Olen pian 16-vuotias tyttö ja olen lukiossa. Tässä rakennuksessa on myös peruskoulu, jossa olin. Siellä oli ihan siedettävää kun minulla oli ystäviä, mutta lukioon mentäessä he menivät muualle. Olen yrittänyt tutustua ikäisiini, mutta he joko:
a) mulkoilevat pahasti (enkä ole edes tehnyt mitään)
b) pottuilevat
c) karttavat
d) ovat jo omissa porukoissaan.
En tiedä, mitä pahaa minussa muka on, olen kiltti ja hiljainen, nykyään aika ujo ja synkkä masennuksen takia. (käyn hoidossa, tämä ei ole mitään tyypillistä ns. "teinimasennusta".) Pukeudun mustiin ja olen ylipainoinen. (kas kun masennus ja laihdutus eivät sovi yhteen niin...)
Haluaisin saada edes yhden kaverin, jonka kanssa voisin puhua joskus, vaihtaa ajatuksia, olla ehkäpä välitunnilla... Mutta ei. Kaikilla on jo omat porukkansa, ja jos ei ole, niin he eivät jotenkin vain halua tutustua minuun. Olen yrittänyt tutustua muihin yksinäisiin mutta ei. Entiset kiusaajani ja panettelijani ovat myös lukiossani, he ovat saattaneet levitellä jotain valheita, joiden takia muut karttelevat. Mietin vain, että miten voisin saada jonkun ystävän. :( Olen jo melko lailla tottunut tekemään kaiken yksin, mutta toivoisin kuitenkin voivani puhua muille kuin opettajille. Se ei ole helppoa alkaa juttelemaan tuosta vain, etenkään jos vastapuoli on negatiivinen ja nyrpistää nenäänsä erilaisuudelle. Olen tosi persoonallinen ja lisäksi saanut hiken leiman.
Onko mitään neuvoja miten voisin saada ystävän sieltä? Olen kyllä oikeastaan kokeillut jo kaikkea...
a) mulkoilevat pahasti (enkä ole edes tehnyt mitään)
b) pottuilevat
c) karttavat
d) ovat jo omissa porukoissaan.
En tiedä, mitä pahaa minussa muka on, olen kiltti ja hiljainen, nykyään aika ujo ja synkkä masennuksen takia. (käyn hoidossa, tämä ei ole mitään tyypillistä ns. "teinimasennusta".) Pukeudun mustiin ja olen ylipainoinen. (kas kun masennus ja laihdutus eivät sovi yhteen niin...)
Haluaisin saada edes yhden kaverin, jonka kanssa voisin puhua joskus, vaihtaa ajatuksia, olla ehkäpä välitunnilla... Mutta ei. Kaikilla on jo omat porukkansa, ja jos ei ole, niin he eivät jotenkin vain halua tutustua minuun. Olen yrittänyt tutustua muihin yksinäisiin mutta ei. Entiset kiusaajani ja panettelijani ovat myös lukiossani, he ovat saattaneet levitellä jotain valheita, joiden takia muut karttelevat. Mietin vain, että miten voisin saada jonkun ystävän. :( Olen jo melko lailla tottunut tekemään kaiken yksin, mutta toivoisin kuitenkin voivani puhua muille kuin opettajille. Se ei ole helppoa alkaa juttelemaan tuosta vain, etenkään jos vastapuoli on negatiivinen ja nyrpistää nenäänsä erilaisuudelle. Olen tosi persoonallinen ja lisäksi saanut hiken leiman.
Onko mitään neuvoja miten voisin saada ystävän sieltä? Olen kyllä oikeastaan kokeillut jo kaikkea...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nyt tuleekin oikein kokemusperäisiä neuvoja. Tilanteesi on osittain tuttu.
Ensinnäkin on syytä varautua siihen, ettei ystäviä tule. Tämähän on yhteiskunnassamme eräänlainen kauhistus, joten jos mahdollista, hanki ystäviä koulun ulkopuolelta. Jos et saa ystäviä lainkaan, näyttele kuitenkin sellaista, että ystäviä on.
Älä huolestu, saat varmasti oikeitakin ystäviä elämäsi myöhemmissä vaiheissa. Ihmiset muuttuvat paljon aikuistuessaan, rauhoittuvat ja kaikenlainen selän takana puhuminen ja muu typeryys loppuu. Pidän todennäköisenä, että olet jo tällainen ihminen ja tavallaan siis ikäisiäsi edellä. Se sinun on kuitenkin hyvä tietää, että olet ehkä lopun ikääsi keskimääräistä epäsosiaalisempi ihminen. Se ei haittaa. Minäkin olen. Tästä syystä olen hiljalleen kehittänyt itselleni rautaisen itsetunnon. Minua eivät muut määräile.
Suosittelen, että laihdutat. Tämä tosin sillä edellytyksellä, että olet oikeasti ylipainoinen. Laske painoindeksisi. Jos se on yli 25, on syytä laihduttaa, muuten ei. Pelkällä laihduttamisella ei saa ystäviä, mutta se on muuten kymmenistä eri syistä äärimmäisen suositeltavaa.
Laihduttaminen tapahtuu yksinkertaisesti ruokailutottumuksia muuttamalla. Laihduttaminen EI OLE KUURILLA OLOA. Muuta tottumuksesi huomenna, alat heti laihtua ja pysyt laihana lopun elämääsi.
Hyvää jatkoa sinulle!
Kiitos neuvoista, mutta olen yrittänyt ja yrittänyt laihduttaa. Olen yrittänyt olla ostamatta mitään, piilottanut rahojani etten ostaisi... Mutta en vain pysty laihduttamaan. Itsekurini on miinuksella, kiitos ala-asteen ja yläasteen jatkuvan kiusaamisen. Lisäksi minulla ei ole varaa mihinkään liikuntaharrastukseen tai harrastukseen ylipäätään. Ja tämä kaupunginosa missä asun, on täynnä ihmisiä, etenkin tuttuja, ja jos kävisin hölkkäämässä tms. törmäisin varmaan keskimäärin kahteen kiusaajaan. :p
Elämäntapojen muuttaminen onkin vaikeaa. Monella lihavalla on mahalaukkukin venynyt ja näin kylläisyyden tunne tulee vasta liiallisen syömisen jälkeen.
Kylläisyyden tunne kuitenkin tulee, jos syö kohtalaisen annoksen ja sitten odottelee.
Osta kaupasta VAIN terveellistä ruokaa: ruisleipää, kevytlevitettä, vihanneksia, hedelmiä, vähärasvaista lihaa ja maitoa. Näitäkään ei pidä syödä liikaa, mutta nälkääkään ei tarvitse koskaan kärsiä. Sanotaan, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Lääkäreitä mitenkään moittimatta suosittelen syömään joka päivä omenan.
Syö aamulla tukevasti (esim. 6 ruisleipää), päivällä kouluateria, välipalaksi omena tai muu hedelmä, iltaruoaksi aamupalan kaltainen ateria ja iltapalaksi jokin hedelmä taas. Janojuomaksi vesi tai light-mehutiiviste tai light-limsa.
Älä palkitse itseäsi ruoalla tai herkkupaloilla. Älä koskaan osta herkkuja. Jos kuitenkin ostat herkkuja, karamelleistä pienet ja kitkerät salmiakit ovat ehkä vähiten lihottavia. Leivonnaisista tavallinen pulla on parasta, rasvaisia kakkuja ja keksejä on ehdottomasti vältettävä.
Suklaata ei kannata syödä, mutta aivan erityisesti varoitan perunalastuista. Ne ovat äärimmäisen lihottavia. Yksi pussillinen vastaa kahden päivän koko ravinnontarvetta. Jos söisit aamulla sipsipussin, voisitko olla syömättä koko päivän ja vielä seuraavankin?
Hölkkäämässä ei kannata käydä, mutta kävelyllä on ehdottomasti käytävä. Lähde kävelylle jotakin reittiä ja kävele pääasiassa muualla kuin tutuilla alueilla. On sopivaa kävellä esim. tunti tai pari päivässä. Itse asiassa tämä määrä on jo erittäin hyvä. Kahdessa tunnissa ehdit kävellä 12 kilometria.
Kävelyn lisäksi et välttämättä muuta liikuntaa tarvitse, ainakaan aluksi. Myöhemmin voit miettiä monipuolisempaa liikuntaa. Voit myös tehdä kotonasi punnerruksia, vatsa- ja selkälihasliikkeitä. Jo kolmen viikon harjoittelu parantaa lihaskuntoa huimasti.
Tärkein neuvo: älä osta kaupasta herkkuja. Jos asut kotona ja syöt siellä ilmaiseksi, sinun ei edes tarvitse käydä kaupassa. Älä ota rahaa mukaan kävelylle. Näin et myöskään joudu ryöstetyksi.
Jos törmäät tuttuun ihmiseen, joka utelee syytä kävelyllä oloon, sano meneväsi jonnekin kaukana olevaan kauppaan tai kaverisi luokse. Jos kyselijä tivaa tietoja kaverista, sano, ettei asia hänelle kuulu ja kävele tiehesi.
Jos tuntuu oikein pahalta ja haluat kirjoitella, niin pistä mailia :)....oon vähän sua vanhempi (lukio käyty), mut juttuseura kelpaa aina...ei ole hyvä olla yksin.
[email protected]
Paitsi että oon poika ja "jo" kolmatta vuotta lukiossa... Musta sä saisit ainakin ymmärtäväisen ja luotettavan ystävän, mutta tuskinpa käydään samaa lukiota..? :( (Itse käyn lukiota Vantaalla)
Ei, emme ole samassa koulussa. :p Olen Helsingissä eräässä yhteiskoulussa, jossa on siis myös lukio. :p
Sehän oliskin ollut jo liian hyvä yhteensattuma, jos oltais eksytty samaan lukioon. Tuossa ylempänä tulikin mielestäni aika hyviä vinkkejä, mutta jos sulla löytyis käyttöä ystävälle, olkapäälle, kuuntelijalle tai vaikka ihmiselle jonka kans jutella Suomen lukiojärjestelmästä :P, niin ilmoitteleppas itsestäs osotteeseen: [email protected] !
Tunnistan itseni tusta sun tekstistä,paitsi että olen jo lukion neljännellä ja osaksi kaverini ovat lähteneet pois koulusta. Kolme vuotta olin kyllä heidän kanssa,mutta joka päivä tunsin oloni enemmän/vähemmän ulkopuoliseksi ja hyljeksityksi. Tietysti on eri asia jos on edes joku jonka kanssa hengailla,kun ettei ole ketään. Silti sekin aika oli henkisesti TODELLA raskasta..koska käytännössä kuljin vain nimellisesti siinä porukassa enkä IKINÄ tietänyt mitään mitä he olivat yhdessä viikonloppuna tehneet.
Nyt lukion neljännellä ollessani mulla olen koko ajan yksin. On ihme jos sanon koulupäivän aikana jollekkin edes yhden sanan. Olen myös masentunut (alkoi jo ehkä pari vuotta sitten) ja ylipainoinen. Pukeudun myös mustaan,kun en nykyään vain JAKSA enää käyttää värejä. En halua olla iloinen tai näyttää siltä.
Niinpä..laihduttaminen ja masennus myös mulla HIRVEÄ yhdistelmä. Tuntuu vain,että ruoka on se asia joka pitää edes jotenkin "koossa",tai no saa ainakin hetkeksi unohtamaan sisäisen kivun. Eihän se tietenkään mitään auta..mutta silti. Mun mielestä tätä vois verrata vähän alkoholismiin (ainakin mun kohdalla),joten pois pääseminen tästä ei oo mikään helpoin juttu.
Tosiaankin se ruoka tuntuu olevan sellainen asia elämässä ,joka edes vähäksi aikaa laittaa muurin itseni ja tuskan väliin... Etenkin suklaa ja muut ns. mielihyväruuat auttaa paljon, joskin siitä lihoo reippaasti. En ole käynyt pitkään aikaan vaa'alla, kun en halua tietää paljonko olen entisestäni lihonut. Aloitin eilen ns. karkkilakon ja yritän olla syömättä karkkia tai suklaata. Olen kyllä tosi addiktoitunut suklaalle, eli siitä tulee karmeaa, mutta kaakaon aion sallia. Jos tästä sitten vähitellen pystyisi siirtymään vaikkapa siihen vaiheeseen, ettei karkin lisäksi syö vaikkapa leivoksia tai erittäin rasvaisia pullia.
On kuitenkin rohkaisevaa tietää, etten ole yksin. :) Oletko muuten terapiassa?
Mä olisin kirjoittanu aivan samanlaisen viestin.. Kai niitä sielunsiskoja sittenkin löytyy :)
samanlaisia kokemuksia mullakin vähäsen.En oo kovin suosittu,mut kuiteskin.Jos joku teistä haluu alkaa mailailee,nin tossa on ossa
[email protected]
Toi kuulostaa niin tutulta, et haluan sanoa pari sanaa mäkin. Se voi olla, että koulussas kaikki todella on kusipäitä jotka haluaa vain vittuilla sulle, mutta tekstistäs huomaa myös, että sä olet aika epäluulonen. (Mäkin olen, vieläkin, vaikka alan jo olla yli vanhoista jutuista.) Siksi kannattas miettiä, voisko ne olla vaan epävarmoja sun suhteen, jos oot ns. erilainen nuori ja muutenkin näytät että pärjäät yksinkin.
Mut todella, jos on kiusattu ja sattunu muutenkin kaikenlaista paskaa niin tulee helposti tosi säikyks ja varautuneeks muiden suhteen. Mä oon huomannut etten pelkää mitään tasan niin kauan kun mulle vittuillaan, mut heti kun toiset käyttäytyy normaalisti tai jopa ystävällisesti meitsi menee kipsiin. Idioottimaista tääkin=)