Olen jo vähän pidempään ollut ihastunut miespuoliseen kaveriini jonka kanssa ollaan tutustuttu yhteisten "harrastuspiirien" kautta, meillä on suht paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Netissä jutskaillaan kun on välimatkaa jonkin verran eikä usein nähdä.
Viime keväänä aloin saada hänestä hieman sellaista vaikutelmaa että saattaisi olla jotain kaveruudenkin ylittävää kiinnostusta mun suuntaan. Kesällä sitten kerroin hänelle ihastuksestani, hän suhtautui asiaan kovin diplomaattisesti (hänellä on vähän sellanen tyyli kaikkeen muutenkin) eikä luvannut mitään mutta ei myöskään kieltänyt mahdollisuutta että ajan myötä vois jotain kehittyä. Ehkä vähäsen varuillaan olevalta vaikuttanut parisen kuukautta sen jälkeen (ja oon tietysti kovasti ruoskinu itteäni että miks hemmetissä menin ihastukseni paljastamaan) mutta nyt olen taas huomannut vähän enemmän jotain "lämpeämistä" mun suuntaan. Koko tän ajan ollaan kyllä viestitelty lähes päivittäin ja jopa tuntikausia iltaisin ja öisin. Hänestä vaan on tullut nyt ehkä taas hieman.. aloitteellisempi?
Hän on kertonut tosi avoimesti ja kaunistelematta elämästään, jotenkin ikäänkuin iskenyt häpeilemättä kaikki kortit pöytään, mikä on kai jotenkin edistyksellistä koska hän on myös rehellisesti kertonut aiemmin vetäneensä naisten seurassa jotain roolia uskaltamatta olla oma itsensä.
Tällä viikolla taas nähtiin pitkästä aikaa ja väitän että ilmassa oli kyllä entistä selkeämmin _jotain_. Oltiin kumpikin vähän "jäässä", siis silleen että kehitetään tikusta asiaa, ei oikein kehdata katsoa toista silmiin jne. Hän myös ihan oma-aloitteisesti sanoi tulevansa seuraavaksi visiitille mun kotipaikkakunnalle, mikä oli sekin vähän uutta. Jo ennen tapaamistamme hän oli vaikuttanut erikoisen hyväntuuliselta jonkin aikaa, ja sama meininki jatkui tapaamisen jälkeen, juttua riitti.
En viitsi häneltä yleensä kauheasti "tivata" mitään koska pelkään hänen taas vetäytyvän kuoreensa, joten olen vaan päättänyt maltillisesti katsella tilannetta. Mikä tuottaa välillä suunnattomia vaikeuksia koska olen häneen aivan hulluna. :P Nytkin kun kysäisin oliko hän tosissaan vierailulle tulosta niin yritti verhota asian johonkin "kyllähän sielläkin vois vaihteeks kännit vetästä" -höpinään. Mikä hänestä huokuu koko ajan muutenkin, siis sellanen "en muuten vahingossakaan paljasta että mulla ois jotain tunteita tai haluja". Vaikuttais että hän on ottanut aiemmista kokemuksista sen verran pahasti siipeensä että koittaa nyt ajan kanssa tuplatriplavarmistella mihin on ryhtymässä. Eikä ole ainakaan vielä onnistunut hätyyttämään meikäläistä pois - vaikka on välillä aika viileän etäinenkin - vaan ennemmin päinvastoin, vaikea tavoiteltavuus tuntuu toimivan ja mielenkiintoni vaan kasvaa päivä päivältä niin että sielu on pakahtua!
Itse tuumin että ehkä hän joko a) käyttää mua psykiatrina (xD), b) pitää mua vaan erityisen hyvänä tyyppinä/ystävänä jolle on helppo puhua tai c) on myös kiinnostunut / tykkää minusta mutta ei uskalla myöntää sitä vielä kunnolla itelleenkään koska pelkää jotakin. Jännä sinänsä kun olen aina kuvitellut tällaisten äärimmäisen hitaasti ja varovasti syttyvien/lankeavien tyyppien olevan lähinnä joku urbaani legenda, en ole aiemmin törmännyt. Mutta siis onko heitä todella ja voisko tässä nyt olla sellanen case ja kertokaa nyt ihmeessä että tässä on vielä jotain toivoa!? Tässä ihan sydän pakahtuu ja järki lähtee. :D
Viime keväänä aloin saada hänestä hieman sellaista vaikutelmaa että saattaisi olla jotain kaveruudenkin ylittävää kiinnostusta mun suuntaan. Kesällä sitten kerroin hänelle ihastuksestani, hän suhtautui asiaan kovin diplomaattisesti (hänellä on vähän sellanen tyyli kaikkeen muutenkin) eikä luvannut mitään mutta ei myöskään kieltänyt mahdollisuutta että ajan myötä vois jotain kehittyä. Ehkä vähäsen varuillaan olevalta vaikuttanut parisen kuukautta sen jälkeen (ja oon tietysti kovasti ruoskinu itteäni että miks hemmetissä menin ihastukseni paljastamaan) mutta nyt olen taas huomannut vähän enemmän jotain "lämpeämistä" mun suuntaan. Koko tän ajan ollaan kyllä viestitelty lähes päivittäin ja jopa tuntikausia iltaisin ja öisin. Hänestä vaan on tullut nyt ehkä taas hieman.. aloitteellisempi?
Hän on kertonut tosi avoimesti ja kaunistelematta elämästään, jotenkin ikäänkuin iskenyt häpeilemättä kaikki kortit pöytään, mikä on kai jotenkin edistyksellistä koska hän on myös rehellisesti kertonut aiemmin vetäneensä naisten seurassa jotain roolia uskaltamatta olla oma itsensä.
Tällä viikolla taas nähtiin pitkästä aikaa ja väitän että ilmassa oli kyllä entistä selkeämmin _jotain_. Oltiin kumpikin vähän "jäässä", siis silleen että kehitetään tikusta asiaa, ei oikein kehdata katsoa toista silmiin jne. Hän myös ihan oma-aloitteisesti sanoi tulevansa seuraavaksi visiitille mun kotipaikkakunnalle, mikä oli sekin vähän uutta. Jo ennen tapaamistamme hän oli vaikuttanut erikoisen hyväntuuliselta jonkin aikaa, ja sama meininki jatkui tapaamisen jälkeen, juttua riitti.
En viitsi häneltä yleensä kauheasti "tivata" mitään koska pelkään hänen taas vetäytyvän kuoreensa, joten olen vaan päättänyt maltillisesti katsella tilannetta. Mikä tuottaa välillä suunnattomia vaikeuksia koska olen häneen aivan hulluna. :P Nytkin kun kysäisin oliko hän tosissaan vierailulle tulosta niin yritti verhota asian johonkin "kyllähän sielläkin vois vaihteeks kännit vetästä" -höpinään. Mikä hänestä huokuu koko ajan muutenkin, siis sellanen "en muuten vahingossakaan paljasta että mulla ois jotain tunteita tai haluja". Vaikuttais että hän on ottanut aiemmista kokemuksista sen verran pahasti siipeensä että koittaa nyt ajan kanssa tuplatriplavarmistella mihin on ryhtymässä. Eikä ole ainakaan vielä onnistunut hätyyttämään meikäläistä pois - vaikka on välillä aika viileän etäinenkin - vaan ennemmin päinvastoin, vaikea tavoiteltavuus tuntuu toimivan ja mielenkiintoni vaan kasvaa päivä päivältä niin että sielu on pakahtua!
Itse tuumin että ehkä hän joko a) käyttää mua psykiatrina (xD), b) pitää mua vaan erityisen hyvänä tyyppinä/ystävänä jolle on helppo puhua tai c) on myös kiinnostunut / tykkää minusta mutta ei uskalla myöntää sitä vielä kunnolla itelleenkään koska pelkää jotakin. Jännä sinänsä kun olen aina kuvitellut tällaisten äärimmäisen hitaasti ja varovasti syttyvien/lankeavien tyyppien olevan lähinnä joku urbaani legenda, en ole aiemmin törmännyt. Mutta siis onko heitä todella ja voisko tässä nyt olla sellanen case ja kertokaa nyt ihmeessä että tässä on vielä jotain toivoa!? Tässä ihan sydän pakahtuu ja järki lähtee. :D
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pelaako oikeasti kunnolla siipeensä saaneet noin varovaisesti ? Sillä nyt kun alan ajattelemaan, nainen jota itse havittelin teki just samaa. Mitään ei tunteistaan puhunut, itse olin jo kertonut mitä tunteita minulla on häntä kohtaan, mutta hän piti minua kuin hyvänä kaverina jolle puhua.
Sitten eräänä päivänä päätin kysästä että onko tässä taustalla mitään. Ei vastausta ja siitähän minä suutuin, monta kuukautta oli jatkunut jo epätietoisuuden tunne ja jäi homma sitten siihen ja kylmeni kokonaan.
Koitin ottaa yhteyttä pari kuukautta myöhemmin mutta ei hän vastannut.
Jos nyt jossain nähdään niin huomaan kuinka hän alkaa vain tuijottamaan minua, kiusallista tuommonen.
Voi vittu mie olen vissiin ihan idiootti näissä hommissa, tai sitten se on tuo kun pitäisi suoraan asiaan mennä kiertelemättä.