Anna Eriksson: Toinen lapsi olisi liikaa
MUSIIKKI Anna Eriksson valmistautuu uransa ensimmäiseen kirkkokonsertti-
kiertueeseen ja tasapainoilee muusikon ja äidin roolien välillä.
Elän nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia täysillä. Aika menee hirveän nopeasti, eikä vuorokaudessa tunnu olevan tarpeeksi tunteja,
Anna Eriksson, 37, puuskahtaa.
Eriksson valmistautuu parhaillaan pian 20-vuotisen muusikon uransa ensimmäiseen omaan kirkkokonserttikiertueeseen. Samalla hän käynnistelee jo uusia työprojekteja ja yrittää tietenkin olla paras mahdollinen äiti pian puolitoistavuotiaalle Jooseppi-pojalleen.
- Haluaisin tehdä enemmänkin erilaisia asioita mutta tietenkin olla myös mahdollisimman paljon lapseni kanssa - varsinaista vapaa-aikaa ei nykyään ole lainkaan. Se äidin syyllisyydentunne aina, kun on poissa lapsensa luota, on niin musertavaa!
Anna Erikssonin mielestä aivan omiin syvyyksiinsä yltävä äidinrakkaus on myös valtava luovuuden lähde. - Mutta en varmasti tee laulua äitiydestä, ei se ole mun juttu, mutta kokonaisvaltaisesti se varmasti näkyy luomisessa.
Anna ei ollut haaveillut lapsista oikeastaan koskaan saati, että olisi potenut vauvakuumetta. Kun palaset lopulta loksahtivat elämässä paikoilleen, hän huomasi, että lapsi olisi sittenkin tervetullut heidän perheeseensä. Ensimmäinen vuosi äitinä on sujunut yllättävän hyvin. Poika on iloinen ja helppo lapsi ja hyvä nukkujakin.
- En olisi kyllä ikinä uskonut, että on näin hirvittävän kivaa olla äitinä. Ja lapsi on niin hauska! Anna nauraa.
- Asioiden arvojärjestyskin on muuttunut hyvin luonnollisesti, omat kompleksit ovat nyt toissijaisia. Lapsi on ykkönen, eikä kaikki enää pyöri oman itseni ympärillä.
Anna on perusluonteeltaan piinkova realisti, joten hänellä ei ollut ruusuisia kuvitelmia tai valtaisia odotuksia äitiydestä. Päinvastoin, hän oli varautunut, tässäkin, kaikkein pahimpaan. Äitiys onkin tarjonnut lähinnä vain mukavia yllätyksiä.
- Tiesin sen, että aika on rajallista ja että kaikki muuttuu koko ajan lapsen kasvun myötä. Olen pyrkinyt jatkamaan samojen asioiden tekemistä kuin ennenkin ja pitämään itsestäni huolta. Elämäänsä ei kannata ottaa liikaa äidin roolin myyttejä, jos ne eivät siihen luonnostaan sovi, sekin auttaa jaksamaan.
"Tuntuu, että vuosia on mennyt hukkaan"
Lapsen saaminen ja äitiys ovat muuttaneet Annan elämää vain parempaa suuntaan, vaikka välillä pakokauhu ajan kulusta saattaakin iskeä. Myös hän itse kokee muuttuneensa valtavasti.
- Mutta sitä on hirveän vaikea määritellä, miten. Muutos on niin kokonaisvaltaista, eikä se ole persoonallisuuden tasolla vaan henkisyyden ja rakkauden. Totta kai se heijastuu kaikkeen käytännössäkin, mutta konkreettista muutosta on mahdoton osoittaa.
- Yleisesti ottaen minulla on parempi olo koko elämästä, ja näkökenttä maailmaan on avartunut entisestään, Anna pohtii.
Entinen ankaruus itseä kohtaan, epävarmuus, jatkuva tyytymättömyys itseen ja tietynlainen ehdottomuus elämässä olivat vähentyneet jo iän myötä, mutta nyt viimeistään ne ovat kaikonneet tyystin.
- Välillä tuntuu, että vuosia on mennyt hukkaan. On sääli, kuinka olen ennen ajatellut niin pateettisesti monista asioista. Niin paljon erilaisia asioita olisin voinut aloittaa jo paljon aiemmin. Kymmenen vuotta meni siihenkin, että sain pääkoppani siihen kuntoon, että luovuus pääsi parhaimmilleen, Anna harmittelee.
Asioita olisi siis voinut tehdä toisinkin, helpommin, eikä töitä olisi tarvinnut nuorempana painaa kuin höyrypää oman jaksamisen äärirajoilla ja vähän ylikin. Toisaalta, hän tietää, ettei hänellä olisi nykyisenlaista vapautta tehdä juuri häntä kiinnostavia projekteja, ellei hän olisi aiemmin urallaan tehnyt kaikkea mitä teki.
- En kadu aiempia tekemisiäni, eivät ne ole olleet paskaa, elämän laatu vain oli paskaa. Mutta kaikilla on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä hankala jakso.
Anna tuntuu löytäneen nyt rauhan elämäänsä, oikeanlaisen tasapainon oman itsen, perheen ja työn välille. Siitä hän haluaa myös pitää kiinni.
- Meille ei enää tule lisää lapsia, se on ihan päätös. Toinen lapsi voisi olla liikaa tässä ammatissa, ainakin minulle, ilmassa voisi olla taas liikaa palloja yhtaikaa.
Miia Hiiri
MUSIIKKI Anna Eriksson valmistautuu uransa ensimmäiseen kirkkokonsertti-
kiertueeseen ja tasapainoilee muusikon ja äidin roolien välillä.
Elän nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia täysillä. Aika menee hirveän nopeasti, eikä vuorokaudessa tunnu olevan tarpeeksi tunteja,
Anna Eriksson, 37, puuskahtaa.
Eriksson valmistautuu parhaillaan pian 20-vuotisen muusikon uransa ensimmäiseen omaan kirkkokonserttikiertueeseen. Samalla hän käynnistelee jo uusia työprojekteja ja yrittää tietenkin olla paras mahdollinen äiti pian puolitoistavuotiaalle Jooseppi-pojalleen.
- Haluaisin tehdä enemmänkin erilaisia asioita mutta tietenkin olla myös mahdollisimman paljon lapseni kanssa - varsinaista vapaa-aikaa ei nykyään ole lainkaan. Se äidin syyllisyydentunne aina, kun on poissa lapsensa luota, on niin musertavaa!
Anna Erikssonin mielestä aivan omiin syvyyksiinsä yltävä äidinrakkaus on myös valtava luovuuden lähde. - Mutta en varmasti tee laulua äitiydestä, ei se ole mun juttu, mutta kokonaisvaltaisesti se varmasti näkyy luomisessa.
Anna ei ollut haaveillut lapsista oikeastaan koskaan saati, että olisi potenut vauvakuumetta. Kun palaset lopulta loksahtivat elämässä paikoilleen, hän huomasi, että lapsi olisi sittenkin tervetullut heidän perheeseensä. Ensimmäinen vuosi äitinä on sujunut yllättävän hyvin. Poika on iloinen ja helppo lapsi ja hyvä nukkujakin.
- En olisi kyllä ikinä uskonut, että on näin hirvittävän kivaa olla äitinä. Ja lapsi on niin hauska! Anna nauraa.
- Asioiden arvojärjestyskin on muuttunut hyvin luonnollisesti, omat kompleksit ovat nyt toissijaisia. Lapsi on ykkönen, eikä kaikki enää pyöri oman itseni ympärillä.
Anna on perusluonteeltaan piinkova realisti, joten hänellä ei ollut ruusuisia kuvitelmia tai valtaisia odotuksia äitiydestä. Päinvastoin, hän oli varautunut, tässäkin, kaikkein pahimpaan. Äitiys onkin tarjonnut lähinnä vain mukavia yllätyksiä.
- Tiesin sen, että aika on rajallista ja että kaikki muuttuu koko ajan lapsen kasvun myötä. Olen pyrkinyt jatkamaan samojen asioiden tekemistä kuin ennenkin ja pitämään itsestäni huolta. Elämäänsä ei kannata ottaa liikaa äidin roolin myyttejä, jos ne eivät siihen luonnostaan sovi, sekin auttaa jaksamaan.
"Tuntuu, että vuosia on mennyt hukkaan"
Lapsen saaminen ja äitiys ovat muuttaneet Annan elämää vain parempaa suuntaan, vaikka välillä pakokauhu ajan kulusta saattaakin iskeä. Myös hän itse kokee muuttuneensa valtavasti.
- Mutta sitä on hirveän vaikea määritellä, miten. Muutos on niin kokonaisvaltaista, eikä se ole persoonallisuuden tasolla vaan henkisyyden ja rakkauden. Totta kai se heijastuu kaikkeen käytännössäkin, mutta konkreettista muutosta on mahdoton osoittaa.
- Yleisesti ottaen minulla on parempi olo koko elämästä, ja näkökenttä maailmaan on avartunut entisestään, Anna pohtii.
Entinen ankaruus itseä kohtaan, epävarmuus, jatkuva tyytymättömyys itseen ja tietynlainen ehdottomuus elämässä olivat vähentyneet jo iän myötä, mutta nyt viimeistään ne ovat kaikonneet tyystin.
- Välillä tuntuu, että vuosia on mennyt hukkaan. On sääli, kuinka olen ennen ajatellut niin pateettisesti monista asioista. Niin paljon erilaisia asioita olisin voinut aloittaa jo paljon aiemmin. Kymmenen vuotta meni siihenkin, että sain pääkoppani siihen kuntoon, että luovuus pääsi parhaimmilleen, Anna harmittelee.
Asioita olisi siis voinut tehdä toisinkin, helpommin, eikä töitä olisi tarvinnut nuorempana painaa kuin höyrypää oman jaksamisen äärirajoilla ja vähän ylikin. Toisaalta, hän tietää, ettei hänellä olisi nykyisenlaista vapautta tehdä juuri häntä kiinnostavia projekteja, ellei hän olisi aiemmin urallaan tehnyt kaikkea mitä teki.
- En kadu aiempia tekemisiäni, eivät ne ole olleet paskaa, elämän laatu vain oli paskaa. Mutta kaikilla on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä hankala jakso.
Anna tuntuu löytäneen nyt rauhan elämäänsä, oikeanlaisen tasapainon oman itsen, perheen ja työn välille. Siitä hän haluaa myös pitää kiinni.
- Meille ei enää tule lisää lapsia, se on ihan päätös. Toinen lapsi voisi olla liikaa tässä ammatissa, ainakin minulle, ilmassa voisi olla taas liikaa palloja yhtaikaa.
Miia Hiiri
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meille ei enää tule lisää lapsia, se on ihan päätös. Toinen lapsi voisi olla liikaa tässä ammatissa, ainakin minulle, ilmassa voisi olla taas liikaa palloja yhtaikaa.
Mitä tämä Eeriksonijuttu kuuluu vl-palstalle?
Tumiohenkeä siinä on. Ei olla ymmärretty kristityn vapautta.
Olisivat iloisia, kun joku kääntyy hengellisiin esiintymään. Sellainen henkilö voi olla herätyksen tilassa.
Uskovien olisi syytä olla valmiita kertomaan Jeesuksen teoista elämässään.
Ei omista teoistaan, siis. Onko vl-väellä huolta uskottomien sielujen pelastuksesta? Se on meinaan yksi uskon merkki. On hätä muidenkin loppuosoitteesta.
Jokaisella on tiensä kuljettavana. Toinen kompuroi pidempään, toinen löytää aiemmin uskon. Ymmärrystä elämää kohtaan, please!
Siis onko tämä Eeriksoni vl vai mistä kyse?
Kuka muuten on tuo Erikson? Joku näyttelijä tai taidemaalariko kenties?
Anteeksi joo. Sehän sanotaan tuolla alussa. Ilmeisesti joku musiikkia opiskeleva, kun valmistautuu ekaan esiintymiseensä.