Enkeli-isi raasulle

Kaapissa juhlin,
häät yksin pidin.
Saabissa, kutsuin
hiilimonoksidin.

Jo jalka ylettää
kaasulle ja jarrulle.
Vaan mut pettää
merirosvoparrulle.

Jo jalka ylettää
jarrulle ja kaasulle.
Vaan kirjeen kiireettä
vien enkeli-isi raasulle.

En oppinut ajamaan,
sylissäs olemaan.

Pyörä meni rikki ja mieli.
Polvessa tikki ja kieli,
se ei puhunut, ei suupieli.

Enkelipoju ei voinut
hyväksyä itseään.
(Hän halusi olla kaikkea!)
Ei juhlatorvi soinut,
kun juhli yksinään.

Henkeen ja vereen
hienot juhlat
(oikeat hengenpidot, sangriakannut sun muut).
Enkelin viereen
vienot lahjat.

Ainoa vieras sitoi lihaskimpun.
Löytyy helmi kiduksista kivisimpun.
Haukata voi, vaikka kokomiehen limpun.

Ei oppinut hengittämään,
näkkiä kengittämään.

Pinkeissä kiduksissa kiiluu
helmi kirkkaan valkea.
Niin sanottavan yhä kuuluu
että se ei koskaan halkea.

Mutta hiipuu kirkaskin helmi,
se himmenee ja kuluu.
Eivätkä enää iloissaan telmi
rakkaat, Aurinko ja kuu.

Oi, enkeli-isi raasua.
Hän kynnykseltä tempaa.
Ei enää maallista kaasua
vaan utua, taivaallisempaa.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


enkelipoju kirjoitti:

Kaapissa juhlin,
häät yksin pidin.
Saabissa, kutsuin
hiilimonoksidin.

Jo jalka ylettää
kaasulle ja jarrulle.
Vaan mut pettää
merirosvoparrulle.

Jo jalka ylettää
jarrulle ja kaasulle.
Vaan kirjeen kiireettä
vien enkeli-isi raasulle.

En oppinut ajamaan,
sylissäs olemaan.

Pyörä meni rikki ja mieli.
Polvessa tikki ja kieli,
se ei puhunut, ei suupieli.

Enkelipoju ei voinut
hyväksyä itseään.
(Hän halusi olla kaikkea!)
Ei juhlatorvi soinut,
kun juhli yksinään.

Henkeen ja vereen
hienot juhlat
(oikeat hengenpidot, sangriakannut sun muut).
Enkelin viereen
vienot lahjat.

Ainoa vieras sitoi lihaskimpun.
Löytyy helmi kiduksista kivisimpun.
Haukata voi, vaikka kokomiehen limpun.

Ei oppinut hengittämään,
näkkiä kengittämään.

Pinkeissä kiduksissa kiiluu
helmi kirkkaan valkea.
Niin sanottavan yhä kuuluu
että se ei koskaan halkea.

Mutta hiipuu kirkaskin helmi,
se himmenee ja kuluu.
Eivätkä enää iloissaan telmi
rakkaat, Aurinko ja kuu.

Oi, enkeli-isi raasua.
Hän kynnykseltä tempaa.
Ei enää maallista kaasua
vaan utua, taivaallisempaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu