moi! oon ihastunu yhteen poikaan jonka oon tuntenut monta vuotta (oltiin ala-asteen ensimmäiset kolme vuotta samassa koulussa kunnes tämä lähti yläasteelle. olen aina ajatellut pojan olevan todella komea mutta en ole kumminkaan tykännyt hänestä. kunnes hän tuli kuukausi sitten tettiin koulullemme. meillä on siis kolme vuotta ikäeroa mutta jotenkin ihastuin häneen tuolloin. hän on niin erillainen ja aivan minun tyyppiäni komea ja kiltti (mut ei liian). yhtäkkiä en pystynyt enää keskittymään tunnilla kun ajattelin häntä kokoajan. meillä ei siis ole mitään juttua koskaan ollutkaan. kun hän lähti koulussamme tetistä itkin koko päivän. kaipaan häntä vieläkin ja tuntuu etten koskaan voi unohtaa häntä. ajattelen häntä kokoajan enkä tiedä mitä tehdä! olen penkonut tietooni pojan askin ja instagramin (facebookin tiesin jo monta vuotta sitten koskaan olemme siellä kavereita) ja hän on kuulemma ihastunut tyttöön mistä ei paljasta muuta kuin ensimmäisen kirjaimen joka on sama kuin minulla. en silti uskoisi että hän tykkäisi minusta, kolme vuotta nuoremmasta kakarasta mutta en vaan voi unohtaa häntä en pysty! kertokaa mitä teen! kiitos sulle joka jaksoit lukea ja vielä enemmän sille joka tuhlaa aikaansa vastatakseen minulle
en pysty unohtamaaan
epätoivoinen
6164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo, et oo ainoa joka ei pysty täysin unohtamaan ihastustaan.
mut ku en pysty yhtään! se on liian tärkeä mulle tänäänki oon itkenyt jo monet itkut sen takii tuntuu et tää ikävä vaa pahenee eikä helpotu yhtää. tuun varmaa kohta hulluksi tän ikävän takii.. se vaan tuntu nii oikealta mut nyt en nää sitä varmaa koskaa enää -.-
Semmosta se on vaikka joku sanoo että yrität vaan unohtaa mutta kun ei pysty ja vaikka pystyskin niin ei halua unohtaa. Jos pääset jotenkin somessa siihen "käsiksi" niin voisit koittaa siellä päästä sen juttusille koska ei oo mitään menetettävää.
sinäpä sen sanoit. unohtaminen on mahdotonta. tiedän pojan kikin ign askin ja facebookin ja minun oli pakko saada kertoa hänelle tunteistani. en silti uskaltanut mennä kikkiin juttelemaan joten päädyin kertomaan tunteistani anonyymina askissa :D hän vastasi vain jotain "omg :o" mutta toisaalta hänelle on ihan turha kertoa siellä mistään koska vastaa lähes kaikkiin kysymyksiin sarkasmilla :D anyways mun oli pakko kertoo sille ja se oli helpoin tapa tehdä se vaikka tiedän ettei siitä ollut mitään hyötyä koska hän ei tiedä kuka sen lähetti :D helpotti ainakin oloani. ja niin eikai mulla mitään menetettävää ole paitsi etten halua pojan kertovan äidilleen koska satun tuntemaan tämän varsin hyvin, on nimittäin englannin ja samalla myös lempiopettajani :D
No hyvä että edes jollain tasolla sait kerrottua sille. Ja toi ei oo kyllä kadehdittavaa että ihastuksen äiti on opettajana.
jep!