Luuletko omistavasi sukulaisesi?

Aivan totta. Jotkut unohtavat hyvät käytöstavat, kun on kyse lähisukulaisista. Meidän suvussa on eräs "ilkeä totuuden torvi" ja "ahne hyväksikäyttäjä", joka on tällä hetkellä ihan sillä hilkulla, ettei saa porttikieltoa kotiimme. Hämmästys tulisi olemaan hänelle suuri, kun kertoisimme, että emme enää välitä hänen "säkenöivästä" seurastaan.

Mielenkiintoinen näkökanta, mutta tosi. On tosiaan tuollaistakin käyty läpi oman suvun kohdalla; on ollut syyttelyä, arvostelua ja ehkä kieroiluakin. Ja välit on olleet poikki kuukausitolkulla.

Ehkä se on johtunut siitä että itsellä ei ole ollut asiat hyvin ja on tarvinnut purkautumistietä. Joka paikassa muuallahan tässä yhteiskunnassa pitää osata käyttäytyä.

Nyt myöhemmin on vain ymmärrystä ymmärrystä toista kohtaan. Juuri perjantaina juttelin veljen ongelmista puhelimitse. Uskon että toimimme psykologina toisillemme, siinä tietää on kaiken perustan, on vain juuri se tämän hetkinen ongelma, jonka tarvii käsitellä.

Itselle sukulaiset on suuri rikkaus. Toivon että te joilla tällä hetkellä ei ole, pääsette samaan.

" Niin pitkään, kun itsestäsi luopumatta on mahdollista, pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa."

Ja myös on vanha sanonta: " Ystävänsä voi valita, sukulaisiaan ei."

On hieno asia, jos suku on rikkaus.
Valitettavasti läheskään kaikilla niin ei ole.
Missään ei ole myöskään olemassa lakipykälää, jonka mukaan sukulaisen kanssa on pakko olla tekemisissä, koska hän on sukua.

Itse paljon henkistä väkivaltaa ja manipulointia kokeneena, nyt, huomaan miten turhaan olen tullut hyväksikäytetyksi, vain koska nuorempana tosiaan luulin, että pitää olla kaikille mieliksi.

Joku luulee tuntevansa toisen ihmisen läpikotaisin. Luulee.
Myös luulee tietävänsä, mikä on toiselle parhaaksi.
Mutta tunteeko edes itseään?

En tarkoittanut omistamisella ollenkaan rahapuolta :)