Minusta piti tulla tanssija, filmitähti, maalaistalon emäntä, sairaanhoitaja...
Tanssia hupsuttelin lasna ollessain aina yksikseni ja, kuten jo aiemmin olen kertonut, tarjouduin jopa esiintymään naapureiden iloksi. Päälle kymmenen vanhana keräsin filkkareiden kuvia ja uskaltauduin kerran sitten puhelinkopista myös soittamaan SF:iin tarjoutuen... vaikka avustajaksi. Lupasivat pitää yhteyksiä. Ei vain kuulunut koskaan. Olisi kuva pitänyt lähettää, eikä minulla ollut. (Muutenhan... tiedä vaikka...;))
Neitokaisena sitten haaveilin ison talon - mieluummin kartanon emännäksi (olinhan kaikki kesäni saanut viettää isossa maalaistalossa). Ei ollut sellaista poikaa näköpiirissä, eikä sattunut tansseissakaan kohdalle.
Sairaanhoitajan ammatti tuli tutuksi, kun haavoituttuaan sodassa isäni jouduttiin useaan otteeseen leikkaamaan ja kävimme äidin kanssa häntä pitkienkin matkojen päässä katsomassa hänen ollessa henkihieverissä - ja aina isä leikkauksistaan selvisi, kiitos hyvien lääkärien ja IHANIEN sairaanhoitajien.
Mutta ei tullut tytöstä sairaanhoitajaakaan.
Mikä Sinusta piti isona tulla?
Tanssia hupsuttelin lasna ollessain aina yksikseni ja, kuten jo aiemmin olen kertonut, tarjouduin jopa esiintymään naapureiden iloksi. Päälle kymmenen vanhana keräsin filkkareiden kuvia ja uskaltauduin kerran sitten puhelinkopista myös soittamaan SF:iin tarjoutuen... vaikka avustajaksi. Lupasivat pitää yhteyksiä. Ei vain kuulunut koskaan. Olisi kuva pitänyt lähettää, eikä minulla ollut. (Muutenhan... tiedä vaikka...;))
Neitokaisena sitten haaveilin ison talon - mieluummin kartanon emännäksi (olinhan kaikki kesäni saanut viettää isossa maalaistalossa). Ei ollut sellaista poikaa näköpiirissä, eikä sattunut tansseissakaan kohdalle.
Sairaanhoitajan ammatti tuli tutuksi, kun haavoituttuaan sodassa isäni jouduttiin useaan otteeseen leikkaamaan ja kävimme äidin kanssa häntä pitkienkin matkojen päässä katsomassa hänen ollessa henkihieverissä - ja aina isä leikkauksistaan selvisi, kiitos hyvien lääkärien ja IHANIEN sairaanhoitajien.
Mutta ei tullut tytöstä sairaanhoitajaakaan.
Mikä Sinusta piti isona tulla?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä olisin halunnut tulla Viipurin Susien maalivahdiksi. Pyysin äitiä ompelemaan villapaitaan tekstin SUDET, mutta hän ei alkanut. Muutenkin äiti tyrmäsi suuren haaveeni sanomalla ettei jalkapallomaalivahdin toimi ole mikään ammatti.
Tätä en anna äidille anteeksi, vaikka hän muuten oli ihan jees.
tulla arkeologiksi. Kun olin pieni, radiossa meni ohjelmasarja, jossa kerrottiin Egyptin ja Kreikan arkeologisista kaivauksista. Nyt sitten olen nähnyt kaivauksia, joilla hammasharjalla ja kauhoilla rapsutellaan esiintymiä. Ei se ehkä sittenkään olisi minulle sopinut.
piirtää ja maalata, tulla taiteilijaksi.
Kaikki sanomalehden reunat ja kauppa paperit piirsin täyteen, väritin vesiväreillä ja itkin kun ne taas poltettiin.
Kirjoitin paljon ja kirjailija oli haaveammateista toinen. Serkkuni kanssa suunnittelimme kirjoittavamme satukirjan yhdessä.
Vielä on se teos aloittamattakin, mutta kirjoitan vieläkin paljon, vaikka ei tullut kirjailijaa. Sanomattomia sanoja on mieli pullollaan ja pöytälaatikot pursuvat jo ulos tulleista sanoista.
Maalaan omaksi ilokseni, vaikka sellainen taivaanrannan maalarihan olen kirjoittajana ja maalarina.
oli sairaanhoitaja,ei tullut,työtä on löytynyt kovin kaukaa unelmastani.
Minä piirtelen nyt kaikki lehden reunat "sötöksiä",jospa onnistuisin isona valmistumaan taidemaalariksi,harrastukseni jo on.
Minun haaveeni lapsena oli päästä ratsastuskouluun ja edetä oikeaksi kilparatsastajaksi. Oli vaan niin kallis harrastus, että siihen ne haaveet tyssäsi.
tulla papiksi, kun kaikki olivat rovastille aina erittäin kohtelijaita ja hän sai "esiintyä" kirkossa, missä kaikki kuuntelivat ja katselivat.
Äiti sanoi ettei naisesta voi tulla pappia, niinkuin ei voinutkaan.
Sitten myöhemmin halusin näyttelijäksi.Esitin aina naapurin lapsille vaikka minkalaista komediaa. Hassua ja naurettavaa useimmin.
... Isä vei 15-kesäisenä pikakirjoituskursseille. "Siitä on monenlaista hyötyä matkan varrella", sanoi. Innostuin. Kävin jopa kurssin jälkeen eduskuntatalossa "treenailemassa" - olin nopea kirjoittamaan, mutta kehno tulkitsemaan koukeroitani!!
Kun aikanaan vakinaiseen työpaikkaani menin, ei koukeroille ollut käyttöä. Ja vaikka olin myös nopea koneella kirjoittaja, eteeni sain toisenlaisen näppäimistösysteemin. Myöhemmässä vaiheessa pikakirjoitustaito olisi hyödyttänytkin, nyt vain taidot olivat jo ruostuneet. Että se näistä opeista.
Nämä seikat eivät toki synkistäneet elonpolkujani.
Pakko kääntää taas negaatioksi, sillä muistan vain etten koskaan halunnut mennä naimisiin, saada lapsia enkä elää yli 60 v.
Ettehän kysy, miten kävi?
Minusta piti tulla suurenperheen äiti,
olisin halunnut paljon lapsia, ainakin sellaiset 6-7 lasta, mutta kolmeen jäi.Nyt vain enää kaksi.
Toinen vaihtoehto oli, rekkakuski mutta sekin
jäi haaveeksi, kun isä laitto topin sellaiselle
haaveelle.
Kauppakouluun vain laittoi ja sieltä piti jatkaa,
hyvin minulle tylsään ammattiin, mielestäni tylsään mutta se oli sitä aikaa.
Ilmeisen lapsirakas olit sitten jo lasnaollessais. Minäkin aikanaan ajattelin, että vähintään 2 lasta haluaisin, kun itse olin ainut. Kaksi sainkin.
Noin kymmenkesäisenä ruinasin äidiltäni, että ottaisimme meillä pitsejä myymässä käyneen mustalaisäidin 5-vuotiaan söötin tytön siskokseni. Ei mennyt läpi.
Olen aina rakastanut lapsia, oli he
sitten vieraitten tai omia.
Ei mikään ole niin juhlallista katsoa,
kuin pienten lasten sädehtivät silmät.
Kun heille antaa jotakin,nitä he
ovat kauan toivoneet, niin voi niitä
silmiä, kuin ne sädehtii kuin tähdet.
Eikä se tarvitse olla mikään ylenpalttinen
lahja, pienikin kun se on mieluinen.
Usein riittää lämmin halaus,
kun on ollut pitemmän aikaa näkemättä.
Minulla on tänään poismenneen lapseni
syntymäpäivä, kynttilä palaa
pöydällä, olemme muistelleet häntä.
Siispä siunauksellisia hetkiä, Anu!
Ja pienet halaukset!