Oletteko miettineet sitä, että jos lapsi abortoidaan (jossain se on mahdollista vielä 20. viikolla), niin viereisessä operaatiohuoneessa lääkärit saatavat taistella vain pari viikkoa vanhemman lapsen pelastamisekai?
Toisaalta jos lapsi tapetaan, kun se on vielä äitinsä vatsassa, se on ihan "hyväksyttävä vaihtoehto", mutta jos se hylätään tai tapetaan vastasyntyneenä, puhutaan äärimmäisyyksiin viedystä raakuudesta!'
Tai jos lapsi on vammainen, niin sen tappaminen raskauden aikana on oikeastaan jopa "suositeltavaa", tai ainakin niin voisi päätellä siitä, että mahdolliset vammat seulotaan mahd. aikaisessa raskauden vaiheessa.... Mutta joa vammainen tapetaan lapsena tai aikuisena, se on taan silmitöntä julmuutta, ja raakaa.
Niin kuin onkin. Miettikääpä sitä, kaikki jotka harkitsette sisällänne kasvavan elämän tuhoamista.
nimim. lapsensa keskenmenossa menettänyt.
Toisaalta jos lapsi tapetaan, kun se on vielä äitinsä vatsassa, se on ihan "hyväksyttävä vaihtoehto", mutta jos se hylätään tai tapetaan vastasyntyneenä, puhutaan äärimmäisyyksiin viedystä raakuudesta!'
Tai jos lapsi on vammainen, niin sen tappaminen raskauden aikana on oikeastaan jopa "suositeltavaa", tai ainakin niin voisi päätellä siitä, että mahdolliset vammat seulotaan mahd. aikaisessa raskauden vaiheessa.... Mutta joa vammainen tapetaan lapsena tai aikuisena, se on taan silmitöntä julmuutta, ja raakaa.
Niin kuin onkin. Miettikääpä sitä, kaikki jotka harkitsette sisällänne kasvavan elämän tuhoamista.
nimim. lapsensa keskenmenossa menettänyt.
Vastaukset 12
Vanhimmat
suurin osa vastustajista pitää näitä äidin/lapsen terveyden vuoksi tehtäviä keskeytyksiä (viikkoja enemmän kuin 12) suositeltavampina kuin alle 12 viikkoisen raskauden keskeytystä...
Kumpi sitten on todella inhimillisempää? Mieti sitä.
jos lapsi abortoidaan rv 20, on sikiö niin vammainen että hän kuolisi joko loppuraskauden aikana tai viimeistään heti syntymän jälkeen. Eikä hänen selviämisestään silloin edes taisteltaisi.
Tuossa vaiheessa aborttiin on tosiaan oltava todella painavat syyt.
olen pahoillani keskenmenosi johdosta. otan siinä osaa.
itse sain keskenmenon maaliskuussa, menetin kaksoset. tulin uudelleen raskaaksi ja tämä raskaus keskeytettiin viikolla 14 sikiön 18 kromosomin poikkeaman vuoksi.
vauvani olisi elänyt päivästä pariin synnytyksen jälkeen- kovin tuskaisissa olosuhteissa. rakennevikoja useita, siis useita.. näin itse kuinka pienen poikavauvan suolisto oli kasvanut ihon päälle ei vatsan sisälle vaan päälle..
puhut asiasta josta sinulla ei ole kokemusta. olen edelleenkin pahoillani keskenmenosi johdosta, minä tiedän miltä se tuntuu.. tiedän kuitenkin myös sen miltä tuntuu kuunnella perinnöllisyyslääkärin "tuomiota" sisällä kasvavasta lapsestasi.
provokatiivista kirjoituksesi mutta ei omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa, joten ei missään tapauksessa muuta kuin sinun mielipide.
Minullakin 18-trisomia.Raskaus päättyi viikolla 36:synnytin kuolleen lapseni.
Jaksamista sinulle!!!!
kiitos osanotosta. pahoittelut myös sinulle. toivon, että olet päässyt jo pahimman yli. minusta tuntuu etten selviä. tämä vuosi on ollut elämäni pahin.
sukulaisellani todettiin rakenne ultrassa sikiöllä kovasti rakenne vikoja!! suolisto oli kasvanut ihon ulkopuolelle , sydämmessä oli häikkää jne... he ottivat kuitenkin riskin ja antoivat lapselle mahdollisuuden! sikiön kehitystä seurattiin yhtenään ja kovin hyviä selviytymis mahdollisuuksia ei annettu.. lapsi kuitenkin syntyi sektiolla ennen aikaisesti ja taisteli alkuunsa koneiden voimalla, kunnes voimistui... pienokainen oli monta kuukautta sairaalassa. ensimmäisen vuorokauden aikana tehtiin iso leikkaus jossa suolet korjailtiin ja laitettiin vatsan ulkopuolelta sisäpuolelle.. toiveita ei hirveänä ollut mutta lapsi taisteli.. suolta lyhennettiin, sydäntä korjailtiin.. lasta ruokittiin letkulla lämpö-happikaappiin.. kunnes koitti päivä kun lapsi pääsi kotiin!!
tänä päivänä tuo lapsi jolla ei pitänyt olla juurikaan mahdollisuuksia selvitä on 6 vuotias iloinen, terhakas ja terve pikku tyttö, massussa navasta (jota ei ole) rintaan asti oleva pitkä arpi joka ei menoa hidasta.. miettikää tarkkaan ennen ku päädytte aborttii
Puhuisitkohan enää riskinoton puolesta, jos sukulaistyttösi ei olisikaan saanut seitsemää oikein vaan olisi kuollut kivuliaasti 4 päivää syntymänsä jälkeen.
Oman odotetun lapsen kuolema on monelle liian traumaattinen kokemus kestettäväksi, vaikka riskit kuinka etukäteen tiedostaisikin. En kehottaisi ketään lottoamaan oma mielenterveys ja elämä panoksena. Se satuttaa sata kertaa enemmän kuin mitä olisi koskaan osannut pelätä.
sinä et tiedä mistä puhut. silloin kun ei tiedä, ei pitäisi ottaa kantaa!!! sinulla ei ole vähäistä tietoa kuinka pohjalla ihminen käy-ei edes pohjalla-tälläisissa tilanteissa elämältä putoaa se pohja.. kaikki katoaa. ei ole mitään syytä itsellä jatkaa elämää.
tajuatko? pystyykö ihminen ymmärtämään joka ei ole itse kokenut? -ei missään tapauksessa pysty, tässä se tuli todistettua. jos pystyisit käsittämään asian, et olisi kirjoittanut äskeistä kirjoitustasi.
...olen esimerkki muusta. Kun äitini odotti aikoinaan minua, lääkärit painostivat häntä aborttiin pelotellen, että lapsi (siis minä) syntyisi kuolleena tai varmasti vähintään vammaisena. Äitini ei halunnut periaatteesta tappaa lastaan, vaikka hänelle peloteltiin, että hänenkin henkensä saattaisi olla vaarassa...
No, minä synnyin, terveenä 9 pisteen lapsena ja äitini on nykyään yhteensä 3 lapsen äiti, ja lapsenlapsiakin on jo...
Et ei ne lääkäritkään aina tiedä.
Minulle äitini jääräpäinen asenne merkitsi elämää, niin kuin siis myös sisaruksilleni!
väitätkö sinä että sinulla on 18-trisomia?
itse olen tällä hetkellä raskaana rv26, ja ultrassa mulle sanottii että lapsessa on poikkeavuuksia... nyt ultrassa käytyäni kaikki on ok, ei mitää merkkejä poikkeavuudesta!!!
tarkoitukseni ei ollut aikaisemmalla tekstillä kehoittaa ketään ottamaan riskiä jos sikiössä todetaan jotai vikaa!! jokainen tekee omat päätöksensä!! ja kestää seuraukset itse!!
itse olen keskeytyksen kokenut nuorempana ja keskenmenon kokenut vuodenpäivät sitten ja kumpaakaan en halua kokea enää ikinä.. keskeytystä kadun enemmän kuin mitään tässä maailmassa
sillä kehoitin miettimää ennen kuin ratkaisun tekee
onnittelut vauvan odotuksen johdosta. en mitään toivo tällähetkellä enemmän kuin että itse olisin, nyt jo, kaksosten äiti tai myöhempi raskaus olisi mennyt ok ja olisin rv 27..
en jaksa itkeä enää omaa kurjuuttani, enkä jaksa enää miettiä miksi minulle kävi/käy näin.. tiedän kuitenkin, että raskaus jonka keskeytin, oli ainoa vaihtoehto lapseni vaikean sairauden vuoksi.
itse en tekisi aborttia ns ehkäisyn pettämisen vuoksi-en kuitenkaan pysty, edes anonyymisti-moittimaan henkilöitä jotka siihen päätyy. se on iso ratkaisu-päätös, johon ei kukaan ulkopuolinen saa tai ei pitäisi puuttua.
kaksoset jotka menetin ja viimeinen raskaus jonka keskeytin-eivät unohdu. suren edelleen joka päivä. en kävisi näillä sivuilla jos olisin päässyt yli kokemastani.
mielestäni toisen ihmisen mollaaminen asiassa josta itse ei tiedä mitään on väärin. kuinka joku voi kertoa vahvan mielipiteensä asiaan josta ei ole kokemusta-minkäänlaista. vakavasti sairaan lapsen synnyttäminen-todennäköisyys hänen selviämisestä edes muutamasta ensimmäisestä tunnista on epätodellista. -jos joku tällaisen tuomion kuultuaan haluaa jatkaa raskautta-annetaan näin olla.. -jos joku haluaa keskeyttää raskauden.. älkää siihenkään puuttuko.
ei voisi pahemmalta tuntua kun luin ap kirjoittajan tekstin, missä hän ilman mitään kokemusta tilanteesta, ilmaisee keskeytyksen lapsen sairauden vuoksi tehneen olevan ihmisenä pohjasakkaa..
käykää kärpäsenä katossa katsomassa kun odottava äiti joutuu perinnöllisyyslääkärin vastaanotolle ja kuulee tuomionsa..
toivon sinulle ja muille odottajille
paljon onnea.