Nyt tämän luettuaan joku taas toteaa asian olevan "pilkkujen nuuskimista". Kirjoittaessani aloitan aina Sinä-sanan isolla kirjaimella. Näin olen oppinut ja näin automaattisesti olen toiminut. Mutta ilmeisesti ainakaan nuoremmat eivät näin menettele. Onkohan tähänkin olemassa nykyisin joku "direktiivi"? En haluaisi iästäni huolimatta olla mikään kalkkis tai se ei saisi paljastua ainakaan tällaisesta pikkujutusta. Miten itse menettelette?
Sinä vai sinä?
Aija
6558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselleni jää iso-ässä ns´. joskus 'vahingossakin' päälle. Jossakin yhteydessä olen sanonut, että arvostan kyllä tasan yhtä paljon pienelläkin ässällä, mutta sitten näkee noita juhlallisen näköisiä tekstejä ja tuntee itsensä niiiin tolloksi.
Helpompaahan se olisi ajella kaiken aikaa samalla nopeudella.
Metka juttu. Kun kirjettä kirjoitan, käytän useimmiten isoa kirjainta. Näin "puhuessani" palstalla huomaan käyttäväni molempia tapoja, onko se jutun aiheesta vai vastaanottajan tuntemattomuudesta kiinni, en tiedä.
Oikein nopeasti kun kirjoittaa "sinä" luontuu hyvin pienelläkin. Sinua vielä "tuntematta", kirjoittaisin vielä Sinä.
Ihan hyvä aihe kysellä, mielestäni!
Etten vaikuttaisi vanhalta "kalkkikselta" olen jättäytynyt käyttämään pientä ässäää. Ensin oli vaikeaa, mutta kaikkeenhan tottuu. Silti arvostan ko. henkilöä aivan yhtä paljon.
milloinkaan ole käyttänyt isoa ässää,johtuneeko siitä,että sinuttelin vanhempiani ja minusta ei yhtään arvonantoa laske vaikka näin teen.
Uskon että kirjoitelu tyylini ,sen arvonannoa ilmentää.
Voihan olla ,että olen niin "nuorekas" iästäni huolimatta "hymyä"(mitä en aina edes muista)mutta minulta näin kirjoittelu tuntuu luontevalta.
Kiva kun kerroit oman kantasi. Minä myöskin jo työelämän loppuvaiheessa ryhdyin kirjoittamaan sinä (pienellä), kun firman kaikki "pikkupimutkin" kirjoittivat meikäläiselle "arvokkaalle täti-ihmiselle" pienellä s:llä. Näin menettelen normaaliviestinnässä edelleenkin.
Kirjoitin juuri viestin arvostamalleni ystävälle.
Sinulle ja Sinulta... sillä sanani osoitin juuri hänelle.
Tuttavallisempaan viestiin, esimerkiksi omille lapsilleni kirjoitan sinä ja sinulta, sillä se tuntuu niissä luontevalta.
Englantilainen arvostaa itseään, minä, I, on aina isolla kirjaimella, se tuntuu omahyväiseltä, eivätkö ne nyt olisi keksineet oikean sana siihenkin...pelkkä I ? How should I know?