Olen ajatellut koiran hankintaa, lääkäri suositteli minulle liikuntaa ja koira olisi mukava lenkkikaveri. Koira saisi 3-4 puolen tunnin lenkkiä päivässä, ja lisäksi olisin kiinnostunut tokosta HARRASTUSMIELESSÄ. Toivoisin rauhallista koiraa, joka ei häsläisi koko ajan ympärillä tai räksyttäisi. Lyhytkarvaisuus tai muuten helppohoitoinen turkki olisi plussaa, karvat minua eivät pelota mutta en ole koiran puunaaja/trimmaaja tyyppiä. Olen iskenyt silmäni pystykorviin, mutta pitkä ja paksu karva ja yleinen aktiivisuus huolestuttavat... Pidän enemmän ns. Koiran näköisistä koirista, eli ei mielellään liikaa jalostettuja lyttykuonoja tai mulkosilmiä. Koira saisi mielellään olla keskikokoinen, mutta pienehköt/isotkin koirat menevät. Löytyykö minulle sopivaa rotua? :)
Suositelkaa rotua!
soovalaine
11217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
3-4 á 30 min lenkkiä - suosittelisin edes yhden lenkeistä olevan vähintään tunnin ja muita pidempi. Mutta esimerkiksi aamu 30min, päivä 1h, ilta 30min menee kyllä aikuiselle. Pennun kanssahan joudut ravaamaan jatkuvasti ulkona siisteyskoulutuksessa.
Suosittelisin seiskarinkoiraa. Suht lyhytkarvainen, perussuomalainen pystykorvainenkoira . Ei vaadi paimenkoirien tapaan hirveää aktivointia, ja mainitsemasi lenkkimäärä sopii seiskarille hyvin, mutta jos sinulla on aikaa, niin enempikin liikunta ei koskaan ole pahaksi ;) Seiskarit ovat vielä melko harvinaisia suomessa, mutta rotuyhdistyksen sivuilta löytyy myytäviä koiria silloin tällöin. Pistä toki ehdotukseni korvan taakse, ja onnea koiran hankintaan! :)
Seiskarinkoirasta en ole koskaan kuullutkaan! Kävin Seiskarikoirakerhon sivuilla ja mielestäni seiskarinkoira on oikein kaunis koira, ja täytti jopa ulkonäkökriteerini! :) otan ehdottomasti tuon korvan taakse, ja harkitsen kyllä seiskaria kun koiran hankkiminen on lähempänä! :) ja tietysti olen valmis lenkkeilyttämään koiraa enemmänkin, jos se sitä vaatii, tunnin yksi tunnin lenkkikin on minulle ok.
Jos lääkäri suositteli liikuntaa niin minä suosittelen sitä, että liikutat itsesi ensalkuun kuntoon ilman koiraa. Suomenpystikset tms. pystikset kannattaa unohtaa. Et lyllerrä tässä elämässä itseäsi siihen pakettiin, että mainittu rotu saisi edes sen minimin verran liikuntaa. Sori, että sanoin suoraan, mutta koiran etu on se tärkein. Rotuja riittää. Harkitse jotain muuta. Rotua joka pysyy paremmin ohjaajan mukana kuin pystis.
Ei Ap suomenpystykorvaa tarkoittanutkaan, vaan pystykorvatyyppisiä yleensä. Siihen lukeutuu paljon rotuja, lapinkoirista basenjiin, spitzeihin jne. Tosin tuo seiskari taitaa olla basenjin ohella kriteerit täyttävä, mitä tulee karvaan.
Kultainen noutaja on mahtava rotu: ystävällinen kaikille ja haluaa liikkua. Stabyhoun on myös ihana; vilkkaampi ja vähän topakampi ja tykkää liikkua, pienepi kuin kultsu. Itselläni on nämä, mutta varmasti on myös muitakin kivoja koiria.
Buhund eli norjanpaimenkoira
kannattaa tosiaan jättää se suomenpystykorva rauhaan, ei sovellu tarkoituksiisi
Eurasier jos pidät pystykorvista.. japanin pystykorva keeshond..göötti, corgit. islannin paimenkoira...
Kaikki menee sinulla hyvin tavalliset pystykorvat unohtaisin.
Juu ei suomenpystykorva ole ollut edes harkinnassani, olisi aikamoista rääkkiä pitää metsästysviettinen koira vain kotikoiran asemassa... Kultaisestanoutajasta olen innostunut, oikein kaunis ja mukavaluonteinen koira. Samoin corgit, ja kaukaisena ajatuksena jopa buhund. Seiskarinkoira taitaa olla kaikkein vahvimmilla nyt, mutta olen avoin uusille ehdotuksille! :)
kansalliskoiramme kykyjä perhekoirana. Itselläni on sellainen kerrostalossa kaupungissa. Elopainoni oli sen tullessa 135 ja vuosi siitä olin satasen rajalla ja meni vieläkin alemmas. Eli tehokas lenkittäjä jos sellaista tarvitset. Ja ei sille se metsästys ole pääasia, vaan saa tyydytyksensä siitä että annat hetken haukkua variksia, harakoita, oravia, fleksissä tai liinassa voi päästää rusakoiden perään(periaatteessa vapaanakin, ei takuulla saa kiinni), annat kaivaa myyriä ojanpohjilta jne. Eli loppujen lopuksi yllättävän helppo koira pitää tyytyväisenä. Ikävuosina 1 ja 2 se on vaativimmillaan(kuten kaikki), mutta sen jälkeen todella helppo. Ja toisin kuin yleensä luullaan, se ei kerrostalossa todellakaan hauku turhia. Meillä lähinnä kun lenkille lähdetään ja kun palataan niin pidetään yhdessä pieni palautepalaveri, eli haukutaan luvan kanssa hetki. Ja sen jälkeen hiljaisuus, joka myös pitää. Ei eroahdistusta eikä mitään ulvomista poissaollessa pl. lähdönhetkellä muutaman minuutin komentelukutsua haukkuu.