SRK:N HOMOPAPIT?

olen uskovainen poika ja jo murkkuiästä olen tuntenut vetoa samaan sukupuoleen. tällä hetkellä seurustelen uskovaisen tytön kanssa, mutta taipumus vaivaa ajoittain (mitään en ole tehnyt). mistä uskovainen voi hakea apua ja kenen kanssa voi keskustella asiasta?

melkein homo (vl) kirjoitti:

olen uskovainen poika ja jo murkkuiästä olen tuntenut vetoa samaan sukupuoleen. tällä hetkellä seurustelen uskovaisen tytön kanssa, mutta taipumus vaivaa ajoittain (mitään en ole tehnyt). mistä uskovainen voi hakea apua ja kenen kanssa voi keskustella asiasta?

Myös minulla on taipumus homoseksualismiin. Se on välillä voimakkampi ja välillä taas laimeampi. Kutsuisin itseäni pikemminki bi- seksuaaliseksi. Olen naimisissa ja minulla on lapsia. Rakastan vaimoani eikä elämässäni ole suuria ristiriitoja. Muistan kuitenkin hyvin kuinka joskus olin ristiriitaisissa mietteisä tämän seksuaalisuuden kanssa. Olen myöhemmin tutustunut hyvin moniin miehiin (sekä vl että ei vl) jotka kokevat bi- seksuaalisuuden omakseen. Seksuaalisuus on asia joka kuuluu jokaisen meidän identiteettin ja hyväksymällä itsemme meistä kasvaa eheitä ihmisiä. Kysyit kenen kanssa voi keskustella asiasta. Vastaisin että kenen kanssa tahansa. Minulla on pari kaveria jotka ovat täysin heteroita ja olen heille puhunut omasta tilanteestani. Samoin olen puhunut asiata vaimoni kanssa, mutta sen vasta useiden vuosien yhdessäolon jälkeen. Minäkään en ole koskaan "tehnyt mitään" kuten ilmaisit mutta tiedän että minussa on se taipumus. Joskus esim. unet ovat homoeroottisia. Avun hakemiseen on myös vaikea vastata, kun toisaalta jokainen meistä on yksilö ja mikä on sitten se oikea tapa olla ja elää? Minä ajattelen asiasta että tämä on mun elämän rikkaus ja risti. Olemalla tavallaan tunnemaailmassa avoimempana olen saanut ihmisssuhteista enemmän. seksuaalisuus ei aina ole "seksiä" vaan se voi olla myös välittämistä ilman kosketuskontakteja. Äh.. menee taas monimutkaiseksi tää kirjoittelu.. eli tiivistetysti. Sun ei tarvi "parantua" vaan ainoastaan tietää että sinussa on tätäkin puolta ja miettiä suhteesi homoseksuaalisiin taipumuksiin. Uskovaisillahan se on niin että Luojalla ei tullut virhettä tässä jutussa mutta Luoja ei kuitenkaan katso hyvällä homoseksuaalista käyttäytymistä. nyt on vallalla käsitys että Jumala loi minut tämmöiseksi ja se rakastaa lastaan vaikka olisinkin homo. Minä taas uskon että Jumala kyllä loi minut tämmöiseksi mutta on ns " sielunvihollisen" kiusaamista että sanoiko Jumala TODELLA niin ettei muka saisi? Tähän juttuun on varmasti monia näkemyksiä mutta kirjoittelinpa omani. Minusta suhde seksuaalisisuuteen on avautunut rauhanyhdistyksissä ei niin, että homous hyväksyttään ilmiönä ja asiata puhutaan ja siten hyväksytään myös ei "stantardit" ihmiset, mutta ei homoseksuaalista seksiä.
Mietin joskus aikoinani tuleeko minulla avioliitossa ongelmia kun olen kiinnostunut myös miehistä , mutta voi kertoa että ei ole tullut. Kyllä naisen ja miehen välinen seksi on ollut mukavaa, antoisaa ja lähentävää. Hyvin sitä pärjää vaikka ei ihan kaikkea elämässään teekkään tai toteuta jokaista halua. Sinun ja minunlaisia on paljon myös uskovaisissa. Asiata ei vain pidetä hälyä kun se "uskon kautta" ymmärretään. Me emme hae mielestämme "vääränlaita oikeutta" elää raamatun vastaisesti.

melkein homo (vl) kirjoitti:

olen uskovainen poika ja jo murkkuiästä olen tuntenut vetoa samaan sukupuoleen. tällä hetkellä seurustelen uskovaisen tytön kanssa, mutta taipumus vaivaa ajoittain (mitään en ole tehnyt). mistä uskovainen voi hakea apua ja kenen kanssa voi keskustella asiasta?

Sama tilanne on minulla, on ollut murkkuiästä saakka. Kenenkään kanssa en ole pystynyt asiasta puhumaan, enkä myöskään ole mitään tehnyt, kärsinyt vain. Olisi kiva jonkun kanssa jutella asiasta.

Eikös synnit saa anteeksi? Sitähän voi olla vaikka kuinka syntinen, mutta kunhan tunnustaa ne niin kaikki on okei!