mikään ei tunnu miltään, eikä mistään saa otetta. Väsyttää. Haluaisin vain olla rauhassa, nukkua, nukkua ja nukkua. En enää usko, että me nähdään. Mun on sua ikävä, mutta se on lohdutonta luovuttamisen ikävää, ei enää aavistustakaan uskoa siihen, että kaikki menisi vielä hyvin.
Vajoan usvaan, jossa mikään ei kiinnosta
juoksuhiekkaa
6147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo on suruaikaa. Voimii!
Minäkin oon samassa paikassa. Koitetaan nähdä usvan läpi toisemme.
haave on kävellä kevätjäille illan hämärässä ja odottaa kun ne murtuu. Sen avulla mä jaksan päivästä toiseen, mä tiedän että tästä hämärästä on tie ulos jos voimat loppuu.
normimasikselle, jos toi jatkuu pitkään, kandee käydä lääkärissä.
Olen vähän samssa jamassa. Tosin mulla ei ole ajatuksissakaan ketään,kun en välitä tuntea ketään enkä muutenkaan piittaa juurikaan mistään.
On vaan ääretön tyhjyys sisälläni.
taas jonain päivänä helpottaa ja valo alkaa tunnelin päässä pilkottaa. Ethän luovuta sitä ennen. "Valo voittaa lopulta pimeyden.."
https://www.youtube.com/watch?v=DE-beR9M7bU