Palstan laatu on tosi huono, aina kun olen poissa.

Mitä kummaa?
Minussa.
Teen paljon, mutta en oikeasti tee yhtään mitään.
Olen tässä, mutta silti olen toisaalla.
Ajatuksissani kuljen.
Olen omissa oloissani, kummajainen.
Yhtäkkiä olen ulkopuolinen, mutta silti olen koko ajan jossain.

Mitä tämä on?
Varhaisdementiaako?
Alkavaa ankeutta?
Ei pysty olemaan paikallaan, silti olen.
Ei ruoka maistu, vaikka maistuukin kaikki epäterveellinen.
Menen tuonne ja menen tänne, etsin jotain.
Mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu.

Mitä etsin?
Katselen ihmisiä, silmiä, liikkeitä.
Etsin vaatteita, tiettyjä.
Etsin tuttuutta, asiaa tai tunnetta, joka tuntuu hyvältä.
Etsin yhtä ihmistä, kaikkialta.
Olen erehtynyt sinusta monta kertaa, ei, ei se ollutkaan hän.
Anteeksi.
Etsin ja uuvutan itseni.
Kunnes sun saan vierelleni.

Mitä sitten tapahtuu?
Olet siinä, vierellä. Ihan lähellä.
Sydän hakkaa, en mä nää.
Kuulo katoaa, kaikki humisee päässä.
Minun pitäisi sanoa sinulle jotain.

Mieluummin pakenen.

Ja minulla on aina ikävä.
Silloin, kun et ole tässä, tai tuossa.
Kunnes tulee seuraava mahdollisuus,
Kieleni halvaantuu, odottamatta.
Tuijotan sinua kuin hullu.
En saa ääntä itsestäni.
Muumio, se olen.

Pelko elää sisuskaluissani, päässäni.
Menetän sinut.
Menetän sinut joka hetki, ja siltikin
olet minussa joka ainoalla ajatuksella.
Sinua ei kenties ole enää.
Ikävöin jo nyt ja valmiiksi sitä mitä minulla ei ole.
Onko kenties koskaan?

Päätän, tämä loppuu.
Tämä arkuus, pelko.

Ja joka kerta, kun olen lähelläsi, pakenen.
Ja kaikki alkaa taas alusta.

Ikävä.

http://youtu.be/tSf0HZUXIUk

Haluan, että kosket.. en ole niin kuuma kuin ajattelet. Olen ihminen. Nainen, joka tuntee syvästi ja haluan sinua, sinut. En ole hauras. Vaikka olenkin.
http://youtu.be/FOO9D40EL5g