Tanssijasta anorektikoksi

Mä harrastin balettia 5 vuotta,ja rakastin sitä yli kaiken. Sit yks päivä mun maailma romahti. Opettaja oli teki karsintoja ja mä olin pudotettavien listalla. Syynä oli se,et en ollu tarpeeks hentorakenteinen,eikä mun lahjat olis kuulemma pidemmän päälle riittäny.
Musta tanssiryhmästä tippuminen oli nöyryyttävää.
Jotenki mä takerruin siihen et en ollu tarpeeks hento (siis laiha),vaikka varmasti kyse oli myös mun lahjattomuudesta. Aloin laihduttaa. Siitä tuli mun ainut tavote,laihtua,laihtua,laihtua.
Jossain vaiheessa huomattiin mun syömishäiriö,jouduin hoitoon,ja vuosi kausia taistelin anoreksiani kanssa,välillä sitä vastaan ja välillä sen puolesta. Nyt jälkeenpäin,kun olen jo melkein terve,ei voi ko miettiä et oliko kaikki tämän arvosta. Kannattiko nuoruus tuhlata särkyneen unelman tavotteluun,unelman joka ei olis koskaan voinut toteutua. Maailmassa on kuitenki niin paljo muutaki ko pelkkä tanssi.
Tää mun juttu oli aikalailla tiivistetty,ja melko sekavaki.. ehkä joku silti ymmärtää,mitä yritän sanoa. :)
11243
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

noita kertomuksia baletista ja anoreksiasta kuulee aina. ihmettelen ihmisten heikkoutta taistella unelmiensa puolesta. itse olen huomattavasti iso kokoisempi kuin muut tytöt baletti-tunnillani, mutta se ei koskaan ole häirinnyt ketään. isommalla en nyt tarkoita lihavuutta tai muuta sellaista, vaan yksinkertaisesti jykevämpää ruumiinrakennetta. minulla on isommat luut ja lihakseni kasvavat treenatessa isommiksi kuin muilla tytöillä. kiinnostus tanssiin pysyy, ja sen avulla jaksan kaiken paineen mitä baletin kautta siunaantuu.
-ei se ole koosta vaan itseluottamuksesta kiinni. (Niin tanssi kuin anoreksiaankin sairastuminen).
sääli kuitenkin sinun kannaltasi, nimittäin jos noin on käynyt.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


*Luuprinsessa* kirjoitti:

Mä harrastin balettia 5 vuotta,ja rakastin sitä yli kaiken. Sit yks päivä mun maailma romahti. Opettaja oli teki karsintoja ja mä olin pudotettavien listalla. Syynä oli se,et en ollu tarpeeks hentorakenteinen,eikä mun lahjat olis kuulemma pidemmän päälle riittäny.
Musta tanssiryhmästä tippuminen oli nöyryyttävää.
Jotenki mä takerruin siihen et en ollu tarpeeks hento (siis laiha),vaikka varmasti kyse oli myös mun lahjattomuudesta. Aloin laihduttaa. Siitä tuli mun ainut tavote,laihtua,laihtua,laihtua.
Jossain vaiheessa huomattiin mun syömishäiriö,jouduin hoitoon,ja vuosi kausia taistelin anoreksiani kanssa,välillä sitä vastaan ja välillä sen puolesta. Nyt jälkeenpäin,kun olen jo melkein terve,ei voi ko miettiä et oliko kaikki tämän arvosta. Kannattiko nuoruus tuhlata särkyneen unelman tavotteluun,unelman joka ei olis koskaan voinut toteutua. Maailmassa on kuitenki niin paljo muutaki ko pelkkä tanssi.
Tää mun juttu oli aikalailla tiivistetty,ja melko sekavaki.. ehkä joku silti ymmärtää,mitä yritän sanoa. :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu