En halua arvostella yhtään ketään, mutta heitän muutamia ajatuksia. Kotona kaikki näytää synkältä & lamaanuttavalta. Yksinäinen on kai monesti nuorehko, työtön, ei puolisoa, ei harrastuksia, ei kaveriverkostoa. Ja tuo tilannehan on valtava mahdollisuuskin, mahdollisuus tehdä suuriakin muutoksia omassa elämässä. Mikään ei estä.
Olet työtön? No lähdeppä sesonkiaikaan töihin esim. Lappiin. Saat painaa töitä porukassa, sieltä voi löytyä kivoja tyyppejä. Saat työkokemusta.
Olet koulussa / töissä, mutta ei ole kavereita? Lähdeppä vapaaehtoistyöhön. Sieltä saat kaveriksi empaattisia tyyppejä. Lähde kokeilemaan ihan uutta lajia. Mene sokkotreffeille.
On koulutusta, mutta ei töitä. Lähdeppä ulkomaille, ensin vaikka kokeilemaan kuukaudeksi, tuu takaisin jos ei nappaa. Saat ainakin uutta maisemaa. Voihan se olla yksinäistä, mutta kuukauden pärjää varppina. Kysy paikkoja työkkäristä, allianssista ja mitä näitä nyt on.
Ei löydy puolisoa? Lähdeppä sellaiseen harrastukseen, missä on sitä vastakkaista sukupuolta tai mitä sukupuolta nyt haetkaan. Naisia löytää kuntosaleilta, hevostalleilta, kansalaisopistoista, eläinsuojeluyhdistyksistä jne. Miehiä löytää kuntosaleilta, sporttibaareista, valokuvauskursseilta jne.
Olisko ideaa?
Olet työtön? No lähdeppä sesonkiaikaan töihin esim. Lappiin. Saat painaa töitä porukassa, sieltä voi löytyä kivoja tyyppejä. Saat työkokemusta.
Olet koulussa / töissä, mutta ei ole kavereita? Lähdeppä vapaaehtoistyöhön. Sieltä saat kaveriksi empaattisia tyyppejä. Lähde kokeilemaan ihan uutta lajia. Mene sokkotreffeille.
On koulutusta, mutta ei töitä. Lähdeppä ulkomaille, ensin vaikka kokeilemaan kuukaudeksi, tuu takaisin jos ei nappaa. Saat ainakin uutta maisemaa. Voihan se olla yksinäistä, mutta kuukauden pärjää varppina. Kysy paikkoja työkkäristä, allianssista ja mitä näitä nyt on.
Ei löydy puolisoa? Lähdeppä sellaiseen harrastukseen, missä on sitä vastakkaista sukupuolta tai mitä sukupuolta nyt haetkaan. Naisia löytää kuntosaleilta, hevostalleilta, kansalaisopistoista, eläinsuojeluyhdistyksistä jne. Miehiä löytää kuntosaleilta, sporttibaareista, valokuvauskursseilta jne.
Olisko ideaa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
"Olet työtön?"
Ei kiinnosta, ei raha tuo onnellisuutta. Tänä päivänä vielä vähemmän. Puolet ihmisistä potkitaan pihalle, jäljelle jääville nakitetaan 50% enemmän töitä ja ajetaan heidät loppuun -> seuraava tilalle.
En myöskään jaksa kuunnella sitä jatkuvaa juoruamista, pätemistä, ulinaa ja non-stop lässytystä.
"Lähdeppä vapaaehtoistyöhön. Sieltä saat kaveriksi empaattisia tyyppejä."
Olen menettänyt kaiken kiinnostuksen muihin ihmisiin. Nähty on. Vietän mieluummin aikaa kissan kanssa.
"Ei löydy puolisoa?"
Ei kiinnosta olla kolmas tai viides herra oikea, tai miettiä kuinka monta runkkaria on ollut tismalleen samassa tilanteessa kesken asian x. Ei parisuhde tai seksi tee onnelliseksi. Itseäni ei enää kiinnosta kumpikaan. En halua avioliittoa tai lapsia.
Täällä olevat ihmiset usein loppujenlopuksi haluavatkin olla yksin.
Ihmissuhteiden syntymiseen tarvitsee tehdä Itse töitä, se on se ongelma. Ei ole motivaatiota tai halukkuutta lähteäkään sieltä yksinäisyydestä pois.
Naisten ei tarvitse tehdä yhtään mitään saadakseen kontaktia muihin:
https://www.youtube.com/watch?v=b1XGPvbWn0A
Nuo miehet tuossa videossa ilmeisesti nyt sitten tekevät töitä saadakseen niitä ihmissuhteita, ja heidät leimataan seksuaalisiksi ahdistelijoiksi vain, koska antavat naiselle huomiota ja kehuvat häntä. Vaikka tuossa videossa ei olekaan tarkoitus, kuin kävellä, niin tuo on kumminkin valitettavasti myös se todellinen reaktio monesti, kun mies yrittää naista lähestyä, eli miestä ei ole olemassakaan.
Työt ja harrastukset taas ovat töiden tekoa ja harrastuksia varten. Ihmiset lähtevät sieltä suoraan takaisin omiin elämiinsä. Naisten ei tarvitse seuraa hakea tuollaisista paikoista, joten miehen on aivan turha mennä jumppaamaan hiki hatussa vain, että löytäisi jonkun. En totta puhuen ymmärrä, että missä helvetissä ihmiset toisiaan tapaavat, koska kaikkialla on vain perheellisiä, tai muuten vain varattuja muijia, taikka jos joku on ns. vapaa, on hän sitä omasta halustaan? Missä on se paikka, jossa vapaa ihminen ja vapaa ihminen tekevät toisistaan varattuja ihmisiä?
"niin tuo on kumminkin valitettavasti myös se todellinen reaktio monesti, kun mies yrittää naista lähestyä, eli miestä ei ole olemassakaan."
Jos mies ei ole naisen mielestä millään tavalla kiinnostava, niin reaktio on tuollainen. Väärässä paikassa tehty aloite on myös yleensä täysin tuhoontuomittu yritys.
"En totta puhuen ymmärrä, että missä helvetissä ihmiset toisiaan tapaavat, koska kaikkialla on vain perheellisiä, tai muuten vain varattuja muijia, taikka jos joku on ns. vapaa, on hän sitä omasta halustaan? Missä on se paikka, jossa vapaa ihminen ja vapaa ihminen tekevät toisistaan varattuja ihmisiä?"
Suomessa n. 90%:a tapaa joko netin tai baarin kautta. Opiskelupaikat, harrastukset jne. kattavat sen loppuosan. Joka päivä tapahtuu tapaamisia ja kohtaamisia ed. mainittujen paikkojen kautta.
Yksi ongelma on kait siinäkin että yksinäisen miehen on tehtävä valtavasti enemmän työtä saavuttaakseen kiinnostavan asema kuin naisen. Varsinkin netti on muuttanut tilanteita hullunkuriseksi, koska miehet ovat enemmän seksiriippuvaisempia kuin naiset ja näin ollen mikä tahansa naiseksi luokiteltava olento saa enemmän vastauksia kuin hyvässä asemassa oleva mies.
Miehen onkin ymmärrettävä tuo totuus ja toimittava sen mukaan. Pääsääntö on siinä, että koskaan ei pitäisi olla epätoivoinen.
Aikas moni tosiaan haluaakin olla yksin tai ei ole halukas tekemään yhtikäs mitään sen eteen, että saisi seuraa. Monilla kuluvat voimavarat pelkkään olemiseen, joten kaikki ylimääräinen koetaan taakaksi.
Maailma on toisaalta varsin tyly paikka yksinäisille ja tyly paikka se on ennen kaikkea yksin oleville miehille.
Miehen asema kun näyttäytyy niin naisten kuin miesten silmissäkin esim. seurustelukumppanin, koulutuksen, työn ja harrastusten kautta. Hyvin harva nainen kiinnostuu sellaisesta miehestä, jolla ei ole mitään ed. mainittua asiaa.
Naisten on helpompaa löytää seuraa. Eri asia on sitten että millainen seura kelpaa/ei kelpaa.
Aamen sille veljeni.
En voi sanoa nykyisin olevani kovin yksinäinen, koska monikin noista yläpuolella olevista asioista on "kunnossa", mutta ymmärrän hyvin miksi monien yksinäisten on vaikeaa saada seuraa. Siitä on paljon itselläkin kokemusta.
"Olet työtön? No lähdeppä sesonkiaikaan töihin esim. Lappiin. Saat painaa töitä porukassa, sieltä voi löytyä kivoja tyyppejä. Saat työkokemusta."
Ei töihin oteta kaikkia, jotka vaan "liikkuu". Hyvin epätodennäköistä, että satunnaismatkailija saa työpaikan. Tämän jälkeen pitäisi järjestää asumiset ja muut asiat. Toisekseen matkakin itsessään matkaisi ja siellä olisi monikin tyhjän päällä.
Päästäkseen töihin missä vain paikkakunnalla vaaditaan valtavasti omaa aktiivisuutta. Jos soitat satoihin eri paikkoihin ja lähetät hakemuksia, niin hyvin todennäköisesti jostakin vastataan myöntävästi. Edellyttäen että asiat ovat sopivassa kunnossa.
"Olet koulussa / töissä, mutta ei ole kavereita? Lähdeppä vapaaehtoistyöhön. Sieltä saat kaveriksi empaattisia tyyppejä. Lähde kokeilemaan ihan uutta lajia. Mene sokkotreffeille. "
Vapaaehtoistyö voi olla hyvä idea, mutta sellainen vaatii sosiaalisuutta ja monilla yksinäisillä voi olla pelkästään oman olemisen kanssa vaikeuksia. Idea on kokeilemisen arvoinen, mutta voi olla vaikeaa löytää vapaaehtoistyöhön sopivia paikkoja.
Kannattaa tuon lisäksi katsoa minkälaisia erilaisia tapahtumia eri järjestöt ja muut vastaavat tahot tarjoavat. Sellaisiin voi päästä helpommin mukaan kuin muuten.
Sokkotreffit olisivat aina yksinäisille hyvä idea. Ainoa ongelma on siinä, että jos olet mies niin mahdollisuutesi sellaisiin ovat todella heikot. Naiselle tuo ei tuota ongelmia. Miehen pitäisi maksimoida vastaussaamismahdollisuudet kaikin mahdollisin keinoin.
"On koulutusta, mutta ei töitä. Lähdeppä ulkomaille."
Jos on vaikeuksia pärjätä kotimaassakin, niin tilanne tuskin helpottuu ulkomailla. Rohkeus eri asioiden kokeilemiseen kannattaa pitää mukana.
"Ei löydy puolisoa? Lähdeppä sellaiseen harrastukseen, missä on sitä vastakkaista sukupuolta tai mitä sukupuolta nyt haetkaan. Naisia löytää kuntosaleilta, hevostalleilta, kansalaisopistoista, eläinsuojeluyhdistyksistä jne. Miehiä löytää kuntosaleilta, sporttibaareista, valokuvauskursseilta jne."
Todennäköisyys puolison löytymiseen harrastuksista on todella mitätön. Sen takia ei kannata edes ajatella, että menisi sellaista etsimään esim. kuntosalille.
Harrastustoiminta kannattaa aina, mutta ei deittailun takia vaan sen takia, että saa uusia virikkeitä.
Seuraa saa parhaiten netistä ja baareista. Näihin pitää satsata, jos sellaista haluaa. Naiselle riittää usein yksi ilmoituskin nettiin. Miehen pitää nähdä paljon enemmän vaivaa asian korjaamiseksi.
Voin jo vuosikymmenien yksinäisyyden jälkeen useimmiten pahoin
toisten ihmisten seurassa, joten mikään ehdotuksista ei oikein käy
mulle enää, en halua hakemalla hakea itselleni vieläkin helvetillisempää
olotilaa.
Mähän olin siellä töissä, pelkästään siltä ajalta tulleisiin traumoihin menis
varmaan jo loppuikä niistä toipumiseen.
Insestitaustaämmit tuhos mun itsetunnon jo hyvissä ajoin, taas lisää niitä traumoja koko loppuiäksi.
Mitä mä siellä ulkomailla tekisin kun en pysty edes täällä elämään.
Samat paskamuistot vaivais mua ja traumat sielläkin, paikalla ei ole
väliä.
Youtube, Irwin Goodman - Juhlavalssi.
Olen yrittänyt muuttaa itseäni yli 50 vuotta eli hieman yli 60 ikävuodesta suurimman osan. Monia asioita olen muuttanut, mutta persoonallisuuttani en valitettavasti kykene muuttamaan.
Enkö jo tässä iässä saisi olla sellainen kuin olen, virheineni päivineni? Olen mielestäni tehnyt työtä itseni muuttamiseksi huomattavasti enemmän kuin ihmiset keskimäärin.
En jaksa, mutta en oikein välitäkään enää muuttua. On asioita, joita en kykene muuttamaan.
Jostain syystä kukaan ei vastannut kun kysyin, eikö muuttuminen koskaan riitä.
erittänyt 7 vuotta hommata ystäviä ja puolisoa
töissä olen vain muurahainen muiden joukossa
harrastuksissa en saa ystäviä vaikka puhun aktiivisesti kaikille ketään ei vain kiinnosta
naiset joita olen saanut suhteeseen käyttää kiltteyttä hyväksi ja valehtelee ja sitten ku ei enää hyödy lähtee
nii miten tuosta voisi enää paremmin yrittää?
Aloittaja vois mennä itse kokeilemaan esittämiään keinoja käytännössä ja ihan itsekseen ilman kaverien myötävaikutusta ja tulla sitten kertomaan kokemuksiaan tuloksista tälle palstelle takaisin! Jäämme mielenkiinnolla kaikki yksinäiset odottamaan tuloksia.
Kaikkea on yritetty ja mikään ei ole poistanut sitä että olet yksin koko elämäsi. Mikään muuttumisleikki ei ole tuottanut tulosta tähän mennessä. Se on aivan sama mitä keinoja olet kokeillut jos et kelpaa niin et kelppaa ja piste.
Että se siitä yksinäisten syllistämisestä ja leimaamisesta pasiivisiksi ja syypäiksi omaan surkeuteensa.
Mielestäni "jos et kelpaa niin et kelpaa, piste" on yksinäisten tuomitsemista ikuiseen helvettiin ja toivon alas ampumista. Mieluummin olen syyllinen omaan yksinäisyyteeni.
Paljon hyviä ajatuksia, kerrankin.
Muutosta olen itse tehnyt jo pitkään ja se on alkanut kantaa hedelmää. Joskus tie on pitkä kulkea, mutta sen perältä pilkottaa valoa.
Tämä myös vinkkinä muille yksinäisille.
Kyllä nainenkin voi olla yksinäinen. Huvittaa lukea, kuinka helppoa naisten on valita vaan päältä paras. Nainen, jolla on esimerkiksi lapsi huollettavanaan ei voi noin vain lähteä ulos tapaamaan muita aikuisia tai deitata kaiken aikaa. Lisäksi valitettavan monella miehellä on asenne, että muiden lapsia en kasvata.
Ja siitä nettideittailusta. Koulutettu nainen ei todellakaan saa määrätöntä määrää vastauksia, jos etsii parisuhdemielessä seuraa. Jos hakee pelkkää seksiseuraa niin sitä kyllä saa, mutta jos ei halua sotkeentua varattuihin miehiin niin markkinat lähivanhempana ovat todella köyhät. Ellei sitten halua ottaa jotain alkoholiongelmaista oman lapsen lisäksi hoidokiksi kotiinsa.
Naisen harrastukset saattavat olla niin naismaisia, kuten esimerkiksi käsitöitä, ettei miehiä niissä piireissä pyöri. Ja kun on se lapsi huollettavana niin pääasiallinen "harrastus" on kodissa, siivous, ruuan laitto, pyykin peseminen ja silittäminen. Rahaakin pitää jostain elämiseen saada ja kun sattuu olemaan töissä naisvaltaisella allalla niin ei niitä miehiä sieltäkään löydä.
Niin, haen varmaan mahdotonta. Rehellistä miestä, joka voisi jakaa kanssani arjen, lapsen hoidon haasteet ja joka joskus ottaisi kainaloon ja silittäisi tukkaa. Että olisi edes yksi aikuinen ihminen, jolle minäkin olisin tärkeä.
"Lisäksi valitettavan monella miehellä on asenne, että muiden lapsia en kasvata."
Minua ei lapsi ainakaan haittaisi, pitäähän lapsella miehen malli olla.
Suurempi ongelma on sitoutumiseni kotipaikkakunnalleni mm. työpaikan takia.
Tuntuu pienistä kunnista lähes kaikki naiset karkaavan pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin.
Jäljelle jäävät poikamiehet, joita on niin paljon että päät kolisee yhteen.
Yritä siinä sitten vähän hiljaisempana tapauksena tehdä itsensä huomatuksi naisten silmissä.
Niin, maaseutu, eihän tänne ketään saa.
"Nainen, jolla on esimerkiksi lapsi huollettavanaan ei voi noin vain lähteä ulos tapaamaan muita aikuisia tai deitata kaiken aikaa. Lisäksi valitettavan monella miehellä on asenne, että muiden lapsia en kasvata."
Tuossa olet oikeassa. Usein näilläkin palstoilla on sanottu, että "yh on helpompi vaihtoehto", mutta todellisuudessa tuollainen yh voi olla paljon vaikeampi kuin vapaa nainen.
"Ja siitä nettideittailusta. Koulutettu nainen ei todellakaan saa määrätöntä määrää vastauksia, jos etsii parisuhdemielessä seuraa."
Tarkoitit varmaan, että "koulutettu nainen ei saa vastauksia haluamiltaan miehiltä". Koska mitään muuta eroa ei voi löytää vähemmän ja enemmän koulutetuilta naisilta viestien määrän suhteen.
Toisaalta yksi ero saattaa olla siinä, että korkeakoulutetun naisen voi olla vaikeampaa hyväksyä huonommin koulutettua tai huonossa työssä olevaa miestä, koska stereotypia-ajattelu on etukäteen vahvaa, mutta myös paljon merkitsee ystävien ja tuttavien mielipiteet. Moni saattaakin tietoisesti olla mieluummin yksin kuin valitsisi "huonompaa seuraa" ja tätä väitettä sinkku-tutkimuksetkin ovat vahvistaneet.
"Naisen harrastukset saattavat olla niin naismaisia, kuten esimerkiksi käsitöitä, ettei miehiä niissä piireissä pyöri."
Harrastuksista seuran löytäminen on erittäin epätodennäköistä. Naisille tuo tarjoaa edelleen paremmat mahdollisuudet, mutta yleisesti ottaen seuran saaminen harrastuspiireistä on epätodennäköistä. Jos ei kyse ole sitten ns. hyvänpäivän tutuista.
Varsinkin yksinäisten miesten vaara on siinä, että alkaa harrastamaan jotakin lajia saadakseen seuraa. Tätä virhettä ei koskaan kannattaisi tehdä.
Minusta ei todellakaan ole yhdellekään lapselle miksikään roolimalliksi.
Ei edes sittenkään, vaikka vielä tästäkin menis kunto väsähtäneemmäksi
jotta ei jaksais enää kaikkea pas,kaa olla kehimässä.
Se on sitä, että ymmärtää olla alkamatta johonkin, mihin ei ole eväitä.
Tänne maailmaan on jo lykätty aivan tarpeeksi monin eri tavoin traumatisoituneita tapauksia ilman, että itse olisin vielä lisää
myötävaikuttamassa läsnäolollani uusien sellaisten luomiseen.
Että ei ota onkeen sekään suunta.
Syrjäseuduilla tosiaan on trendi, kaikki vähänkään kynnelle kykenevät
naiset menenvät niihin isompiin kaupunkeihin ja tämä tulee vaan
kiihtymään. Jos ei siinä kiihkeimmässä riiustusiässä mene perässä,
sitten jää yksin, se on tämän nykyajan malli.
Mä olen jo elänyt niin kauan aikaa ulkopuolisena, että osittain sen
pirullisen luonteenikin, että niiden kaikkien pirullisten toisten ihmisten erinäisten mätäpaskomisten kannustamana taidan jatkaa samalla tiellä
loppuun saakka, mitäpä tuossa enää on mitään menetettävänä,
elämä meni jo.
En ole mielestäni ihan mahdoton tapaus, ihminen pystyy muuttumaan kun on tarpeeksi motivaatiota.
Minulla on jonkinasteinen sosiaalisten tilanteiden pelko, joka varmasti on vaikuttanut elämääni.
Lapsista on senverran kokemusta että veljilläni on yhteensä 4, joista vanhin 8v.
Vaikkei vaippoja ole tarvinnut vaihtaa tai nukuttaa väsymystään huutavaa lasta, on silti aika hyvä näkemys mitä todellisuus on ja tiedän että minusta olisi siihen.
Työpaikkoja kun ei nykyään ole liiaksi tarjolla, niin ei vaan pysty jättämään kaikkea ja muuttamaan.
Ilman työpaikkaa ja säännöllistä tuloa ei pysty tulevaisuutta rakentamaan, olkoonkin sitten pienipalkkainen työ.
Terv. haaveileva realisti.
Niin kuinka monen kymmenen vuoden jälkeen se muutos tapahtuu?
Olen nyt yrittänyt aktiivisesti muuttaa itseäni yli 50 vuotta eli noin kymmemnvuotiaasta alkaen.
Lähden siitä, että nykyisin saan olla sellainen kuin olen.
Lähdet siitä, mutta minne menet?
En enää paljon minnekään, ikää liikaa. Minulle riittää se, että teen niitä juttuja joita teen ja olen sellainen kuin olen. Sen mitä olen kyennyt muuttumaan olen jo tehnyt. Se ei ole riittänyt krantuille kanssaihmisille, mutta valitettavasti en voi sille mitään.
Ihan buoenoa juttua..Se vaan, että sait naamallesi nipun tekosyitä.
Täällä olleet eivät ole koettaneet mitään eivätkä keksi enempää.
Ne kerran ku olen seurustellut tai harrastanut yhdenillan juttuja olen aina ollut
1)kiinnostava 15-16
2)töissä 18-19
3)töissä 21-22
4)töissä 22-22
5)juuri lopettanut työt ja hyvin ansaitulla lomalla 23-33
6)koulussa 33-33
Seuraavan kerran parisuhde tulee vasta kun olen taas töissä.
Tämä ei ole oma haluani jos valita saisin en olisi töissä mutta
työssä ei oel kyse naisesta, eikä rahasta.. Työni ovat olleet tehdatyötä,työharjoittelua, siivoamista sun muuta.. kaupan kassaa.
Jokin minussa nähtävästi muuttuu kun olen töissä. Ainakaan en jaksa ajatella naisia 24/7 taidan muutenkin olla väsyneempi ja rennompi.
Vaikka naiset piiloutuisivat millaisen mystiikan taakse niin loppujenlopuksi
kyse on jälkeläisistä ja niiden elättämisestä..Turvasta. pystytkö sinä nyt tuomaan sen tarvittavan 50% suhteeseen?..Itse en pysty.
Loput ystäväni naiset ja miehet joilla on parisuhde tai ovat naimisissa tai joilla on lapsia..Yksikään ei ole työtön. Olin pisimpään 10 vuotta suhteessa työttömän naisen kanssa ja olin itse työtön...Kaikkiin muihin suhteisiin on minun olut pakko lähteä pois mukavuus alueelta. Töitten saaminen on työtä..Tupakoinnin lopettaminen on työtä..Laihduttaminen on työtä..Ja naisten kaataminen se vasta onkin TYÖTÄ.
Elämäni työhistoria on 34 vuoden iästä huolimatta alle 12 kk mutta silloin ne kuumat kinkut ovat natsanneet..Uskokaa minua vaikka ihan huviksenne.
Ja jos olet jo töissä niin tee työtä joka saa sinut ylpeäksi itsestäsi..vaihda sitä työtä jos ei toimi.
Mä olen välillä miettinyt, että ehkä paitsi sitä, että pitäisi kehittää itseään, pitäisi myös muuttaa sitä, mitä kertoo itsestään toisille. Mitä, jos paljastaisi itsessään kaiken epätavallisen esimerkiksi tai haaveellisen puolensa.
Ja miksi yksinäiset eivät löydä toisiaan . Ehkä toisesta yksinäisestä ei sitä parasta ystävää tule tai puolisoa, mutta jonkinlaista päiväkahviseuraa voisi löytyä. Joisimme kahvia ja söisimme pullaa ja puhuisimme sitten vaikka yksinäisyydestä tai säästä.