Haluaisin vain purkaa ajatuksiani tänne.
Poikaystäväni lähes kaikki ystävät ovat naispuolisia. Hän on harrastanut seksiä joidenkin kanssa ja jotkut ovat kuulemma vain ystäviä.
Häneltä löytyy myös sellainen ystävä joka käy kerran tai kaksi vuodessa Suomessa, ja he ovat tunteneet yli 4 vuotta, ja joka kerta tavatessaan he ovat harrastaneet seksiä. Kaikkia edellisiä tyttöystäviään miesystäväni on myöntänyt pettäneensä, eikä ilmeisesti edes kovin kadu tekojaan, paitsi kuulemma paria viimeistä kertaa.
Minua hän ei kuulemma ikinä voisi pettää.
Olen miettinyt että millälailla minä sitten olen erilainen kuin muut entiset. Olen kysynytkin asiaa, ja vastaus on että hän on oppinut tekemistään virheistä eikä enää ikinä petä ketään.
Olen aikalailla mustasukkainen ihminen.
Nyt kun hän on rehellisesti kertonut kaiken menneisyydestään, minä pelkään jatkuvasti että hän pettää minua, niinkuin kaikkia entisiäänkin. Tämä asia kaivertaa suhdettamme. Haluaisin oppia luottamaan, mutta pelottaa että mitä jos sitten tipahdan liian korkealta ja kovaa jos hän pettääkin.
Minulla on tosi huono itsetunto, enkä usko riittäväni hänelle, varsinkin kun en halua tehdä hänen kanssaan sängyssä kaikkea mitä hän haluaisi. Kuulemma sillä ei ole merkitystä, ettei hän sen takia lähde pettämään, mutta kuitenkin pelottaa, koska hän tosiaan haluaisi tehdä paria juttua sängyssä ja puhuu niistä jatkuvasti.
Huh huh, kylläpä on varmasti epäselvää tekstiä. Toivottavasti joku ymmärtää edes osan, vaikka tällä tekstillä ei olekaan mitään sen syvällisempää tarkoitusta. Halusin vain purkaa tuntojani.
Olen siis todella mustasukkainen, mutta ehkä syystä, koska tiedän että mieheni on ennenkin pettänyt. Miten voin oppia luottamaan häneen paremmin?
Poikaystäväni lähes kaikki ystävät ovat naispuolisia. Hän on harrastanut seksiä joidenkin kanssa ja jotkut ovat kuulemma vain ystäviä.
Häneltä löytyy myös sellainen ystävä joka käy kerran tai kaksi vuodessa Suomessa, ja he ovat tunteneet yli 4 vuotta, ja joka kerta tavatessaan he ovat harrastaneet seksiä. Kaikkia edellisiä tyttöystäviään miesystäväni on myöntänyt pettäneensä, eikä ilmeisesti edes kovin kadu tekojaan, paitsi kuulemma paria viimeistä kertaa.
Minua hän ei kuulemma ikinä voisi pettää.
Olen miettinyt että millälailla minä sitten olen erilainen kuin muut entiset. Olen kysynytkin asiaa, ja vastaus on että hän on oppinut tekemistään virheistä eikä enää ikinä petä ketään.
Olen aikalailla mustasukkainen ihminen.
Nyt kun hän on rehellisesti kertonut kaiken menneisyydestään, minä pelkään jatkuvasti että hän pettää minua, niinkuin kaikkia entisiäänkin. Tämä asia kaivertaa suhdettamme. Haluaisin oppia luottamaan, mutta pelottaa että mitä jos sitten tipahdan liian korkealta ja kovaa jos hän pettääkin.
Minulla on tosi huono itsetunto, enkä usko riittäväni hänelle, varsinkin kun en halua tehdä hänen kanssaan sängyssä kaikkea mitä hän haluaisi. Kuulemma sillä ei ole merkitystä, ettei hän sen takia lähde pettämään, mutta kuitenkin pelottaa, koska hän tosiaan haluaisi tehdä paria juttua sängyssä ja puhuu niistä jatkuvasti.
Huh huh, kylläpä on varmasti epäselvää tekstiä. Toivottavasti joku ymmärtää edes osan, vaikka tällä tekstillä ei olekaan mitään sen syvällisempää tarkoitusta. Halusin vain purkaa tuntojani.
Olen siis todella mustasukkainen, mutta ehkä syystä, koska tiedän että mieheni on ennenkin pettänyt. Miten voin oppia luottamaan häneen paremmin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos hän pettää niin hän pettää. Et sinä sitä pysty estämään. Jos joku ihminen haluaa lähteä, hän lähtee, eikä siihen auta sinun mustasukkaisuutesi. Itse ajattelen asian sillä lailla että jos mies pettää niin sitten pettää, silloin mies menettää paljon eli minut, minä taas en menetä kuin petollisen miehen josta onkin silloin hyvä päästä eroon. Älä murehdi liikaa...
Minkähän ikäisestä kaverista on kyse?
Mieheni on 28-vuotias.
Minua vaivaa vain koko ajan että jos hän viettää jonkinlaista kaksoiselämää, koska hän asuu virallisesti toisella paikkakunnalla ja viettää aika paljon aikaa siellä. En haluaisi olla viimeinen joka tietää asiasta, mutta luulen että mikäli hän pettää niin en edes välttämättä saa tietää asiaa. Niinhän se taitaa aina olla suhteissa.
Pitää vain opetella luottamaan, rakastan häntä koko sydämestäni enkä itse missään tapauksessa pettäisi häntä.
Ongelmani on luultavasti juuri se, että mietin asioita aivan liikaa ja ne paisuvat päässäni mahdottomiin mittasuhteisiin.
Mitä enemmän ajatusta ruokkii, sen paksumpi sipuli siitä syntyy. Kerros kerrokselta, ajatus ajatukselta. Itsessäni olen huomannut, että välillä "nauha" on vain vaihdettava uuteen tai ainakin keskeytettävä. Mitä suhteeseesi tulee, niin ehdottaisin vaikka lisäkeskusteluja. Otathan tietoisen pettymisen riskin, mutta ehkä se on sen arvoista, jos mies on kypsynyt ja tullut ns. järkiinsä? Onko hän todistanut luotettavuutensa muilla tavoin?
Mulla on ollut ja on yhä jonkinverran ihan samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Ottaa päähän ku on mustasukkainen. eikä asiaa lievitä naispuoliset kaveritkaan. tosin olen alkanut "vaatimaan", että haluan tavata niitä naispuolisiakin kavereita, sillä jos ne on vain kavereita, niin miksen voisi saada tavata niitä siinä missä miespuolisiakin kavereita...ainaki se auttoi omia tuntemuksiani ja lievitti mustasukkaisuutta... ja paras lääke on kun on itse ystävystynyt muutaman exän kanssa ja poikaystävälle selvittää että "ollaan vaan kavereita" näiden entisten kanssa...mielestäni asioiden pitää olla 50-50...eli jos sillä on naispuolisia kavereita, on itselläni miespuolisia. siinä sopii sitten poikaystäväsikin miettiä petätkö sinä...peliä ajatuksilla... mutta aika parantaa asioita, kyllä se luottamus sieltä jostain löytyy...tein selväksi poikaystävälleni senkin, että jotta saisin luottamuksen "normaaliksi" on molempien tehtävä hommia sen eteen.
Tarkoitin asiaa yleisessä mielessä, mutta sitä voi soveltaa esim. noin.
mulla itellä on samantapaisia ajatuksia, sillä poikaystäväni menneisyys on ollut pettämistä ja naisia täynnä. erona se että elämme yhdessä. olen monesti myös miettinyt että mikä minussa olisi parempaa kuin muissa, ettei hän enää pettäisi. Samaa sanoo minunkin mies: oon oppinut ja katunut, ei enää pettämistä.
oon miettinyt asian näin että pakko luottaa, jos kerran rakastaa, en jaksaisi ainaista kyttäämistä jne. ja jos joskus kiinni jää niin saa kyllä lähteä, nimittäin ei varmaan jäisi yhteen kertaan menneisyyden tuntien.
toinen asia on se, että myös minulla on huono itsetunto, ja vertailen aina silloin tällöin itseäni muihin "kauniimpiin" naisiin, joita hän "huomaamattaan" vilkuilee... no ei se katsominen haittaa, kyllä munkin pää kääntyy jos hyvännäköinen mies kävelee ohi, mutta ei sen tään mieheni seurassa. pahinta vertailussa on se, että mieheni kertoo melko avoimesti entisistään, jotka yleensä koen itseäni paremmiksi. ja taas herää ajatus, että jos hän on pettänyt noin hyvännäköistä ja mukavaa (olen tutustunut jopa osaan...), niin miksei minua. Asiaa ei paljoa auta että entisten joukossa on ties mitä malleja ja tähtityttöjä...
No yritetään luottaa ja tahdoin vain kertoa, että et ole ainut joka näitä asioita miettii. ehkä se on heikkoutta, mutta omalta kohdalta tiedän, että luotan niin kauan kun siihen on syytä. pohjimmiltaan ihminen kuitenkin voi muuttua!