se rajoittaa liikaa tunteitani, hajoittaa ne pieniin kirjaimiin. Haluan huutaa, antaa tunteideni laajeta, levitä yllesi kuin uinuisit sylissäni. Rauhaan sinut tuudittaisin, suutelisin surusi unohduksiin. Rakkauteni nousee tuuleen vuorille, kiipeää taistelemaan vyöryjä vastaan. Se levittäytyy alas laaksoon leväten hiljaa paikoillaan suojaten sinua. Se pyörii myrskyssä kuin soturi vieden sinut mukanaan tajunnan rajoille. Nouse vuorelle kanssani, anna tuulen kiskoa hiuksiasi, katso alas jyrkänteeltä väsyneet jalkasi vavisten, mielesi vavisten. Minä kannan sinua aina.
Ei minun tarvitse
kirjoittaa
34332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
minulle tuo vahva teksti..Ihanaa
Nyt kyllä...
Tunnistin sinut.
PALJASTA ITSESI! edes jokin pieni vinkkinen
Olipa IHANA
Kauniita sanoja...mutta "ei suuret sanat suuta halkaise".
Hän tekee sitä omalla tavallaan ja parhaillaankin..
Ei ole vuoria näkynyt!
Piti nostaa ylemmäs -- on niin kaunis viesti.
Niinkö ? En osaa ajatella sitä itse sellaisena
Silloin et vielä arvosta itseäsi kirjoittajana, mutta jos lähettäisi tuon sille tunteittesi kohteelle niin huomaisit miten paljon valtaa sanoilla voi olla.
Minusta sillä ei ole minulle merkitystä, arvostanko tai arvostaako joku minua kirjoittajana. Vain tunteillani on merkitystä sekä muiden tunteilla, että hänen tunteilla.
Äläs nyt. Kirjoittaminen on arvokas taito. Se on myös tärkeä linkki niihin tunteisiin. Sekä omiisi että muiden.
tekstiä että hiljaiseks vetää... sinä olet rakastettu tiedä se !
En tiedä olenko. Tunteeni häneen ovat voimalliset, että niistä ei voi edes kirjoittaa.
täällä. kunhan tietäisit vähintään sen että sinua rakastetaan.
Moni on sanonut rakastavansa minua. Tiedän olevani siksi etuoikeutettu. Ilman omia ansioitani minua rakastetaan. Tarkoitin, että hän tuskin rakastaa minua. Hyvin todennäköistä, ettei rakasta.
miksi luulet niin?
ehkä sanot noin koska sinun kanssasi täytyy vetää oikeista naruista.
Hän on kertonut. Olemme ystäviä.
Kuinka hän voisi olla rakastamatta, jos vaan tietää poikkeuksellisesta kyvystäsi ilmentää syviä tunteitasi? Aivan takuulla hän osaa arvostaa.
Ei rakkautta ansaita, vaan se on enemmän lahja jonka saa jos se tavalla tai toisella syttyy ja pysyy.
Näin. Jos se olisi minun ansioistani kiinni, minua ei kukaan rakastaisi. Tai jos se olisi minun kirjoituksien arvostuksestani kiinni, kuka minua silloin todella rakastaisi.
Kerroitko hänelle omista tunteistasi vai pohjaatko kaiken nyt hänen kertomaansa? Jos hän halusi olla ystäviä kun luuli ettei sinulla ole tunteita?
Kerroin. Ei suoraan myöntänyt eikä kieltänyt. Oli kuitenkin hyvin asiallinen.
Älä luovuta. Sanon vain. Älä luovuta.
Vaikutat hienolta ihmiseltä siinä mielessä, että haluat olla kaikin puolin rakkauden arvoinen ja hyvä toiselle, kun tuollaisia mietit. Ehkä sinulla on hieman huono itsetunto, etkä siksi pysty arvostamaan luonnettasi niin kuin pitäisi. Varmaankin hän näkee sinut täysin toisessa valossa. Itselleen pitäisi olla armollinen.
En useinkaan ajattele sitä mitä itsessäni arvostan tai mitä en arvosta.Olen se mikä olen. Siihen on tyytyminen. Kiinnitän enemmän huomiotani muuhun. Luontoon, musiikkiin, työhäni, ihmisiin. Ehkä pitäisi tehdä syväsukellus sisimpääni.
Jassoo, se taisi nimimerkkikin vaihtua matkanvarrella, mutta samapa tuo on. Minä olen minä, aina.
Sinä rakkaani jätit minut yksin?
Väsyin epätietoisuuteen, hiljaisuuteen.
Yksinäiseen kaipuuseen.
Minä olen väsynyt, tarvitsen ihmistä vierelleni.
En haavetta.
Varmasti useimmat meistä toivoo samaa. Hiljaisuuteen jättäminen on huonompi juttu.
Miten sen nyt kirjoittaisin, etten kuulostaisi liian kliseiseltä. Toivottavasti saat rakastamasi ihmisen vierellesi.
Mielettömän hieno. Ihan henki salpautui. Lukiessani mielikuviin sekoittui rakastamani mies, haavekuva rakastelusta ja huipulle pääsystä. Pakko lähteä pihalle viilentymään.:) Kiitos hienosta hetkestä kanssanne.
Onko kirjoittaja nainen tai mies ?
Nainen