Veti mietteliääksi, kun katselin vuoden 1958 Puutalo-talopakettiopaskirjasta. Kirja on väärällään kauniita matalalinjaisia, loivakattoisia ja yksinkertaisia talomalleja varustettuna kauniilla ja siroilla detaljeilla. Kerrassaan mainioita perustaloja, vieläpä pikkumuutoksin nykyaikaan sopivia!
Sitten vertasin sitä vuoden 2004 vastaavaan katalogiin: Epämääräisiä uusvanhoja ja huonoilla suhteilla varustettuja taloja, joiden yksityiskohtia vaivaa mammuttitauti. Mitä kummaa on tapahtunut? Miksi yli 45 vuotta sitten tehtiin modernimpia ja rutkasti kauniimpia taloja kuin tänään?
Kai yksi syy on suunnittelun ammattitaidossa. Vuoden 1958 talot olivat arkkitehtien suunnittelemia, mutta nykyiset insinöörien prujaamia. Se ehkä selittää myös nykyisten talomallien "panssarivaunun kestävät" yksityiskohdat, kuten esim. räystäät, ikkunanpielet ja nurkkadetaljit.
Mutta miksi rakennustuoteteollisuus on luisunut tuohon tilaan, jossa yksityiskohtiin ei enää kiinnitetä huomiota ja materiaalit näennäisessä "huoltovapaudessaan" saavat mennä kaiken estetiikan edelle? Paneloidusta puuovesta on tullut MDF-levystä puristettu oven irvikuva, 1800-lukua muistuttavine kaari-ikkunoineen ja peilikuvioineen! Ikkunat ovat syvällä seinässä ja tehty alumiinista.
Onko kansan maku todella näin hiivatin huono, että he yksin haluavat noita imitaation imitaatioita, vai onko rakennustuoteteollisuus vain ajanut tilanteen tähän? Kyteekö köyhyydessä niin suuri kitschin kaipuu, että koko yhteinen elinympäristömme uhrataan näennäispröystän alttarille? Minä vaan kysyn.
Ilmeisesti ainoa keino nousta tästä suosta on aloittaa arkkitehtuurikasvatus kouluissa ja päiväkodeissa ja herättää ihmisten kauneuden kaipuu ja vaatimus paremmasta visuaalisesta ympäristöstä. Kuka lähtee mukaan?
Sitten vertasin sitä vuoden 2004 vastaavaan katalogiin: Epämääräisiä uusvanhoja ja huonoilla suhteilla varustettuja taloja, joiden yksityiskohtia vaivaa mammuttitauti. Mitä kummaa on tapahtunut? Miksi yli 45 vuotta sitten tehtiin modernimpia ja rutkasti kauniimpia taloja kuin tänään?
Kai yksi syy on suunnittelun ammattitaidossa. Vuoden 1958 talot olivat arkkitehtien suunnittelemia, mutta nykyiset insinöörien prujaamia. Se ehkä selittää myös nykyisten talomallien "panssarivaunun kestävät" yksityiskohdat, kuten esim. räystäät, ikkunanpielet ja nurkkadetaljit.
Mutta miksi rakennustuoteteollisuus on luisunut tuohon tilaan, jossa yksityiskohtiin ei enää kiinnitetä huomiota ja materiaalit näennäisessä "huoltovapaudessaan" saavat mennä kaiken estetiikan edelle? Paneloidusta puuovesta on tullut MDF-levystä puristettu oven irvikuva, 1800-lukua muistuttavine kaari-ikkunoineen ja peilikuvioineen! Ikkunat ovat syvällä seinässä ja tehty alumiinista.
Onko kansan maku todella näin hiivatin huono, että he yksin haluavat noita imitaation imitaatioita, vai onko rakennustuoteteollisuus vain ajanut tilanteen tähän? Kyteekö köyhyydessä niin suuri kitschin kaipuu, että koko yhteinen elinympäristömme uhrataan näennäispröystän alttarille? Minä vaan kysyn.
Ilmeisesti ainoa keino nousta tästä suosta on aloittaa arkkitehtuurikasvatus kouluissa ja päiväkodeissa ja herättää ihmisten kauneuden kaipuu ja vaatimus paremmasta visuaalisesta ympäristöstä. Kuka lähtee mukaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuohon on yksinkertainen vastaus.
Nykyihmisellä täytyy olla kaikki heti, nyt, äkkiä, halvalla jne.
Noilla sanoilla tuon saa kuvattua mistä johtuu.
Eli suomalainen halvalla, heti - kuten yllä kirjoitettiin. Eli ei haluta eikä panosteta aitoon osaamiseen, eli suunnitteluun ja vielä niin että suunnitellaan toimivaa kokonaisuutta (toisaalta sen ymmärtää kun on kerran asioinut SAFA-arkkitehdin kanssa).
terve kansallinen ylpeys. Niinpä emme ole tietoisia omasta rakennusperinteestäkään. Sanotaan perinnetaloiksi kyhäelmiä, joiden mittasuhteet ovat luonnottomat ja eri tyylejä on sotkittu holtittomasti. Ja koska ylpeyden identiteetti puuttuu, tehdään ainoa mahdollinen: matkitaan toisia. Tuloksena on aikojen saatossa omat tunnistettavat rakennustyylit eri vuosikymmenille, kun ne sivistysmaissa ovat vuosisataisia.
Vai olisiko niin, että muoto- ja värisilmä suomalaisilla on, mutta istumme sen päällä.
..ei ainoastaan rakentamisessa.Suomalaisten pukeutuminen kaupunkialueiden ulkopuolella kertoo jo pajon. Parempaan suuntaan ollaan toki menossa. Itse olisimme halunneet ostaa valmiin omakotitalon rakentamisen sijasta, mutta ne talot mitä on tarjolla... uusia pakettitaloja löytyy jo paljon markkinoilta, mutta ne on pilattu juuri näillä valkoisilla puristeovilla jossa holvikaari, joissain puutaloissa on jopa oviaukot vedetty väkisin holvikaariksi, ja keittöhän on tietysti valkoinen, tai punakirsikka-tietysti hovikaarella! Oh-ssa iso ja karmea tulikivitakka, ikkunat ovat ruutuikkunat, mutta muovi tai alumiiniristikoilla koristellut, ei siis oikeat ristikkoikkunat. Laatat keittössä 33x33 punatiilensävyistä laattaa jossa kukkakoristeet, kylppäriä koristaa isot koholaattakukkaboordit.
Eli taloihin on tehty runsaasti sellaisia ratkaisuja, että pienellä vaivalla niitä ei muuteta. Eikä ole järkeä uuteen juuri ostettuun taloonkaan rahaa upottaa. Monet talopaketit on kaksikerroksisia erkkereitä täynnä olevia taloja, kuin kermakakkuja. -Palkkasimme juuri arkkitehdin!
ehdottomasti rakentajien vaimot; olen parin kaverin hanketta seuraannut ja alunperin ajatuksissa ollut yksinkertainen 9 * 13 suorakaide on muuttunut ylläkuvatun kaltaiseksi 'unelmataloksi'.
Olen juuri tällainen vaimo, enkä silti ikinä pystyisi asumaan ylläkuvatuissa taloissa. Kyse on nyt kyllä tyylitajusta. Olen huomannut että ihmiset jotka tekevät töitä visuaalisella alalla, pelaavat siis paljon muotojen, värien kanssa, omaavat kauniin kodin persoonallisin ratkaisuin. Nyt en silti tarkoita sitä kuuluisaa skandinaavista tylsää esineetöntä sisustus tyyliä! Ja tuli mieleen, että onhan se mieskin aina siinä taloprojektissa hyväksymässä näitä holvikaaria! Itse kamppailen mieheni kanssa sisustus ja talon ulkonäköasioissa, kun mieheni haluaisi joitakin asioita taloomme jotka ovat juuri näitä mauttomuuksia. Kyllä se muotokieli ja visuaalinen näkemys on synnynäistä ei voi mitään..
Tuohon ajaa. Eli ne virkamiesmäiset kaavoitusarkkitehdit, jotka pakottavat tekemään noita laatikoita pellot täyteen.
Kyllä nämä nykyiset "uusvanhat" mallit varmasti ilmentävät suomalaista rakennustyyliä paremmin kuin matalat majat jotka näyttävät vajoavan maan alle. Jyrkkä harjakatto ja kunnon myykit yms vanhaan malliin on kaunista!!! Ja miksi ei saisi haluta tällaista "unelmatalo"? Eikö oma talo ole monelle juuri unelmien toteuttamista? Tasapäisyyttä on täällä Suomessa muutenkin jo tarpeeksi - TYLSÄÄ!! Rönsyily on hyvästä, kunhan pysytään hyvän maun rajoissa tietenkin!
Kerrankin olen arkkitehdin kanssa samaa mieltä.
Räystästä tietysti pitää olla, mutta krumeluurit saisi jättää vähemmälle.