iässä olevalle koiralle ei ehkä ole viisasta antaa liian suurta lounasrauhaa, ettei ala puolustamaan sitä ruokaansa. Siitä ei hyvää seuraa. Eli lounastuksen ajaksi on syytä jäädä vierelle ja silittää ja rapsutella koiraa. Ruokakuppia voi tukea jalallaan, ettei liu'u. Ja jos se herkku on vaikka luu, niin kannattaa tarjota itse kädessään pitäen josta koira sitten järsii. Näin voi varmistaa ettei tule ruokaansa puolustavaa rekkua taloon vaan kuka hyvänsä voi ainakin kulkea ohi turvallisesti.
Ja tuosta vieraille kotona haukkumisesta päässee eroon helpoiten kun sulkee koiran toiseen huoneeseen. Kerran, kaksi, ehkä vielä kolmannenkin, jonka jälkeen koira jo todennäköisesti hiffaa että suunsoitosta joutuu siperiaan.
Keskustelupalstojen kovaäänisimmät ovat ensimmäisinä julistamassa, että mitään johtajuusongelmaa ei ole, kun ei tarvita edes mitään johtajuutta. Koulutusta vaan.
Tarjotaan kaikenlaisia ihmispsykologisia selityksiä koiran käytökselle ja sitten loputtomasti sitä siedätystä.
Tässä minun mielipiteeni: kyllä, teillä on johtajuusongelma. Ihan selvästi teidän juniorilla on noussut hattuun, ja alkaa uhitteleva käytös toisia kohtaan. Korjaantuu, kun alat voimistamaan omaa johtajuuttasi. Se ei muuten ole mikään temppukokoelma, vaan asenne: meillä määrään minä. Uhmailevaan käytökseen on syytä puuttua VOIMAKKAASTI alusta lähtein, niin ei mitään ongelmaa koskaan synnykään. Vähennä uhittelevan koiran saama huomio minimiin.
Omia koiriani en juurikaan kouluta, vaan ainut sääntö on, että minä olen se, joka sallii/kieltää asiat. Laumani elelee kotona ihmisten kanssa, saa olla sohvilla tai sängyillä. Luoksekutsu TÄNNE sekä käsky POIS ovat aika tärkeitä, myöskin ODOTA, VÄISTÄ, EI, OLE HYVÄ ovat käytössä. Pari käsimerkkiä. Aika helpolla koiran saa sellaiset ymmärtämään.
Parivuotiaan käytöksen pitäisi olla ihmistä kunnioittavaa. Ei uhitella eikä komennella. Herkun poisotto ei ole asia, jota pitäisi millään tavalla harjoitella. Se tehdään vain oikeasta tarpeesta poikeuksellisesti, ja sen on oltava koiralle itsestäänselvyys, johtajan oikeudella se otetaan. Ruokarauha on hyvä asia, en ikinä jää kyttäämää koirien syömisiä. Tappeluita ei ole, ja vieraat otetaan vastaan hillityn ystävällisesti.
Tässä kuvaan siis onnistuneen johtajuuden ilmenemistä koirissa. Se ei ole koulutuskysymys.
Joo ketäköhän tässä nyt kuuntelisi sitten, täällä tulee aina niin vastauksia laidasta laitaan :D
Mutta onko vinkkejä miten nostaa omaa asemaansa koiran silmissä?
koirasi luottamuksen arvoinen. Koulutat sitä, mieluummin hyvällä kuin pahalla. Estät pahimmat kohkaukset ja päättömyydet, tarvittaessa sillä pahalla mutta mieluummin hyvällä tämäkin. Leikit, pelaat, hämäät, huijaat ja juksaat nuorta koiraasi sydämen kyllyydestä. Opetat sen kuuntelemaan mitä sanot. Se luottamus ja kunniotus tulee pienistä osatekijöistä jotka jokaisella koirayksilöllä on hiukan erit.
Mene pevi-kouluttajalle niin ongelmat ratkeaa muutamassa viikossa, kaikki muutkin kun ei ole sen jälkeen johtajuusongelmaa. Johtajuus on henkilökohtainen asia ihmisen ja koiran välillä, ei siihen yleiset "johtajuusharjoitukset" auta.
Ei taida näitä pevi-kouluttajia joka puolella suomea olla.
turhaa rahanmenoa vaikka niitä olisikin. Kyllä täyspäinen ihminen koiransa kanssa pärjää jos se vaan on täyspäinen.
Kunnioituksesta ja luottamuksesta puhutaan usein kuin ne olisivat sama asia. Eivät ole. Molemmat tarpeellisia, mutta eri ilmiö. Koiran kunnioituksen voit saada hetkessä. Jos syntyy tilanne, jossa toimintasi kertoo koiralle, että olet peloton ja toimintakykyinen, sinulla on vaikutusvaltaa etkä anna kenenkään hyppiä silmillesi, sinua kunnioitetaan oitis. Toivottavasti tätä ei toteuteta niin, että koirallasi on syytä pelätä sinua, silloin nimittäin luottamusta ei saada.
Luottamus syntyy pitemmän ajan kuluessa. Kun koira oppii sinusta toimintasi perusteella, että olet sen turva ja ravinnonhankkija, huolehdit sen tarpeista sekä kykenet jonkinlaiseen kommunikaatioon koirasi kanssa, kehittyy luottamus.
Molemmat vaikuttavat koiran haluun olla omistajansa lähellä.
Koira arvostelee sinua koiran lähtökohdista. Ei se ymmärrä ihmisten arvomaailmaa. Olen usein nähnyt, että ihmiset sanovat koirastaan että se on niin arka, ei sille voi edes ääntään korottaa. Ja oikeesti koira pomottaa sitä sakkia. Kun omassa kodissani määrään minä, niin olen joutunut tällaisenkin koiran riekkumiselle rajat laittamaan käyttäen ääntä ja energiaa. Ei ole hajonnut siihen koira, vaan ikuisen ystävän olen siitä saanut. Joka käyttäytyy niinkuin pitääkin.
Ehkä koirasi tahtoo mennä metsää leikkimään kettujen ja susien kanssa.