Dissosiaatio...toi on mulle yhtä aikaa kirosana ja lohduttava selitys kaiken kaaoksen keskellä. Ei kuulemma kuitenkaan oo mitään dissosiaatiohäiriötä.
En tiedä edes, toivoisinko, et olis diagnoosi. Tää menee naurettavuuksiin ja yllättää mut mitä oudoimmin. Nyt isä kuunteli laulua, joka soi radiossa yhtenään, kun mä olin jossain 1-2 luokalla. En oo kuullu tota sen koomin juurikaan ja yhtäkkiä tunnen taas itteni siksi voimattomaksi asperger-piirteiseksi sosiaalisesti tönköksi pikkutytöksi, joka koitettiin pakkosiirtää erityiskouluun, jossa en viihtyny lainkaan tutustumiskäynneillä.
Mä oon toisaalta aina ja ikuisesti ollu kaikessa se huono ja outo, et asperger-piirteet on vaan osa. Koulukiusaamista oon läpi peruskoulun vuosi vuodelta sairaammossa mittakaavoissa kokenu. Ja sitä ei sovi unohtaa, et isä oli väkivaltainen ja veli ahdisteli seksuaalisesti ja runkkasi mua vasten.
Oon hakenu apuu, mut se ei auta. Ja oon niin vihainen ja katkera ja masentunu, etten jaksa. Taas kerran nää tunteet räjähti päälle. Mä joko tunnen täysillä ja hallitsemattomasti, tai en lainkaan. Ja mun käytös ja koko identiteetti on jotain hiton silppumaista sekamelskaa. Mun ainut toive on, et saisin armon kuolla pois.
Anteeksi, oli pakko avautua.
En tiedä edes, toivoisinko, et olis diagnoosi. Tää menee naurettavuuksiin ja yllättää mut mitä oudoimmin. Nyt isä kuunteli laulua, joka soi radiossa yhtenään, kun mä olin jossain 1-2 luokalla. En oo kuullu tota sen koomin juurikaan ja yhtäkkiä tunnen taas itteni siksi voimattomaksi asperger-piirteiseksi sosiaalisesti tönköksi pikkutytöksi, joka koitettiin pakkosiirtää erityiskouluun, jossa en viihtyny lainkaan tutustumiskäynneillä.
Mä oon toisaalta aina ja ikuisesti ollu kaikessa se huono ja outo, et asperger-piirteet on vaan osa. Koulukiusaamista oon läpi peruskoulun vuosi vuodelta sairaammossa mittakaavoissa kokenu. Ja sitä ei sovi unohtaa, et isä oli väkivaltainen ja veli ahdisteli seksuaalisesti ja runkkasi mua vasten.
Oon hakenu apuu, mut se ei auta. Ja oon niin vihainen ja katkera ja masentunu, etten jaksa. Taas kerran nää tunteet räjähti päälle. Mä joko tunnen täysillä ja hallitsemattomasti, tai en lainkaan. Ja mun käytös ja koko identiteetti on jotain hiton silppumaista sekamelskaa. Mun ainut toive on, et saisin armon kuolla pois.
Anteeksi, oli pakko avautua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja varmaan tuo avautuminen joltakin osin helpotti. Mennäähän sitä vain eteenpäin.
Narua vaan, se helpottaa pitkään.
Varo, täällä on paljon trolleja, jotka ei helpota tilannetta yhtään. Oon ite syvästi rakastunu yhteen 5 vuotta nuorempaan tyttöön, jolla on myös aspergeria. Hän ei ole kokenu seksuaallista hyväksikäyttöä.. jos olisi, en tiiä tulisko siitä mitään. Ite oon kuitenki semmonen, että mulle olisi okei, vaikka hän olisi aseksuaali. Oon myös semmonen ylivälittäväinen, että suojelisin ja auttaisin häntä kaikin voimin...
Mietin, että jos löytäisit jonku samanlaisen ihmisen sun tueksi?