Jees 19 vuotias jappe täsä moi...Eli olen seurustellut yhden tytön kanssa nyt vähän yli kuukauden ja olemme tunteneet ja olleet hänen kanssa todella hyviä ystäviä noin puoli vuotta... Noh, nyt kuitenkin minulla on semmoinen outo tunne että haluan itkeä koko ajan?? En tiedä miksi mutta koko ajan tekee mieli... tai siis ei joka päivä mut aina ne jotku päivät... mut sillon itkettää koko ajan... Oon aina ollu TOSI herkkä ja ehkä sen takia ny näin vahvasti vaikuttaa?? En edes tiedä onko itku surua vai mitä se on.... On niin vahvoja tunteita että en tiedä miksi itken.... Sattuuko rakastuminen tosiaan näin paljon??? Sen tiedän että vaikka mikä olisi niin haluan olla tämän tytön kanssa koska luulen että olen TOSI rakastunut... mutta mistä tämä outo olo sitten tulee?? Pelkäänkö sitoutumista??? Tää ei oo hetken huumaa koska ajattelen häntä koko ajan ja aina ku kuulen rakkauslauluja radiosta niin tulee itku kurkkuun ja tippa silmään... Eli rakastanko jo mutta en vain tajua sitä??? Kauhea olo on kuitenkin välillä.... Ja tiedoksi tämä on ensi rakkauteni ja tiedän että tämä on iso juttu sillä olemme täydellisiä toisillemme!! Hyvästä ystäväsuhteestahan lähdettiin ja sehän on mahtava perusta!!
Niin eli voisiko joku jakaa omat fiiliksensä ja onko ollut samanlaista oloa???
Siis ei se itku sillee pahalta tunnu, vaan jos pistän vastaan niinku oon koko päivän töissä tehny.... Kauhee olo ei voinu odottaa et pääsi kotiin itkemään =(
Juu ja tajuan että ehkä se ei suoranaisesti täyttä rakkautta ole kun emme niin kauan ole olleet yhdessä mutta vahvasti aavistelen niin.... Tosin olin häneen lätkässä jo kauan ennen kuin aloimme seurustelemaan...
Juu ja sori jos en paremmin järjestänyt kirjoitusta :D
Niin eli voisiko joku jakaa omat fiiliksensä ja onko ollut samanlaista oloa???
Siis ei se itku sillee pahalta tunnu, vaan jos pistän vastaan niinku oon koko päivän töissä tehny.... Kauhee olo ei voinu odottaa et pääsi kotiin itkemään =(
Juu ja tajuan että ehkä se ei suoranaisesti täyttä rakkautta ole kun emme niin kauan ole olleet yhdessä mutta vahvasti aavistelen niin.... Tosin olin häneen lätkässä jo kauan ennen kuin aloimme seurustelemaan...
Juu ja sori jos en paremmin järjestänyt kirjoitusta :D
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minust on niin ihanaa ku pojatkii/miehet pystyy kertomaa tunteistaa ja olemaa herkkiä, siis niin ihanaa. Älä koskaa sulje sydäntäsi ollaksesi itkemättä. Jos itkettää, silloin pitää myös itkeä, itkee sitten suruaan tai onneaan. Minusta tuntuu ettei sinulla ole mitään hätää. Tunnut tosissasi tykkäävän tästä tytöstä ja minun mielestäni itket vain onneasi, ja pelkoa siitä että jäät yksin. Mutta tuo on ihan normaalia, koska tunteesi vaikuttaa niin aidoilta. Minä olen myös todella herkkä ihminen, melkein joka päivä tulee itkettyä, vaikka onnellinen olisinkin. Muista vain olla avoin tunteillesi, niin tulet vielä olemaan odotettuakin onnellisempi ihmisen kanssa jota rakastat.
Luulen että tämä tyttö voisi mahdollisesti olla se oikea!!! Eli kyllä välitän erittäin paljon hänestä!! Mut siksi en tajua miks on joskus hirvee ahistus ku pitää itkeä??? En oikeastaan tiedä miksi itken mut aika inhottava tunne se on.... :/
Sun pitää pystyy ajattelee positiivisesti tosta sun lunteesta. Et sä pysty muuttamaa sitä mikä sä oot...tuskin sitä tässä haluatkaan. Ajattele vaikka niitä ihmisiä ketkä ei pysty ollenkaan itkemään. Niillä samat ongelmat muhii sydämmen pohjalla, ilman että ne pääsee niitä käsittelemää. Ole iloinen, ajattele iloisesti...tuskin se loppuenlopuksi niin pahalta tuntuu. Koita vaa yrittää (:
Moi Jeimssi,
Olet tainnut kirjoitella muuallekin näille palstoille.
Ensiksikin sanon sinulle että rauhoitu. Toiseksi älä ajattele niin kuin nyt ajattelet että hän olisi se oikea. Älä pakota itseäsi tällaiseen unenomaiseen tilaan, jossa järjellä ei ole sanansijaa.
Uskon että olet ihastunut. Okei se on taivaallinen olotila, nauti siitä kerrankin kun olet nuori, mutta ihmeessä ota siitä mitään ristiä kannettavaksi.
Olette nuoria ja sentähden nauttikaa tästä suhteestanne ilman suurempia odotuksia toistaiseksi. Ei heti pidä mennä naimisiin. Ensin pitää oppia tuntemaan toinen ja sitten oppia tuntemaan ihastumisen ja rakastumisen ero. Sen oppii arkielämässä ajan kanssa.
Olen luonteeltani paljonkin sinun kaltainen. Muistan kun ihastuin tyttöihin sinun ikäisenä. Se oli jotain melkoisen typerryttävää, Heti tuli mieleen naimisiinmeno ja paljon muuta ritarillista tunnetta.
Omasta kokemuksestani voin sanoa että unohda tuollaiset jutut ja elä tätä hetkeä. Ole iloinen ja heitä pois raskaat ajatukset mielestäsi.
Suhteen seksualisuus ilmeisesti askarruttaa ja peräti pelottaa sinua. Mutta jos kumppanisi osaa arvostaa sinua ja periaatteitasi, níin pelko pois.
Rohkeutta nuori mies! Hymy huuleen ja pystypäin kohtaa rakkaasi kanssa tämä hetki ja huominen ilman raskaita, aikuiselämän velvoitteita.
Voit kohdata arjen herrasmiehenä ilman tuskan kyyneliäkin!
Tsemppiä!
Miks en sais ajatella tulevaisuutta hänen kanssa?? Mä halun olla hänen kans!!! Ja haluan että hän on se oikea!!! Jos ajattelen että joskus eroaisimme se sattuu niin paljon ja luulen että olisin menettänyt parhaimman jutun mitä minulle on koskaan tapahtunut... =( Tosin tämä on ensirakkauteni... mutta se tuntuu niin oikealta!!! Ei tässä ny naimisiin oo hyppäämässä vielä =) Mut voisitko selittää vähän tarkemmin miks en ehkä sais ajatella näin??? Varmaan siinä jotain itua on mutku tykkään hänestä niin kauheasti ja se tuntuu niin oikealta.... Tosin mulla on aina ollu se onkelma et aina ajattelen ja huolehdin tulevaisuudesta =( Ja se monesti saa minut voimaan huonosti kun pelkään kaikkea tulevaa..... Miten opin elämään tässä hetkessä???
noo siis rakkaus on vahva tunne joka sekoittaa pään=) senvoi tuntea fyysisesti tai henkisesti tai sitten kummallakin tavalla kaikkihan regoivat erillä lailla joku voimakkaammin toinen ei taas kovinkaan paljon!! se voi olla että pelkäät rakastua joten siksi sinulla on niin paha olo..ja miksi pelkäät?? ehkä pelkäät että jos rakastut häneen ja menetät hänet sydämesi menee tuhansiksi sirpaleiksi!! on helpompaa pysyä loitolla toisesta ihmisestä se ei satuta niin paljon!! ja riski siinä onkin menettää toinen mutta pakko se riski on joskus ottaa ja se riski on sen arvoinen=)
tekstisi perusteella olet todella kiintynyt häneen ja juuri sen takia voit pelätä että sinua satutetaan!! miten hän on vastannut tunteisiisi? onko sinulla aihetta epäillä menettäväsi hänet??
luulen kuitenkin että tuo menee ajan myötä ohi kun ajattelee positiivisesti=)
Kyllä sanoisin olevani rakastunut!!! Eli en voi sanoa varmasti että hän on se oikea ja että rakastan häntä kuten avioparit rakastavat toisiaan.... mutta rakastunut voi olla ja sitä kyllä olen!! Ainakin luulen =) Ei kyl mä oon =)
Ei mulla oo mitään syytä pelätä mut mulla ny joskus on tommonen olo et itkettää mut ehkä en osaa tulkita niitä tunteita oikein?? Mulla on tunteellinen olo.... siks itken... ei välttämättä huono olo mut tulkitsen sen ehkä niin ja siks taitaa muut tommoset inhat tunteet tulla esille ja tulee entistä huonompi olo....
Ja kyl me ollaan niin läheisiä et ei syytä huoleen!! Pystymme puhumaan kaikesta!! Jopa seksistä vaikka se ei ole olennaista meille vielä.... Haluan tosiaan että hän on se oikea!! =)
luulen että pelkäät liikaa että jos hän ei olekkaan sinulle se oikea!!?? sinun pitää vaan antaa ajan kulua vaan sillä lailla tiedät sen..ja jotkut huomaavat vasta monen avioliitto vuoden jälkeen että ei se ollutkaan se oikea!! Keskity tähän hetkeen kun sinulla on hänet ei tulevaisuuteen koska tulevaisuudessa voi tapahtua mitä vaan sinun tunteillesi tai hänen!! vaikka luulet että hänen on pakko olla se oikea on hän ymmärtäkseni ensimmäinen rakkautesi ja sellaiselta se tuntuu sitä vaan haluaa et se on se oikea, kun ensimmäistä kertaa pää on niin sekaisin!! ehkä onkin ehkä ei!! sitä ei voi tietää vaikka kuinka pohdit asiaa!! tsemppiä jatkoon!!
Pelkään niin kauheasti että joskus mahdollisesti menetän hänet =( Musta tuntuu et en vois koskaan unohtaa häntä jos eroaisimme ja pitäis etsiä uus kumppani.... Tuntuu niinku siltä et jos näin tapahtuu niin oisin menettäny sen mulle tarkoitetun sielunkumppanin.... Ja olen tajunnut että itken myös ihan tunteellisuutta enkä vain pelkoa koska nämä tunteethan ovat ERITTÄIN vahvoja niin tunteet on pinnalla... Miten voin keskittyä ja elää tätä päivää??? ´=( Se on aina ollut ongelma mulle et murehdin liikaa tulevaisuutta =( Mutta sen tiedän että tällä hetkellä ei ole mitään hätää sillä olemme kovin rakastuneita =) Mutta mulla on semmonen outo tapa piinata itseäni tommosella ajattelulla =(
niinhän sitä sanotaan että ensi rakkaus ei koskaan unohdu!! kaikille se on vaikeaa aloittaa uusi suhde kun se ensimmäinen kuitenkin on aina joskus ajatuksissa=( mutta semmoista se elämä on kaikille!! onkohän yhtä rakastunut sinuun ja oletko sinä hänen ensi rakkaus?? voitte keskustella teidän tunteista toistenne kanssa niin tiedät mitä hän ajattelee ja hän tietää mitä sinä ajattelet=)
Kyllä me ollaan ensimmäiset toisillemme =) Ja kyllä hän on rakastunut en voi tosin tietää mitä hän päässään ajattelee mutta tiedän että on hyvä olla koska tiedän että hän on rakastunu muhun =) Mut mä olin tosi ihastunu siihen jo aika kauan ennen ku alettiin seurusteleen niin ehkä mulla on hiukkasen vahvemmat tunteet....mut en tiedä =) Ja hän sanoo kyllä aina että aina vaan vahvistuu ja vahvistuu =) Me ollaan mun mielestä niin täydellisiä toisillemme ja pysytään puhua mistä tahansa =) Aletaan oleen jo niin luonnollisesti ku synkkaa niin hyvin =)
Voi että siis mää oon niin rakastunu!! Koko ajan tunteellinen olo ja itkettää mut ei välttämättä huonolla tavalla mulla on vaan niin tunteellinen olo..... huhhuh..... Kyllä rakkaus on sitte vaikeeta =) Nytki on kyynelet silmissä ku kirjotan tätä.... Samalla jotenki ahdistaa mut on kuitenki mahtava olo ku tajuan sen =) Tulkitsen aina vain tunteeni väärällä tavalla ja jos olen tunteellinen ajattelen että jokin on vialla mutta minulla ei ole elämässä mitään valitettavaa..... Elämä hymyilee pitää vain oppia hymyilemään takaisin.... =) voi sentään.... aattelin vaan kertoa :D
Toi kuulostaa ihan multa. Siis "tulevaan tiirailu", itkunen olo jne. Me ollaan oltu nyt 1½ vuotta yhdes, ja edelleen pikkuasiat nostattaa kyyneleet silmiin. Sopiva biisi, ihana muisto, tietyt esineet.. Rakkaus on oikeesti ihmeellinen asia. Se saa hyvälle tuulelle, mut silti se itkettää. Ei siihen itkemiseen tarvita ku kullan kainalo, suukko päälaelle ja pari hellää sanaa..
Mut siitä tulevaisuudesta.. Mä oon aina suunnitellu kaiken etukäteen. Jopa tiskaamisen (mihin järjestykseen laitan kipot ja kupit, et ne on helppo tiskata siinä järjestyksessä missä ne on helpoin laittaa kaappiin silleen, et ne on helppo sit joskus ottaa sieltä..)! Huono esimerkki, mut silti..
Mut tää meidän suhde on opettanu mulle et aina ei voi suunnitella kaikkee. Meidän suhteella on ollu hieman erilainen, ja vaikeeki alku. Toisella meistä on sairaus, joka hoitamattomana tappaa. :( Hoito alotettiin puol vuotta sen jälkeen ku tavattiin. Niihin aikoihin mä opettelin keskeyttää itteni aina ku aloin miettii asioita liikaa eteenpäin. Pikkuhiljaa "vähensin"; vuosista kuukausiks, viikoiks.. lopulta vaan päiviks. On tähän vuos menny, mut enää en suunnittele elämää parii päivää pidemmälle. En mieti mitä ens viikko tuo tullessaan (välillä vähän lipsuu, tulee ajateltuu tulevaisuutta vuosien päähän.. ;)), vaan tartun käsillä olevaan hetkeen.
Ikinä ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mulla oli sillon reilu vuos sitten suuret suunnitelmat, mut ne oli pakko laittaa jäihin sen sairauden takia. Meillä ei ookka nyt sitä ensimmäistä lasta, ei isompaa asuntoo, eikä tila-autoo, niinku suunnittelin. Meidän rahallinen tilanne on eri ku se ois ilman sitä sairautta.
Tällä pitkällä (tosi)tarinalla mun oli vaan tarkotus sanoo, et sun tarttee vaan keskeyttää ittes jos alat ajatella tulevaisuutta liian pitkälle. Pakotat ittes tarttumaan siihen hetkeen mikä on käsillä. Niin se ainaki mulla toimii..
Eli mulla tulee aivan hirvee ahistus ja melkein itseinho jos hermostun tyttöystävälle =( Onko tämä normaalia??? Jos vähänkään stressaannun niin tulee semmonen kauhee olo et voi ei =( Pelkään et voin oikein vihastua hänelle..... Kauhee olo..... Ja tämä nyt ei ollu mistään vakavasta aiheesta mut jos vähänkään vihastun niin tulee tosi inha olo =( Tyyliin pelkään et voisin jollain tavalla tehdä pahaa.... Ja sitä en todellakaan halua.... En voisi elää itseni kanssa sellaisen jälkeen.... =(
eihän kukaan halua vihastua tai hermostua rakkaalleen mutta niin vaan käy koska ihmisten ajatus maailma ei aina täsmää toistensa kanssa!! Kai hänkin on hermostunut sinuun?? mutta jos ristiriitaisia asioita on paljon niistä on keskusteltava...koska suhde ei toimi muuten!! luulisi että suhteen alussa ei pitäisi kauheasti tuollaisia tunteita olla koska sitä on niin rakastunut että ei ajattele muuta ja sitten kun se ensi huuma on ohitse huomaa kuinka ärsyttävä toinen onkaan=) on hyvä että ei ole ihan samanlainen kuin toinen mutta jotkut asiat vaativat yhteisymmärryksen ja jos ei sitä tule ei suhdekkaan voi toimia!! Se että sinulla on tuommoisia ajatuskia voi johtua siitä että olet esm. stressaantunut suhteen takia..tai sitten hermostut hänelle koska hän ei vaan ole sinun tyyppiäsi vaikka kuinka haluaisitkin ja pakotat sen pois mielestäsi koska haluat että hän on, mutta kun tämä on ensirakkautesi et tiedä minkälaisia tunteita saisit jos olisit suhteessa jonkun toisen naisen kanssa!! jos asiat vaivaavat yhä jonkin ajan kuluttua voitte pitää pienen paussin ja sillä tavoin saat tietää minkälaisia tunteita se sinussa herättää!!
Sen kuule sanon että rakastuin juuri hänen luonteeseen enkä ulkonäköön... tosin hän on aivan tyrmäävän kaunis =) Mutta mielestäni hän on aivan täydellinen minulle =) Taisin itse reagoida liian herkästi =/ Nääs murehdin ja huolestun liikaa turhista asioista..... Ei meillä mitään vihamielisyyttä ollu pikkasen ihan pikkasen vaan hermostutti ja sen takia mulla tuli tosi paha olo =/ Medioissa on liikaa kaikkea kauheaa ja se varmaan jollain tavalla vaikuttaa minuun että pelkään että voisin itse tehdä jotain kauheaa..... Se on suurin pelkoni maailmassa =( Ja jos ajattelen semmosta niin masennun.... SUURESTI..... Kuitenkin kuin otan järjen käteen ja potkaisen itseäni persuksille huomaan että ei tarvi ajatella tommosta koska pahuus on viimeinen asia mitä haluaisin tehdä =) En ole koskaan ollut väkivaltainen mutta olen TOSI herkkä ja ehkä juuri siksi että lehdissä aina lukee että "mies teki sitä ja tätä kauheaa" niin se vaikuttaa muhun niin voimakkaasti et pelkään et ite josksu voisin tehdä niin..... Eli tavallaan kidutan itseäni tollaisella ajattelulla ja se on kauheaa =( Medioissa voitaisiin välillä esittää hyviäkin uutisia =/ Varsinkin miehistä on aina se paha kuva medioissa =(
En muuta tältä maailmalta halua kuin jakaa ja vastaanottaa rakkautta =) Nytkin on kyynel silmässä kuin jo ajattelen miten kaunista rakkaus on =) Onko se liikaa pyydetty??? Joskus inhoan sitä että olen liian herkkä koska se kostautuu joskus niin pahasti että tulee hirvee olo vaikka ei oikeesti tarvis murehtia.... mut herkkyys on hieno asia ja olen aina pystynyt näyttämään herkkyyteni ja siitä olen tosi ylpeä!!! =) Niin siitä stressistä voin sanoa että olen kyllä ollut tämän vuoden hyvin stressaantunut ku niin isot elämänmuutokset on alkanu tuleen esille.... pitäs pikkuhiljaa alottaa itsenäistyminen, tyttöystävä jne... Ja 12 vuoden koulunkäynnin jälkeen olen jotenkin väsynyt.... Mut tämä on kait vain niitä kasvamisen kipuja.... jotkut reagoivat vahvemmin jotkut lievemmin....
Joka tapauksessa ihan asiaa kirjoitit Suvi =)
Siis mä oon niin rakastunu.... Koko ajan haluaisin olla tyttöystävän kans mut tiedän et tytöt tarvii enemmän sitä omaa tilaa ku pojat.... mitä ihmettä mun pitäs tehä ku en mitään muuta halua ku olla sen kans mut en halua vaikuttaa liian riippuvaiselta =/
jos alat vaikuttamaan liian riippuvaiselta se ei ole hyvä asia ainakaan noin lyhyen seurustelun jälkeen!! se on vaan alku huumaa joka sinulla on!! jos tyrkytät itseäsi liikaa voi tyttö panna suhteen poikki!! Itselläni oli poikaystävä joka teki samoin noin puolne vuoden seurustelun jälkeen!! aluksi se ajatus oli ihan kiva että joku kaipaa minua niin paljon mutta lopulta se ajatuskin alkoi enemmän ja enemmän ärsyttämään!! Halusin omaa rauhaa ja olla ystävieni kanssa pitämäsä hauskaa koska halusin pystyä unohtamaan kuinka riipuvainen poikaystäväni oli minusta mutta mikään ei lopulta tuntunut kivalta!! lopulta pistin suhteen poikki koska minun ei ollut hyvä siinä suhteessa!!
tiedän naisia jotka ovat riippuvaisia miehestä ja se pelottaa miehiäkin!! nähtävästi en ole ainut nainen joka pelkää sitä mutta niin luulin silloin!! Yleensä naiset(ainakin omat ystäväni) etsivät itsenäistä vahvaa miestä ja jos mies on liian riippuvainen se alkaa pelottaa varmaankin monia naisia mutta jotkut varmaan myös pitävät siitä mutta en sanoisi että pidemmän päälle!! onnea jatkoon ja yritä olla näyttämästä niin vahvasti tunteitasi hänelle!!!
Tajusin sen juuri itse että mun on pakko antaa hänelle tilaa hengittää.... Se on vaan ku mulla itellä on tää vuosi ollu vähän hidas ku koulu loppu niin ei oo ollu paljon tekemistä... suurin osa kavereista armeijassa tai opiskelemassa ja ite oon tänne jääny.... =/ Pitää vaan skarpata ja keksiä itekki jotain tekemistä =) Eli täs alkuvaiheessa on tärkeä et ei pingota?? Yees no se otetaan huomioon!!! Yritän rauhoittua!!! Kiitos kaikille suunnattomasta tuesta olen hyvin kiitollinen =)
SUOMI ON UUSI MAILMANMESTARI🥸🥸🥸🥸🥸🥸🥸🥳🥳🥳🥳🥳😂😂😂 JUKKA JALONEN HE HEI HEI🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄🦄
Onko jeimssi saanut pildeä jo?