Hei!
Onko täällä jollain kokemusta siitä, miten voisi oppia tervettä itsekyyttä?
Olen nyt oivaltanut, että huohdin aina muista ennen itseäni. Ja nyt kärsin asiasta henkisesti. Olen menossa puhumaan tunteistani ammattiauttajan kanssa.
Mutta yritän nyt jo itse aktiivisesti vaikuttaa mieleni hyvinvointiin.
Kai se on kuin minkä tahansa taidon oppiminen, harjoitus ja toisto tekee mestarin? Mutta unohdan.. pitää kai kirjoitaa kämmenselkään että "terve itsekkyys!"
Minulla ei ole lapsia, mutta parisuhteissani olen jotenkin aina se ketä joustaa liikaa-itsensä kustannuksella, ja siinä olen hukannut paljon itseäni. Haluaisin osata myös vaatia… olen kai liian kiltti.
Kyse on ehkä siitä että pitäisi ensin olla tervettä rakkautta itseään kohtaa.
Onko täällä jollain kokemusta siitä, miten voisi oppia tervettä itsekyyttä?
Olen nyt oivaltanut, että huohdin aina muista ennen itseäni. Ja nyt kärsin asiasta henkisesti. Olen menossa puhumaan tunteistani ammattiauttajan kanssa.
Mutta yritän nyt jo itse aktiivisesti vaikuttaa mieleni hyvinvointiin.
Kai se on kuin minkä tahansa taidon oppiminen, harjoitus ja toisto tekee mestarin? Mutta unohdan.. pitää kai kirjoitaa kämmenselkään että "terve itsekkyys!"
Minulla ei ole lapsia, mutta parisuhteissani olen jotenkin aina se ketä joustaa liikaa-itsensä kustannuksella, ja siinä olen hukannut paljon itseäni. Haluaisin osata myös vaatia… olen kai liian kiltti.
Kyse on ehkä siitä että pitäisi ensin olla tervettä rakkautta itseään kohtaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voisiko asiassa auttaa vaikka lista, johon keräisit sinua kiinnostavaa tekemistä/itsesi hemmottelukeinoja ja alkaisit pikkuhiljaa toteuttaa joitakin niistä? Tottakai on tärkeää huomioida myös kumppani, mutta tärkeää on myös huomioida itseään ja terveesti välittää itsestään.
Itse jossakin vaiheessa olin myös ehkä hiukan liian epäitsekäs tai läheisriippuvainen, mutta nykyaikana olen oppinut viihtymään hyvin yksin. Ehkä asiassa on auttanut se, että meillä on lapsi ja lemmikkejä, joten omaa vapaa-aikaa/rauhaa helposti kaipaa arkisen elämän vastapainoksi.
Onko sinulla omia ystäviä tai omia harrastuksia? Missä asioissa epäitsekkyys eniten haittaa?
Kerroit itse jo sen asian: Pitäisi olla tervettä rakkautta itseään kohtaan.
Et voi voida hyvin muiden ihmisten kanssa, jos et voi hyvin itsesi kanssa. Siksi sinun pitää hoivata ja huolehtia ensin itsestäsi, olla lempeä ja hyvä itseäsi kohtaan.
Kun sinulla on hyvä ja tasapainoinen olo itsesi kanssa, tulet paremmin toimeen myös toisten ihmisten kanssa.
Siksi ole terveellä tavalla itsekäs, pidä huolta "sisäisestä lapsestasi", kukaan ei voi hoivata häntä paremmin kuin sinä.
Kiitos asiallisista kommenteistanne!
Asian oivaltaminen kyllä tuntuu pahalta ja jotenkin järkyttääkin.. ei tekisi mieli edes ajatella asiaa. Mutta ajattelen ja olen nyt oikealla tiellä.
Aloitin tänään käynnit terapeutilla. Olen normaali yliopisto-opiskelija, ei minusta tätä ongelmaa ehkä ulospäin huomaisi. Päätin vastikään pitkän parisuhteeni, koska siinä oli ongelmia, ja huomasin että vuosien saatossa ainakaan itsetuntoni ei ollut vahvistunut. Lopussa oivalsin että joustin suhteessa paljon itseni kustannuksella. Olin tehnyt itselleni tietämättäni hallaa. Epäitsekkyys haittasi eniten siinä etten osannut pitää puoliani, en tullut kuulluksi ja nähdyksi ja minun tarpeet sivuutettiin.
Hassua mitä kaikkea ihmisen mielessä voi tapahtua.. nyt asain ymmärrän. Jos ei rakasta itseään, ei osaa pitää huolta itsestään.
Minulla on sama maailmankatsomus kuin aloittajalla. Juontanee juurensa lapsuuden rooliini perheessäni. Sama tilanne, että olen joustanut esim. parisuhteessani niin paljon, että minulla ei enää ole omaa elämää. Niin, tämä puoli persoonaani on pysynyt ainakin itseltäni piilossa näinkin varttuneeseen ikään... Niin, kiltti ja hienotunteinen - suhteessa narsistisen ihmisen kanssa olen katoamassa kokonaan. Käytännön tasolla minulla ei ole enää omaa elämää. Syynä joustavuus (toisen tarpeet, minun sivuutettiin) ja kiltteys. En koskaan ole ollut näin huonossa elämäntilanteessa henkisesti. Ero on käynnissä, mutta toinen elää kuin näytelmässä, ikään kuin kaikki olisi hyvin. Seuraavassa hetkessä solvaa minua, jos otan esille eron. Eli yhtä hyvin voisin käydä vuoropuhelua tiiliseinän kanssa (en liioittele). Eli pitäisi toimia ja tehdä ne muutokset, joita itse haluan. Eron järjestelyt edellyttävät yhteistyötä. Ero on vireillä, toinen elää kuin ei mitään. Toisen käytös on siis äärimmäisen julmaa henkistä väkivaltaa. Tästä huolimatta minä pelkään tehdä mitään, mikä loukkaisi häntä. Eli tosi sairasta. Kiltteyteni on jo sairasta. Vellon muuttumattomassa tilanteessa vuositolkulla, ja olen niin kiltti, etten uskalla toimia. Ainakin tajuan että ongelma on minun ja ratkaisu on minun. Oma tahto mennyt, kuten aloittaja viittasi. Kun olen tehnyt päätöksen, alan miettiä toisen osapuolen kannalta. Ikään kuin ei jo vuosien aikana olisi ollut aikaa toisen osoittaa halunsa löytää uusi tie.
Eli olen jumissa kiltteyteni ja ilmeisesti oman tahdon puuttumisen takia. Isoin pelkoni on tehdä väärin toista kohtaan. Siis sellaista ihmistä kohtaan, joka ei koskaan ole tuntenut pätkän vertaa empatiaa minua kohtaan. Lähtee siis tuosta vain yksin loman viettoon. Palaa kuin se olisi luonnollisin asia parisuhteessa.
"Eli pitäisi toimia ja tehdä ne muutokset, joita itse haluan. Eron järjestelyt edellyttävät yhteistyötä. Ero on vireillä, toinen elää kuin ei mitään."
Mä järjestin eron niin, että sanoin haluavani olla omassa rauhassa ja vuokrasin psoasilta asunnon kaupungin keskustasta. Kun tuli takaisinpaluun aika, menin kaverini kanssa hakemaan omat tavarani, ja siinä se. Tämä narsisti ei uskaltanut tehdä mitään kun ystäväni oll mukanani.
Mutta päätöksen erosta tein jo paljon aiemmin, enkä todellakaan kertonut aikeistani mitään tälle narsistille, he eivät kuuntele, välittävät vain itsestään ja omasta elämästään.
Tärkeä päätös nimimerkki, kiitos! Meillä on monimutkaisempi tilanne ja tästä tilanteesta jotta saan hänet ulos, poistumaan, joudun olemaan tosi jämäkkä. Aion sen tehdä, koska useampi kierros on paljastanut jo hänen todellisen luonteensa. Uskoin ja luotin pitkään, kunnes aika teki tehtävänsä. Yhä nytkin näyttelee ja luulee että uskon häntä. Nyt tiedän, että kaikki on näytelmää jolla hän pyrkii ajamaan vain omaa etuaan. Uskoin pitkään, en usko enää. Ei sanallakaan puhu todellisista asioista, joihin olen pyytänyt vastausta. Näyttelee vain kuin välittäisi minusta, ikään kuin kaikki tapahtumat olisi pois pyyhittyjä ja ikään kuin minä olisin täysi ääliö, joka on menettänyt muistinsa.
Minä haluan nyt pitää itseäni niin tärkeänä ihmisenä, että pystyn tekemään teon, joka vapauttaa minut tästä valheellisesta liitosta (liittyy juridiikkaan, en tässä sen tarkemmin).
Tämän ketjun otsikko on hyvä! Kiitos aloittajalle!
Lisäys (sorry). En tiedä mikä minussa on vialla. Järjen tasolla tiedän, että toinen on käytösmallinsa perusteella vähintään vakavasti narsistinen. Kuitenkin huomaan, että hänen ei tarvitse kuin vähän olla hyvällä tuulella ja näytellä huomaavaista yms. - ja ihan totta, minuun hiipii välittömästi ajatus, jota leimaa syyllisyydentunto: olenko jollakin tapaa väärässä? Sitten peruutan, kelaan ja tiedän, että hän on narsistinen. MIKSI joka kerta epäilen itseäni, kun käyttäytyy huomaavaisesti? Vähän yhtä idioottimaista kuin että tietäisit, että joku puhuu sinusta pahaa selkäsi takana, mutta kun hän käyttäytyy ystävällisesti kasvojesi edessä, epäilet että oliko kuulemasi pahanpuhumisesta edes totta.
Onko tämä kaavio tuttu kenellekään? Taidan olla todella menettänyt järkeni, kun olen ollut tämän ihmisen vaikutuspiirissä. En enää luota itseeni.
"MIKSI joka kerta epäilen itseäni, kun käyttäytyy huomaavaisesti?"
Pitäisi nähdä kärpäsenä katossa teidän tilanne, nyt vaikea sanoa. Ja jos teillä yhteisiä lapsia, niin tilanne tietenkin mutkistuu. Sitäpaitsi, jos kärsit itse traumoista, saatat heijastaa näitä teidän suhteeseenne.
Liian paljon muuttujia minulle. Kuuntele sydämesi ääntä. Tottakai voit yrittää puhua suoraan tämän ihmisen kanssa. Nostella siis kissoja pöydälle. Mutta jos analyysisi on yhtään oikea hänestä narsistina, niin silloin ota hatkat, mitä nopeammin, sen parempi sinulle, ja tulevalle vapaalle paremmalle uudelle elämällesi.
Kyllä nyt olet väärässä suhteessa joka syö sinua. Tuo, että ajattelet olevasi väärässä. Niin oli minullakin joskus. Ajattelin tehneeni jotain väärin. Ja jos oisin ja jos olisin ja
n iin ja näin niin hän olisi käyttäytynyt eri tavalla. Ja paskat syyllistää sinua! Hyvä että nyt voit jättää tollasen manipuloijan.
Mun kaveri opetti mulle tämän:
Sun pitää
Sun täytyy
Et sä voi.
Ei, minun ei pidä tehdä mitään mitä minä en tahdo. Vaikka papukaijakuoro vieressä hokisi että sun pitää niin siitä huolimatta: ei minun ei pidä tehdä...
Ei, minun ei täydy tehdä mitään mitä mitä en tahdo. Ei vaikka kuinka hoettaisiin että sun täytyy...
Ja kyllä mä vaan voin. Hyvä esimerkki tästä oli kun aloitin akuisiällä viulunsoiton. "et sä enää voi oppia soittamaan viulua, sun olis täytynyt aloittaa jo alle kouluikäisenä". No Sibeliuksen viulukonserttoa tuskin koskaan tulen soittamaan mutta, kyllä sen taidon vaan voi oppia ja opinkin. En nyt ole mikään virtuoosi mutta voin sanoa että osaan soittaa viulua. En soittaisi tänä päivänä viulua ollenkaan jos olisin kuunnellut näitä besserwissereitä :)
Itselläni sama ongelma kuin alkuperäisellä kirjoittajalla. Opin sanomaan ei tämän matran avulla. Josko tästä olisi jollekin muullekin hyötyä. Tuo ein sanominen kun on joskus aika hankalaa.
Liian epäitsekäs:
"Kyse on ehkä siitä että pitäisi ensin olla tervettä rakkautta itseään kohtaa."
--
Jokaisessa ihmisessä on rakkautta, jota hän säteilee ulospäin.
Jos ihminen kokee, ettei hän rakasta itseään, hän torjuu rakkautta ylipäätänsä.
Rakkautta täytyy opetella käyttämään.Se on ainoa keino auttaa itseään ja muita.
No niin, taas saatiin palsta täyteen nykykostoretkilepakkomaista
mantraa, joka akka kaupunkiin lepakkopiireihin lepakkomantroja
hokemaan ni kyllä se siitä.
Nykyamatsoonaksisia voimaantuneita pahoja vanahoja akkoja lepakkomantrojen kera, näillä se lähtee tämäkin maa uuteen nousuun, lollollooll.
Vai käyköhän tuossa juuri päinvastoin, maa velkaantuu entisestään niin
että lopussa ei ole kuin varjo jäljellä mitä joskus.
Siinä teille takaisin hengen nostatusta, pahat vanahat lepakkomantraset
akat hengen nostatus tilaisuuksinenna, painukee hel.vettiin ja
keikkukaa mennessännä.
packa spämmäri: joo okei..
Mutta niin.... itsekin tässä harjoittelen tervettä itsekkyyttä huomasin vuoden jälkeen kannoin entisen ystävän ongelmia taakkanani, ja ne painoivat kuin tiiliskivet aloin väsymään loputtomaan valituksiin tai itkuraivoihin mitkä ei ollut kuin hänen aiheuttamia lopulta pistin muijan kävelemään eri suuntaan tutustuin uuteen naispuoliseen tuntuu kuin olisin menneisyydessä sama itkurohmahdus miitkä ovat hänen vastuulla... :D nyt tiedän miksi olin aina (kirosana) väsynyt elämääni! Koska en uskaltanut sanoo EI tai en ajatellut omaa terveyttä nyt opettelen omaa arvostamista enemmän ja akat saavat itkeä olkaani vasten nimittäin EN kiinnitä huomiota aion keskittyy nyt ja vain itseeni...
Uskon te pääsette yli eli uskaltakaa kokeilla uutta ;)
Kyllä tämä on ihan todellinen "ongelma" maailmassa, jossa itsekkyyttä pidetään hyvänä asiana.
Ennen kiltteys oli hyve, nyt se on huono asia. Kilttejä ja/tai herkkiä yritetään sopeuttaa kylmään maailmaan, vaikka kylmästä maailmasta pitäisi ennemminkion saada taas herkempi, ihmisystävällisempi.
Mä olen oppinut olemaan myös itsekäs, mutta sitten poden huonoa omaatuntoa siitä.
Suhteissa olen samanlainen, yritän miellyttää paljon, että minua ei hyljättäisi, mutta ylläripylläri kukaan ei pitkään jaksa myönnyttelijää...
Eka rakkaus petti. Sen verran itsekkyyttä oli, että jätin hänet, mutta ajattelin että tein varmasti jotain väärin... sen takia seruaavassa suhteessa olinkin niin täydellistä kuin vai voi olla, tein kaiken toisen muotin mukaan ja ihan mitä vain pyysi niin minä tein. Mutta hänkin petti.
Opin näistä ainakin sen, että mitä tahansa tekeekin, niin toinen voi silti tehdä väärin. Miksi siis tehdä väärin itseään kohtaan alun alkaenkaan?
Silti toivon, että herkät, kiltit ihmiset ei joutuisi kylmettymään :) Että voisi olla tapa olla itsekäs ilman että joutuisi heittämään kylmän kiven sydämeen.