en saa tukea, enkä voi puhua

ssweetie kirjoitti:

Osa ystävistäni tietä ongelmistani, poikaystävä mukaanlukien.
Ystävät eivät reagoi mitenkään enää, en saa rohkaisevia kommenteja samalla tavalla kuin pahimpina aikoinani. Tuntuu, että asioiden pitää olla todella huonosti myös näkyvästi, että saa tarvitsemaansa tukea ja ymmärrystä.
Poikaystäväni tietää kaikki syömiseni, laitan ruokaa ja syön melko normaalisti hänen seurassaan myös herkkuja, koska en halua aiheuttaa huolta. Tuntuu kuitenkin, että olen ajatusteni kanssa ihan yksin. Jos avaan suuni asiata esimerkiksi kertomalla miten sillä hetkellä syöminen tuntuu todella vaikealta, hän menee täysin hiljaiseksi, suorastaan välttelee ja on hiljaa. Sanoo aina ettei suutu sanoisin mitä tahansa, mutta käyttäytyy kuin olisin juuri tehnyt jotain kamalaa puhumisen jälkeen.
En halua hakea ammattiapua, koska tässä tilanteessa työkseen lässyttävien ihmisten kysely ei helpottaisi ollenkaan. Haluaisin vain että ihmiset, joiden kanssa olen päivittäin ymmärtäisivät oloni, eivätkä halveksisi ja suuttuisi.
Huomenna aloitan taas paastoilun, koska syömisestä tulee vain kamala olo ja sillä ei vaikuta olevan mitään väliä kellekkään kuihdunko pois.
Minullaon vain yksi ystävä,joka ymmärtää, mutta hänkin on niin anoreksian kourissa että tekee pahaa keskustella asiasta, koska tunnen oloni heti huonommaksi, läskiski, paskaksi ihmiseksi.
Mitä minun pitäsi tehdä kun ei voi puhua melkein kellekkään suututtamatta heitä ja miten voisin selvittää asian myös poikaystävälleni pahoittamatta hänen mieltään?
Pakkosyöminen ei nimittäin todellakaan auta minua pääsemään eroon ongelmistani. Haluan eroon tästä kierteestä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä